Vantaan kaupungin uuden ilmeen mukainen logo
Yle 10.3.
Jo parissa kuukaudessa on
huomattu, että kymmeniä tuhansia on maksettu turhaan. Vantaan perusopetuksen
johtajan Ilkka Kalon mukaan koulujen laskujen puutteissa on ollut kyse
esimerkiksi noin 70 000 euron virheistä.
– Perusopetus maksaa
koululaisten aterioista seitsemän miljoonaa vuodessa. Jos nyt on havaittu, että
laskuissa on ollut 70 000 euron virhe, onhan se iso raha, mutta
seitsemässä miljoonassa se ei ole iso raha, Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo sanoo.
– Tämä on seuraava askel siinä, että saadaan kustannukset
läpinäkyväksi. Tällä yritetään parantaa sitä, että tiedämme paremmin
mistä ostamme ja mistä maksamme, Ilkka Kalo sanoo.
Hyvin mielenkiintoinen uutinen Vantaalta - onko tämä ensimmäinen askel kohti koulujen taloudellista autonomiaa?
Koulut eivät oikeastaan pysty tarkaan laskemaan, kuinka paljon rahaa itse opetukseen uppoaa. Jonain vuonna opettajat sairastelevat enemmän kuin jonain toisena vuonna, joskus loppuvuodesta on tiukempaa. Myös äitiyslomat vaikuttavat.
Jos koulu on säästäväinen, pitää säästetyt rahat panna hätäisesti esim. seuraavan vuoden materiaalihankintoihin. Jokainen rehtori ja opettaja tuskailee siitä, että koulun talous laitetaan poikki kesken lukukauden, kun uusi vuosi alkaa.
Olen monesti miettinyt, olisiko helpompaa, jos koulut voisivat pitkäjänteisemmin suunnitella omaa talouttaan yli kalenterivuoden? Säästetyt rahat jäisivät koulun omaan käyttöön.
Jos pelkästään laskujen tarkemmalla syynillä saadaan näinkin rohkaiseva säästö, miksei voitaisi ajatella, että taloudellista valtaa siirrettäisiin rohkeammin kouluille. Raha voitaisiin tiukemmin suunnata itse opetukseen.
Minkälaista tulosta syntyisi, jos kaikki koulun pyörittämiseen tarvittava raha annettaisiinkin kouluille?
- palkkarahat
- opettajat
- oppilashuoltohenkilökunta
- keittiöhenkilökunta
- siivoushenkilökunta
- koulusihteeri
- vahtimestari ja talonmies
- ruokarahat
- oppikirjarahat
- opetusvälinerahat
- materiaalirahat
- tietokoneet
- jne.
Koulu palkkaisikin itse myös muun koulun henkilökunnan. Silloin koko henkilökunta sitoutuisi paremmin kouluun ja sen kasvatustavoitteisiin. Kaikki olisivat myös kasvattajia. Nyt tuntuu siltä, että esim. kouluisännistä, keittiön työntekijöistä ja laitoshuoltajista on tehty hyppyheikkejä. Joskus esim. siivoojaat vaihtuvat alvariinsa.
Koulu hoitaisi itse myös ostot.
Koulu hoitaisi itse myös ostot.
Vahtimestarista voitaisiin tehdä laitoshuoltajien esimies, emäntä olisi tietenkin keittiön esimies.
Silloin, kun ihmiset saavat itse aktiivisemmin päättää työpaikkansa asioista, motivaatio nousee varmasti. Samalla voidaan vähentää byrokratiaa ja kouluviraston henkilökuntaa, saadaan lisää tehoja itse perustoimintaan, opetukseen.
Jos kouluista tulisi autonomisia taloudellisia yksikköjä, säästettäisiin myös kuntalaisten verorahoja.
Olen myös aikaisemmin esittänyt, että peruskoulu voitaisiin laittaa valtion kustannettavaksi, koska kaikilla kunnilla ei ole rahkeita pitää yllä säädyllistä peruskoulua. Valtio ohittaisi kunnallisen byrokratian lähes kokonaan, kunnille jäisi paikallinen pedagoginen johtaminen, ideointi. Rahat siirtyisivät pääosin suoraan koulujen budjetteihin.
Koska opetuksen ja kasvatuksen varsinaiset asiantuntijat tekevät työtä kouluissa, miksei heille voitaisi antaa taloudellinenkin valta.
Peruskoulu valtion harteille 3. (Properuskoulu 30.5.2104)
Ajatus on kaunis, mutta minä olen tottunut siihen, että rehtorin kanslian ovi on aina avoinna ja rehtorilla on aikaa ottaa opettajia vastaan koulupäivän aikana. Olen kuullut kouluista, joissa rehtorin puheille pääsy ei ole näin mutkatonta vaan tapaamiseen on varattava etukäteen aika. Koulun arjessa tapahtuu koko ajan pieniä episodeja, joissa esimiehen tuki on tarpeen. Viimeksi eilen takavarikoin oppilaalta epäilyttävän pullon eikä minun tarvinnut yksin tai kollegoiden kanssa pohtia, miten toimia, vaan asia tuli käsiteltyä asianmukaisesti lähes saman tien.
VastaaPoistaRehtoreilla on jo nyt valtavasti hallinnollisia töitä, jotka vievät aikaa. Minua lähinna kauhistuttaa ajatus suljetun oven takana istuvasta rehtorista, joka yrittää löytää kalenteristaan aikaa esim. uuden siistijän työhaastatteluihin tai joka joutuu pohtimaan, onko taloudellisempaa syöttää oppilaille ohraa vai riisiä.
Reilua toki olisi, että koulut saisivat sukanvarteen esim. oppikirjahankinnoista säästetyt rahat useammalta vuodelta ja voisivat itse säästämillään rahoilla hankkia esim. TVT-välineistöä.
Tai laittaa TVT-rahoista säästetyt rahat lisukkeeksi onnettoman pieneen ja koko ajan alenevaan oppikirjaraha-budjettiin.
VastaaPoista