Yhteiset kotiintuloajat lapsille

29.8. Yle

Mäntyharjun koululaisille yhteiset kotiintuloajat

Mäntyharjun sivistylautakunta puoltaa Mäntyharjun Yhtenäiskoulun vanhempainyhdistyksen aloitetta lapsien yhteisistä kotiintuloajoista.

Aloitteen mukaan kunnassa otettaisiin käyttöön yhteiset suositukset koululaisten kotiintulolle niin, että alakoululaiset tulisivat kotiin arki-iltoina iltakahdeksaan ja yläkoululaiset iltayhdeksään mennessä. Viikonloppuisin ja vapaapäiviä edeltävinä iltoina lapset voisivat olla tunnin kauemmin ulkona.

Sivistyslautakunta tukee aloitetta, ohjeistaa peruskoulut lähettämään tiedotteen asiasta ja ohjeistaa kunnan liikuntasalien käyttövuorojen jakamisen ennen suositusaikoja ensi sijassa peruskouluikäisille lapsille ja nuorille.

Yhdysvalloissa joissain pikkukaupungeissa lapsille ja nuorille on pakolliset kotiintuloajat, joita valvotaan pikkukaupungin poliisivoimin. Jos kotiintuloaikoja rikotaan, voidaan antaa vaikka sakkoja.

Mäntyharjulla esitetyt yhteisesti sovitut kotiintuloajat ovat suosituksia. 

Mäntyharjun aloite kuvaa orastavaa uusyhteisöllisyyttä. Epävarmat kasvattajat saavat yhteisesti sovituista säännöistä voimaa ja selustatukea toiminnalleen. Kotikasvatuksessa pitäisi korostaa terveen järjen käyttöä ja uskallusta myös noudattaa sitä. 

Johdonmukaisuus on valttia.

Itse olen sitä mieltä, että alakoululaiset voisivat tulla kotiin aikaisemminkin. Iltaseitsemän on viimeinen raja, perheelle on taattava yhteistäkin aikaa, tosin kesäiltoina lapsille on annettava siimaa. 

Kouluaikoina illalla on hyvä vielä kerrata vaikka englannin kielen sanastoa. Ja vanhemmat voivat aidosti katsastaa kuinka läksyt on luettu. Muutenkin on hyvä, että iltatoimille jää riittävästi aikaa. Alakoululaiselle on taattava riittävät yöunet, urheiluruudun jälkeen on syytä jo kömpiä omaan petiin. Lapsi kasvaa ja oppii nukkuessaan.

Lasten liian aikaiset treenivuorot ovat myrkkyä. Joskus tuntuu siltä, että junnujoukkueet jäävät lehdelle soittelemaan esim. hallien jäävuoroja jaettaessa.

Alueellista yhdistysliikuntaa

Periaatteessa työhyvinvointi on työnantajan kontolla, mutta mikään ei estä työntekijöitä heittämästä omaa lusikkaa työhyvinvointisoppaan. Pääkaupunkiseudun työnantajilla on erilaisia käytäntöjä, esim. Espoossa jaetaan työntekijöille sata uimahallilippua per vuosi, mikä herätti muissa hieman kateutta. Yksi kädenojennus työntekijöiden hyvinvoinnille voisi olla liikuntaseteli, silloin työntekijä saisi valita itse miten liikkuu.

Olen Vantaan opettajien liikuntavastaava. Tehtävää hoiti kolmisenkymmentä vuotta hyvin innokas ja ansioitunut liikunnan yleismies Jukka Vartianen Kivimäen koulusta. Vartianen sai arvokkaan Kansainvälisen olympiakomitean palkinnon koululiikunnan saralla tehdystä työstä.

Tänään Akava-talossa kokoontuivat ensimmäistä kertaa Pääkaupunkiseudun kaupunkien liikuntavastaavat. Keskustelimme alueella jo toimivista hyvistä käytännöistä. Vantaan opettajat satsaavat jokavuotiseen Siuntion työnhyvinvointiviikonloppuun, johon pääsee nelisenkymmentä yhdistyksen jäsentä kerrallaan. Lisäksi maksetaan Naisten kympin joukkueiden ja Koululiikuntaliiton kisoihin osallistuvien opettajien osallistumismaksut. Espoon opettajat satsaavat viikottaisiin jumpparyhmiin kuntosaleilla.

Nykyaika ei ole järin yhteisöllistä, mikä näkyy mm. KLL:n opettajien kesäkisojen osanottajien melko jyrkkänä vähentymisenä. KLL yrittää aktivoida opettajia OAJ:n alueellisten yhdistysten kautta. Tiedotus sekä KLL:sta sekä paikallisyhdistyksistä on hyvin hankalaa, koska opettajat kouluineen ovat hajallaan. 

Yhteistyötä tarvitaan. Sovimme, että yhteistyöryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa.

Uusina ideoina nousivat esiin Pääkaupunkiseudun opettajien vuosittaiset golf- ja tenniskisat. Kisavastuut kiertävät ja tehdään yhteistyötä paikallisten seurojen kanssa. Ehdotettiin myös erilaisia kursseja aloitteleville opettajille esim. golfissa, tenniksessä ja tanssissa.

Vantaalla toimi pitkään upea opettajien koulujen välinen lentissarja, joka on supistunut yhden päivän turnaukseksi. Lentissarja oli massiivinen, oli pari koulua, joilla oli sarjassa jopa kolme joukkuetta. Nyt lentis ei jostain syystä ole enää pääkaupunkiseudulla pop, on hyvin vähän pelaajia. 

Salibandya pelataan monessa koulussa. Mietin, olisiko mahdollista järjestää maikkojen koulujen välinen salibandysarja sekajoukkuein? Kentällä voisi pelata neljä naismaikkaa ja kaksi miesmaikkaa kerrallaan per joukkue. Ensin pelattaisiin kahden lohkon alkusarja, lopuksi pelattaisiin neljän joukkueen loppusarja, välierät ja loppuottelut.

Ajattelin, että Vantaan maikkojen kulttuuri- ja liikuntatiedotusta voisi kehittää blogilla, johon olisi linkki yhdistyksen sivuilta. Blogin päivittäminen on hyvin nopeaa. 

Hei, taas meitä syyllistetään

Suomen vanhempainliitto: Kasvatussopimuksista tukea

Suomen Vanhempainliitto haluaa kaksivuotisella kampanjallaan herättää keskustelua vastuullisesta vanhemmuudesta ja aikuisten yhteisestä tehtävästä taata lapselle hyvä elämä.

Mitä asioita hyvään elämään kuuluu? Mitkä tekijät häiritsevät lapsen kasvua? Mitä minä voin tehdä, jotta omilla, ja toistenkin lapsilla olisi edellytykset hyvään elämään?

Vanhemman ja kasvattajan osa ei aina ole helppo. Epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunne tulevat monelle vanhemmalle tutuiksi. Kasvatustehtävää häiritsevät myös monet ulkoiset tekijät. Niiden torjuminen ja suodattaminen vaatii rohkeutta, tahtoa ja aikuisten keskinäistä yhteistyötä.

Meillä aikuisilla on valta ja vastuu tarjota lapsille hyvä elämä ja tie kohti hyvää aikuisuutta. 

Kuten Vanhempainliitto ilmoittaa, kampanjalla on tarkoitus herättää keskustelua vastuullisesta vanhemmuudesta. Räväkät julisteet ovat osa kampanjaa. Tarkoitus ei ollut aloittaa uutta talvisotaa.

Kampanjan alku on onnistunut, koska keskustelu on ollut hyvin värikästä. 

Vanhempainliiton kampanjalla on selvä tilaus. Osalta vanhempia on vanhemmuus kadonnut. Eletään kuin ikuista murrosikää:

Opettajaäiti yleisönosastolla: Annoin 4-vuotiaani maistaa alkoholia (Iltalehti 5.5.)

- Minun mielestäni lapset voivat maistaa tilkan aikuisen lasista. Tähän se kiinnostus onkin meillä loppunut, Korhonen sanoi IS:lle.

Korhonen ei pidä Vanhempainliiton kampanjaa sinällään huonona.

- Olen sellaista vastaan, että alkoholi on kokonaan kiellettyä, mutta 18 vuotta täytettyään saa vetää pään täyteen, Korhonen totesi.


Ei kotona lapsille kannata alkoholia tuputtaa. Kaikki tietävät, kuinka vakava ongelma alkoholi Suomessa on. Moni aikuinen tempoo viinaa kaksin käsin.

Tiina Korhonen ei ota huomioon, että myös lapsen toveripiiri kasvattaa. Törmäsin ongelmaan, kun yksi lapsistani jäi alaikäisenä kiinni ns. pilkkimisestä. Hän pyysi Alkon edessä aikuista ostamaan pullon siideriä. Siltä istumalta aloin huolestuneena soitella 15-vuotiaan lapseni kaveripiirin vanhemmille.

Ensimmäinen isä: "No problem, mun tytön ei tarvitse pilkkiä, ostin tytölle siiderit itse."

Toinen isä: "Joo, ei tässä mitään, ostin tytölle siiderit."

Isät välittivät alaikäiselle tyttärelleen alkoholia. Kolmannelle isälle en enää soittanut.


Lastenpsykiatri: Alkoholin maistattaminen turhaa (HS 5.5.)

Lapset eivät tarvitse alkoholikasvatusta, kommentoi kirjoitusta lastenpsykiatri, Pelastakaa lapset -järjestön ylilääkäri Jari Sinkkonen sunnuntaina.

"Alkoholi haittaa vakavasti lapsen fyysistä kehitystä samalla tavalla kuin äidin alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä", Sinkkonen sanoo. Hänestä alkoholia ei pidä maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä.

"Oma näkemykseni on se, ettei vanhempien pidä juoda alkoholia oman lapsensa tai nuorensa kanssa, vaikka nuori olisikin jo 'varttunut nuori'. Alkoholi kuuluu aikuisuuteen", Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila toteaa.


Alkoholi kuuluu aikuisuuteen, jos silloinkaan. Moni valistunut varttunut nykynuori ei käytä päihteitä lainkaan.

Isot pisteet Vanhempainliiton hienolle kampanjalle. 

Yhteiset pelisäännöt ovat ainoa keino

18.4. HS

Psykologiliitto: Koulun ei pidä heilua vanhempien vaatimusten mukaan

Kuopiossa ratkotaan vuosia jatkunutta kouluriitaa rehtorin ja perheiden välillä. Riidat ovat raskaita etenkin lapsille.

Yksittäisten vanhempien vaatimuksilla tulee olla joku raja koulun toiminnassa, muistuttaa Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen.

Hän toteaa, että vanhemmilla on oikeus valittaa koulun toiminnasta, mutta koulun velvollisuus on toimia sovittujen periaatteiden mukaisesti

"Ihmisillä on erilaisia käsityksiä kasvatuksesta, mutta koulu ei voi heilua yksittäisten huoltajien täsmällisten vaatimusten mukaan. Tietyt periaatteet koskevat kaikkia lapsia. Koulun tulee puuttua häiriöihin ja ongelmiin", Tikkanen sanoo.

Hän on työskennellyt aiemmin Helsingin opetusviraston johtavana psykologina.

Vanhempien vaatimusten rajoja haetaan Kuopiossa, jossa ratkotaan vuosia jatkunutta riitaa kahden perheen ja rehtorin välillä. Riidan taustalla ovat erimielisyydet lasten kasvatuksesta.

Parhaat tulokset saadaan, kun koulu ja koti vetää yhtä köyttä.

Kasvatusristiriita on pahinta, mihin lapsi voi joutua. Lapsi ei tiedä, mikä on oikein tai väärin.

Koulu ei ole koti. 

Koulun säännöt ovat kaikille lapsille. Koulun säännöt kumpuavat yleisestä yhteiskunnan säännöstöstä, ei sääntöjä hatusta vedetä. Oman kouluni sääntöjä päivitetään perustellusti joka vuosi.

Pähkinärinteen koulu > Kouluinfo > Järjestyssäännöt

Kannattaa piipahtaa Suomen Vanhempainliiton sivuilla. Kahden kuopiolaisperheen vanhemmat olisivat voineet jatkuvan riitelyn sijaan voineet lähteä mukaan yhteistyöhön koulun kanssa. Keinoja on. 

Kodin ja koulun yhteistyössä on aina kehitettävää. Vanhempainliiton sivuilta löytyy vinkkejä kehittämiseen.

Vantaalla vuodenvaihteessa lopetettiin koulujen johtokunnat pikkurahan vuoksi, mikä on ikävää. Onneksi on aina aktiivisia vanhempia, jotka ovat valmiita vanhempienyhdistystoimintaan. Omassa koulussani on vanhempienyhdistys perusteilla.

Vantaalla on hyvin aktiivinen ja toimiva alueyhdistys, Vantaan vanhempienyhdistysten alueyhdistys ry eli VANVARY. Yhdistys oli vahvasti torppaamassa sadan koulunkäyntiavustajan irtisanomista.

Pähkinärinteessä toimii alueellinen ennaltaehkäisevä yhteistyöryhmä, Koulu Keskellä Pähkinärinnettä eli KKP, jonka puheenjohtajana toimin. Alunperin yhteistyöryhmä perustettiin kerhotoiminnan kehittämiseen, Ehkäisevän työn alueellinen malli eli ETAM, mutta toiminta on laajentunut rajusti. 

Mukana on alueen toimijoita: koulu, seurakunta, Lions Club, Pähkinärinneseura, Nuorisotoimi, Lastensuojelu, Kirjasto, Martat, Lähipoliisi, urheiluseuroja ja tietenkin oppilaiden vanhempia. Nyt mukaan tuli Humanistinen ammattikoulu eli HUMAK, joka kouluttaa yhteisöpedagogeja. Kouluni alkaa tehdä yhteistyötä HUMAK:n kanssa. Odotamme innolla koulullemme yhteisöpedagogiopiskelijoita.

On selvää, että vanhemmat ja opettajat ovat oppilaan puolella.

Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, millaisia kasvatusristiriidat Kuopiossa oikein ovat?

OAJ:n työmarkkinalakimies Kristiina Tuhkiaisen mukaan rehtorin työpaikan vaihto on viimeinen keino etenkin, kun hänen toiminnassaan ei ole todettu moitittavaa. (HS 18.4.)


Jos ristiriidat ovat ylitsepääsemättömiä, kotiopetus on yksi vaihtoehto kahden riitelevän perheen lapsille. Ei ole mitään järkeä sairastuttaa koko kouluyhteisöä.

Yhteisöllisyys on päivän sana.

Tervetuloa kouluun

Iltalehti 4.8.

Jo neljäs kerta tälle kesälle - vandaalit iskivät rajusti kouluun

Pohjanlammen alakoulu Jyväskylässä on joutunut ilkivallan kohteeksi useaan otteeseen tänä kesänä.

Viime yönä Pohjanlammen koululle tehtiin poikkeuksellisen iso hyökkäys. Yhteensä 22 luokkahuoneen ikkunat rikottiin ja seiniä töhrittiin graffiteilla.

- Ikkunat oli lyöty voimalla rikki, sillä luokkahuoneet ovat aivan täynnä lasinsirpaleita. Aika karultahan tämä koulu nyt näyttää, kertoo koulun rehtori Petri Palve.

Myös rakennuksen ulkoseiniä sotkettiin spraymaalilla.

- Ne olivat lähinnä sellaisia isoja tageja. Tällä kertaa seiniä ei pahasti töhritty, mutta ikkunoita rikottiin paljon, Palve kertoo.

Pitää toivoa, että rikolliset saadaan kiinni. Toivottavasti Pohjanlammen koulu saadaan korjattua ennen koulun alkua.

Koulun rehtori sanoo, ettei tiedä syitä ilkivaltaan. Hän toteaa, että koulu on jonkinverran katveessa.

Tuttua puhetta. Oma kouluni, Pähkinärinteen koulu, on pariin otteeseen joutunut ilkivalta-aallon uhriksi. Vahingot olivat pienempiä kuin Pohjanlammen koulussa.

Koulustani löytyy myös katvealueita. Aina silloin tällöin nuoriso viettä viikonloppuisin aikaa koulun alueella. Katvealueille on asennettu turvakameroita, jotka ovat hillinneet ilkivaltaa merkittävästi.

Ensimmäinen ilkivalta-aalto kohdistui kouluumme, kun kunnan koulujen talonmiehet saivat kenkää. Sitä ennen kouluissa oli sekä talonmies että vahtimestari, nyt enää kouluisäntä. Talonmies asui koulullamme, mikä ehkäisi ilkivaltaa.

Muistan hyvin, kun talonmies ihmetteli, että "mitä ihmeen säästöä siitä syntyy, kun hän saa kenkää". Minäkin ihmettelin sitä. Talonmiehen palkka oli hyvin pieni, ja palkasta vähennettiin talonmiehen asunnon vuokra. Rahaa ei käteen paljon jäänyt.

Talonmies toi kouluun yhteisöllisyyttä. Talonmiehen sanaan oppilaat uskoivat. Nyt kouluissa hilppaa "kaikenmaailman ulkoistettuja ihmisiä", jotka eivät kiinnity enää kouluun.

Yhteisöllisyyden puute riivaa koko yhteiskuntaa. Kaikki eivät enää koe koulua "meidän koulunamme", oman kylän kouluna.

Vaikea Pohjanlammen koululla tapahtunutta ilkivaltaa on selittää. Oman koulun järjetön tuhoaminen lisää oppilaissa turvattomuuden tunnetta. Terve koululainen kiinnittyy kouluunsa ja pitää koulustaan.

Syrjäytyviä lapsia

Yle 17.2.

Yhteisöllisyyden puute aiheuttaa lasten syrjäytymistä

Nuoret kokevat nykypäivänä epävarmuutta ja pelkoja, jotka saattavat purkautua huolestuttavana käytöksenä. Tampereella käynnistellään monitieteellistä suurtutkimusta, jonka näkökulmana on turvallisuus ja kouluhyvinvointi.

Pirjo Jukarainen kertoo, että valtaosa suomalaisista nuorista voi hyvin. Seassa on kuitenkin pieni joukko, joka on vaarassa syrjäytyä pysyvästi, ja syrjäytyminen lähtee liikkeelle yhä varhaisemmassa vaiheessa.

Yksi laaja ongelma kouluissamme on se, että ne keskittyvät yksilösuorituksiin. Koulut kasvattavat aika heikosti identiteettiä ja yhteisöllisyyden tunnetta, kuulumista maailmaan ja oman elämän hallinnan tunnetta. Nuoret ovat hukassa maailmassa. Lapset ja nuoret pelkäävät yhä enemmän yksinäisyyttä ja väärien valintojen tekemistä. Tämä kertoo siitä, että meiltä puuttuu kokemus yhteenkuuluvuudesta ja yhteisöllisyydestä.

On hyvin mielenkiintoista, kun yhteiskunnasta löytyy ongelmia, syitä tai ratkaisuja aletaan heti hakea koululaitoksesta. Joskus tuntuu siltä, että koko muu yhteiskunta on ongelmien edessä aivan kädetön.

Olen aivan varma siitä, että nuorten ovat hukassa olemiset eivät johdu koulusta. Peruskoulu on niitä harvoja yhteisöllisiä paikkoja, joihin lapset ja nuoret enää törmäävät. Kouluun tullaan melko erilaisin eväin ja perhetaustoin, koulussa lapset sosiaalistuvat tutustuessaan muihin lapsiin ja nuoriin ja aikuisiin. Melkoinen osa opetusajastamme kuluu sosiaaliseen kasvattamiseen ja oppilaiden erilaisten ristiriitojen ratkomiseen. Yleiseksi hyväksyttyjä käytöstapojakin pitää opettaa.

Pitäisi pikemminkin miettiä, kuinka yhteisöllisiä me suomalaiset ylipäätään olemme. Peruskoulussa lapsen syrjäytymisen vaara on helppo havaita, mutta millä eväillä se syrjätyminen voidaan koulusta käsin oikeasti estää?

Syrjäytyminen on laaja yhteiskunnallinen ongelma. Suomeen on muodostunut tai muodostumassa kolme selkeää yhteiskuntaluokkaa:

1. Rikkaat ja hyvinvoivat, joilla on kaikki mahdollisuudet satsata itseensä ja itsensä toteuttamiseen ja lastensa kouluttamiseen ja harrastuksiin.

2. Suppeneva keskiluokka, joka on ajettu ahtaalle.

3. Kasvava, suhteellisesti köyhä kansanosa, jonka lapset jäävät helposti ilman materiaalista hyvää, kehittäviä harrastuksia tai sitä penättyä yhteisöllistä tukiverkkoa. Suuri uhka on, että köyhyydestä tulee periytyvää.

Ne syrjäytyneet lapset ja nuoret tulevat yleensä kolmoskorista. Pahimmassa syrjäytymisvaarassa on osa nuorista miehistä, jotka keikkuvat työttömyyden ja tilapäistöiden välimaastossa. Nuorten miesten epävarmuus tulee yhteiskunnalle eritttäin kalliiksi jo työttömyyskulujen takia, mutta toimettomuus aiheuttaa helposti myös alkoholismia ja rikollisuutta. Yhdysvalloissa osa nuorista on ajautunut toivottomuuden tilaan, koska koetaan, että ei ole mahdollisuutta nousta pois "siitä periytyvästä köyhyyskierteestä". Tulee nuoria ja vihaisia ja väkivaltaisia miehiä.

Me olemme järjestelmällisesti rakentaneet "jokainen hoitakoon oman tonttinsa" - tyyppistä yhteiskuntaa ja pikkuhiljaa on luovuttu pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kaikkivoipuudesta. Onneksi peruskoulu on, mutta hyvä ja tehokas terveydenhoitojärjestelmämme on jo pilkottu meiltä lupaa kysymättä kahtia. On rappeneva yhteiskunnan hoitama julkinen terveydenhoito ja hyvinvoivalle kansanosalle suunnattu julkisin varoin tuettu yksityinen rinnakkaisterveydenhoitojärjestelmä.

Pia Jukarainen, koulu on vain osa yhteiskuntaa. Jos peruskoululta aletaan vaatia syrjätymisen estämistä, on koululle annettava lääkkeet siihen. Kaikki tietävät, että sellaiset lääkkeet maksavat paljon, eikä juuri siksi mitään tule tapahtumaan.

Paras lääke on lopettaa älyttömät puheet ihmisten eläkeiän nostosta ja alkaa sen sijaan keskittyä ratkomaan nuorisotyöttömyyttä. Työ pitää ihmisen oikealla tiellä.

Yläkoulussa ja lukiossa on syytä miettiä, onko mitään järkeä tehokurssittaa lapsia ja nuoria ja hyppyyttää heitä ryhmästä ja opettajasta toiseen, eriyttää lapsia ja nuoria toisistaan.

Niin, ja yhteiskunnnan perusyksikkö on edelleen perhe. Syrjäytymisvaarassa olevia perheitä on tuettava eri keinoin ja kaikin keinoin. Köyhien perheiden lapsilla ei ole edes varaa harrastaa.

Kerron karmean esimerkin omasta elämästäni. Kaksi nuorinta lastani harrastaa pianonsoittoa. Lasteni pianonsoitonopetus maksaa minulle vuodessa 1600 euroa, joudun siis tekemään lähes kuukauden töitä heidän soittoharrastuksensa takia. Lisäksi he käyvät kuvataidekoulussa ja pelaavat hyvässsä seurassa ja hyvässä valmennuksessa korista. Lasten harrastaminen on nykyään on kallista touhua.

Kaikesta huolimatta - let's stick together!