tiistai 31. maaliskuuta 2015

Suomalaista peruskoulua ajetaan totaalikaaokseen

Dennis Hayes
Lundell:

Nyt suomalaista koulutuspoliittista suunnitelua ammutaan järeällä tykistöllä, olen pääsosin samaa mieltä Dennis Hayesin kanssa. 

Hayesin ajatuksia löytyy omieni alta.

Olen useaan otteeseen eri tilaisuuksissa kyseenalaistanut suomalaisen koulutuspolitiikan: 

Suomalaista koulutuspolitiikka ei ohjaa kukaan tai mikään.

Olemme tärväämässä upean peruskoulumme perinnön. Kivijalat natisevat jo. Tuntuu oikeasti siltä, että yksi Pisa-notkahdus ajoi suomalaiset kasvatustahot paniikkiin.

"Uudistetaan" kuin viimeistä päivää maailmanlopun alla, keskustelun pohjaksi, antaa palaa:

- opettajat alennetaan oppimisen ohjaajiksi
- uusi OPS, opetussuunnitelmia on vaihdettu kuin hevosta lennosta, koulukohtainen, alueellinen, kunnallinen, valtakunnallinen
- uusi OPS on sellainen järkäle, että harva maikka viitsii kahlata sitä läpi
- arvojen kanssa leikitään edestakaisin
- uudet koululait
- epäonnistunut kolmiportainen tuki puuduttavine paperitöineen
- uusi koulupäivä a' la Kirsi Lonka
- lopetettiin osa erityiskouluista, osaamiskeskuksista, ja osaaminen hajautettiin pirstaleiksi
- inkluusio
- lähikouluperiaate, joka ei ole lähikouluperiaate, koska kouluja on lopetettu roppakaupalla
- maalla oppilaita kuljetetaan takseissa jopa kolme tuntia per koulupäivä
- katastrofaalinen arviointikokeilujakso kaameine todistuskaavakkeineen, joista kukaan ei saanut selvää
- joissain kunnissa on sanallinen arviointi, joissain taas ei
- yläkoulujen arviointi ei ole tasapuolinen
- erityispedagogiikan professori toteaa, että luokkakoolla ei ole merkitystä oppimisen suhteen
- jotkut uskovat häntä 
- edu cloud, oletetaan, että opettajat tekevät itse kaiken materiaalin edu cloudiin omalla ajallaan
- fronter-sekoilu, tarjottiin opettajistolle vanhentunutta tietotekniikkaa
- hajoitetaan oppiaineiden historiallista ja toimivaa jatkumoa
- rikotaan oppiainerajat
- ilmiöpohjainen opetus
- klassinen sivistys on roskaa
- taideaineet eivät ole kohta yhtään mitään
- alakouluissa on leikkivavoja ja tt-tunteja maantiedon, biologian ja historian kustannuksella
- sohvat ja matot luokkiin pölyttymään
- isot pulpetit ja seisominen
- pallot, joissa istutaan
- toisaalta halutaan heittää kaikki kalusteet luokasta
- toimipisteopetus
- halutaan ulos luokasta
- eräs kansanedustaja sanoi minulle, että kaikki koulut pitäisi räjäyttää, koska ne muistuttavat kasarmeja
- lapsista tehdään työelämän tykinruokaa
- kohta ylioppilaat eivät hallitse kuin yhtä vierasta kieltä, englantia
- suuria eurooppalaisia sivistyskieliä, saksaa tai ranskaa, osaa enää hyvin harva ylioppilas
- pakkoruotsi ulotetaan kohta jo esikouluun
- luullaan, että tabletit ja tietoverkot ratkaisevat kaikki oppimisen ongelmat
- oppikirjat roskiin
- tieto tabletteihin
- wikipedia-tieto korvaa muistin ja aivot
- ulkoaoppinen on pannassa ja vanhanaikaista
- pelaaminen on kivaa ja ratkaisee lasten opiskelumotivaation
- koodaminen oppiaineeksi
- oppimisen pitää olla kivaa, työ on menettämässä merkityksensä
- luullaan, että kaikki oppivat kaiken
- oppilaita päästetään luokalta toiselle katsomalla läpi sormien
- poikien lukutaito on romahtamassa
- kohta kukaan ei osaa matematiikkaa
- siirrytään yhteisliikuntaan, ja lasten kunto tulee laskemaan entisestään
- opettajat väsytetään viestinnällä
- pakollisia YT-kokouksia kaksi tuntia per viikko
- koulurauha ei ole koulurauhaa
- kohta miehiä ei näy kouluissa ollenkaan, vaikka uuden ops:n tavoitteena on moninaisuus
- opettajat ovat luovuttamassa asiantuntijuuden koulujen ovien ulkopuolelle
- neuvojia riittää, kaikki muut luulevat olevansa opettamisen asiantuntijoita
- koulutuksellista tasa-arvoa ei enää ole, vaan koulutuksen taso riippuu siitä, missä lapsi asuu
- säästetään koulutus hengiltä

Pääasia tuntuu olevan, että koulussa on kivaa. Opettajat mieliskelevät oppilaita, kun opettajat eivät kohta muuhun pysty. 

On niin kivaa kokeilla kaikkea miettimättä nokkaa pidemällä. 

Kukaan eikä mikään taho synkronoi. 

Ei ajatella yhtään kokonaisuutta saatika sitten lopputulosta. Pelataan erittäin kovaa riskipeliä. Panoksena on lapset ja nuoret ja peruskoulun tulevaisuus.

Dennisin ravistelu tekee todella hyvää itseriittoiselle, ja samalla niin itsetuhoiselle suomalaiselle koulutusjärjestelmälle.

Dennis, kiitän ja kumarran syvään.


Dennis Hayes:

31.3.  mtvlehti.net


Dennis Hayes Derbyn yliopistosta vetoaa Suomen opettajiin ja kasvattajiin, jotta Suomi pysyisi hyväksi koetussa opetusmallissa sen sijaan, että se unohtaisi lasten syventävän tiedonhallinnan.

“Suomi on parhaillaan siirtymässä perinteisistä opetusaineista “ilmiöpohjaisiin” aiheisiin. Sen sijaan, että oppilaat istuisivat rivissä oppimassa asioita maailmasta, he juoksentelevat pitkin käytäviä tai roikkuvat netissä keräämässä tietoa itse “iloisen oppimisen” hengessä”, arvostelee Dennis Hayes, kasvatustieteiden professori Derbyn yliopistosta.

“Ensimmäinen reaktioni oli pilkallinen, mutta mitä nyt Suomessa tapahtuu, on vakavaa ja surullista. Tällainen opetus ei pelkästään tuhlaa lasten aikaa, vaan se myös tuhoaa heidän koulutuksensa.”

Uudistuksen syitä selitellään sillä, että “moderni yhteiskunta” vaatii koulujärjestelmältä uudistumista. Tämä moderni yhteiskunta ei enää arvosta koulutusta sinällään, vaan sillä nähdä olevan välinearvo taloudelle. Usein koulutusta myös arvostellaan tylsäksi ja että se on uusien opetuksellisten menetelmien tarpeessa. Sama kuvio toistuu kaikkialla maailmassa: luokkaopetuksen sisällöstä siirrytään käytännön soveltamiseen.

“Tässä on opetus jokaiselle opettajalle ja kasvattajalle. “Vaikka asut maassa, jonka koululaitosta on kehuttu kasvatuksen menestystarinaksi, se voidaan heittää roskiin, vaikka et edes tiedä mikä sen menestyksen loi.”

“Meidän tulisi olla huolissamme”, sanoo Hayes, “koska Suomi siirtyy nyt aiheen ohjaamasta opetuksesta käytännön opetukseen.”

“PISA-testin huippumaat – Suomi, Kiina ja muut – olettavat, että menestyksellä on jotain tekemistä koulutusjärjestelmän kanssa. Sekä uuden opetusmallin vastustajat että puolustajat luultavasti olettavat, että menestys riippuu koulutuksen teknisestä toteutuksesta että opetuksen tavasta. Mutta eivät nämä aktiviteetit määrittele loistotulosta. Olen sitä mieltä, että kyse on loppupeleissä sosiaalisista ja kulttuurisista arvoista.”

“Suomen vahvuus lasten koulutuksessa on näihin kohdistetut suuret odotukset politiittisesti, opetuksellisesti, kotona ja yhteisössä. Tämä on tunnettu fakta siitä lähtien, kun Suomi otti taloudellisen menestyksen koulutuksen tavoitteeksi 60-luvulla.”

“Suomi otti tuolloin, korkeisiin odotuksiin vastaten, käyttöön aihevetoisen opetustavan. Siirtyminen kokonaisvaltaisista aiheista “otsikoihin”, mihin Suomi on nyt siirtymässä, tarkoittaa, että korkeat koulutukselliset tavoitteet poistetaan suomalaisesta kulttuurista.”

“Jos ei ole odotuksia siitä, että lapset saavuttavat tiettyä tietoa tietystä aihealueesta, ei heillä myöskään ole kiinnekohtaa opetukseen riippumatta siitä, miten heitä opetetaan.”

“Uudistuksilla tavoitellaan tilaa, jossa oppilaat ovat valmiita muiden tarjoamiin töihin. Jos trendin annetaan jatkua, suomalaislapsista koulutetaan vain käsiä työelämään, ilman omaehtoista ajattelua.”

“Suomen asema PISA-testissä on heikentynyt, mutta sen pyrkimys takaisin “valioliigaan” näillä uudistuksilla on paniikkia, ei osoitusta korkeista odotuksista oppilailta. Suomen valitsema tie ei keskity opetukseen, vaan työelämän vaatimuksiin. Taloudellisesti katsoen oppilaisiin kohdistetaan välineellisiä vaatimuksia, mutta näissä koulutuksen sisältö ja laajuus kärsivät.”

Lopuksi Hayes toteaa: “Jos suomalaiset opettajat ovat niin itsenäisiä, kuin ulkomaille on kerrottu, heidän ensimmäinen tehtävänsä on puolustaa menestyksekästä suomalaista kouluopetusta näitä uudistuksia vastaan ja kamppailla, jotta opetus pysyisi asiassa, ja potkaista tällainen ilmiöpohjainen häsläily kouluista ulos.”

torstai 26. maaliskuuta 2015

Miesopettajan kosketus

25.3. Yle


Pelko lapsiin sekaantujaksi leimautumisesta vaikeuttaa miesten suhtautumista nuoriin tyttöihin ja lapsiin. Asenneilmapiiri on kiristynyt niin, että esimerkiksi isoisät pohtivat vertaisryhmässä, miten lapsenlapsia on soveliasta sylitellä.

Miesopettajat pulassa –mikä on sopivaa ja mikä ei?

Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen tunnistaa ilmiön.

– Enenevässä määrin kuulee esimerkiksi miesopettajien vaikeuksista toimia tyttöoppilaiden kansa. Kysymys siitä, mikä on asiatonta ja mikä sopivaa, leijuu koko ajan yllä. Opettajat pohtivat esimerkiksi, miten voi koskettaa ja miten leikkiä, ettei tule vääriä tulkintoja.

Paalasen mukaan kyse on asenneilmapiirin muutoksesta, joka on tapahtunut viimeisimmän vuosikymmenen aikana.

– Se välttely ja itsekriittisyys on olemassa. Se johtuu erityisesti siitä, että pelkkä vihjaus asiattomasta puheesta, kosketuksesta tai lähestymisestä, erityisesti tyttöä kohtaan, riittää tuhoamaan miehen uran tai vaikeuttamaan elämää valtavasti, Paalanen toteaa.


Yle tarttui tärkeään aiheeseen, joka nousi esiin Ylen nettikeskustelussa. Kannattaa lukea Ylen juttu kokonaisuudessaan.

Miehet pelkäävät olla tekemisissä nuorten tyttöjen kanssa, ettei tilanne tule ymmärretyksi väärin. (Yle)

Sairas maailma.

Jokaisella tytöllä on isä tai vaari. Koulussa ainakin toistaiseksi löytyy miesmaikkojakin. Pohdin asiaa miesopettajien kannalta.

Ensimmäisen kerran törmäsin ongelmaan Heinolan kurssikeskuksessa joskus 1980-luvun lopulla. Heinolassa järjestettiin suosittuja viikon kestäviä opettajien täydennyskursseja.

Kun saavuin huoneeseeni, toisen sängyn reunalla istui mies, joka nojasi käsiinsä. Hän oli matematiikan opettaja jostain pohjoisesta. Hän kertoi minulle tarinansa, joka oli osin täysin julkinen. Olin lukenut tapahtumasta Hesarista.

Matematiikan opettaja oli oppitunnilla kannustavasti taputtanut yläkouluikäistä tyttöä olkapäille, kyllä se siitä. Tyttö oli kertonut kotona äidilleen, että opettaja oli kosketellut rintoja.

Tietenkin tapahtuma meni ensin lehteen ennen kuin asia saatiin kunnolla selvitetyksi. Kosketushetkellä koko muu luokka oli läsnä, totuus oli helppo selvittää. Tyttö ja äiti pyysivät anteeksi, ja lehteen tuli pieni oikaisukirjoitus.

Mutta epäilys jäi itämään, entä jos tuo maikka sittekin kosketteli oppilaan rintoja? 

Matikanmaikka joutui muuttamaan pois paikkakunnalta, mutta epäilys seurasi häntä sinnekin, vaikka hän oli täysin syytön. 

Minä keskustelin Heinolassa murtuneen miehen kanssa. Olin hänen puolestaan hyvin surullinen, en tule koskaan unohtamaan keskusteluamme.

Olen melko etäinen opettajaluonne. En juuri koskettele oppilaitani, en siksi, että pelkäisin jotain pedofiilinleimaa, vaan luonteeseeni ei kuulu turha koskettelu. Välitunneilla en halua, että oppilas tarttuu käteeni, kun valvon välituntipihaa. Sanon vain, että minun pitää suorittaa virkatehtävääni. 

Joskus opettaja joutuu lohduttamaan oppilasta. Voin taputtaa tyttöä olkapäähän tai päälaelle, kyllä se siitä. Lapsi tajuaa kyllä, että opettaja lohduttaa.

Opettajanurani aikana on tapahtunut monia tapaturmia, jolloin olen takuulla joutunut koskettelemaan oppilasta auttaakseni häntä. Teknisellä käsityötunnilla olen kymmeniä ja kymmeniä kertoja laittanut laastaria sormeen, ottanut oppilaan kädestä kiinni, puhaltanut sormeen ja lohduttanut.

Kaksi kertaa olen pelastanut oppilaan hengen, kukaan ei tullut kiittelemään minua.

On aivan hirveää, mikäli isät pelkäävät pedofiilileiman takia esim. liikkua kaksistaan kaupungilla teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Kyllä oman tyttären kanssa pitää saada kulkea käsi kädessä aivan rauhassa ilman minkäänlaisia leimoja.

Minulla on viisi lasta, joista kolme on tyttöjä. 

On se kummallista, että naisille sallitaan enemmän, kosketteluakin. Naismaikka voi vaikka halailla poikaoppilastaan, tuosta vaan. Jos miesmaikka halailisi tyttöoppilasta, edessä olisi varma raastupakeikka.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Miesmaikkoja kehiin

8.3. IS


Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jouni Välijärvi pitää yhtenä ongelmana sitä, että alalle hakeutuu vain tietynlaisia ihmisiä, jotka ovat menestyneet hyvin koulussa.

– Opettajankoulutukseen hakee niin moni, että sinne valikoituvat sellaiset, joilla on koulumenestys on ollut hyvä. Oppimisvaikeuksien ymmärtäminen ei varmaan ole heille kovin tuttua ja oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen asemaan asettuminen ei välttämättä ole heille helppoa, vaikka sitä yrittääkin, Välijärvi miettii.

Opettajien ammatti on hyvin naisvaltainen. Opetushallituksen tuoreimman Opettajat Suomessa -seurantaraportin mukaan kolme neljäsosaa (73,6 %) peruskoulun opettajista on naisia. Käytännössä alalle valikoituu enemmän naisia, koska koulutukseen on niin vaikea päästä.

Välijärvi kannattaa mieskiintiöitä opettajankoulutukseen.

– Kyllä suoraan sanottuna jonkinnäköistä kiintiöintiä kaipaisin, vaikka se on todettu tasa-arvolain vastaiseksi. Koulun moninaisuuden kannalta se olisi ihan perusteltua, että sopivaa kiintiöintiä harkittaisiin.


Munalisät käyttöön? (Properuskoulu 6.8.2014)

Mieskiintiöt takaisin opettajienkoulutukseen (Properuskoulu 9.3.2014)

Miehiä kouluihin (Properuskoulu 6.1.2010)


Kertaus on opintojen äiti, ja turpaan tulee niin, että tukka lähtee. Mutta tukan lähdön uhallakin toistan taas:


Tasa-arvoa pitää tarkastella oppilaan kannalta. 

Miehiäkin tarvitaan peruskoulussa.

Miksi muka kaikkien opettajien pitäisi olla naisia? 

Suuren ikäluokan miesmaikat ovat jo pääsosin eläkkeellä. Kohta lähtee jämäikäluokan miehetkin. Sitten koulujen käytävillä saa huhuilla miesmaikkojen perään. 

Jo nyt pätevistä miesmaikoista on ankara pula. Rehtorit repivät vastavalmistuneet miesmaikat housujen lahkeista koulujen ovista sisään.

Juuri kukaan ei ole blogistaniassa eikä juuri missään käsitellyt professori Jouni Välijärven mitä tervetulleinta avausta. Hyvä, että Jyväskylän yliopiston professoripiireistä löytyy vielä rotia.

Arjen rotia.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kotikasvatus takaisin kunniaan

Suomi on lastenkasvatuksen DDR. 
15.3. Ilta-Sanomat


Väkivalta töissä: Lastentarhanopettajista jo liki 40 prosenttia joutuu potkujen ja lyöntien kohteeksi työpaikallaan.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lasten käytöshäiriöiden lisääntymiseen on kaksi syytä.

– Lapset eivät opi kestämään turhautumista, kun osa vanhemmista ei osaa kieltää lapsiltaan mitään. Toinen yhtä tärkeä seikka on, että lapset ovat stressaantuneita ja ylikuormittuneita. Kyse ei ole lapsen häijyydestä, vaan merkki siitä, ettei lapsi jaksa viriketulvaa. On liikaa ääntä ja liikaa visuaalisia ärsykkeitä sen sijaan, että lapsi saisi olla vaan. Päiväkotienkin tilat ovat meluisia ja ryhmät liian suuria, hän kertoo.


Päiväkodeista ja peruskoulun alaluokilta tihkuu jatkuvasti tietoa pienten lasten aggressiivisuuden määrän kasvusta. Jos pienet lapset voivat käydä kiinni opettajiinsa, he käyvät kiinni myös toisiin lapsiin.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin:

Lanka palaa - kohta aggressiiviset pikkulapset eivät enää olekaan pikkulapsia (Properuskoulu 20.11.2013)

Kuten Sinkkonenkin toteaa, on aivan selvää, että osa vanhemmista ei osaa ollenkaan kasvattaa lapsiaan. On todella surkeaa, jos isä tai äiti eivät pysty asettamaan lapselleen alkeellisiakaan rajoja. 

Ei tajuta edes kasvatuksen yksinkertaisinta perusasiaa:

Rakkautta ja rajoja

Sekä rakkaus että rajat luovat lapselle turvallisuuden tunnetta. Lapsi tietää, että hänestä välitetään, kun hänelle annetaan selkeät rajat.

Alaluokilla on vanhempia, jotka voivat kysyä, olen epätoivoinen, kun lapsi leikkii kännykällä koko ajan, en saa häntä edes ajoissa nukkumaan, mitä teen?

Opettaja vastaa, ota kännykkä pois ja laita se vaikka jääkaappiin ja pane lapsi omaan sänkyyn.

On vanhempia, jotka ulkoistavat lastenkasvatuksen kännyköille ja tableteille, televisioille ja pelikonsoleille. Kun lapsi on pois jaloista, ja vanhemmille jää aikaa harrastaa ja toteuttaa itseään.

Lapsi jätetään härpäkkeineen yksin, heitteille.

Minulla on viisi lasta, joista kolme on jo aikuisia. En väitä, että lasten kasvattaminen olisi aina ollut helppoa. Mutta tunteen lisäksi myös järjenkäyttö on sallittua, voidaan puhua siitä kadonneesta maalaisjärjestä. 

Kokeneen kasvattajan ohjeita:

1. Rakasta lastasi.

Sen sijaan, että jatkuvasti lykkäät lapsen käteen kännykän, tabletin tai pelikonsolin ohjaimen, ota lapsi syliin ja kerro hänelle tarinoita ja lue satuja. Hieman isommalle lapselle voi lukea vaikka Mikko Mallikasta tai jotain ikätasoon sopivaa jatkokirjaa.

Sadut kasvattavat lapsia yhä edelleen. Lapset oppivat satujen kautta oppimaan, mikä on oikein tai väärin. Saduissa hyvä voittaa.

Kun lapsi menee nukkumaan, peittele lapsesi, hali ja suukottele, lue pieni iltarukous tai kerro iltasatu.

Pikkuhiljaa lapsi tuntee olevansa hyväksytty, tajuaa, että isä ja äiti rakastavat häntä.

2. Ei tarkoittaa ei. 

Sanan ei käyttäminen on monessa asiassa on suotavaa, sillä lapsi hakee jatkuvasti rajojaan. Lapsen ei saa antaa elää pellossa

Älä aina anna periksi. Johdonmukaisuus on valttia.

Jos sanot ei, se todella merkitsee ei. Jos lapsi saa vinkumalla, huutamalla, rähjäämällä tai itkemällä asiansa periksi, peli on menetetty. 

Kun sanot, että nyt lelut laiteaan laatikkoon, ne laitetaan laatikkoon. Kun sanot, että nyt loppuu tabletilla räplääminen, se todella loppuu siihen. Ota vaikka itse tabletti pois lapselta, jos muu ei auta. 

Ensimmäiset kerrat ovat vaikeita, mutta pikkuhiljaa lapsi alkaa tajuta, että kyllä isä ja äiti ovat ne ihmiset, jotka määräävät talossa. Lapsi ei saa määrätä vanhempiaan.

Lapsi oppii kunnioittamaan isäänsä ja äitiänsä.

3. Ole lapsesi kanssa.

Älä ulkoista lapsesi kasvatusta päiväkodille, koululle tai urheiluseuralle.

Sen sijaan, että itse lähdet yksin lenkille, ota lapsi joskus mukaan kävelylle tai mene hänen kanssaan lähikentälle pelaamaan jalkapalloa tai heittelemään koreja.

Kotona voi tehdä kaikenlaista yhdessä, pelata muistipelejä, rakennella lego-maailmoja, askarrella, piirrellä ja maalailla. Leipominen ja pipareiden tekeminen on lasten mielestä aivan fantastista. Lapsille voi antaa pieniä ruuanlaittotehtäviä kuten perunoiden peseminen ja kuoriminen.

Tekemisen ohessa voi lasten kanssa puhua mistä vaan ja käsitellä yhdessä erilaisia lasta askarruttavia asiota. Kuka muukaan antaa lapselle neuvoja ja elämänohjeita kuin oma isä ja äiti.

Jokainen vanhempi kyllä keksii perheelleen sopivaa yhteistä tekemistä.

4. Ole aikuinen.

On hirvittävää, jos isä tai äiti alentuu ajattelussaan ja toiminnassaan lapsen tasolle. Lapsi menee sekaisin.

Joskus koulussa kohtaa lapsia, jotka joutuvat pienestä pitäen huolehtimaan pikkusisarestaan, kun vanhemmat toteuttavat itseään

Karmeinta on, jos lapsi joutuu huolehtimaan omista vanhemmistaan. Kun vanhemmat juovat, voi tapahtua niinkin, että kymmenvuotias lapsi hoitaa ostokset ja ruuat ja siivoa vielä huushollinkin.

Mitä meidän pitäisi tehdä?

1. Lähineuvolat takaisin

Neuvolaverkkoa on nokkaa pidemmälle ajattelematta harvennettu. Kun ensimmäiset lapseni olivat pieniä 1980-luvulla, lähineuvoloita löytyi joka lähiön nurkalta.

Äidin tai isän oli helppo mennä kahvittelemaan ja juttelemaan neuvolatädin kanssa milloin vain. Neuvolatäti antoi ohjeitakin, jos niitä pyydettiin. Samaan aikaan lapsi innoissaan leikki leikkinurkkauksessa.

Neuvolatäti oppi tuntemaan sekä lapsen että perheen.

2. Pakollinen lastenkasvatusajokortti

Kortin ensimmäinen osio olisi synnytysvalmennus ja ohjeet vauvanhoitoon.

Kortin toinen vaihe olisi lyhyt kymmenen oppitunnin lastenkasvatuskurssi. 

On erittäin outoa, että yhteiskunta normittaa auton ajoa ajokortteineen hyvinkin tarkkaan, mutta lapsia saa kasvattaa miten vain tai jättää lapset jopa kasvattamatta.

Lastenkasvatuskurssin oppitunteihin kuuluisi paljon myös keskustelua. Vanhemmat keskustelisivat myös keskenään, saisivat tukea toisiltaan ja huomaisivat, että ongelmat ovat samanlaisia ja ratkaistavissa.

Kurssin lopussa olisi tentti. Jos kurssi reputetaan, uusitaan kurssi. Kun kurssi saadaan läpi, molemmille vanhemmille annetaan käteen lastenkasvatusajokortti.

Kurssit suoritettaisiin lähineuvoloissa maksimissaan kymmenen hengen ryhmissä. 

3. Perheille annetaan kotihoitovaihtoehto.

Annetaan vanhemmille todellinen vaihtoehto hoitaa pientä alle kolmevuotiasta lasta myös kotona. Kaikille se ei ole mahdollista, siksi myös nykyinen pienten lasten päiväkotimalli on säilytettävä.

Pienen lapsen päiväkotihoito on erittäin kallista. Olen aina ihmetellyt, miksi lasten kotihoitoa ei tueta samalla hinnalla kuin lasten päiväkotihoitoa. Kotihoidon kalleudesta huolimatta viisi lastani on alle kolmivuotiaina hoidettu kotona.

Lapsi laitetaan yksivuotiaana yhteiskunnan lastenkasvatusputkeen. Jotkut vanhemmat ulkoistavat myös lasten vapaa-ajan esim. urheiluseurojen tai ratsastustallien hoteille.

Kaikki vanhemmat arkena eivät kerkiä nähdä lapsiaan juuri ollenkaan. 

4. Päiväkotiryhmille ja peruskoulujen luokille on asetettava lailla maksimikoot.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Uusi koulupäivä - koulu alkaisi aikaisintaan yhdeksältä

Agraariyhteiskunnan ajan lukujärjestys
12.3. Iltalehti


Torstaina aamupäivällä Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä luovutti Tulevaisuuden peruskoulu -nimisen loppuraporttinsa opetusministeri Krista Kiurulle. Työryhmässä päätettiin muun muassa siitä, että koulupäivän pitäisi alkaa aikaisintaan yhdeksältä.

- Kahdeksan kouluaamut juontavat juurensa agraariyhteiskunnan ajoilta. Oppimisen näkökulmasta tehokkaampaa olisi, jos koulupäivät alkaisivat vasta yhdeksältä. 

Opettajavuosistani muistan, kuinka väsyneitä oppilaat yleensä olivat ensimmäisellä aamutunnilla. Lisäksi isommissa kaupungeissa asuvat lapset eivät joutuisi aamuruuhkaan ja pienemmillä paikkakunnilla asuvien taas ei tarvitsisi herätä niin aikaisin, jos lähimpään kouluun on pitkä matka, perustelee Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä.


Koko raportti:

Tulevaisuuden peruskoulu (minedu.fi)

Koulun aloitusaika herättää aina suuria intohimoja. Oletan, että niin käy nytkin, kun Tulevaisuuden peruskoulu -raportissa esitetään, että koulu alkaisi aikaisintaan yhdeksältä.

Maalla koulumatkat voivat olla pitkiä ja kouluihin mennään koulutakseilla. Maalla on hyvä, että koulu alkaa yhdeksältä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että koulun paras aloitusaika on kello kahdeksan. Kun kouluun mennään ajoissa, sieltä pääsee myös ajoissa pois. Lapsille jää koulupäivän jälkeen enemmän leikki- ja harrastusaikaa.

Jos koulupäivän alkua myöhennetään tunnilla, lapsilla on kiire tehdä läksyt ennen harrastuuksiinsa menoa. Leikkiaikaa ei juuri jää.

Kaikkia harrastuksia ei kouluun edes saada, musiikki- ja kuvataidekoulut, ratsastukset, uimiset ja jääkiekot. Urheiluseurojen valmentajat käyvät päivisin töissä, mistä ihmeestä löytyy valmentajia vaikka keskelle koulupäivää?

En usko, että lapset tulevat olemaan sen pirteämpiä, jos koulu alkaa säännöllisesti yhdeksältä. Lasten elämänrytmi siirtyy tunnilla. Silloin mennään säännöllisesti myös nukkumaan myöhemmin, ja lapset tulevat kouluun yhtä väsyneinä kuin ennenkin.

Paras lääke aamuväsymiseen on laittaa lapset kotona ajoissa nukkumaan. Alakoululaisen sopiva nukkumaanmenoaika on noin 20.30-21.00. Jos lapset ovat aamulla väsyneitä, ei oikeastaan voida syytä kuin kotia. 

Kyllä vanhempien tehtävä on laittaa lapsi nukkumaan, eikä jättää lasta kukkumaan kännykän tai konsolipelin kanssa. On täysin selvää, että lasta väsyttää, jos hänet jätetään valvomaan vempaittensa kanssa yömyöhään. Silloin tullaan kouluun väsyneenä alkaa koulu sitten kahdeksalta tai yhdeksältä.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kouluista autonomisia taloudellisia yksikköjä


Vantaan kaupungin uuden ilmeen mukainen logo
Yle 10.3.


 Jo parissa kuukaudessa on huomattu, että kymmeniä tuhansia on maksettu turhaan. Vantaan perusopetuksen johtajan Ilkka Kalon mukaan koulujen laskujen puutteissa on ollut kyse esimerkiksi noin 70 000 euron virheistä.

–  Perusopetus maksaa koululaisten aterioista seitsemän miljoonaa vuodessa. Jos nyt on havaittu, että laskuissa on ollut 70 000 euron virhe, onhan se iso raha, mutta seitsemässä miljoonassa se ei ole iso raha,  Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo sanoo.

– Tämä on seuraava askel siinä, että saadaan kustannukset läpinäkyväksi.  Tällä yritetään parantaa sitä, että tiedämme paremmin mistä ostamme ja mistä maksamme, Ilkka Kalo sanoo.


Hyvin mielenkiintoinen uutinen Vantaalta - onko tämä ensimmäinen askel kohti koulujen taloudellista autonomiaa?

Koulut eivät oikeastaan pysty tarkaan laskemaan, kuinka paljon rahaa itse opetukseen uppoaa. Jonain vuonna opettajat sairastelevat enemmän kuin jonain toisena vuonna, joskus loppuvuodesta on tiukempaa. Myös äitiyslomat vaikuttavat.

Jos koulu on säästäväinen, pitää säästetyt rahat panna hätäisesti esim. seuraavan vuoden materiaalihankintoihin. Jokainen rehtori ja opettaja tuskailee siitä, että koulun talous laitetaan poikki kesken lukukauden, kun uusi vuosi alkaa. 

Olen monesti miettinyt, olisiko helpompaa, jos koulut voisivat pitkäjänteisemmin suunnitella omaa talouttaan yli kalenterivuoden? Säästetyt rahat jäisivät koulun omaan käyttöön.

Jos pelkästään laskujen tarkemmalla syynillä saadaan näinkin rohkaiseva säästö, miksei voitaisi ajatella, että taloudellista valtaa siirrettäisiin rohkeammin kouluille. Raha voitaisiin tiukemmin suunnata itse opetukseen.

Minkälaista tulosta syntyisi, jos kaikki koulun pyörittämiseen tarvittava raha annettaisiinkin kouluille?

- palkkarahat
      - opettajat
      - oppilashuoltohenkilökunta
      - keittiöhenkilökunta
      - siivoushenkilökunta
      - koulusihteeri
      - vahtimestari ja talonmies

- ruokarahat
- oppikirjarahat
- opetusvälinerahat
- materiaalirahat
- tietokoneet
- jne.

Koulu palkkaisikin itse myös muun koulun henkilökunnan. Silloin koko henkilökunta sitoutuisi paremmin kouluun ja sen kasvatustavoitteisiin. Kaikki olisivat myös kasvattajia. Nyt tuntuu siltä, että esim. kouluisännistä, keittiön työntekijöistä ja laitoshuoltajista on tehty hyppyheikkejä. Joskus esim. siivoojaat vaihtuvat alvariinsa.

Koulu hoitaisi itse myös ostot. 

Vahtimestarista voitaisiin tehdä laitoshuoltajien esimies, emäntä olisi tietenkin keittiön esimies.

Silloin, kun ihmiset saavat itse aktiivisemmin päättää työpaikkansa asioista, motivaatio nousee varmasti. Samalla voidaan vähentää byrokratiaa ja kouluviraston henkilökuntaa, saadaan lisää tehoja itse perustoimintaan, opetukseen.

Jos kouluista tulisi autonomisia taloudellisia yksikköjä, säästettäisiin myös kuntalaisten verorahoja.

Olen myös aikaisemmin esittänyt, että peruskoulu voitaisiin laittaa valtion kustannettavaksi, koska kaikilla kunnilla ei ole rahkeita pitää yllä säädyllistä peruskoulua. Valtio ohittaisi kunnallisen byrokratian lähes kokonaan, kunnille jäisi paikallinen pedagoginen johtaminen, ideointi. Rahat siirtyisivät pääosin suoraan koulujen budjetteihin.

Koska opetuksen ja kasvatuksen varsinaiset asiantuntijat tekevät työtä kouluissa, miksei heille voitaisi antaa taloudellinenkin valta.

Peruskoulu valtion harteille 3. (Properuskoulu 30.5.2104)