Eilen koululounaalla oli perusruokaa, hyvää
kalakeittoa, leivän päälle leikkeleitä ja jälkiruuaksi banaaneja. Keitossa oli
kahta kalaa, lohta ja seitä. Näkkileivän sijaan sai valita myös ruisleipää.
Seurasin lasten syömistä. Hyvin maistui,
perusruokaa maistuu lähes aina.
Onneksi kalakeittossa ei tällä kertaa ollut
porkkananpaloja. Emäntä kertoi, että, kun kalakeitossa on porkkananpaloja,
ruoka ei maistukaan. Porkkana on parhaimmillaan sellaisenaan ja kokonaisena.
Helsingin Uutisissa (24.2.) oli hieno ja
myönteinen juttu kouluruokailusta. Lahtelainen keittiöpäällikkö Riitta
Riekkinen sai ravintoloalan Pro-palkinnon suurkeittiön päällikkö -sarjassa
tammikuussa 2014.
Kouluruoka on mainettaan parempaa.
Kielteistä keskustelua kouluruuan tasosta pitää
yllä pieni joukko.
Tätä mieltä on alalla 45 vuotta työskennellyt
keittiöpäällikkö Riitta Riekkinen.
– Suurin osa suomalaisista on tyytyväisiä kouluruokaan. Totuushan on,
ettei sellaista ruokaa olekaan, johon kaikki olisivat tyytyväisiä, hän sanoo
ymmärtäen perheiden erilaisia taustoja ja makutottumuksia.
Julkisuudessa vellova kouluruokakeskustelu on
alan ammattilaisen mielestä kuitenkin haettua, ja se perustuu harvoin
faktoihin.
– Keskusteluissa vilahtelee paljon mutu-tuntumaan perustuvaa tietoa.
Mikseivät aikuiset tule tutustumaan kouluruokaan? Riitta Riekkinen kysyy.
Enkeliporsas:
45 vuotta on pitkä aika ammatissa kuin
ammatissa, Riitta Riekkinen tietää, mistä puhuu. On totta, että
kouluruokakeskustelua käydään mutu-tuntumalla. Kärjistetään helposti tai muistellaan menneitä.
Omassa koulussani oppilaiden vanhemmat ovat
tutustuneet kouluruokaan kodin ja koulun yhteistyöpäivinä. Ikävä kyllä he ovat
vain seuranneet lasten ruokailua sivusta, itse ruokaa heille ei ole tarjottu. Rahaa
moiseen ylellisyyteen ei ole.
Suurin osa lapsista ilman muuta pitää
kouluruuasta. Ja kun nälkä on, syödään.
Miten yläkouluissa kouluruokailu saadaan
houkuttelevammaksi?
En usko, että kyse on ruuan laadusta, kun osa
oppilaista jättää syömättä ja vaeltelee koulupäivän jälkeen lähipikaruokalaan.
Moinen toiminta taitaa kuulua murrosikään ja yläkoululaiskulttuuriin.
Lukiossa syödään taas mielellään.
Mutta mistä lapset pitävät?
Lasten nimeämässä Herkkula-ravintolassa kauha
viuhuu tiuhaan, kun tarjolla on ohrasuurimopuuroa ja mehukeittoa, Palermon
pastaa, hernekeittoa tai lihamakaronilaatikkoa.
Oppilaille maistuvat myös liha- ja
jauhelihakeitto, stroganoff, palapaisti ja nakki- ja makkarakastike.
Liharuokien rinnalla on tarjolla aina kasvisvaihtoehto.
Riitta Riekkinen on havainnut, että vaikka
moni toivoo erikoisempia ruokia, niiden menekki ei ole kovin suuri.
– Tavalliset arkiruuat ja perinneruuat maistuvat lähes kaikille.
Hän muistuttaa, että suurkeittiöissä
asiakkaiden ikähaitari saattaa vaihdella päiväkoti-ikäisestä yläkoululaiseen ja
osassa koulua lukiolaisiin.
Lasten lisäksi ravintolassa syövät opettajat
ja muu henkilökunta.
Enkeliporsas:
Vahvistan Riitta Riekkisen havainnot, arki- ja
perinneruuat maistuvat, quornit ja soijaruuat sekä erikoisuudet maistuvat
harvoille. Nykylapsille perunan ohella maistuvat myös pasta ja riisi.
Kastikkeisiin ei kannata laittaa sekaan esim.
suolakurkkuja tai porkkanoita, lapsia moinen etoo. Kurkut tai porkkanat
maistuvat kyllä, jos ne tarjotaan erikseen.
Salaattitarjonta on kehittynyt kovasti
porkkanaraasteajoista. Tarjolla on kahtakin erilaista salaattia. Joskus voisi
kokeilla salaattivalintapöytää, josta lapset voisivat koostaa omat salaattinsa.
Ainakin alakoululaisilla joskus vain pieni salaatinosanen voi tökkiä niin
paljon, että koko salaatti jää syömättä.
Suurkeittiön päällikkö ei kiellä, etteikö
kouluruuassa olisi kehittämisen varaa. Nykyisillä määrärahoilla kehittäminen on
hänestä mahdotonta.
Riekkinen ei havittelisi suuria summia
loihtiakseen hiukan parempaa.
– Pienikin korotus lisäisi vaihtoehtojen mahdollisuuksia. Silloin
kaikkiin kouluihin voisi tuoda tarjolle päivittäisen
kasvisruokavaihtoehdon, ammattilainen huomauttaa.
Tällä hetkellä taso vaihtelee jopa
kuntakohtaisesti.
Enkeliporsas:
On totta, että alle eurolla ei mitään
säihkyvää gourmeta loihdita, ei kouluruuan tarvitse gourmeta ollakaan. Arjessa
syödään arkiruokaa.
Jos keskinmääräisen kouluruoka-annoksen raaka-ainekustannukset nousisivat vaikka parillakymmenellä sentillä, pienillä
variaatioilla ja lisillä saataisiin ruokaan vaihtelevuutta ja houkuttelevuutta.
Enää ei ole lasten herkkupäivänä, hernerokkapäivänä, jälkiruuaksi tarjolla
lettuja tai pannareita.
Vaihtoehtokasvisruuan taso ei aina ole
kovinkaan korkea. Ainakin yläkouluissa pitäisi panostaa kasvisruuan tason
nostamiseen.
- Pääsääntöisesti raaka-aineet ovat laadukkaita ja kotimaisia.
Parhaimmillaan koulun ravintoloissa, joiksi tarjoilupaikkaa nykyään nimitämme,
on tarjolla jopa lähitilojen raaka-aineista valmistettuja aterioita.
Kouluvertailussa kärsivät hänen mukaansa
haja-asutusalueella sijaitsevat kunnat ja koulut.
– Osa joutuu maksamaan suurempia kuljetuskustannuksia, jotka sisältyvät
raaka-aineiden hankintakustannuksiin, Riekkinen harmittelee.
Enkeliporsas:
Suomessa pitää keskittyä laadukkaisiin
kotimaisiin raaka-aineisiin. Samalla tuetaan suomalaista työtä.
On kovin epäekologista rahdata soijaa
Brasiliasta, quornia Isosta-Britanniasta tai kanaa Thaimaasta. Kyllä kanaa ja
lihaa löytyy Suomestakin.
Mielenkiintoista on, että kouluvertailuissa
myös kouluruuan suhteen häviäjinä ovat haja-asutusalueiden koulut. Luulisi,
että maalla olisi helpompaa tehdä yhteistyötä lähitilojen kanssa kuin
kaupungeissa.
Isot kunnat voittavat isoissa
ostoissa, ruokaa saadaan halvemmalla. Pikkukunnissa myös henkilöstökulujen osuus on korkeampi kuin isoissa kaupungeissa.
Omien lapsiasiakkaidensa puolesta kauniisti
puhuva Riekkinen toivoo, ettei valtakunnantasolla ainakaan tehtäisi päätöstä
kouluruokailun muuttamisesta osittain maksulliseksi.
– Se romuttaisi tasa-arvoa entisestään ja monelta lapselta jäisi lounas
väliin, hän uskoo ja viittaa talousongelmiin, joiden kanssa moni perhe nyt
kamppailee.
Enkeliporsas:
Emännän merkitys kouluruuan ja
kouluruokailun ilmapiirin suhteen on elintärkeä. Riitta Riekkisen haastattelusta
näkee, että hän ajattelee kauniisti lapsista ja pitää tärkeänä, että lapset
saavat hyvää ruokaa.
Kaikki lähtee arvostuksesta, puolin ja toisin.
Olen Riekkisen kanssa täysin samaa mieltä,
että ei ole mitään mieltä muuttaa kouluruokailua maksulliseksi.
Kouluruoka-ammattilainen näkee kyllä kellä on nälkä tai ei, maanantaipäiviksi
tehdään tuhtia ruokaa ja ruokaa kuluu paljon.
Maksullisuuteen on yksi poikkeus, on alettava
tosissaan miettiä liukuvaa välipalatarjoilua. On epäreilua, että
osa eka- ja tokaluokkalaisista, iltapäiväkerholaiset, saavat välipalaa, muut
lapset eivät. Kasvavat viitos- ja kuutosluokkalaiset sitä välipalaa eniten
tarvitsevat.
Viisikymmentä senttiä mukaan kouluun ja välipalalle! Koulun tarjoamat välipalat olisivat taatusti terveellisiä.
Keittiöpäällikköä lämmittää, että urheilu- ja
Venla-gaalan rinnalla kiitosta vuosien työstä saavat nykyisin myös ruoka-alan
ammattilaiset.
– Erityisen ilahtunut olen, että television kokki-ohjelmien huumassa
arvostusta saavat myös suurkeittiön työntekijät, Pro-gaalassa -palkittu
Riekkinen sanoo.
Enkeliporsas:
Arjen työtä on syytä arvostaa. Arjen
työntekijät yhteiskuntaa pyörittävät.
Gaalan pystejäkin arvokkaampia hänelle
kuitenkin ovat lapsiasiakkailta saadut vilpittömät palautteet.
– Kun kaksi pientä lasta käsikädessä koputtaa oveeni ja kiittää päivän
lounaasta, se lämmittää sydäntäni.
– Ilman heitä minua tai henkilökuntaani ei tarvittaisi, Riikka Riekkinen
muistuttaa.
Enkeliporsas:
Ruokailuvälineiden palautusjonossa olen
seurannut lasten käytöstä. Lapsen kiitos helähtää aidosti tiskin toisella
puolella työskentelevälle keittiön työntekijälle, hymyt ovat silloin herkässä.
Kouluruokailu ei ole pelkkää syömistä,
ravinnon ahtaamista, ruokailuun kuuluu olennaisena osana tapakasvatus.
Ikäväkseni on todettava, että aivan kaikki lapset kouluun tullessaan eivät
hallitse edes alkeellisiakaan ruokailutapoja. Silloin opettajien ja
keittiöhenkilökunnan osa on tärkeä, jonkun on opetettava ruokailutavat.
Opettajien on oltava läsnä lasten
ruokaillessa. Ei ole hyvä, jos yläkoulujen maikat syövät omissa pöydissään tai
opettajienhuoneessa. Lasten sekaan syömään siitä, opettaja on malli
yläkoulaisellekin.
Kouluruokailu on yhdessäoloa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti