Oravanpyörässä

HS-STT 5.10.

Kuntapäättäjiä varoitetaan säästämästä lasten ja nuorten kustannuksella, kuten 90-luvun laman aikana tehtiin. Tutkimusprofessori ja lastenpsykiatri Tytti Solantaus kehottaa kuntapäättäjiä miettimään tarkemmin, ovatko koulut säästöjen oikea kohde.

"Viime lama osoitti, että henkilöstösupistukset kouluissa lisäsivät koululaisten käytösongelmia", hän muistuttaa.

Henkilösupistukset ja lomautukset antavat lapsille selvän signaalin: meistä ei välitetä. Koulu voi olla joillekin lapsille ainoa paikka, missä välitetään.

En ymmärrä, miksi asiantuntijoita ei kuunnella etukäteen. Juhlapuheissa puhutaan suomalaisen koulun saavutuksista Pisa-menestyksineen, mutta toimitaan juuri päinvastoin, rapautetaan suomalaisen koulun toimintamahdollisuuksia.

Kuinka tehokkaita meidän oikein pitää olla? Koulumme on jo nyt maailman tehokkain, jos verrataan koulutukseen sijoitettuja rahamääriä saavutettuihin tuloksiin.

Kansainvälisissä vertailuissa on todettu, että suomalaiset lapset saavat vähiten opetusta. Tuntimäärät ovat OECD-maiden pienimpiä.

Suomalaisen peruskoululaisen tuntijaon mukainen vähimmäistuntimäärä 7-14 vuoden iässä on yhteensä alle 6 000 opetustuntia, kun OECD:n keskimääräinen opetustuntimäärä oli vuonna 2007 melkein 6 900 tuntia. Vain Virossa vähimmäistuntimäärä oli vielä pienempi. OECD-maista Italiassa opetustuntien määrä oli korkein, hiukan yli 8 000 tuntia. (Opetusministeriö)

Keskiarvoon nähden ero on valtaisa, ja onko se OECD:n maiden keskiarvo ylipäätään mikään tavoiteltava asia? Eiköhän meidän vertailumaamme ole Pohjoismaat, Saksa ja Alankomaat? On ällöttävää huomata, että Suomi on liukunut vertailuissa entisten Itäblogin maiden ryhmään.

Ei ihme, että meillä aletaan voida pahoin, eivätkä kaikki oppilaat jaksa tai viihdy koulussa. Täytyyhän tuollainen opetuksen nirhiminen jossain näkyä.

Mitä kaikkea saisimmekaan aikaan sillä puuttuvalla tuhannellaviidelläsadalla tunnilla?

Jossain vaiheessa myös opettajat väsyvät.

"Viime laman aikana lapset ja nuoret kohtasivat henkilöstösupistusten myötä vähemmän aikuisia. Nekin aikuiset, joita he kohtasivat, olivat uupuneita ja ahdistuneita niin kotona, päivähoidossa kuin koulussakin."

Yhteiskunnnan odotukset koulutuksen suhteen kasvavat vuosi vuodelta, mutta satsaukset pienenevät.

Olemme melkoisessa oravanpyörässä.

Solantaus oli mukana tekemässä laajaa lastenpsykiatrista tutkimusta 1990-luvun laman vaikutuksista lapsiin. Tutkimukseen osallistui yli 1 200 vuonna 1981 syntynyttä lasta. Tutkimuksessa verrattiin lasten hyvinvointia ennen ja jälkeen laman.

Tutkimusten tulokset tulevat aina jälkijunassa. Olisi hyvä kuunnella välillä myös arkipäivän asiantuntijoita, opettajia.