8.3. Ilta-Sanomat
Koulunpenkiltä toiselle
siirtyneet opettajat hallitsevat vain teorian, mutta heiltä puuttuu käytännön
pelisilmä nuorten käsittelyyn, mies paukauttaa.
IS:n haastattelemien
opettajien mukaan lasten väkivaltainen käytös on monessa koulussa arkea.
Pohjoispohjanmaalaisella yläasteella lähes 30 vuotta työskennellyt opettaja
ihmettelee haastateltavien luomaa mielikuvaa koulutyöstä: omassa arjessaan hän
ei ole törmännyt väkivaltaisiin oppilaisiin.
Hänen mukaansa suurempi ongelma kouluissa on, että opettajiksi hakeutuu vääränlaisia ihmisiä. Opettajien keskuudessa vallitsee ”hyssyttelyn periaate”, jossa ei myönnetä, että pelkkä koulutuksen kautta hankittu pätevyys ei riitä tekemään opettajasta hyvää ja koulumaailmaan sopivaa, mies sanoo.
Hänen mukaansa suurempi ongelma kouluissa on, että opettajiksi hakeutuu vääränlaisia ihmisiä. Opettajien keskuudessa vallitsee ”hyssyttelyn periaate”, jossa ei myönnetä, että pelkkä koulutuksen kautta hankittu pätevyys ei riitä tekemään opettajasta hyvää ja koulumaailmaan sopivaa, mies sanoo.
On pakko laittaa toinen blogikirjoitus heti perään.
Kiitos Ilta-Sanomille ja pohjoispohjanmaalaiselle kokeneelle yläkoulun maikalle loistavasta aiheesta!
I love!
Onpas ihanan raflaava otsikko - suorastaan enkeliporsasmainen! Tähän on heti lisättävä, että opettajan ammatin lisäksi yksi haaveammateistani oli juuri toimittajan ammatti.
Olen vahvasti sitä mieltä, että parhaat toimittajat ovat iltalehdissä, heidän pitää todistaa tarpeellisuutensa joka päivä. Surkeilla otsikoilla ja jutuilla ei leipä irtoa, eikä lehteä myydä.
Minua on haastatellut puhelimitse iltalehtien toimittaja muutaman kerran, milloin istuin vessanpöntöllä, milloin loikoilin sohvalla, joskus minut on herätetty kesken nokosten - joka kerta toimittajat ovat raapineet kasaan erittäin hyvän jutun.
Pohjoispohjanmaalainen yläkoulunmaikka on opiskellut melkein samaan aikaan kuin minä. Minulle tähdennettiin moneen kertaan, että ensimmäinen asia, joka on hoidettava, on ensimmäinen porras:
Opettamisesta tai ylipäätään mistään muustakaan ei tule yhtään mitään, jos opettaja ei saa luokkaansa järjestykseen. Kun ensimmäinen porras on hallussa, on vasta mahdollista edetä. Muistaakseni portaiden huipulta löytyi sellainen käsite kuin luovuus. Meille tähdennettiin, että oikotietä onneen ei ole.
Olin viime viikolla Ylen Vaaligallerian haastattelussa. Minua haastateltiin neljä minuuttia kuten muitakin Suomen kansanedustajaehdokkaita.
En ollut valmiudessa. Tulin lämpiöön aivan liian aikaisin, ajattelin jutella ehdokaskavereiden kanssa, olisi pitänyt tulla meikkaukseen pää täynnä happea ja siitä suoraan studioon. Itse haastattelussa olin siis löysä.
En ollut valmiudessa. Tulin lämpiöön aivan liian aikaisin, ajattelin jutella ehdokaskavereiden kanssa, olisi pitänyt tulla meikkaukseen pää täynnä happea ja siitä suoraan studioon. Itse haastattelussa olin siis löysä.
Ylen toimittajat olivat tarkkaan ottaneet selvän haastateltavistaan, kysymykset oli suunnattu minulle kuin nakutettu.
Yksi kysymys, jonka munasin, oli:
Onko väkivalta kouluissa lisääntynyt?
Vastasin, että ei sen kummemmin.
Olin oikeassa, mutta samalla väärässä. Väkivallan kokonaismäärä ei ole lisääntynyt, mutta väkivallan luonne ja kohteet ovat muuttuneet, mikä jäi mainitsematta Ylen vaalitentissä.
Lanka palaa - kohta
aggressiiviset pikkulapset eivät enää olekaan pikkulapsia (Properuskoulu 20.11.2013)
Ennen isot pojat tappelivat keskenään koulujen pihoilla, nyt jotkut pikkulapset voivat hyökätä kenen kimppuun vaan, voidaan puhua holtittomasta väkivallasta. Tilanteet ovat yllättäviä, mikä esine tahansa käy astaloksi, kivet sekä sakset. Tutkimusten mukaan kohteina ovat enenevissä määrin lastentarhan- ja alkuopettajat sekä erityisopettajat.
Pääsykokeet ovat hyvin
teoreettisia ja opettajankoulutukseen pääsy riippuu yhä enemmän arvosanoista. (pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka)
Onko näin?
Pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka vaatii myös karismaa ja uskottavuutta.
Harvalla opettajalla on luontaista karismaa. Karisma on opeteltava.
Hänen mielestä opettajiksi
tarvittaisiin persoonia ja paljon enemmän nuoria miehiä, jotta kouluissa
pystyttäisiin huomioimaan paremmin pojat, jotka kehittyvät tyttöjä hitaammin. (pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka)
Mahtavaa tekstiä naistenpäiväksi :)
Mutta olen monessa asiassa samaa mieltä kuin pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka. Olen kirjoittanut miesmaikkojen puolesta useaan otteeseen. Yleensä olen saanut turpaan. Laitetaan uusimmat kaksi:
Munalisät käyttöön? (Properuskoulu 6.8.2014)
Mieskiintiöt takaisin opettajienkoulutukseen (Properuskoulu 9.3.2014)
Olemme opettaneet pohjoispohjanmaalaisen yläkoulun maikan kanssa yhteensä sellaiset 60 vuotta.
Miksi meitä totellaan ja meidän kimppuumme ei ole käyty?
Onko pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka oikeassa?
Onko pohjoispohjanmaalainen yläkoulun maikka oikeassa?
Tekstit
Olen 35v pienikokoinen naiserityisope. Open ura alkoi 21-vuotiaana sijaistelemalla. 29-vuotiaana sain opintojeni loppuvaiheessa ensimmäisen oman luokan. Tämä on siis 6. vuosi omalla luokalla. Aluksi alakoulun isompien kanssa ja nykyään yläkoulussa.
VastaaPoistaLuokissani on aina ollut aggressiivisia ja väkivaltaisia oppilaita. Kimppuuni ei ole koskaan käyty ja oppilaatkin tottelevat.
Selitys ei löydy voimasta :)
Olen samaa mieltä, ei löydy.
PoistaYleensä suoraan kimppuun käyvät pienet lapset, tarhoissa, esikouluissa ja alaluokilla.
PoistaMuuten varmaan ihan hyvä, mutta mokasit jo alussa ,kun et lukenut tarkasti; sehän pommittajaope oli POHJOISpohjanmaalainen....
VastaaPoistaUpsista, pitää korjata heti.
PoistaKorjattu on :)
PoistaEi niillä vehkeillä opeteta. Kyllä "voimaa" ja "karismaa" löytyy naisiltakin.
VastaaPoistaMiksi minua huudetaan apuun, kun ei pärjätä? Usein häirikköä viedään miesrehtorin pakeille.
VastaaPoistanim. yläkoulun opettaja, mies
Minulle lähetettiin Kalevasta noukittua:
VastaaPoistaOppilaiden häiriökäyttäytyminen
Opiskelutämän päivän peruskoulussa ei ole samanlaista kuin mitä se oli kymmenen tai viisi saati sitten kaksi- tai kolmekymmentä vuotta sitten.
Tätä eivät monet vanhemmat ymmärrä, eivätkä opettajat ja rehtoritkaan ole tämän päivän ongelmiin aina kunnolla varautuneita.
Itse olen työskennellyt Oulun eri peruskouluissa, viimeksi hieman yli vuosi sitten. Tätä kautta en sano asioita vain vanhemman näkökulmasta. Ikävä tosiasia on, että jo toka- ja kolmasluokkalaiset varastelevat ja näpistelevät luokkatovereidensa tavaroita tai kajoavat muuten toisten ihmisten yksityiseen omaisuuteen.
Jos tällaista tapahtui luokassa vielä kymmenen vuotta sitten, seurasi tilannetta pelätty rehtorin puhuttelu, anteeksipyyntö ja yleinen häpeä. Kaikki tiesivät, että tällainen käytös on väärin.
Niiltä oppilailta, jotka tällaista tekevät, puuttuu täysi kunnioitus niin vanhempiaan kuin myös opetushenkilökuntaa kohtaan, luokkatovereista puhumattakaan.
Näin oli tietysti ennenkin, mutta erona on se, että kun ennen näpistyksiä ja varkauksia sekä omalla luvalla toisten tavaroihin kajoamista sattui ehkä muutama vuodessa, esiintyy niitä nyt viikoittain.
Kun tähän lisää vielä sen, että oppilaat, joiden häiriökäyttäytymisen vuoksi tulisi olla erityisluokilla, ovat sijoitettuna samoihin luokkiin niiden oppilaiden kanssa, joilta kunnioitusta muita kohtaan löytyy ja joilla ei ole tarvetta tällaiseen käytökseen, niin luokissa vallitsee monesti villin lännen meininki.
”Vanhempien vastuulla taas olisi teroittaa lapsille kunnioitusta muita ihmisiä ja näiden omaisuutta kohtaan.”
Koulunkäynti- ja kouluavustajia oli vielä viisi vuotta sitten mahdollisuus saada joka luokkaan. Nykyisin meno on monesti se, että yksi avustaja on niin kaikkien ala- kuin yläluokkien yhteinen avustaja. Opettajilla on käsissään entistä suuremmat luokat, ja he ovat väsyneitä.
Häiriökäyttäytymisen puiminen siirretään nopeasti Kiva-ryhmälle, joka on täysin hampaaton vakavampien tilanteiden edessä. Koulupoliisia ei monesti haluta sotkea kuvioihin.
Oma näkemykseni on se, että rehtorit eivät halua saattaa kouluaan huonoon maineeseen. Vanhempia kannustetaan aktiiviseen asioiden selvittelyyn, mutta kun vanhemmat sitten tekevät näin, asiat kuitataan koulun puolelta lyhyesti ja pyritään saamaan äkkiä unholaan.
On opettajia, jotka ovat täysiä helmiä. He ovat niitä, joille opettaminen on kutsumusammatti. He ottavat häiriökäyttäytymisen tosissaan, mutta jäävät monesti esimerkiksi opettajainkokouksissa yksin huolineen.
Ne opettajat, joille työ on vain turva-ammatti, eivät jaksa nousta yhteiseen rintamaan ja vaatia oikeutta niin opettajille yleisesti kuin lapsille.
Jos koulussa on resurssipulasta johtuvia ongelmia ja jos henkilökunnan jaksaminen on nollassa, niin asiasta tulisi tehdä koulun sisältäpäin lähtevä meteli kattojärjestöille ja päättäjille.
Vanhempien vastuulla taas olisi teroittaa lapsille kunnioitusta muita ihmisiä ja näiden omaisuutta kohtaan. Tyhjästä eivät aikuisiän häiriköt ja huijarit synny.
Paula Puolakka
FM, kirjoittaja ja kotiäiti
Oulu
Joo, ja nythän kävi ilmi että näitä pumpuliopettajia on kouluttamassa kasvatustieteen professori, jolla on alalta yhden päivän kokemus. Vastaavia on varmasti enemmänkin liikkeellä.
VastaaPoistaEttä eipä ihme, että mopo karkaa niin monen käsistä. Ja siitä sitten tehdään ylitulkintoja yhteiskunnan tilan tai koulun rakenteiden tuottamista järjestyshäiriöistä, vaikka taustalla saattaa usein olla opettajan arkuus, ryhmän hallinnan taitojen puute ja sekavat näennäisen "demokraattiset" opetusmetodit.
Rauhoitetaan koulu käyttämällä järkeä, sopivaa kuria ja selkeyttä, vai mitä? Ehkä homma pitäisi aloittaa myös opettajankoulutuslaitoksista ja alan konsulttien uudelleen arvioinnista. Höttöä ei kannata kouluihin ostaa puhumaan kun rahat on muutenkin niukassa.