Lasten liikunnan hätätila

www.valo.fi

10.10. HS

Lapset kärsivät aikuisten sairauksista

Vuonna 1975 alle murrosikäiset olivat selvästi terveempiä ja paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vuonna 2013.

Nykyaikaa vai tulevaisuutta?

Viisitoistavuotiailta leikataan selkiä välilevyn pullistumien takia.

Jopa kaksitoistavuotiailla on löydöksiä sepelvaltimotaudin ensioireista. Rintaa puristaa rasituksessa.

Valitettavasti tämä on täyttä totta tänä päivänä Suomessa, sanoo Suomen olympiakomitean lääkäri Harri Hakkarainen.

Olin tänään koulun tyttöfutisjoukkueen kanssa Tikkurilan urheilupuistossa, pelattiin Vantaan kaupungin koulujen tyttöjen jalkapallon finaalisarja. Oli ilo nähdä tyttöjä juoksemassa jalkapallon perässä, aina ei edes voitto ollut tärkeintä, vaan yhdessäolo ja liikkumisen ilo.

Joukkueiden opettajillekin kaupungin koululiikunnan tapahtumat ovat aina virkistäviä poikkeuksia arjessa. On hauska jutella muiden koulujen "valkkujen" kanssa.

Keskustelin pitkään koululiikunnasta kaupungin koulujen liikuntavastaava Kristian Åbackan kanssa. Hänellä kuten Suomen olympiakomitean lääkärillä oli selvästi yhteinen huoli, lasten liikkumattomuus ja sen yhteys lasten terveyteen.

Koululiikunnan traumoja (Properuskoulu 3.4.)

Liikunta ja WAU-kerhot (Properuskoulu 10.2.)

Liikuntatunnit urheiluseuroille? (Properuskoulu 14.8.2012)

Kouluviikon pidentäminen kahdella liikuntatunnilla on viisasta (Properuskoulu 28.11.2011)

Kristian ja minä olemme vakuuttuneet siitä, että liikunnanopetuksen määrää on kouluissa lisättävä radikaalisti, tuplattava. Nyt liikuntaa on vain kaksi tuntia viikossa.

Tarjoan ties monetta kertaa malliani, 2 + 1 + 1 tuntia liikuntaa viikossa. 

Malli voidaan jakaa tehokkaammin 2 + 0,5 + 0,5 + 0,5 + 0,5 viikkotuntia. Kakkosmallissa liikuttaisiin joka päivä vähintään noin puoli tuntia. Hauskat puolituntiset olisivat lapsen kuntoa ja motoriikkaa lisäävia perusliikuntahetkiä kuten kävelyä, juoksua tai hiihtoa. 

Hauskoja puolituntisia voisi vetää kuka tahansa maikka. Kaksoistunnit olisivat liikuntaan perehtyneiden  opettajien vetämiä kuten nytkin.

Joku valistunut lukijani miettii nyt, mistä se enkeliporsaan planttu ne kaksi lisäviikkotuntia oikein repii? 

Vastaus ainakin Vantaalla on hyvin yksinkertainen. Laitetaan se yksi TT (ns. ylimääräinen taito- tai taideaine) suoraan liikuntaan. Lisäksi laitetaan toinen keinotekoinen oppiaine, vava (ns. valinnainen tunti) sekin liikuntaan.

"Istuminen ruutujen ääressä on pahinta. Se johtaa juuri selän välilevyongelmiin ja nivelrikkoihin. Kun istutaan, sydän laiskistuu. Näin kierre on valmis." (Harri Hakkarainen HS 10.10.)

Lasten liikkumisen suurin este on päivittäinen ruutuaika, joka joillakin lapsilla on kasvanut aivan liian pitkäksi. 

Homma on kuin torta på torta, televisio, tietokoneet ja pelikonsolit, ja nyt lisäksi kuvioihin ovat tulleet älykännykät. Maksimiruutuaika kasvavalle lapselle on kaksi tuntia päivässä, mutta älykännykän käyttöä on vanhempien vaikea kontrolloida, koska luuri kulkee lasten mukana kaikkialla.

Asun ison urheilualueen, Vapaalan aukean, aivan vieressä. Alueella on iso futiskenttä, koris-, lentis- ja tenniskentät sekä iso ja vapaa, uusi nurmialue moneen liikuntaan. Katson nyt ikkunasta ja totean, jälleen kerran, liikuntapaikat ovat täysin tyhjät. Yhtään kirmaavaa lasta ei näy. Jos kentällä ei ole koululiikuntaa tai urheiluseurojen järjestämää liikuntaa, siellä ei yleensä liiku juuri kukaan.

Viereiseen puistoon on rakennettu hieno ja kallis parkour-alue, harvoin sielläkään ketään näkee, vaikka parkour on olevinaan jonkinlainen muotilaji.

"Lapset liikkuivat silloin luonnostaan. Oli juuri ruutuhyppelyä, hippaa, tasapainoilua, spurtteja välitunneilla ja erilaista voimailua. Ne kaikki vahvistivat sydäntä, verenkiertoa, luustoa, lihaksistoa ja hermostoa. Enää näitä ei ole." (Harri Hakkarainen HS 10.10.)

Olemme koulussa joutuneet lisäämään perusliikunnan määrää. Liikuntatuntien alussa lapset juoksevat noin kilometrin pitkän lampilenkin tai suurinpiirtein samanmittaisen pururadan ympäri. Jotkut kyllä kävelevät. Vasta lenkin jälkeen aloitamme muut harjoitteet. Talvella hiihdämme aina, kun voimme.

Liikuntatunnilla lapsen on päästävä hikeen, jotta liikunnanopetuksella olisi jotain tehoa.

Liikunta on ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan. Terve ihminen tuo yhteiskunnalle valtaisasti säästöä. Nyt kunnan kuin kunnan sosiaali- ja terveyspuolen sektorin osuus paisuu paisumistaan. 

Otan esimerkiksi kotikaupunkini Vantaan. Tämän vuoden talousarvion toimintamenomylpyrässä sosiaali- ja terveystoimen sektorin osuus on 45 % (sivistystoimen sektorin osuus 30 %).

Lasten liikunta on aina satsaus tulevaisuuteen.

Maailman lyhyimmät koulupäivät

The Way of Beauty: Tiili Alhambrasta

Opettaja 6.3.

Tuntimäärän epätasa-arvo säilyy

Peruskoulun tuntijakoa pohtinut työryhmä sai esityksensä valmiiksi pikavauhtia. Se rakennettiin jo edellisen hallituksen aikana käynnistetyn, mutta karille ajautuneen esityksen romuja hyväksi käyttäen. Tuntijako tuunattiin kokoon tietäen, ettei muutokselle ole luvassa rahaa nimeksikään. Opetusministeri Jukka Gustafsson ilmoitti olevansa onnellinen luovasta lopputuloksesta, millä hän lienee tarkoittanut, että jos eivät muut, niin ainakin taloudelliset reunaehdot täyttyvät.

Suomessa on lähes maailman lyhyimmät koulupäivät. OECD:n vertailussa alle 14-vuotiaiden lasten oppituntien määrä on ainoastaan Virossa vähäisempi kuin Suomessa. Siitä huolimatta peruskoulun oppituntien minimimäärää ei työryhmän mielestä pidä lisätä.

Tuntimäärä on työryhmän ehdotuksen heikoin lenkki, koska se tarkoittaa, että eniten ja vähiten oppitunteja antavien kuntien välinen ero ja epätasa-arvo säilyvät ennallaan. Juuri nyt olisi ollut hyvä hetki tehdä ratkaisuja, joilla olisi kehitetty perusopetusta tasa-arvoisempaan suuntaan.

Martti Hellström on blogissaan pohtinut mitä uutta uusi tuntijako toisi tullessaan, Tuntijakoesitys ei innosta! Yhdyn Martin ajatuksiin aikalailla. Blogissa oli äänestys, jossa verrattiin uutta tuntijakoa vanhaan. Vaihtoehto komsii komsaa voitti, minäkin äänestin ko. vaihtoehtoa.

Koska muutoksia tuli niin vähän, kannattiko koko uudistusruljanssia tehdä ollenkaan? Hellström toteaa asiallisesti: Jos tuntijako uusitaan, edessä on valtava määrä opetussuunnitelmien uudistustyötä. Onko se järkevää?

Muistan hyvin edelliset opetussuunnitelmakierrokset. Opettajat ympäri maata valjastettiin opetussuunnitelmatyöhön, joka vei valtaisasti aikaa ja energiaa opettajien varsinaisesta ydintehtävästä, opetuksesta ja kasvatuksesta. Joka kunnassa ja koulussa leikittiin ja pyöriteltiin esim. matematiikan opetussuunnitelmaa, ei sen matematiikan opettaminen muuttunut mihinkään juuri missään.

Eniten esityksessä minua jurppii, ettei se kavenna koulutuksellista epätasa-arvoa.

Peruskoululaiset eri puolella Suomea saavat opetusta eri tuntimäärin, mikä sotii peruskoulun henkeä vastaan. Lapsen asuinpaikka ei saa määrätä, kuinka paljon opetusta hänelle annetaan.

Toisaalta on aivan absurdia, että Suomessa oppilailla on lähes maailman lyhyimmät työpäivät.

Olen käsittänyt, että Suomi olisi jonkinlainen sivistysmaa. Peruskoulun pitäisi antaa pohjan kansakunnan sivistykselle. Kyllä meillä on varaa siihen, että saisimme oppilaiden tuntimäärät siedettävälle kansainväliselle tasolle.

OECD-mailla kuten Chile, Kreikka, Meksiko ja Turkki on varaa antaa lapsilleen enemmän perusopetusta kuin meillä annetaan.

Nykyisillä tuntimäärillä ei ole paljoakaan liikkumavaraa. Jos jotain lisätään, on jostain vähennettävä. On aivan turha uneksia jostain uudesta oppiaineesta kuten draamasta. Mistä ne tunnit revittäisiin, matematiikasta vai äidinkielestä?

Uusi tuntijakoesitys muistuttaa vahvasti hölmöläisten matonleikkuuta.

Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspoliittista teesiä selityksineen

Inhoan sanoja visio, uudistus ja tehostaminen. Kun johtajat käyttävät ko. sanoja, alkavat vähät rintakarvani nousta väkisin pystyyn.

Pitää aina katsoa ko. sanojen taakse. Yleensä sanojen käyttö on merkinnyt irtisanomista, eläkkeelle lähdön varhaistamista, työolojen kurjistamista ja rahahanojen tiivistämistä tai sulkemista.

Ällöttää, kun noinkin hienon sanan merkitys kuin uudistaminen on pilattu. Kun joku jäykkäkraka kalvosessiossaan käyttää sanaa visio, saan yleensä alkeellisia oksetusreaktioita.

Nyt minä oksetan lukijoita käyttämällä ensimmäistä kertaa julkisesti sanaa visio.

* * *

K-A:n yleinen koulutuspoliittinen visio eli mihin suuntaan suomalaista peruskoulujärjestelmää pitäisi kehittää:

1. Kaikille ilmainen ja tasa-arvoinen peruskoulu on säilytettävä. Mitään rinnakkaiskoulujärjestelmän puolikastakaan ei pidä sallia.

2. Luokkakoille asetetaan realistinen lakisääteinen yläraja:

- 1.-3. luokat 20 oppilasta
- 4.-9. luokat 24 oppilasta

3. Yksilöä ei saa unohtaa. Heikkoja oppilaita on tuettava kaikin mahdollisin tavoin. On taattava riittävästi tukitunteja. Erityisopetusta on tehostettava. Luokkamuotoistakaan erityisopetusta ei saa unohtaa. Myös lahjakkaiden oppilaiden opetusta on tehostettava perustamalla kouluihin lahjakkaiden oppilaiden erityisryhmittelyjä, vrt. matematiikan tai äidinkielen extratunnit. On annettava mahdollisuus musiikin, kuvataiteen ja draaman erityis- tai kerhomuotoiseen opiskeluun.

4. Kielitarjontaa on laajennettava. Ruotsin kielestä on tehtävä peruskoulussa vapaaehtoinen. Oppilaan on opiskeltava englantia ja toista valitsemaansa vierasta kieltä kolmannesta luokasta lähtien. Erityisesti venäjän kielen opetusta on tehostettava.

5. Äidinkielen rinnalle on perustettava toinen oppiaine, kirjallisuus. Kirjallisuus on jäänyt kaikenmaailman rönsyjen alle. Satujen ja tarinoiden kuunteleminen ja kirjojen lukeminen kehittää lapsen ajattelua ja antaa elämyksiä ja rakennusaineksia maaimankatsomuksille. Kirjallisuuteen voisi sisältyä myös draama. Kirjallisuutta alettaisiin opettaa kolmannesta luokasta ylöspäin, kolme viikkotuntia äidinkieltä, kaksi viikkotuntia kirjallisuutta.

6. Taide- ja taitoaineiden asemaa on vahvistettava. Peruskoulussa on annettava kaksi viikkotuntia läpi linjan musiikkia, kuvataidetta ja käsityötä. Liikuntaa on annettava neljä oppituntia viikossa.

7. Hiiri ja sivellin eivät saa syödä toisiaan. Tietotekniikasta ei saa tehdä uhkaa perinteisille oppiaineille vaan päinvastoin. Alakoulussakin pitäisi olla tietotekniikan opetusta kaksi oppituntia viikossa. Siirrytään ilmaisiin ja avoimiin järjestelmiin ja ohjelmiin, Linux, Open Office, pilviteknologiat. Jokaiselle peruskoululaiselle on hankittava miniläppäri tai tabletti. Koulut on varustettava langattomin verkoin.

8. Kerhotoimintaa koulupäivien jälkeen on edistettävä. Kouluihin pitäisi palkata nuoriso-ohjaajia toiminnan tehostamiseksi. Iltapäiväkerhotoiminta on siirrettävä suoraan koulun toimintaan.

9. Suomalaisen peruskoulujärjestelmän ydin ja vahvuus on pidettävä edelleen korkeatasoisessa opettajienkoulutuksessa. Opettajantyön kiinnostavuutta on pidettävä yllä, jotta nuorison parhaimmisto hakeutuu alalle. Ammatin houkuttavuutta on lisättävä palkkausta kehittämällä.

10. Opettajuutta ei saa kurjistaa. On sallittava erilaiset opettajapersoonallisuudet. Olkoon opettajan ammatti lähempänä taiteilijaa kuin teknokraattia. Opettajan yksilölliset vapaudet on sallittava, kaikenlaista luovuutta on kannustettava. Suomalaista opettajaa, kuten suomalaisia ylipäätään, ei saa kahlia ylenmääräisillä ohjeilla ja säännöstöillä.

11. Oppilasarviointia on kehitettävä nykyisestä kunnallisesta kaaoksesta yleisempään ja yhtenäisempään suuntaan. Ei ole mitään järkeä siinä, että niistä kaikenmaailman todistuskaavakkeista ei saa kukaan selvää, ei oppilaat, ei vanhemmat, ei edes opettajat. Selkein linja oppilasarviointikaavakkeille olisi seuraavanlainen, numero yhdistettynä sanallisella selitteellä.

12. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin kallis jälkihoito. Peruskoulun alkuun on panostettava kaikki mahdollinen, jotta ongelmat saadaan selville ajoissa ja ne voidaan ratkaista. Olen ajatellut, että kouluihin pitää palkata perheasiantuntijoita. Psykologeja ja kuraattoreita on oltava riittävästi.

13. Joka luokkaan on palkattava yksi koulunkäyntiavustaja. Koulunkäyntiavustajat ovat edullista työvoimaa, on järkevämpää tarjota ihmisille työtä kuin pitää heitä työttömänä. Koulunkäyntiavustajien statusta ja työn mielekkyyttä on nostettava siirtämällä heidät samaan vuosittaiseen työrytmiin kuin opettajat, samat loma-ajat.

14. Kouluruokailu pitää säilyttää ja sitä pitää kehittää. Ilmainen kouluruokailu edistää tasa-arvoa. Nälkäisenä lapsi ei jaksa opiskella.

15. Kouluterveydenhoitoa on kehitettävä. Missään muualla kuin peruskoulussa ei koko ikäluokka ole saavutettavissa kerralla. Oppilaalle on tehtävä joka vuosi kunnollinen lääkärintarkastus. Kouluhammashoito on säilytettävä.

16. Peruskoulutus on siirrettävä hallitusti valtion hoteisiin. Tällä hetkellä oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa peruskoulutuksen suhteen. Asuinpaikka ei saa määrätä minkätasoista opetusta lapsille annetaan. On laadittava yhteiset raamit peruspetukselle, opetussuunnitelmat, arviointi ja rahoitus.

Kaikista on pidettävä huolta.

Yltiöyksilöllisyyden ylistys

HS 6.8.

Hallituksen tehtävä ei ole päättää oppiaineista

Professori Jouni Välijärven mielestä on täysin vanhakantaista ja koulunkäyntiä jäykistävää, että eduskunta ja hallitus päättävät vielä uusista oppiaineista ja tuntijaosta. Niiden tulisi tyytyä luomaan suuria koulutuksen linjauksia ja jättää tarkempi opetuksen sisältöjen määrittely koulujen tehtäväksi.

"Eivät ihmiset opi 45 minuutin pätkissä. Opettajien palkkaukseen sidotuista oppitunneista pitäisikin päästä eroon", hän esitti Jyväskylässä kasvatusalan kongressissa torstaina.

Kiinteät opetusryhmät ja vuosiluokka-ajattelu eivät anna tarpeeksi sijaa yksilölliselle etenemiselle.

Elämme yltiöyksilöllistä aikaa, mikä heijastuu vääjäämättä myös koulutukseen. Joskus tuntuu siltä, että koko yhteiskunta pyörii "mä ja mä, mulle kaikki ja heti" - ajattelulle.

Välijärvi ehdottaa kiinteistä vuosiluokista luopumista jo peruskoulussa. Peruskoulu ei ole lukio, kaikki nykylukiolaisetkaan eivät pysty suunnittelemaan opiskeluaan järkevästi, vaikka lukio on yksilöllistetty kurssittamalla. Moni putoaa kärryiltä.

Peruskoululaiset ovat vielä lapsia. Kun peruskoulu alkaa, oppilas on vielä pieni lapsi, joka kaipaa turvallista ryhmää, johon samaistua. Oppilas kaipaa turvallista ryhmää vielä yläkoulussakin.

Yksilöllistäminen ja eriyttäminen maksavat enemmän kuin perinteinen ryhmäopetus, koska tarvitaan enemmän työvoimaa, opettajia. Yhdelle opettajalle täydellinen eriyttäminen, jollaisena yksilöllistä etenemistä pidän, on nykykoulun luokkakokojen vallitessa mahdotonta. Samassa luokassa on noin 25 oppilasta, joista osa voi olla maahanmuuttajia, erityisoppilaita ja joku voi olla huippulahjakaskin. Ja koko puuroa voi hämmentää pari-kolme ylivilkasta lasta. Melkoista neljän viljan puuroa yhden opettajan hämmennettäväksi.

Ennen kuin yltiöyksillöllistämiseen opetuksessa siirryttäisiin, pitäisi luokkakokoja pienentää oleellisesti. Opettajia pitäisi palkata lisää. Löytyykö Suomesta yhtään kuntaa, joka on valmis moiseen lisäsatsaukseen?

Jotenkin suomalaisessa koulutuspolitiikassa on jäännyt huomaamatta, että on sitä koulua peruskoulun jälkeenkin. Peruskoulun jälkeen oppilaat saavat valita yksilöllisesti, mitä opiskelevat. Lukio etenee jo nyt yksilöllisesti, on ammatti- ja ammattikorkeakoulua. Peruskoulun tehtävä on antaa kunnolliset valmiudet mm. jatko-opiskeluun.

Välijärvi romuttaisi muutenkin suomalaiskoulun vanhentuneita ja jäykkiä rakenteita, vaikka sen maailmanmaine onkin mainio.

Niin, ovatko nykyperuskoulun rakenteet sittenkään niin vanhentuneita ja jäykkiä kuin Välijärvi antaa ymmärtää? Minä en lähtisi romuttamaan nykyperuskoulua.

Lähtisin liikkeelle realistisemmin ja hienovaraisemmin. Oma kouluni on iso peruskoulu. Minulle riittäisi, että kouluun palkattaisiin pari erityis- ja resurssiopettajaa lisää, jotta samanaikaisopetusta ja yksilöllistämistä voitaisiin oikeasti tehdä. Oikein mukavaa olisi saada luokkaani kokoaikainen koulunkäyntiavustaja, jollaista minulla ei ole koskaan ollut, vaikka tarvetta olisi ollut.

Välijärvi ehdottaa, että opetuksen sisältöjen määrittely jäisi koulujen tehtäväksi. Selkokielellä se tarkoittaa, että koulujen opettajat tekisivät sen työn varsinaisen opetus- ja suunnittelutyön lisäksi kouluajan ulkopuolella. Opetuksen yksilöllistäminen tekisi ko. suunnittelyön moninkertaiseksi.

On huomiotava, että samaan aikaan puhutaan erityisopetuksen integraatiosta ja maahanmuuttajien opetuksesta.

Kaikki toiminta jäisi käytännössä yksittäisten koulujen ja luokissa yksittäisten opettajien harteille. Saahan sitä kaikkea ehdotella, mutta toivon, että kun näitä kauniita tulevaisuuden visioita hahmotellaan, esitettäisiin samalla, mistä rahat hankitaan kaikkeen eriyttämiseen ja yksilöllistämiseen ja moninkertaiseen suunnitteluun, puhumattakaan luokkakokojen pienentämisistä.

On puhuttava myös peruskoulun opettajien jaksamisesta.

Kahdeksan tunnin työpäivä

Yle 17.3.

Aineopettajat kaipaavat lisätunteja

Opetushallituksen pääjohtajan Timo Lankisen vetämä työryhmä valmistelee parhaillaan perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistamista. YLE Uutiset kysyi aineiden opettajia edustavilta liitoilta, mikä olisi heistä riittävä tuntimäärä heidän omille oppiaineilleen. Esimerkiksi valittiin peruskoulun seitsemäs luokka.

Muutamien aineiden edustajat olivat nykyisiin tuntimääriin tyytyväisiä. Esimerkiksi matematiikan, fysiikan, kemian ja terveystiedon tuntimäärä seitsemännellä luokalla oli niitä edustavien opettajajärjestöjen mielestä riittävä. Valtaosa oppiaineiden edustajista kuitenkin kaipasi lisää viikkotunteja, yhtä tai jopa useampia. Ainoastaan biologian ja maantiedon opettajat eivät vastanneet, mutta hekin ovat ilmaisseet työryhmälle kaipaavansa lisää painoarvoa oppiaineilleen.

Yhteenlaskettuna toiveista tulisi 40 tunnin kouluviikko, eli päivän keskipituus olisi kahdeksan tuntia.

Niin odotettu "uutinen" kuin olla ja voi. Jokainen aineenopettaja arvostaa sen verran omaa oppiainettaan, että kyselyn tulos oli selvä.

Näyttää hyvin vahvasti siltä, että taito- ja taideaineineden määrää tullaan lisäämään.

Oma veikkaukseni on, että alakouluihin tulee lisää liikuntaa ja yläkouluihin tulee lisää musiikkia ja kuvataidetta. Olisi hyvä, että yläkouluissa luovuttaisiin valinnaisuudesta ko. aineiden suhteen. Musiikki ja kuvataide kuuluvat kaikille.

Tuskin oppilaitten kokonaistuntimäärää per viikko tullaan lisäämään kuin parilla tunnilla. Rahaa ei kertakaikkiaan löydy edempään. Lankisen mukaan muutokset tulevat olemaan suurempia kuin edellisessä tuntijakouudistuksessa.

Tuskinpa saan sitä toivomaani shakin paria viikkotuntia. Niin paljoa sentään ei tässä maassa kulttuuria arvosteta.

Sillisalaattia ja muuta sälää

Yle 11.12.

Peruskoulun tuntijakoon melii yli 30 uutta ainetta

Peruskoulujen tuntijakoa uudistava työryhmä pohtii, mitkä aineet kuuluvat jatkossa kaikkien koululaisten arkipäivään. Taideaineista mukaan pyrkivät muun muassa draamaopetus, tanssitaide ja sirkustaide. Koululaiset kaipaavat taideaineista vaihtelua pitkään koulupäivään.

Jos joku oli odotettu uutinen, niin tämä. Kilpajuoksu on alkanut.

Iso ongelma on, että oppilaan koulupäivän pituus on rajattu. Esim. viitos-kuutosluokkalaisilla oppitunteja viikossa on vain 25 kertaa 45 minuuttia. Se on kansainvälisten vertailujen perusteella aivan liian vähän. Taistelu oppitunneista on siis hurjaa eri oppiaineiden välillä.

Yläkoulussa tuntijaolla on lisäksi suuri merkitys eri oppiaineiden opettajien työllisyydelle. Perinteisesti hyvin voimakkaita omien etujensa ajajia ovat olleet MAOL (Matemaattisten aineiden opettajien liitto) ja ÄOL (Äidinkielen opettajien liitto). Ko. liittojen opettajien oppiaineet ovat ns. jokaiselle oppilaalle tärkeitä perusoppiaineita. Molempien liittojen edustajat osaavat taitavasti hyödyntää julkisuutta.

Minkään aineryhmän edustajat eivät halua tuntejaan vähennettävän. Taisteluhaudoista siirrytään julkisille areenoille, ja lobbaamaan. Merkittävää on, että liikkeellä on monia muitakin sidosryhmiä kuin opettajat ja muut kasvatusalan edustajat. Muista mainittakoon EK (Elinkeinoelämän keskusliitto), joka ajaa tehokasta peruskoulua työelämän tarpeita ajatellen.

Viime kerralla taideaineet hävisivät pahasti, alakoulussa ei niinkään, mutta yläkoulusta taideopetus karsiutui lähes tyystin. Oppilaille tarjottiin tilalle kaikenmaailman valinnaista sälää. Sälä pois ja tilalle kuvataidetta ja musiikkia kaikille.

Ennen kuin aletaan opettaa tanssi- tai sirkustaidetta, on syytä tuplata liikunnan osuus neljään viikkotuntiin. Noin kolmasosa suomalaisista lapsista alkaa olla rapakunnossa. Kylmä tosiasia on, että huonokuntoinen tai huonosti ravittu lapsi ei jaksa opiskella.

Isojen peruskoululaisten koulupäivä on pidennettävä kuuten tuntiin. Näin saadaan neljästä viiteen viikkotuntia lisää jaettavaksi. Yhden opppitunnin lisäys päivää kohden ei lisää mitenkään oppilaan rasitusta, mutta lisäys antaa mojovan extran tähän "oppiaineiden uusjakoon".

On myös miettittävä uudelleen, onko yläkoulujen kurssimuotoinen opetus ollenkaan järkevää. Tietyt oppiaineet opetetaan "läjässä", eikä oppilaille jää väliin paljoakaan aikaa pureskella asioita. Aika opettaa. Olen aivan varma siitä, että moni oppilas ei ole vielä henkisesti valmis yläkoulun kurssimuotoiseen opetukseen. Vaikeaa se on monelle vielä lukiossakin.

Peruskoulu on perusasioiden oppimista varten. Kyllä ihminen kerkiää myöhemmin monien valintojen eteen. Sekin pitää muistaa, että peruskoulu on lapsen työtä. Koulun perimmäinen tarkoitus ei ole oppilaan viihdyttäminen. Ihmisellä ei aina pidä olla kivaa, työ ja myös vaikeudet kasvattavat lasta.

Tuntijakotyöryhmä jatkaa työtänsä ensi kevääseen asti. Siihen mennessä pitäisi selvitä, mitkä aineet kuuluvat jatkossa kaikkien peruskoululaisten arkipäivään. Konkreettisia lupauksia tuntimääristä ei vielä ole, mutta taideaineiden asemaa on luvattu vahvistaa esimerkiksi valinnaisuutta lisäämällä. (Yle)

Liiallisella valinnaisuudella on suuret vaarat, ettei vaan lapsi huuhtoudu pesuveden mukana. Miksi muka esim. kuvataiteen tai musiikin pitäisi olla oppilaille valinnaisia? Kyllä jokaisen peruskoululaisen oikeus on saada opiskella joka vuosi kuvataidetta ja musiikkia.

Jätetään nyt vihdoin "ne kaikenmaailman sirkusvalinnaisuudet" ja keskitytään mieluummin perusasioihin. Alakoulun opettajana olen aina ihmetellyt vavan (valinnainen kurssi viitos-kuutosella) oikeutusta. Vava söi yhden historian ja maantiedon viikkotunnin pois.

Elämä ei sittenkään ole yhtä vavaa, valitan.

Hoomoilasina kuljemme vain?

Yle 6.11.

Brittilapsillla hatarat tiedot historiasta

Koululaisten hatarat tiedot järkyttävät brittejä. Tutkimuksen mukaan joka 20. skottilapsi uskoo, että Adolf Hitler oli saksalainen jalkapallovalmentaja. Joka viides tutkimukseen osallistunut 9 - 15-vuotias puolestaan arvelee, että natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels oli tunnettu juutalainen, joka asui ullakolla ja piti päiväkirjaa.

Ei ole Suomessakaan hääviä.

Minua on huolestuttanut kovasti suomalaisten yleissivistyksen tason laskeminen. Opiskelu ja elämä on hyvin suorituspainotteista, aikaa ajattelulle ja lukemiselle ei juuri jää, koulussakaan, ikävä kyllä. Jos englantilaisilta tai suomalaisilta aikuisilta kysyttäisiin, kuka oli Joseph Göbbels, luulen, että noin puolet selviytyisi kysymyksestä edes välttävästi.

Alakoulussa, ainakin Vantaalla, historiaa viidennellä ja kuudennella luokalla on enää yhteensä kolme tuntia! Jossain vaiheessa historiaa ko. luokilla oli jopa viisi viikkotuntia, kaksi viidennellä ja kolme kuudennella. Tilalle on tullut kaikenmaailman tt- ja vavatunteja.

On tärkeää, etä elämä on kivaa. Kiva, kiva, kiva.

Toinen oppiaine, jonka osuus on vähentynyt, on maantieto. Olen ratkaissut ongelman sillä tavalla, kun otan oppilaat vastaan viidennellä luokalla, pidän heti alkuun rajun maantiedon kurssin. Opetan Euroopan valtiot pääkaupunkeineen, Euroopan rajat, vesistöt ja vuoristot. Pidän tylyjä läpimenokokeita, esim. kahdestakymmenestä kysymyksestä pitää saada läpi 18. Ja junnaan, kunnes kaikki oppilaat läpäisevät testin. Aikaa menee noin kaksi viikkoa. Vähät välitän siitä, mitä opetussuunnitelmat sanovat.

Kokonaisuudessaan säästän aikaa, koska näin minun ei tarvitse turata vähiä historian tai uskonnon tunteja maantiedon perusasioiden opettamiseen. Maantieto on hyvin oleellinen oppiaine ko. oppiaineiden suhteen.

Ajatelkaapa asiaa tarkemmin, kansalaisten pitkin Eurooppaa pitäisi ymmärtää, mitä esim. Euroopan unionin perussopimusten uudistaminen merkitsee. Joissain maissa jopa äänestetttiin asiasta. Tosiasiassa juuri kukaan ei tiennyt, mistä oli oikein kysymys, kun asiaa toimittajat kaduilla utelivat. Äänestettiin "hoomoilasena".

Se siitä demokratiasta.

Yleissivistyksen taso on laskenut järkyttävästi, ja tulee vielä rajummin laskemaan, kun pleikkarisukupolvi tästä vielä vähän kasvaa. On hälyttävää ajatella, mihin tämä johtaa. Mistä löytyy tulevaisuuden laaja-alaisesti ajattelevat johtajat, joilla on syvällistä tietoa monelta elämänalueelta? Mistä löytyy meidän tulevaisuuden Max Jakobsonit?

Tätä rataa eurooppalaisia kansoja, myös suomalaisia, voidaan höynäyttää aivan miten halutaan. Kovin kaukana ei ole skenaario siitä, että demokraattisten johtajien tilalle tulee valistuneita yksinvaltiaita tai despoottisia diktaattoreita. Moni suomalainen itkee vahvan johtajan perään, vrt. kekkossyndrooma. Tutkimusten mukaan suomalaiset eivät halua eurooppalaistua, vaan haluavat edelleen vahvaa presidenttiä, mikä heikentää parlamentarismia. Parlamentarismi edustaa demokratiaa puhtaimmillaan.

Oikeasti pelkään, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ei maailmaa pyöritetä pleikkaria pelaamalla, ihmisen täytyy tietää.

Kirjallisuuden osuudesta äidinkielen opetuksessa

Aleksis Kiven päivä kirvoittaa minut ottamaan kantaa kirjallisuuden opetukseen.

Jouduin lukemaan Seitsemän veljestä kolme kertaa putkeen, lukiossa sattuneesta syystä kaksi kertaa ja melkein heti perään erikoistuttuani äidinkieleen Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitoksella. Jyväskylässä luin hänen koko tuotantonsa.

Minulle väkisin valkeni Aleksis Kiven merkitys suomalaiselle kirjallisuudelle. Aleksis Kivi on yksi maailmankirjallisuuden suurista neroista. Sääli, että hänen kirjoittamaansa kieltä on lähes mahdotonta kääntää kunnolla muiksi kieliksi, niin hankalaa suomen kieli on.

Olen pitkään miettinyt kirjallisuuden osuutta äidinkielen opetuksessa. Äidinkielen opetus nykyään on yhtä sälää ja sillisalaattia. Äidinkielen opetussuunnitelma on suorastaan skitsofreeninen. Alakoulussa ei ole tuntijakoon määrätty esim. tietotekniikkaa ollenkaan, ja monia äidinkielen tunteja kuluu tietotekniikan opetukseen.

Olen ajatellut, että parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin tekemällä uusi oppiaine, kirjallisuus.

Äidinkieli jakautuisi kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kielenhuollot ja muut tekniset äidinkielen osat. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen. Opettajat alkaisivat panostaa uudelleen kirjallisuuden opetukseen, ja kirjallisuuden opetuksesta tulisi systemaattisempaa. Erillinen kirjallisuuden arviointi etenkin yläkoulussa ja lukiossa toisi pontta kirjallisuuden opiskeluun.

Minua järkytti muutama vuosi sitten kovasti, kun tapasin vanhan oppilaani. Hän kertoi, ettei hänen koko kouluaikanaan tarvinnut lukea Seitsemää veljestä tai Kalevalaa, edes lukiossa! 

Olen itse ratkaissut ongelman siten, että kuudennella luokalla luetan oppilaillani veljekset. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Oppilaat ovat kirjoittaneet, että aluksi Kiven kieli oli vaikeaa, mutta kun siihen pääsi sisään, lukeminen alkoi sujua ja kirja vei mennessään.

Minkälaisia ihmisiä nykykoululaitoksemme oikein kasvattaa? Tehokkaita ja osaavia heistä ainakin tulee. Mutta oppivatko he ajattelemaan omilla aivoillaan? Nopeita piipahduksia kurssi kurssin perään...