Homekoulut - sikamaista väliinpitämättömyyttä

HS 30.5.

Paperiversiosta:

Koululakot yleistyivät kuluneena lukuvuonna

Lakoista on tullut pysyvä uhkakeino, kentällä uskotaan.

Koululakkojen ja lakkouhkien määrä kipusi kuluneena lukuvuonna ennätyslukemiin. Lakkoilua ovat kiihdyttäneet etenkin sisäilmaongelmat. Koululakko, eli vanhempien päätös jättää lapset koulusta hetkeksi pois, oli aiemmin harvinainen. Kuluneena lukuvuonna niitä on ollut ainakin viisi: Kuopiossa, Kokkolassa, Limingassa, Vetelissä ja Vähässäkyrössä.

"Olemme saaneet lakkoasiassa kymmeniä yhteydenottoja. Ja lakko on yleensä vasta vanhempien viimeinen keino toimia", Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila sanoo.

Vanhempainliitto on yhteydenottojen vuoksi tehnyt toimintaohjeet lakkojen järjestämisestä. Tätä Opetushallituksen hallintojohtaja Matti Lahtinen ei katso suopeasti:

"Henkilökohtaisesti pidän sitä vähän kyseenalaisena tapana toimia."

Ymmärrän vanhempia täydellisesti.

Jos kunnat eivät piittaa koulujen sisäongelmista, eivät vanhemmat voi jäädä peukaloitaan pyörittelemään ja voivottelemaan. Kyse on heidän lastensa terveydestä.

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila on lausunnoissaan ollut maltillinen, ei häntä voi kutsua agitaattoriksi tai lakkokenraaliksi. On hyvä, että Vanhempainliitolla on toimintaohjeet vanhemmille lakkojen järjestämiseksi, jotta lakot sujuvat asiallisesti.

Opetushallituksen hallintojohtaja Matti Lahtisen lausunto on käsittämätön. Väkisin herää kysymys, mikä on ollut valtion, eritoten Opetushallituksen rooli homekouluasioissa?

On se kumma, kun ei välitetä edes Lastensuojelulaista, joka velvoittaa turvaamaan lapsille terveellisen kasvuympäristön. Monelle opettajalle koulun home on osoittautunut kohtalokkaaksi, kun home on vienyt työkyvyn.

Olen kirjoittanut homekouluista ennenkin:

Haistakaa jo home!
Korvat homeessa
Homekouluilla vempuloidaan
Uutta uljasta koulurakentamista
"Pahinta on, ettei kukaan ottanut meitä todesta"
Hometta keuhkoissa
Kauniisti sanottu

Valtion on lisättävä peruskoulutuksen, myös koulurakennusten, valvontaa. Jotkut kunnat viisveisaavat ohjeistuksista. Laiminlyödään milloin mitäkin ohjeistusta, kouluterveydenhoitoa, erityisopetusta, ei käytetä annettua luokkakokoavustusta oikeisiin kohteisiin.

Homekoulut kertovat sikamaisesta väliinpitämättömyydestä.

Kerhoaate elpyy

Yle 7.10.

Koulujen kerhotoiminta liikuttaa

Koulut käynnistelevät hiipunutta kerhotoimintaansa uudelleen. Tämä on mahdollista, koska Opetushallitus on parin viime vuoden aikana lisännyt kerhotoimintaan suunnattuja määrärahoja. Erityisesti liikuntakerhojen perustamista toivotaan.

Lahdessa Salpausselän peruskoulu on yksi niistä kouluista, joissa kerhotoimintaa on elvytetty uudelleen henkiin vuosikausien hiljaiselon jälkeen. Tämän on mahdollistanut Opetushallituksen parin viime vuoden aikana kouluille myöntämä hankeraha.

Oppilasta kohden kerhorahaa on kymmenen euroa. Summa ei ole suuri, mutta kun kerhotoimintaa osallistuu vain osa oppilaista, niin päälle tuleva tukisumma kasvaa huomattavasti.

- Tänä syksynä määrärahoilla on saatu liikuntakerho käyntiin. Toivomme saavamme mukaan niitä oppilaita, jotka eivät ehkä muuten liiku. Kerhossa he aktivoituisivat liikkumiseen helpommin, toteaa rehtori Markku Karjalainen Salpausselän koulusta.

Olen ankara kerhoaatteen mies. Olen aina pitänyt jonkinlaista kerhoa koulupäivien jälkeen, liikuntakerhoja, kuvataidekerhoja, nyt pidän tietokonekerhoa ja shakkikerhoa.

Shakkikerho on paras kerho, jota minä olen pitänyt. Shakkierhossa kaikenikäiset lapset, tytöt ja pojat, pelaavat keskenään, sosiaalinen vuorovaikutus on vahvaa. Kerholaisen pitää oppia sekä voittamaan että häviämään, kunnioittamaan vastustajaa. Laji on herrasmiespeli parhaasta päästä, ennen ja jälkeen ottelun aina kätellään vastustajaa.

Parhaimmillaan minulla oli jopa kolme shakkikerhoa a' 2 tuntia klo 14.-16.00 kolmena päivänä peräkkäin, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Pelaajia oli parhaimmillaan yli sata, niin suuri oli into pelata shakkia.

Ennen kerholaiset pelasivat ykkösestä kuudenteen luokkaan ja jatkoivat harrastustaan vielä yläkoulussa ja lukiossa. Olen huomannut, että lapset ovat kärsimättömämpiä kuin vielä viisitoista vuotta sitten, kaikki eivät enää jaksa keskittyä asiaan. Hyvin harva oppilas jaksaa pelata pitkäjänteisesti aina kuudenteen luokkaan asti.

Silloinkin, kun kunnassani säästettiin hullun lailla, koulussani kerhot pyörivät. Vanhemmat kustansivat lastensa kerhomaksut.

Koulu ilman kerhoja on kuollut koulu.

Tällä hetkellä koulussamme on rahaa omasta takaa kerhojen pyörittämiseen. Kerhoja on laidasta laitaan kymmenisen kappaletta.

Kerhotyötä on vauhdittanut ETAM-hanke, ehkäisevän työn alueellinen malli. Hanke laitettiin pyörimään johdetusti tamperelaisvoimin. Tarkoitus on etsiä ratkaisuja varhaiseen puuttumiseen ja lasten sosiaalisten taitojen vahvistamiseen alueellisen verkostotyön menetelmin. Tällä hetkellä toimimme jo omin voimin, olen ryhmän puheenjohtaja.

Olemme onnistuneet hyvin. Mukana on nuorisotointa, seurakuntaa, lions clubia, pähkinärinneseuraa, sosiaalitointa ja urheiluseuroja. Koulu satsaa kerhoihin, lisäksi saamme ulkopuolista rahoitusta mm. nuorisotoimelta, ja olemme mekin saaneet sitä Opetushallituksen hankerahaa.

Suurin osa kerhoistamme on liikuntakerhoja kuten Lahden Salpausselän koulussa. Liikuntaa on liian vähän, vain kaksi tuntia viikossa. Määrä pitäisi tuplata, kannatan mallia 2+1+1. Kaksoistunnilla voitaisiin perehtyä taitopuoleen kunnolla, ja kaksi kertaa viikossa olisi vaikka perusliikuntaa.

Kannattaa käydä Kerhokeskuksen sivuilla. Oiva kerhoapu on Kerhonetti.

"Ommoo lommoo"

5.10. Iltalehti

ESS: Opetushallitus ärähtää koululaisten omista lomista

Peruskoulun oppilaat voivat saada koululta luvan pitää omaa lomaa lain mukaan "erityisestä syystä". Viime aikoina vapaita on pyydetty entistä enemmän ja kaikki pyynnöt menevät käytännössä läpi.

- En sanoisi, että nyt olisi meneillään jonkinlainen buumi, vaan tilanne on vähitellen kehittynyt tällaiseksi, kouluneuvos Matti Lahtinen sanoo Etelä-Suomen Sanomille.

Henkilökohtaisten lomien arvioidaan haittaavan oppilaan koulunkäyntiä ja aiheuttavan opettajille ylimääräistä työtä.


Täytyy sanoa, että oppilaiden omat lomat aiheuttavat kouluille päänvaivaa. Asiaa voi pohtia moneltakin kantilta.

Usein on, että ne omat lomat kasautuvat samoille oppilaille. Millaisen mallin lapsi saa työnteosta, kun lomille lähdetään matkoille tai mökille tuosta vaan?

Periaate on, kun oppilas lähtee omille lomille, pitää vanhempien hoitaa menetetty opetus tai hommat hoidetaan omatoimisesti jälkikäteen. Käytännössä on niin, että opettajat antavat etukäteen läksyt. Niin teen itsekin, vaikea on kieltäytyä, kun sirkesilmäoppilas pyytää läksyjä.

Tukiopetusta ei omien lomien takia saa antaa, vaan opetus on annettava tukiopetusta oikeasti tarvitseville.

Omassa koulussani oma opettaja myöntää lomat 1-3 päiväksi, pidemmäksi ajaksi lomaa anotaan rehtorilta. Yhtään bumerangia en muista 30-vuotisen opettajan urani ajalta. En ole koskaan evännyt lomaa, vaikka kyseessä olisi lähes toistuvat perjantaimökkireissut.

Loman anominen on tehty helpoksi, eikun printti ulos koulun kotisivuilta ja paperi kiikutetaan omalle maikalle. Ennen loma-anomus täytyi hakea ja pokata koulun kansliasta.

Nykyään ei ole mitenkään tavatonta, että anotaan todella pitkiäkin lomia, vaikka parin kuukauden ameriikanlomia. Silloin oikeasti vanhempien pitää sitoutua kotiopetukseen. Ennen vanhaan parin kuukauden poissaolot merkitsivät automaattista luokalle jäämistä.

Tuntuu väärältä, kun suurin osa oppilaista käy säännöllisesti koulua ja jotkut hilppaavat aurinkorannoilla parikin kertaa lukuvuodessa koulun työajalla.

Niin, ja se Opetushallitus, ärähtää. Jospa vaihteeksi annettaisiin selkeät toimintaohjeet kouluille liiallisen oman lomailun suhteen. Miten olisi selkeät rajoitukset - kuinka monta päivää oppilas voi omilla lomilla olla koulusta pois lukuvuoden aikana?

Koulu on lapsen työtä.