Groovy School Program

http://www.kivakoulu.fi

3.3. HS

Koulukiusaamista ehkäistään Euroopassa suomalaisopein

Suomalainen koulukiusaamisen vastainen Kiva koulu -toimintaohjelma leviää nopeasti eri puolille Eurooppaa.

Turun yliopistossa kehiteltyyn ohjelmaan koulutettiin viime kuussa 40 koulukuraattoria seitsemästä Euroopan maasta, kuten Belgiasta, Italiasta, Kreikasta ja Luxemburgista. He jatkokouluttavat opettajia, ja ohjelma otetaan syksyllä käyttöön jopa sadoissa kouluissa.

"Ohjelman teho perustuu siihen, että kaikki ovat vastuussa ryhmän hyvinvoinnista, eli kiusaamisessa ei ole sivullisia. Voimavaroja suunnataan sitouttamiseen, eivätkä kaikki voimat mene uhrien auttamiseen ja kiusaajien kasvattamiseen", kertoo tutkija Gijs Huitsing Groningenin yliopistosta.

Hollantilaistutkijat saivat viime vuonna ensimmäiset vaikuttavuustulokset Kivan koulun tehosta. Kiusaajien ja kiusattujen määrä laski ohjelmaa käyttävissä kouluissa seuranta-aikana yli 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin kontrollikouluissa.

"Kiusaaminen väheni kaikissa Hollannin kouluissa, myös tutkimuksemme kontrollikouluissa, sillä vuoden aikana tapahtui kolme traagista itsemurhaa. Niiden myötä kiusaaminen nousi puheenaiheeksi", Huitsing sanoo.

"Opettajienkin toiminnassa on huomattavissa muutoksia Kivan koulun myötä. Tulosten mukaan opettajat ottavat kiusaamisilmoitukset vakavasti ja heillä on enemmän keinoja puuttua asiaan", Huitsing kertoo.

Turun yliopisto lisensoi Kivaa koulua ulkomaille, ja lisenssimaksuilla tuetaan ohjelman kehittämistä.

Useissa maissa on käytössä kilpailevia ohjelmia. Kivan koulun vastaavan johtajan, professori Christina Salmivallin mukaan ohjelman etuna on vuosikymmenien tutkimustyö. Kivasta koulusta on enemmän julkaistuja tutkimuksia kuin yhdestäkään kiusaamisenvastaisesta ohjelmasta.

Koulukiusatun puolustamisesta (Properuskoulu 12.10.2013)

Kaikilla lapsilla ei ole ainainen joulu (Properuskoulu 18.12.2012)

Onneksi olkoon Icehearts! (Properuskoulu 6.12.2012)

Olen kirjoittanut blogissani Kiva koulusta, kiusaamisesta ja koulukiusaamisesta paljonkin. Painamalla tunnisteista sivun vasemmasta laidasta pääsee eteenpäin.

Vaikka Ukrainan ruutitynnyri painaa mieltä, oli mukava lukea aamun lehdestä joku myönteinen uutinen. Koulukiusaaminen on takuuvarmasti maailmanlaajuinen ilmiö, en usko, että koskaan kiusaamista saadaan täysin kitkettyä koulusta pois, mutta lähelle nollaa olisi hyvä päästä. 

Ikävää on, että kiusaaminen on osittain karannut koulun ulkopuolelle, koulumatkoihin tai nettiin kuten FB:iin tai WhatApp:iin. FB ja WhatsApp tarjoavat mielettömiä ryhmäkiusaamismahdollisuuksia, joiden selvittely on vaikeaa, osin jopa mahdotonta. 

Koululla ei ole toimivaltaa koulun ulkopuolisiin asioihin, mutta mikään ei estä kasvattamasta lapsia vastuulliseen nettietikettiin.

Kiva koulun paras puoli on, että kiusaaminen on nostettu rohkeasti pöydälle. Kiusaamista ei enää piilotella kuten ennen, en usko, että enää on rehtoreita, jotka kehtaavat julkisesti väittää, että meidän koulussa on nollatoleranssi, meillä ei kiusata. Paljon parempi on sanoa, me puutumme kiusaamiseen heti, kun sitä havaitaan. 

Pitää myös muistaa, että ei riitä, että vain koulu puuttuu kiusaamiseen. Myös kodit on otettava kiusaamisten selvittelyihin mukaan.

Parasta on tietenkin, että kiusaamiseen puututaan jo ennakkoon, mihin Kiva koulu antaa hyvät eväät. Itse käytän Lions Quest -ohjelmaa, jossa käsitellään myös monia muita elämänalueita. 

Palikkapussi (Properuskoulu 17.12.2013)

Rauhasta ja työrauhasta (Properuskoulu 6.3.2013)

Enkeli-Elisa (Properuskoulu 13.3.2012)

Koulustako työleiri? (Properuskoulu 19.1.2012)

Hollannissa kiusaaminen laski ohjelmaa käyttävissä kouluissa seuranta-aikana yli 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin kontrollikouluissa. Suomessa pidemmällä aikavälillä on päästy paljon parempiinkin tuloksiin.

Hienoa, että Kiva koulu -sanoma leviää.

Pussillinen uusia konsteja järjestyksenpitoon

Antiikin Roomassa

HS 1.2.

Opettajat saamassa oikeuden tarkastaa koulureput

Opetusministeriö esit­te­li per­jan­tai­na uu­sia kei­no­ja, joi­den avul­la kou­lu­jen työ­rau­haa pi­det­täi­siin yl­lä niin, et­tä myös op­pi­lait­ten oma vas­tuu ko­ros­tuu.

Ope­tus­mi­nis­te­ri Juk­ka Gus­tafs­so­nin (sd) mu­kaan kou­lu­jen tur­val­li­suut­ta ei pa­ran­ne­ta vain ran­gais­tus­ten pe­lol­la. Myös kou­lun yh­tei­söl­li­syyt­tä ja op­pi­lait­ten osal­li­suut­ta on tar­koi­tus ko­ros­taa muun muas­sa niin, et­tä op­pilakunnista tu­lee pa­kol­li­sia ja nii­den teh­tä­viä täs­men­ne­tään.

Op­pi­laat on mää­rä pääs­tää osal­lis­tu­maan esi­mer­kik­si kou­lun jär­jes­tys­sään­tö­jen ja opetussuunnitelmien valmisteluun.

Opet­ta­jat sai­si­vat lain­muu­tos­ten myö­tä uu­sia vä­li­nei­tä tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­seen. Heil­le säädettäisiin valtuudet ta­ka­va­ri­koi­da häi­rit­se­viä tai vaa­ral­li­sia esi­nei­tä tai ai­nei­ta, ku­ten puuk­ko­ja ja huu­mei­ta. Tie­tyin edellytyksin opettajat voi­si­vat myös tar­kas­taa op­pi­laan lau­kut ja tas­kut. Voi­ma­kei­no­ja, mut­tei mi­tään as­ta­loi­ta tai mui­ta vä­li­nei­ta, sai­si käyt­tää.

Lainmuutosten on tarkoitus tulla voimaan jo ensi keväänä.


Opetusministeriön ehdotus on oikeansuuntainen. Ehdotuksen omituisin piirre on, että oppilaat on määrä päästä opetussuunitelmien valmisteluun. Eiköhän opetussuunnitelmien valmistelu sentään ole asiantuntijoiden tehtävä? 

Opettajan takavarikko-oikeus on mitä kannatettavin. Ei ole mitään järkeä siinä, että oppilas saa koulussa kanniskella repussaan teräaseita tai huumeita, kun muullakaan yhteiskunnassa ei niin saa tehdä. Turhan takia reppuja ei kukaan viitsikään tonkia.

Jälki-istuntojen käyttöä kannattaa harkita tarkkaan. Tiuhista jälki-istunnoista ei ole mitään hyötyä. Olen kasvatuskeskustelun kannattaja.

Ehdotuksen mukaan oppilas voitaisiin määrätä myös tekemään kirjallisia tai suullisia tehtäviä. Niiden tulisi kuitenkin liittyä kulloiseenkin tekoon. Tämä tuntuu järkevältä, miksei oppilas muka voisi pohtia kirjallisesti tekoaan ja sen seurauksia? 45 minuuttia istumista pää tyhjänä ei ole kovin kasvattavaa.

Ehdotuksen mukaan oppilaat voisivat vastedes velvoittaa esimerkiksi siivoamaan aiheuttamansa sotkut. Ei kait tätä ennenkään ole kielletty paitsi rangaistustarkoituksessa? Paikkojen siivoaminen tai korjaaminen ei voi olla mikään rangaistus eikä työtä saa pitää rangaistuksena. Työtä voidaan nykyaikana pitää etuoikeutena.

Suo­men van­hem­pain­liit­to on pet­ty­nyt sii­hen, et­tei eh­do­tuk­sis­sa työ­rau­han tur­vaa­mi­sek­si juu­ri ole otet­tu ko­tia ja van­hem­pia huo­mioon.

"Ko­tien kas­va­tus­vas­tuu­ta ei tun­nis­te­ta, vaan li­sä­tään vain opet­ta­jien työ­taak­kaa", sa­noo Van­hem­pain­lii­ton toi­min­nan­joh­ta­ja Tuo­mas Kurt­ti­la. (HS)


Kyllä kouluissa on aina tunnistettu kotien kasvatusvastuu. Päävastuu lasten kasvatuksesta on aina ollut kodeilla. 

Kun oppilas saa rangaistuksen, otetaan yhteys myös koteihin. Omassa koulussani on kolminkertainen käytäntö. Heti, kun teko on saatu yksilöityä, oppilas soittaa kännykällä kotiin ja kertoo, mitä on tapahtunut ja mikä on teon seuraus. Jos oppilas jostain syystä ei pysty kertomaan mitään, opettaja auttaa. Opettaja kirjaa tapahtuman Wilmaan ja varmuuden vuoksi vielä omaan päiväkirjaansakin.

Vakavissa tapauksissa vanhemmat kutsutaan kouluun keskustelemaan. Vakava asia on esim. toistuva kiusaaminen.

Ehdotuksessa painotetaan ennaltaehkäisyn merkitystä, mikä on luonnollista. Parasta ennaltaehkäisyä on pienet luokkakoot. Kotikaupunkini Vantaa saa valtiolta luokkakokoavustusta, mikä näkyy luokissa työrauhan kasvuna. Omassa luokassani on vain 19 oppilasta, mikä on aivan toista kuin menneiden vuosien noin kolmenkympin oppilaan luokat. Oppilaantuntemus on syvempää ja on aikaa yksilöllisiin kasvatuskeskusteluihin.

Asioista on puhuttava ennakkoon yhdessä. Monissa kouluissa on käytössä KiVa Koulu -ohjelma. Itse pidän säännöllisesti lähes joka viikko "leijonatunteja", Lions Quest -yhdessä kasvamisen ohjelmaa. 

Yksittäisen koulun käytäntöjen on oltava yhteneviä muuten mennään metsään. Opettajien on noudatettava suurinpiirtein samoja sääntöjä. On aivan älytöntä, että joku opettaja sallii sellaista, joka on yhteisesti sovittujen sääntöjen vastaista.

Tyypillinen ristiriitoja herättävä sääntö on pipokielto sisällä. Jos on yhteisesti sovittu, että pipo päässä ei luokissa olla, niin silloin ei olla. Ja parempi tapella pipoista kuin jostain muusta hieman vakavammasta asiasta. Jollakin tavalla kasvavan oppilaan on annettava protestoida, piposta tappelu on kuitenkin pikkujuttu.

Yleisesti ottaen mielestäni järjestyshäiriöt kouluissa eivät ole kasvaneet. Totta on, että yksittäiset tapaukset ovat rajumpia kuin ennen varsinkin aivan pienten oppilaiden kohdalla. 

Muistan hyvin urani alkuajat. Aloitin opettamisen Hiekkaharjun koulussa ja suurin osa oppilaistani tuli pahamaineisesta Malminiityn lähiöstä. Kun tulin Pähkinärinteeseen, lähiö oli aivan uusi ja kaikki lapset eivät vielä olleet sopeutuneet uuteen asuinpaikkaansa. Lähiöillä on aina kasvukipunsa. Molemmat lähiöt ovat olleet jo pitkään lintukotoja.

1980-luvulla pojat tappelivat vielä niin, että veri roiskui. En edes muista, milloin olen viimeeksi joutunut menemään kunnon tappelun väliin. Kiusaaminen oli ennen paljon rajumpaa ja julkeampaa kuin nyt.

Ei oma kouluaikanikaan hääviä ollut puhumattakaan isäni kouluajoista. Hän kävi koulunsa sota-aikana ja sen jälkeen. Helsinkiläispojan koulunkäynti silloin oli täysin väkivallan varjostamaa. Kun mentiin Alppilasta Kallion läpi oppikouluun, piti Alppilan pojista kerätä joka aamu iso porukka, ettei saatu koulumatkalla turpaan. 

Lintsaamisesta sakkoa? 2.

Kaleva 9.1.

Ei sakkoja lintsareiden vanhemmille

Suomen Vanhempainliitto ei kannata koulupinnareiden vanhemmille annettavia sakkorangaistuksia.

Nyt huoltajalle voidaan tuomita sakko, jos hän laiminlyö velvollisuutensa valvoa oppivelvollisuuden täyttymistä. Vanhempainliiton mielestä sakottamisesta ei ole apua ja sitä tulisi harkita erittäin tarkasti.

– Mielestämme on syytä arvioida, onko sakkorangaistukselle lainsäädännössä enää todellista tarvetta ja merkitystä, sanoo toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila liiton tiedotteessa.

Liiton mielestä perusopetuslainsäädäntöön tulee silti jatkossakin kirjata selkeästi vanhempien vastuu oppivelvollisuuden suorittamisen valvonnasta.

Lintsaamisesta sakkoa?

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin aihetta. Ainakin Lempäälän Sääksjärven koulussa on kokeiltu sakkojen tehoa, kun mikään muu ei ole auttanut. Sakkoja on tuskin jaeltu mistään pikkulintsauksesta.

Opetan alakoulussa. Oppilaat lintsaavat koulusta äärimmäisen harvoin, koska he pitävät koulunkäynnistä. Kun kotona on vaikeaa, oppilas kokee oman luokkansa ja koulunsa turvapaikaksi. Koulussa oppilas voi puhua omalle opettajalle tai koulukuraattorille, jos kotona hän ei uskalla. Jos lintsaamista on tapahtunut, asiat on saatu yleensä hoidettua normaalein koulun keinoin.

Olen opettanut yli kolmekymmentä vuotta. Vain parissa tapauksessa mikään ei ole auttanut. Silloin sakkorangaistus olisi voinut olla paikallaan. Vanhempien on huolehdittava lapsistaan.

Ääritapauksissa pakoillaan ongelmia, vaihdetaan maisemaa. Kaikki peruskoulun opettajat tietävät, että on ongelmaperheitä, jotka muuttavat uuteen kouluun ja toiseen kuntaan juuri, kun ollaan päästy auttamisessa alkuun. Alakoulun aikana oppilas on voinut käydä yli kuutta-seitsemää koulua. Joskus on paettu jopa Ruotsiin asti.

Toinen sakottamisen paikka on julma kiusaaminen ja väkivalta. Jatketaan, vaikka koulussa on tehty kaikki mahdollinen, mitä tehtävissä on. Ääritapauksissa ei KiVa-koulut auta. On vaikea ymmärtää, miksi koulussa voidaan sallia jatkuvaa kiusaamista ja väkivaltaa, kun muualla sitä ei sallita.

Rikos on rikos.  

Elämäni runo

Uuno Kailas: Pallokentällä

Näin: pallokentän laitaan

eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,

joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
– johon lehmus varjon loi.

(Paljain jaloin, 1938)

Jokaisella ihmisellä on runo, joka on jäänyt sieluun.

Kansakoulun toisen luokan lukukirjassa 1960-luvun alussa oli Uuno Kailaan runo Pallokentällä. Kävin kansakoulun toisen luokan Tikkurilan kansakoulussa (myöhemmin Orvokkitien koulu) Elsa Kojon luokalla. Kojo oli vaativa vanhan koulukunnan kansakoulunopettaja.

Kojon luokka sijaitsi Tikkurilan kansakoulun ns. vanhassa, keskimmäisessä rakennuksessa. Rakennuksessa sijaitsi pieni ruokala, muistan hyvin maitomakaronivellit ja punajuurivatkulit. Vanhan rakennuksen vieressä oli pallokenttä, jonka tilalle rakennettiin pian parakkirakennus, Tikkurila kasvoi silloin kauhiaa vauhtia. Nyt samalla paikalla kulkee Valkoisenlähteentie.

Kailaan Pallokentällä iski kuin leka herkän 8-vuotiaan koulupojan tajuntaani. Jopa Aleksis Kiven Oravan laulu jäi kakkoseksi. Opiskeluaikoinani luin, että koskaan ihminen ei ole niin empaattinen kuin 8-vuotiaana. Uskon sen.

Pallokentällä vaikutti minuun enemmän kuin tuhat KiVa-koulutuntia. Muuta ei tarvittu. En muista, että olisin kovin montaa kertaa nimitellyt tai kiusannut ketään hänen ulkomuotonsa tähden. Pallokentän lukeminen oli ennaltaehkäisevää toimintaa. Sana raajarikko jäi väijymään mieleeni pitkäksi aikaa. Jos törmään Pallokenttään, kuvittelen yhä runon raajarikon Tikkurilan kansakoulun pallokentän laitaan.

Nykylukukirjoissa ja aapisissa on kaikenmaailman liirunlaarum yksinhuoltajaperheiden tarinoita. Olen monta kertaa miettinýt, että pitäisikö meidän ottaa piiru taaksepäin. Miksi oppikirjoissa ei ole enää laadukasta ja koskettavaa runoutta?

Oppikirjojen kuvitustenkin laita on niin ja näin. Muutama vuosi sitten luokallani oli käytössä Otavan Koulun uskonnonkirja, jonka kuvituksena oli korkeatasoista maailmantaidetta. Taideteoksista riitti aina paljon keskusteltavaa. Usein oppilaat saivat kirjoittaa tuntojaan kirjan taideteoksista.

Eniten keskustelua herätti Marc Chagallin ylläoleva teos, jonka nimeä en millään muista. Mustasukkaisuus? Chagall on Valko-Venäjän lahja ihmiskunnalle. Hän on yksi lempitaiteilijoistani.

Kuuntele runo Uuno Kailaan kuvan alta olevasta linkistä. Lausujana on Unto Salminen. (Elävä arkisto)

Onneksi olkoon Icehearts!

http://wallpapers.free-review.net/

Suomen Icehearts Euroopan innovatiivisin rikoksentorjuntahanke

Vantaalta lähtöisin oleva Suomen ehdokas, Icehearts, nimettiin joulukuussa innovatiivisimmaksi hankkeeksi Euroopan rikoksentorjuntakilpailussa. Euroopan rikoksentorjuntaverkoston (EUCPN) järjestämän kilpailun teemana oli "Urheilu, tiede ja taide lasten ja nuorten rikosten ehkäisemisessä".

Iceheartsin pääkasvattaja Ville Turkka esitteli hanketta Varsovassa ja kertoi, että hän oivalsi tämäntapaisen toiminnan tarpeen työskennellessään koulukodeissa paljon rikoksia tehneiden nuorten parissa. Monen nuoren kohdalla syrjäytymisen merkit ovat havaittavissa jo lapsuudessa, minkä vuoksi tilanteeseen on tärkeää tarttua varhain.

Fairplayeria esitteli soveltavan kehityspsykologian professori Herbert Scheithauer, joka kertoi, että hankkeella on hyvät yhteydet suomalaiseen KiVa Koulu –hankkeeseen ja molempien hankkeiden lähestymistavat muistuttavat paljon toisiaan. KiVa Koulu –ohjelma voitti Euroopan rikoksentorjuntakilpailun vuonna 2009.


Iceheartsin toimintamalli eroaa suuresti tavallisten jääkiekkoseurojen mallista. Molempia malleja tarvitaan.

Kaikki eivät voi pelata kiekkoa, vaikka haluaisivatkin. Jääkiekko on erittäin kallis harrastus. Icehearts antaa mahdollisuuden pelata jääkiekkoa, vaikka kotoa ei harrastukseen varoja liikenisikään.


SLU: ”Icehearts on filosofia siitä, miten ihmisestä kasvaa itseensä luottava, toiset ihmiset huomioonottava joukkueen jäsen. Icehearts on yhdessä kasvamista, itsensä voittamista sekä tukea ja turvaa”, kertoo Ville Turkka.


Perinteisen joukkueurheilutoiminnan suuri ongelma on, että ensin houkutellaan joukkueisiin paljon pelaajia, ja sitten alkaa pudotuspeli. En tiedä montaa jääkiekkoseuraa, jotka tarjoaisivat peliaikaa pudokkaille.

Monen seuran pelisäännöt muistuttavat paperilla Iceheartsin filosofiaa, mutta käytännössä toimitaan tasan toisin. Liiallinen voitonhalu liian aikaisin ei aina edistä joukkueen kehitystä, ei välttämättä edes huippuyksilöiden kehitystä.

Yksi urheilun perusideoista on leikki. Nuorten urheilutoiminnasta ei leikkiä saa tappaa. Ehkä leikin kautta suomalaiseen jääkiekkoon ja jalkapalloon saataisiin sitä kauan kaivattua luovuutta.

Olen asunut vuodesta 1981 lähtien urheilukentän laidalla. Keväisin kentällä pidetään hyvin pienten poikien isoja jalkapalloturnauksia. Joskus on ollut järkyttävää seurata, kun viisi-kuusivuotiaita pikkupoikia juoksutetaan ennen matsia usean kerran ympäri kenttää. Luulen, että esim. Brasiliassa ei näin tehdä.

Pienet pojat haluavat pelata jalkapalloa. Lämmittely on suoritettava pallon kanssa, mikä motivoi ja on hyvä pallotuntumankin kannalta. Ehtii sitä ihminen ravata ja lenkkeillä myöhemminkin.

Pienten lasten kanssa ei saa urheilla otsa ruvella ja liian tosissaan. Kaikkien on päästävä pelaamaan, ja pelaamisen pitää olla hauskaa.

Icehearts on oikeasti yhdessä kasvamista.


Ville Turkka: ”Keskeistä meille on, että jokainen lasten ja nuorten kanssa toimiva aikuinen ymmärtää olevansa kasvattaja, vasta sen jälkeen opettaja, valmentaja, joukkueenjohtaja, huoltaja.”

Koulu oikeuteen kiusaamisen sallimisesta

HS-Turun Sanomat-STT 22.10.

Suomessa haetaan ensi kerran oikeusteitse ennakkopäätöstä siitä, miten koulun pitäisi puuttua oppilaan kiusaamiseen.

Turun käräjäoikeudessa luettiin keskiviikkona syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta kaikkiaan viidelle koulun johtoon ja henkilökuntaan kuuluvalle. Syytettyinä ovat ruotsinkielisen alakoulun rehtorin ja kahden opettajan lisäksi terveydenhoitaja sekä ruotsinkielisen opetustoimen johtaja. Vaihtoehtoisena syytteenä on varomattomuudesta tapahtunut teko.

Kaikenmaailman kiusaaminen on pahasta. Tästä yksittäisestä kiusaamistapauksesta on mahdotonta sanoa mitään, kun asiasta ei tiedä mitään.

Nykykoulussa kiusaamiseen puututaan vahvasti. Tavoitteena on nollatoleranssi, mikä Norjassa on tuottanut hyviä tuloksia. Meillä monessa koulussa on aloitettu "KiVa Koulu - projekti", joka on lähtöisin juuri Turun seudulta.

Projektiin osallistuneet koulut ovat saavuttaneet ällistyttävän hyviä tuloksia. Kokeilukouluissa kiusaaminen väheni yhden vuoden aikana 40 prosentilla.

http://www.kivakoulu.fi/index.php

Koulun haastaminen oikeuteen tuntuu kummalliselta. Oikea kohde on tietysti kiusaaja, miksei myös kiusaajan vanhemmat, kun kyseessä on pieni oppilas.

Joskus tuntuu, että peruskoululle on sysätty koko yhteiskunnan ongelmat hoidettaviksi. Vastuu on ylimaallinen. Vanhemmat kasvattavat lapsensa, koulu opettaa ja yrittää paikata mahdollisia vanhempien kasvatusvirheitä.

Ei ole keksittykään sellaista koulua, joka pystyy ratkomaan kaikki ongelmat. Koulu ei ole vankila, kaikkia paikkoja ei pystytä valvomaan millään. Mitä enemmän on valvontaa, sitä enemmän kiusaaminen siirtyy piiloon ja kouluajan ulkopuolelle. Koulun keinot esim. puhelin- tai nettikiusaamisen ehkäisyyn ovat minimaaliset.

On väärin, jos kiusaamiseen suhtaudutaan löyhästi. Uutisen mukaan Turun tapauksessa on käytetty myös suoraa väkivaltaa. Yleensä silloin tehdään rikosilmoitus väkivallan suorittajasta.

Kuinka ihmeessä voidaan määritellä oikeudessa, miten koulun pitää ehkäistä kiusaamista? Joka koululla on kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelma. Missään koulussa ei varmasti sanota "kiusatkaa, pojat, kiusatkaa - hakatkaa toisianne".

Vanhemmat viime kädessä vastaavat lapsistaan, ja kyllä kiusaamisesta ja muusta pahanteosta on vastuu lapsellakin. Olen joskus urani varrella tavannut muutaman ns. pahan oppilaan, joita on kasvatettu sekä kotona että koulussa hyvin.

Lapsikin voi olla paha. Ei voi olla hyvyyttä, jos ei ole pahuutta.

Sellaista koulua, jossa ei koskaan kiusata ketään, ei ole eikä tule. Olen aina nauranut niille naiiveille rehtoreille, jotka julkisuudessa sanovat, että "meidän koulussa ei kiusata".

Tavoitteena tietenkin on, että ei kiusata.

Kiusatun ja hänen perheensä asianajaja Ulf Månsson sanoo Turun Sanomille, että oikeudenkäynti on ennakkotapaus ja tärkeä rajanveto siitä, ketkä kantavat vastuun kiusaamisen ehkäisemisestä ja siihen puuttumisesta.

Vastaajat kiistävät syytteen ja vaativat sen hylkäämistä. (HS)

Kamerakielto

STT 29.8.

Kajaanissa Hauholan koulu kielsi tänä syksynä toisten oppilaiden ja opettajien kuvaamisen ja äänittämisen koulualueella, ellei se liity koulutyöhön. Kielto kirjattiin koulun järjestyssääntöihin.

"Aloite asiasta tuli opettajilta. Haluamme näin ennaltaehkäistä netissä tapahtuvaa kiusaamista", kertoo rehtori Arto Koskivirta.

Aika vaikeata on. Tiettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen kirjaaminen järjestyssääntöön on turhaa, koska sääntöjen noudattamista ei voida valvoa kunnolla.

Nettikiusaamisen käsittely koulussa on äärimmäisen hankalaa, koska kiusaaminen suoritetaan vapaa-ajalla kaikenmaailman irc-gallerioiden ja keskustelufoorumeiden kautta.

Nettietikettiä pitäisi opettaa jatkuvasti tietotekniikkaopetuksen ohessa.

Koulussani aloitettiin tänä vuonna KiVa koulu projekti, jonka avulla kokemusten perusteella on saatu ns. perinteistä kiusaamista vähennettyä selvästi. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka juuri nettikiusaaminen saadaan nivottua tähän ohjelmaan.

Ehkä se kotoa käsin suoritettu nettikiusaaminen taitaa sittenkin olla jo poliisiasia, koulun mahdollisuudet asian selvittelyssä ovat aika pienet.

OAJ: Koulut eivät voi kuitenkaan estää kuvaamista kouluissa kokonaan. Koulu on julkinen paikka, jossa laki sallii kuvaamisen.

Yllä oleva tuskin tarkoittaa sitä, että oppilaat saaavat huseerata kännykkäkameroineen miten tahansa. Tunneilla ei tietenkään saa käyttää kännykkää tai kameraa. Välituntikäytöllä on puolensa ja puolensa. Ajatellaanpa vaikka pikkuoppilasta, joka soittaa vanhemmilleen varmistaakseen hammaslääkäriaikansa.

Tässäkin asiassa yleinen järjenkäyttö ja harkinta lienee paikallaan. Koulu ei kuitenkaan ole vankila.

KiVa koulu

HS 9.4.

Koulukiusaamiseen puuttuva KiVa koulu -hanke on herättänyt valtaisan kiinnostuksen kouluissa. Turun yliopiston mukaan hankkeeseen ilmoittautui ensi syksyksi noin 1 800 koulua, joista noin 1 400 pääsee mukaan.

KiVa koulu on opetusministeriön rahoittama ja Turun yliopistossa kehitetty hanke, jonka tarkoituksena on vähentää ja ehkäistä ennalta kiusaamista peruskouluissa. Ohjelmaan kuuluu muun muassa oppitunteja ja verkkomateriaalia.

Tulosten mukaan, ne koulut, jotka ovat jo osallistunet hankkeeseen, ovat saanet apua kiusaamisen estämiseen. Sinänsä se, että ylipäätään herätään ajattelemaan kiusaamiseen estämistä, auttaa.

Oma kouluni lähtee tänä lukuvuonna mukaan KiVa koulu - hankkeeseen. Koulutus alkaa ensi viikolla, ja meiltä paikalle lähtee kolme opettajaa, minä olen mukana. Odotan paljon hankkeelta.

Tärkeää on, että ihmiset tunnustavat, että kiusaamista tapahtuu. Asian kieltämisellä ei pitkälle pötkita, tuskin maailmanhistoria tuntee yhtään opinahjoa, jossa ei jonkinlaista koulukiusaamista ole esiintynyt.

Luulen, että kiusaamisen määrä ei ole kasvanut, vaan ongelma on nyt nostettu pinnalle. Omana kouluaikanani 1960-70 luvuilla koulukiusaaminen oli paljon rajumpaa, eikä siihen puututtu millään tavalla. Väkivalta oli silloin raaempaa ja suorempaa.

Onneksi nyt puututaan.