Kirjallisuuden osuudesta äidinkielen opetuksessa

Aleksis Kiven päivä kirvoittaa minut ottamaan kantaa kirjallisuuden opetukseen.

Jouduin lukemaan Seitsemän veljestä kolme kertaa putkeen, lukiossa sattuneesta syystä kaksi kertaa ja melkein heti perään erikoistuttuani äidinkieleen Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitoksella. Jyväskylässä luin hänen koko tuotantonsa.

Minulle väkisin valkeni Aleksis Kiven merkitys suomalaiselle kirjallisuudelle. Aleksis Kivi on yksi maailmankirjallisuuden suurista neroista. Sääli, että hänen kirjoittamaansa kieltä on lähes mahdotonta kääntää kunnolla muiksi kieliksi, niin hankalaa suomen kieli on.

Olen pitkään miettinyt kirjallisuuden osuutta äidinkielen opetuksessa. Äidinkielen opetus nykyään on yhtä sälää ja sillisalaattia. Äidinkielen opetussuunnitelma on suorastaan skitsofreeninen. Alakoulussa ei ole tuntijakoon määrätty esim. tietotekniikkaa ollenkaan, ja monia äidinkielen tunteja kuluu tietotekniikan opetukseen.

Olen ajatellut, että parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin tekemällä uusi oppiaine, kirjallisuus.

Äidinkieli jakautuisi kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kielenhuollot ja muut tekniset äidinkielen osat. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen. Opettajat alkaisivat panostaa uudelleen kirjallisuuden opetukseen, ja kirjallisuuden opetuksesta tulisi systemaattisempaa. Erillinen kirjallisuuden arviointi etenkin yläkoulussa ja lukiossa toisi pontta kirjallisuuden opiskeluun.

Minua järkytti muutama vuosi sitten kovasti, kun tapasin vanhan oppilaani. Hän kertoi, ettei hänen koko kouluaikanaan tarvinnut lukea Seitsemää veljestä tai Kalevalaa, edes lukiossa! 

Olen itse ratkaissut ongelman siten, että kuudennella luokalla luetan oppilaillani veljekset. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Oppilaat ovat kirjoittaneet, että aluksi Kiven kieli oli vaikeaa, mutta kun siihen pääsi sisään, lukeminen alkoi sujua ja kirja vei mennessään.

Minkälaisia ihmisiä nykykoululaitoksemme oikein kasvattaa? Tehokkaita ja osaavia heistä ainakin tulee. Mutta oppivatko he ajattelemaan omilla aivoillaan? Nopeita piipahduksia kurssi kurssin perään...