Genomisen ravitsemuksen
professori Raija Tahvonen nosti
alkuviikolla esille lasten herkkutottumukset. Tahvonen pitää
tärkeänä sitä, ettei herkkuja ole tarjolla koulussa tai päiväkodissa.
Esimerkiksi syntymäpäiväkarkkien viemisen päiväkotiin Tahvonen kieltäisi
kokonaan.
– Jos on 20 lapsen tarharyhmä, niin aika usein
tulee nimipäivä tai syntymäpäivä. Se on kaikki turhaa syömistä. Jos halutaan
kutsua kaverit synttäreille, niin se on eri asia. Se on sitten jonkun kotona,
Tahvonen sanoo painokkaasti.
Karkki, limsat ja
energiajuomat eivät kuuluu kouluun, linjataan monella ala-asteella.
Suhtautuminen purukumiin kuitenkin vaihtelee. Poikkeuksena karkkikieltoon ovat
muun muassa syntymäpäivät tai retket.
– Meillä on kielletty
kaikkien tällaisten karkkien, purukumien ja virkistysjuomien tuominen kouluun.
Pyyntö purukumien kieltämisestä tuli alunperin siivoojilta, kun purukumeja
löytyi muun muassa pulpettien alta, kertoo Kaarinan Hovirinnan koulun rehtori
Markku Heinonen.
– Karkit eivät kuulu koulun arkipäivään. Syntymäpäivinä karkkia voi tuoda luokalle jaettavaksi. Silloin karkkimääriä ei ole rajoitettu, mutta yleensä oppilas saa yhden tai kaksi karkkia, kuvailee Turun Hepokullan koulun rehtori Ari Normasto.
– Karkit eivät kuulu koulun arkipäivään. Syntymäpäivinä karkkia voi tuoda luokalle jaettavaksi. Silloin karkkimääriä ei ole rajoitettu, mutta yleensä oppilas saa yhden tai kaksi karkkia, kuvailee Turun Hepokullan koulun rehtori Ari Normasto.
Oman kouluni mässykäytännöt ovat samanlaiset kuin Turun Hepokullan koulussa. Tavallisina päivinä karkkia ei saa tuoda kouluun.
Ensi keskiviikkona koulussamme vietetään perinteistä vappuriehaa. Luokissa on erilaisia toimintapisteitä, ja oppilaat saavat kierrellä vapaasti ympäri koulua. Vappuriehapäivänä saa pukeutua naamiastyyliin ja tuoda karkkia ja limua kouluun. Päivä päättyy aina paikkojen siivoamiseen.
Mässykäytännöt vaihtelevat hieman luokittain. Jotkut opettajat sallivat karkit esim. opintoretkillä, minä en. Olen korvannut karkit kahvilakäynneillä. Usein opintoretken päätteeksi menemme johonkin hyvään kahvilaan juomaan esim. kaakaota ja syömään leivonnaisia.
Opettelemme sivistynyttä kahvilakulttuuria. Monen museon tai muun kohteen yhteydessä on hyvä kahvila. Sellaisia löytyy vaikka Kaapelitehtaalta, Ateneumista, Heurekasta ja Suomenlinnasta.
Suomalaiset syövät makeisia mielettömiä määriä, noin 15 kg vuodessa per suomalainen. Lisäksi ruuanlaittoon laitetaan toinen mokoma sokeria lisää.
Ennen makeiset ja limut olivat ylellisyystuotteita, nyt ne ovat arkipäivää. Limua saatiin vain saunapäivinä, nyt sitä rahdataan kaupoista urakalla.
Pari vuosikymmentä sitten oli tyypillistä, että oppilailla ei ollut hampaissaan ollenkaan reikiä. 1980-luvulla luokkien seinillä oli hammashoitokaappeja. Hammashoitaja vieraili luokissa viikottain. Annettiin hammashoitovalistusta, harjattiin hampaat ja pureskeltiin fluoraustabletteja.
Nyt niitä reikiä on alkanut taas tulla. Ilmeisesti hampaista ei aivan joka perheessä välitetä. Ei kouluissakaan, sillä hammashoitaja ei enää käy luokissa. Pikkuhiljaa hammasmukeista tuli vesivärikuppeja, hammashoitokaapit on revitty seinistä pois ajat sitten.
Lapsuuteni ja nuoruuteni suurin työnsankari oli kouluhammaslääkäri Terttu Telas. Hänen työpisteensä sijaitsi Dickursby skolan teknisen käsityöluokan takana. Kun tallusti vastaanotolle, sekottui sekä puutyöluokan että hammashoitolan hajut toisiinsa.
Telas oli oikea sarjatyöläinen, sillä hän hoiti usean koulun oppilaiden hampaat. Telas hoiti hampaitani yhdeksän vuotta, kun kävin oppikoulua Tikkurilan yhteiskoulussa.
Ihmettelin Telaksen kärsivällisyyttä. Hän jaksoi paikata päivästä toiseen oppilaiden reikäisiä hampaita. Siihen aikaan niitä reikiä riitti. Ei ollut mitenkään poikkeuksellista, että oppilaalla saattoi olla reippaasti yli kymmenen reikää hampaissaan joka vuosi.
