lauantai 2. helmikuuta 2013

Pussillinen uusia konsteja järjestyksenpitoon

Antiikin Roomassa

HS 1.2.


Opetusministeriö esit­te­li per­jan­tai­na uu­sia kei­no­ja, joi­den avul­la kou­lu­jen työ­rau­haa pi­det­täi­siin yl­lä niin, et­tä myös op­pi­lait­ten oma vas­tuu ko­ros­tuu.
Ope­tus­mi­nis­te­ri Juk­ka Gus­tafs­so­nin (sd) mu­kaan kou­lu­jen tur­val­li­suut­ta ei pa­ran­ne­ta vain ran­gais­tus­ten pe­lol­la. Myös kou­lun yh­tei­söl­li­syyt­tä ja op­pi­lait­ten osal­li­suut­ta on tar­koi­tus ko­ros­taa muun muas­sa niin, et­tä op­pilakunnista tu­lee pa­kol­li­sia ja nii­den teh­tä­viä täs­men­ne­tään.
Op­pi­laat on mää­rä pääs­tää osal­lis­tu­maan esi­mer­kik­si kou­lun jär­jes­tys­sään­tö­jen ja opetussuunnitelmien valmisteluun.
Opet­ta­jat sai­si­vat lain­muu­tos­ten myö­tä uu­sia vä­li­nei­tä tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­seen. Heil­le säädettäisiin valtuudet ta­ka­va­ri­koi­da häi­rit­se­viä tai vaa­ral­li­sia esi­nei­tä tai ai­nei­ta, ku­ten puuk­ko­ja ja huu­mei­ta. Tie­tyin edellytyksin opettajat voi­si­vat myös tar­kas­taa op­pi­laan lau­kut ja tas­kut. Voi­ma­kei­no­ja, mut­tei mi­tään as­ta­loi­ta tai mui­ta vä­li­nei­ta, sai­si käyt­tää.
Lainmuutosten on tarkoitus tulla voimaan jo ensi keväänä.


Opetusministeriön ehdotus on oikeansuuntainen. Ehdotuksen omituisin piirre on, että oppilaat on määrä päästä opetussuunitelmien valmisteluun. Eiköhän opetussuunnitelmien valmistelu sentään ole asiantuntijoiden tehtävä? 
Opettajan takavarikko-oikeus on mitä kannatettavin. Ei ole mitään järkeä siinä, että oppilas saa koulussa kanniskella repussaan teräaseita tai huumeita, kun muullakaan yhteiskunnassa ei niin saa tehdä. Turhan takia reppuja ei kukaan viitsikään tonkia.

Jälki-istuntojen käyttöä kannattaa harkita tarkkaan. Tiuhista jälki-istunnoista ei ole mitään hyötyä. Olen kasvatuskeskustelun kannattaja.

Ehdotuksen mukaan oppilas voitaisiin määrätä myös tekemään kirjallisia tai suullisia tehtäviä. Niiden tulisi kuitenkin liittyä kulloiseenkin tekoon. Tämä tuntuu järkevältä, miksei oppilas muka voisi pohtia kirjallisesti tekoaan ja sen seurauksia? 45 minuuttia istumista pää tyhjänä ei ole kovin kasvattavaa.

Ehdotuksen mukaan oppilaat voisivat vastedes velvoittaa esimerkiksi siivoamaan aiheuttamansa sotkut. Ei kait tätä ennenkään ole kielletty paitsi rangaistustarkoituksessa? Paikkojen siivoaminen tai korjaaminen ei voi olla mikään rangaistus eikä työtä saa pitää rangaistuksena. Työtä voidaan nykyaikana pitää etuoikeutena.

Suo­men van­hem­pain­liit­to on pet­ty­nyt sii­hen, et­tei eh­do­tuk­sis­sa työ­rau­han tur­vaa­mi­sek­si juu­ri ole otet­tu ko­tia ja van­hem­pia huo­mioon.
"Ko­tien kas­va­tus­vas­tuu­ta ei tun­nis­te­ta, vaan li­sä­tään vain opet­ta­jien työ­taak­kaa", sa­noo Van­hem­pain­lii­ton toi­min­nan­joh­ta­ja Tuo­mas Kurt­ti­la. (HS)


Kyllä kouluissa on aina tunnistettu kotien kasvatusvastuu. Päävastuu lasten kasvatuksesta on aina ollut kodeilla. 
Kun oppilas saa rangaistuksen, otetaan yhteys myös koteihin. Omassa koulussani on kolminkertainen käytäntö. Heti, kun teko on saatu yksilöityä, oppilas soittaa kännykällä kotiin ja kertoo, mitä on tapahtunut ja mikä on teon seuraus. Jos oppilas jostain syystä ei pysty kertomaan mitään, opettaja auttaa. Opettaja kirjaa tapahtuman Wilmaan ja varmuuden vuoksi vielä omaan päiväkirjaansakin.

Vakavissa tapauksissa vanhemmat kutsutaan kouluun keskustelemaan. Vakava asia on esim. toistuva kiusaaminen.

Ehdotuksessa painotetaan ennaltaehkäisyn merkitystä, mikä on luonnollista. Parasta ennaltaehkäisyä on pienet luokkakoot. Kotikaupunkini Vantaa saa valtiolta luokkakokoavustusta, mikä näkyy luokissa työrauhan kasvuna. Omassa luokassani on vain 19 oppilasta, mikä on aivan toista kuin menneiden vuosien noin kolmenkympin oppilaan luokat. Oppilaantuntemus on syvempää ja on aikaa yksilöllisiin kasvatuskeskusteluihin.

Asioista on puhuttava ennakkoon yhdessä. Monissa kouluissa on käytössä KiVa Koulu -ohjelma. Itse pidän säännöllisesti lähes joka viikko "leijonatunteja", Lions Quest -yhdessä kasvamisen ohjelmaa. 

Yksittäisen koulun käytäntöjen on oltava yhteneviä muuten mennään metsään. Opettajien on noudatettava suurinpiirtein samoja sääntöjä. On aivan älytöntä, että joku opettaja sallii sellaista, joka on yhteisesti sovittujen sääntöjen vastaista.

Tyypillinen ristiriitoja herättävä sääntö on pipokielto sisällä. Jos on yhteisesti sovittu, että pipo päässä ei luokissa olla, niin silloin ei olla. Ja parempi tapella pipoista kuin jostain muusta hieman vakavammasta asiasta. Jollakin tavalla kasvavan oppilaan on annettava protestoida, piposta tappelu on kuitenkin pikkujuttu.

Yleisesti ottaen mielestäni järjestyshäiriöt kouluissa eivät ole kasvaneet. Totta on, että yksittäiset tapaukset ovat rajumpia kuin ennen varsinkin aivan pienten oppilaiden kohdalla. 

Muistan hyvin urani alkuajat. Aloitin opettamisen Hiekkaharjun koulussa ja suurin osa oppilaistani tuli pahamaineisesta Malminiityn lähiöstä. Kun tulin Pähkinärinteeseen, lähiö oli aivan uusi ja kaikki lapset eivät vielä olleet sopeutuneet uuteen asuinpaikkaansa. Lähiöillä on aina kasvukipunsa. Molemmat lähiöt ovat olleet jo pitkään lintukotoja.

1980-luvulla pojat tappelivat vielä niin, että veri roiskui. En edes muista, milloin olen viimeeksi joutunut menemään kunnon tappelun väliin. Kiusaaminen oli ennen paljon rajumpaa ja julkeampaa kuin nyt.

Ei oma kouluaikanikaan hääviä ollut puhumattakaan isäni kouluajoista. Hän kävi koulunsa sota-aikana ja sen jälkeen. Helsinkiläispojan koulunkäynti silloin oli täysin väkivallan varjostamaa. Kun mentiin Alppilasta Kallion läpi oppikouluun, piti Alppilan pojista kerätä joka aamu iso porukka, ettei saatu koulumatkalla turpaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti