Raukkamaista FB-kiusaamista

5.9. Iltalehti

Poliisi tutkii: Yli 600 tykkääjää liittyi 16-vuotiasta pilkkaavaan Facebook-ryhmään

Muutama viikko sitten perustetussa Facebook-ryhmässä julkaistiin muun muassa 16-vuotiaasta pojasta kuvia ja kuvamanipulaatioita, joihin oli liitetty pilkkaavia ja loukkaavia tekstejä.

Ryhmään liittyi nopeasti yli 600 tykkääjää, joista monet olivat pojan paikkakunnalta. Tykkääjien joukossa väitetään olleen myös tukioppilaita.

Ryhmän ylläpitäjä väitti sivustolla, että ryhmä ja kiusaaminen liittyvät aiempaan riitaan 16-vuotiaan kanssa. 16-vuotias olisi riidan päätteeksi uhkaillut muita nuoria väkivallalla.

Ryhmä on poistettu poistettu Facebookista jo kahteen kertaan. Pojan huoltajat ovat tehneet asiasta tutkintapyynnön Oulun poliisille.

Rikosylikonstaapeli Irmeli Korhonen pitää kiusaajien toimintaa raukkamaisena.

- Pitää olla selkärankaa selvittää asiat keskustelemalla. On helppo heittää nettiin mitä tahansa, mutta onko miestä seisoa oman mielipiteensä takana? Korhonen kysyy.

Ylipäätään Korhonen pitää nettikiusaamista harmillisena ja lainnäkökulmasta monimutkaisena ilmiönä.

- Sananvapaus antaa aika paljon mahdollisuuksia sellaiseen, mikä ei eettiseltä kannalta ole hyväksyttävää.

Näin se nykyään usein toimii, käytetään keinoja, joihin koulun toimet eivät ylety. (Kaikki eivät tiedä, että esim. koulumatkat eivät toistaiseksi kuuluu koulun rangaistusvallan piiriin.)

Tietenkään mikään ei estä, etteikö koulussa voitaisi muutoin käsitellä ylläolevan kaltaisia iljettäviä kiusaamistapauksia. On hyvä, että kiusatun vanhemmat tekivät pilkkaryhmästä rikosilmoituksen. Täytyy toivoa, että Oulun FB-kiusaamisryhmän perustaja saatetaan edes jonkinlaiseen vastuuseen. 

Korhosen toteamus, Sananvapaus antaa aika paljon mahdollisuuksia sellaiseen, mikä ei eettiseltä kannalta ole hyväksyttävää, pitää tasan paikkansa. 

Viime keväänä käytiin vilkasta keskustelua opettajien vanhemmille tarkoitettujen Wilma-viestien levittämisestä. Facebookiin on perustettu kaksikin ryhmää, joihin voi laitaa opettajien Wilma-viestejä. Toiminta todettiin lailliseksi sen kummemmin pohtimatta toiminnan "eettistä laillisuutta".

Sananvapaudessa näyttää olevan "harmaa alueensa" kuten taloudessakin.

Rikosylikonstaapeli Irmeli Korhonen toteaa, Pitää olla selkärankaa selvittää asiat keskustelemalla. On helppo heittää nettiin mitä tahansa, mutta onko miestä seisoa oman mielipiteensä takana?

Olen samaa mieltä. 

(Jouduin vastaamaan kirjoittelustani pari vuotta sitten, kun arvostelin kansanedustaja Anna Kontulan kirjoitusta, ks. Onko Anna Kontula pudonnut kelkasta. Meidät molemmat kutsuttiin keskustelemaan televisoon, ks. Huomenna A-studion Streamissä. Tehtävä ei ollut helppo, koska Anna Kontula on kokenut tv-keskustelija, minä en.)

Nettiin kirjoittelu ei ole edes selän takana panettelemista. Kun netissä herjataan tai kiusataan, viesti heitetään päin naamaa. Nettikiusaaminen on julkista sadismia, joka voi ajaa kiusaamisen kohteen itsemurhaan. Ulkomailla on tehty itsemurhia FB-kiusaamisen takia.

Ihmettelen kovasti tykkääjien määrää, kuudessa sadassa tykkääjässä on varmasti sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne kiusattua nuorta ollenkaan. Oulun FB-kiusaajat ovat raukkamaisia laumasieluja.

Wilma-kohu jatkuu

5.5. Iltalehti

Osa yläkoululaisista ei pääse lukemaan opettajiensa huomautuksia

Oppilaat eivät näe kaikkia oppituntiensa sujumista kuvaavia huomautuksia muun muassa osassa Jyväskylän ja Oulun kouluja.

Syyksi rajoituksiin kerrotaan, että osa nuorista on jakanut Wilma-merkintöjään internetissä.

Helsinki sulki yläkoululaisilta pääsyn lukemaan itseään koskevia opettajien lisähuomioita noin viikko sitten, mutta perui kiellon muutamassa päivässä.

Oppilaat eivät näe kaikkia oppituntiensa sujumista kuvaavia huomautuksia muun muassa osassa Jyväskylän ja Oulun kouluja.

Päätös ehti nostattaa keskustelua nuorten oikeudesta seurata itseään koskevaa viestintää.

Akateemiset Liberaalit ry. ja Liberaalinen Nuorisoliitto ry. tiedottivat tehneensä asiasta kantelun tietosuojaviranomaisille. STT ei perjantaina tavoittanut tietosuojavaltuutettua tai yhdistyksen edustajia.

Kiistan suurin syy on nuorten suosima Facebook-ryhmä, jossa oppilaat ovat julkaisseet saamiaan Wilma-palautteita. Se on poikinut yhteydenottoja poliisille.

Helsingin nettipoliisi Marko Forss sanoo, että oppilailla on lain mukaan oikeus julkaista itseään koskevia viestejä. 

Laitoin Iltalehden uutisen kokonaisuudessaan tänne. Kirjoitin jo aiheesta aiemmin:

Wilma - lasten rikosrekisteri?

Kyse on etiikasta, ei juridiikasta. 

Vaikka oppilailla on lain mukaan oikeus julkaista itseään koskevia viestejä, julkaiseminen on moraalisesti väärin.

Tietenkään ei ole tarkoitus, että huoltajille tarkoitettuja Wilma-viestejä levitellään pitkin poikin nettiä.

Ilta-Sanomien juttu Wilmasta

Kuva: Martti Kainulainen

19.4. Ilta-Sanomat

Suomen koululaistenuusi villitys huolestuttaa: "Lasten rikosrekisteri" leviää kaikkien nähtäväksi

”Wilma pilasi elämäni” -yhteisöstä tykkää lähes 50 000 ihmistä.

Netissä on alkanut opettajia ja vanhempia huolestuttava ilmiö, jossa yläkoululaiset oppilaat jakavat opettajien tekemiä Wilma-merkintöjä Facebookissa.

Teini-ikäiset oppilaat ottavat merkinnöistään kuvakaappauksia ja lisäävät niitä ”Wilma pilasi elämäni”- ja ”Kouluni Wilma pilasi elämäni” -ryhmiin.

Ilmiö on herättänyt huolta opettajissa. Useissa oppilaiden jakamissa kuvakaappauksissa näkyy merkinnän tehneen opettajan nimikirjaimet. Oppilaiden jakamat kuvakaappaukset leviävät laajalle, sillä sivustosta ”tykkää” lähes 50 000 ihmistä.

Poimintoja opettajien tekemistä Wilma-merkinnöistä, joita oppilaat ovat lisänneet ryhmän keskusteluihin.

"Ei opiskele, pelaa kännykällä, soittaa sillä sekä huudattaa soittoääniä: Kun ei saanut huomiota niin laittoi kondomin käteensä ja vaati opettajaa selittämään kuinka se on siihen tullut. Siten täytti sen ilmalla ja vihellytti sitä päästämällä ilmaa."

"Poistui luvattomasti koulualueelta Columbukseen ennen retkelle lähtöä. Ei totellut opettajan ohjetta palata koululle vaan matkusti Itäkeskukseen."

Vuoden luokanopettaja ihmeissään

Vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell kirjoitti aiheesta blogissaan.

- Ihan käsittämätön homma. Eivät ne ole julkista tietoa. Opettajat eivät tiedä, että heidän kirjoittamiaan merkintöjä jaetaan netissä. Mielestäni tämä menee samaan kategoriaan, missä opettajia kuvataan salaa ja lisätään video nettiin, Lundell kertoo.

Moni vanhempi ei edes tiedä lapsensa olevan Facebookissa, saati tämän jakavan omia hölmöilyjään sosiaalisessa mediassa. Lundell uskoo, etteivät oppilaat ymmärrä tekevänsä itselleen hallaa jakamalla merkintöjä netissä.

- Oppilaankin kannalta se on ihan järjetöntä. Levitellä nyt omia mokia pitkin tantereita, Lundell huomauttaa.

Lundellin mukaan oppilaille kannattaa muistuttaa nettietiketistä ja käytöstavoista.

Lundell itse opettaa alakoulussa, missä hänen mukaansa tilannetta on helpompi kontrolloida ja oppilaisiin saa kontaktin puhumalla. Alakoululaisilla ei ole pääsyä omaan Wilmaan, vaan lapsen opettaja ja vanhemmat viestivät keskenään sen välityksellä.

- Alakoulussa puutumme toistuvaan unohteluun tai käytökseen. On toki erilaisia käytäntöjä. Osa opettajista on erittäin tarkkoja ja osa suurpiirteisimpiä, Lundell kertoo.

”Lasten rikosrekisteri”

Vantaan Sanomat kertoi osan vanhemmista kokevan Wilman ”lasten rikosrekisteriksi”, johon merkitään vain oppilaan huono käytös ja häiriköinti.

Lundellin muistuttaa, että kyseessä on vain opettajien työväline – ei ”rikosrekisteri”. Opettajan mielestä pikkujutut on helpointa hoitaa Wilmassa.

- On nykytekniikasta hyötyä. Vanhemmat voivat ilmoittaa hammaslääkärireissun helposti. Isoimmissa asioissa, kuten riitatilanteissa, kannattaa yleensä soittaa. Viestejä kun voi lukea niin monella tavalla.

Lundell muistuttaa Wilman helpottaneen opettajien ja vanhempien yhteydenpitoa ja työtaakkaa huomattavasti. Enää opettajan ei tarvitse tulostella tiedotteita, liimata niitä reissuvihkoon tai kirjoittaa muistutuksia käsin.

- Jos yläkoulun opettajalla on 150 oppilasta, on hänellä muutakin tehtävää kuin kirjoittaa mukavia merkintöjä Wilmaan. Opetus on opettajan päätehtävä, Lundell muistuttaa.

Lundellin mukaan vanhemmilta tulee palautetta Wilmasta kohtuullisen vähän. Vanhemmat syyllistyvät liian helposti lapsesta tehtävistä merkinnöistä.

- Asia pitäisi ajatella niin, että jos lapsesta tulee paljon merkintöjä, pitäisi kotona puhua miksi niitä tulee. Ei siitä pidä loukkaantua. Päinvastoin, siinähän autetaan oppilasta.

Pauliina Jokinen

Enkeliporsaan arvio Ilta-Sanomien jutusta:

Seiska ja puoli. Juttu on tehty puhelinhaastattelun perusteella. Haastattelu tehtiin perjantain viimeisen tunnin, uskontotunnin jälkeen kello kaksi.

Yritin havainnollistaa Wilman monia puolia.

Muuten, kannattaa lukea Iltiksen jutun keskusteluosiota. Värikästä meininkiä, suurin osa kannattaa Wilmaa. 

Hauskin kommentti meni jotenkin näin:

Sillä Vuoden luokanopettajalla näyttää olevan mielipide joka asiaan.

Taitaa olla joku tuttu. Sitä paitsi vastailen kyllä, jos minulta kysytään.

Wilma - lasten rikosrekisteri?

17.4. Vantaan Sanomat

"Wilmasta on tehty lasten rikosrekisteri"

Pääkaupunkiseudun koululaisten huoltajat ovat käärmeissään Wilma-järjestelmän kautta koulusta tulevan kielteisen palautteen vuoksi.

Wilman alkuperäisenä tarkoituksena on ollut helpottaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä sekä antaa opettajille kanava kertoa koulun tulevista tapahtumista.

– Näin varmasti on edelleenkin. Se kuitenkin on surullista huomata, että Wilma on myös lapsen tai nuoren rikosrekisteri, pahoittelee espoolaisen koululaisen äiti.

Hänen mukaansa lukuvuoden aikana tulevat merkinnät myöhästymisistä tai kotitehtävien unohtamisesta ovat arkipäivää, eivätkä opettajat juuri muusta viestittelekään.

– En mitenkään voi uskoa, että kodin ja koulun välinen yhteistyö paranee vain virheisiin, unohduksiin ja myöhästelyihin puuttumalla.

– Aivan varmasti lasteni koulupäivissä on ollut edes joskus jotakin hyvää, josta olisi voinut mainita, harmittelee koululaisen äiti.

Wilmankin suhteen perusoletus on, kun merkintöjä ei tule, oppilaalla on koulussa kaikki hyvin.

Ennen soiteltiin tai jaeltiin muikkareita, jos paljon laiminlyötiin tehtäviä tai myöhästeltiin. Reppuvihko oli toimiva tapa viestiä, mutta viestintä vaati opettajalta paljon askartelua. Tiedote naputeltiin ja monistettiin, laput leikattiin sopivan kokoisiksi ja liimattiin vihkoon. Henkilökohtaiset viestit kirjoitettiin käsin.

Wilma on erittäin kätevä tapa viestiä, koska turhat soittelut ovat jääneet pois. Opettajienhuoneen puhelin pärisi jatkuvasti, kun huoltajat ilmoittelivat lastensa poissaoloja. 

Wilman suuri etu on sen nopeus. Vanhemmat ilmoittavat lastensa poissaolot naps vaan.

Alakoulussa on opettajia, jotka merkkaavat Wilmaan hyvin tarkkaan kaikki laiminlyönnit. Itse merkkaan vasta, jos laiminlyönnit eivät lopu huomautusten jälkeen. On inhimillistä unohtaa silloin tällöin. Alakoulussa jatkuva merkkaaminen on mielestäni kyyläystä.

Annan myönteisen palautteen vanhempainvarteissa.

Vantaan OAY:n puheenjohtaja Sami Markkanen myöntää, että vanhempien huomio pitää paikkansa.

Markkanen muistuttaa, että esimerkiksi aineopettajalla voi päivän mittaan olla jopa 150 oppilasta.

– Silloin on selvää, että kovin yksilölliseen palautteeseen ei yksinkertaisesti ole voimavaroja, korostaa Markkanen.

Hän peräänkuuluttaa myös vanhempia avoimeen keskusteluun lastensa kanssa, jotta Wilma ei olisi ainoa viestikanava koulusta kotiin. (Vantaan Sanomat 17.4)

On selvää, että yläkoulussa merkataan tarkemmin kuin alakoulussa. Yläkoulussa oppilaalla ei ole sitä yhtä valvovaa silmää, vaan liuta silmiä. Kun oppilas hoitaa tehtävänsä huonosti, jokainen päivän aikaan oppilasta opettava opettaja merkkaa Wilmaan oppilaan laiminlyönnit.

Sami Markkanen peräänkuuluttaa aivan oikein, jos laiminlyönnit eivät ota loppuakseen, kotona on vakavan keskustelun paikka. Koulu on lapsen työtä.

Wilmaan kirjoitettaessa pitää olla tarkka sekä koulussa että kotona. Hermostuksissaan tai väsyneenä ei kannata avata koko Wilmaa, ettei tule kirjoitettua harkitsematonta tekstiä. Kannattaa nukkua yön yli. Suosin lyhyttä ja asiallista tekstiä. Jos on enemmän kerrottavaa, soitan mieluummin kotiin. Kirjoitettua tekstiä voi tulkita niin monin tavoin.

Tämän päivän Hesarin Mielipiteessä oli mielenkiintoinen opettaja Tuomo Sutisen kirjoitus:

Wilma-merkintöjä päivitellään netissä

Internet voi tehdä opettajista julkkiksia tahtomattaan. Kaikki opettajat tuskin ymmärtävät, kuinka laajaan levitykseen heidän arkipäiväinen toimintansa saattaa joutua.

Facebookissa on Wilma pilasi elämäni -niminen sivu, josta "tykkää" yli 49 000 ihmistä. Siellä jaetaan kuvakaappauksina merkintöjä, joita opettajat ovat syöttäneet sähköisiin reissuvihkoihin oppituntien tapahtumista. Yleensä merkinnöissä on opettajan nimikirjaimet.

Wilma pilasi elämäni -sivustolla on Facebookissa kilpailijakin, Koulun Wilma pelasi elämäni. 

Alakoulussa Wilmaa saa lukea vain huoltajat, mutta yläkoulussa myös oppilailla on pääsy Wilmaan. Yläkoulussa Wilma on oppilaiden työkalu. Wilmasta näkyy kurssit ja koekalenteri. Tunnollinen oppilas voi Wilman avulla suunnitella opiskeluaan.

Tietenkään ei ole tarkoitus, että huoltajille tarkoitettuja Wilma-viestejä levitellään pitkin poikin nettiä.

Pidän viestien levittämistä sairaana ilmiönä. Yhtä sairasta on kuumottaa opettajaa, kuvata salaa tapahtuma kännykällä ja levittää klippi nettiin. Edes murrosiän aivomyllerrys ei anna oikeutusta moisiin toimintoihin.