Antiikin Roomassa
HS 1.2.
Opetusministeriö esitteli perjantaina uusia keinoja, joiden avulla koulujen työrauhaa pidettäisiin yllä niin, että myös oppilaitten oma vastuu korostuu.
Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd) mukaan koulujen turvallisuutta ei paranneta vain rangaistusten pelolla. Myös koulun yhteisöllisyyttä ja oppilaitten osallisuutta on tarkoitus korostaa muun muassa niin, että oppilakunnista tulee pakollisia ja niiden tehtäviä täsmennetään.
Oppilaat on määrä päästää osallistumaan esimerkiksi koulun järjestyssääntöjen ja opetussuunnitelmien valmisteluun.
Opettajat saisivat lainmuutosten myötä uusia välineitä turvallisuuden varmistamiseen. Heille säädettäisiin valtuudet takavarikoida häiritseviä tai vaarallisia esineitä tai aineita, kuten puukkoja ja huumeita. Tietyin edellytyksin opettajat voisivat myös tarkastaa oppilaan laukut ja taskut. Voimakeinoja, muttei mitään astaloita tai muita välineita, saisi käyttää.
Lainmuutosten on tarkoitus tulla voimaan jo ensi keväänä.
Opetusministeriön ehdotus on oikeansuuntainen. Ehdotuksen omituisin piirre on, että oppilaat on määrä päästä opetussuunitelmien valmisteluun. Eiköhän opetussuunnitelmien valmistelu sentään ole asiantuntijoiden tehtävä?
Opetusministeriön ehdotus on oikeansuuntainen. Ehdotuksen omituisin piirre on, että oppilaat on määrä päästä opetussuunitelmien valmisteluun. Eiköhän opetussuunnitelmien valmistelu sentään ole asiantuntijoiden tehtävä?
Opettajan takavarikko-oikeus on mitä
kannatettavin. Ei ole mitään järkeä siinä, että oppilas saa koulussa
kanniskella repussaan teräaseita tai huumeita, kun muullakaan yhteiskunnassa ei
niin saa tehdä. Turhan takia reppuja ei kukaan viitsikään tonkia.
Jälki-istuntojen käyttöä kannattaa
harkita tarkkaan. Tiuhista jälki-istunnoista ei ole mitään hyötyä. Olen
kasvatuskeskustelun kannattaja.
Ehdotuksen mukaan oppilas voitaisiin
määrätä myös tekemään kirjallisia tai suullisia tehtäviä. Niiden tulisi kuitenkin
liittyä kulloiseenkin tekoon. Tämä tuntuu järkevältä, miksei oppilas muka voisi
pohtia kirjallisesti tekoaan ja sen seurauksia? 45 minuuttia istumista pää
tyhjänä ei ole kovin kasvattavaa.
Ehdotuksen mukaan oppilaat voisivat
vastedes velvoittaa esimerkiksi siivoamaan aiheuttamansa sotkut. Ei kait tätä
ennenkään ole kielletty paitsi rangaistustarkoituksessa? Paikkojen siivoaminen
tai korjaaminen ei voi olla mikään rangaistus eikä työtä saa pitää
rangaistuksena. Työtä voidaan nykyaikana pitää etuoikeutena.
Suomen vanhempainliitto on pettynyt siihen, ettei ehdotuksissa työrauhan turvaamiseksi juuri ole otettu kotia ja vanhempia huomioon.
Suomen vanhempainliitto on pettynyt siihen, ettei ehdotuksissa työrauhan turvaamiseksi juuri ole otettu kotia ja vanhempia huomioon.
"Kotien kasvatusvastuuta ei tunnisteta, vaan lisätään vain opettajien työtaakkaa", sanoo Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila. (HS)
Kyllä kouluissa on aina tunnistettu kotien kasvatusvastuu. Päävastuu lasten kasvatuksesta on aina ollut kodeilla.
Kyllä kouluissa on aina tunnistettu kotien kasvatusvastuu. Päävastuu lasten kasvatuksesta on aina ollut kodeilla.
Kun oppilas saa rangaistuksen, otetaan yhteys
myös koteihin. Omassa koulussani on kolminkertainen käytäntö. Heti, kun teko on
saatu yksilöityä, oppilas soittaa kännykällä kotiin ja kertoo, mitä on
tapahtunut ja mikä on teon seuraus. Jos oppilas jostain syystä ei pysty
kertomaan mitään, opettaja auttaa. Opettaja kirjaa tapahtuman Wilmaan ja
varmuuden vuoksi vielä omaan päiväkirjaansakin.
Vakavissa tapauksissa vanhemmat kutsutaan kouluun
keskustelemaan. Vakava asia on esim. toistuva kiusaaminen.
Ehdotuksessa painotetaan ennaltaehkäisyn merkitystä,
mikä on luonnollista. Parasta ennaltaehkäisyä on pienet luokkakoot.
Kotikaupunkini Vantaa saa valtiolta luokkakokoavustusta, mikä näkyy luokissa
työrauhan kasvuna. Omassa luokassani on vain 19 oppilasta, mikä on aivan toista
kuin menneiden vuosien noin kolmenkympin oppilaan luokat. Oppilaantuntemus on
syvempää ja on aikaa yksilöllisiin kasvatuskeskusteluihin.
Asioista on puhuttava ennakkoon yhdessä. Monissa
kouluissa on käytössä KiVa Koulu -ohjelma. Itse pidän säännöllisesti lähes joka
viikko "leijonatunteja", Lions Quest -yhdessä kasvamisen
ohjelmaa.
Yksittäisen koulun käytäntöjen on oltava yhteneviä muuten mennään metsään. Opettajien on noudatettava suurinpiirtein samoja
sääntöjä. On aivan älytöntä, että joku opettaja sallii sellaista, joka on
yhteisesti sovittujen sääntöjen vastaista.
Tyypillinen ristiriitoja herättävä sääntö on
pipokielto sisällä. Jos on yhteisesti sovittu, että pipo päässä ei luokissa
olla, niin silloin ei olla. Ja parempi tapella pipoista kuin jostain muusta
hieman vakavammasta asiasta. Jollakin tavalla kasvavan oppilaan on annettava
protestoida, piposta tappelu on kuitenkin pikkujuttu.
Yleisesti ottaen mielestäni järjestyshäiriöt kouluissa
eivät ole kasvaneet. Totta on, että yksittäiset tapaukset ovat rajumpia kuin
ennen varsinkin aivan pienten oppilaiden kohdalla.
Muistan hyvin urani alkuajat. Aloitin opettamisen
Hiekkaharjun koulussa ja suurin osa oppilaistani tuli pahamaineisesta
Malminiityn lähiöstä. Kun tulin Pähkinärinteeseen, lähiö oli aivan uusi ja
kaikki lapset eivät vielä olleet sopeutuneet uuteen asuinpaikkaansa. Lähiöillä
on aina kasvukipunsa. Molemmat lähiöt ovat olleet jo pitkään lintukotoja.
1980-luvulla pojat tappelivat vielä niin, että veri
roiskui. En edes muista, milloin olen viimeeksi joutunut menemään kunnon tappelun
väliin. Kiusaaminen oli ennen paljon rajumpaa ja julkeampaa kuin nyt.
Ei oma kouluaikanikaan hääviä ollut puhumattakaan
isäni kouluajoista. Hän kävi koulunsa sota-aikana ja sen jälkeen.
Helsinkiläispojan koulunkäynti silloin oli täysin väkivallan varjostamaa. Kun
mentiin Alppilasta Kallion läpi oppikouluun, piti Alppilan pojista kerätä joka
aamu iso porukka, ettei saatu koulumatkalla turpaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti