Hälytyskellot soivat luokanopettajille!

Tästä Matti Helimon twiitistä ei voi tykätä, vaikka sisältö on täyttä asiaa. 

Minään suurena yllätyksenä ei tule tieto, että yksi suosituimmista koulutusohjelmista ei pian enää vedä. Moni nuori luokanopettaja miettii paraikaa alan vaihtamista, mihin nykyinen tutkinto antaa täydet mahdollisuudet.

1. Palkka

Varsinkaan pääkaupunkiseudulla luokanopettajan palkan käteen jäävästä osasta jää hyvin vähän jäljelle, kun asunnon vuokra tai omistusasunnon velan kuukausittainen maksu on hoidettu. Jo 1980-luvulla OAJ:ssa yritettiin kymmenen suurimman kaupungin ryhmällä vaikuttaa siihen, että palkka riittäisi kohtuulliseen elämiseen myös suurissa kaupungeissa.

Lisää liksaa luokanopettajille (Properuskoulu 11.5.2017)

Luokanopettajan palkkaperusliuku (Properuskoulu 20.8.2016)

Täysinpalvelleen luokanopettajan palkkakehityksestä (Properuskoulu  20.5.2016)

Suomalaiset maikat ovat hännänhuippuja (Properuskoulu 20.2.2016)

Palkkauksen pienuus on vaikuttanut osaltaan siihen, että moni luokanopettaja pian valmistumisen jälkeen siirtyy muihin hommiin. Miehet ovat pääosin jo luovuttaneet, pian miesluokanopettajia ei näy kouluissa mailla halmeilla.

2. Työn kuormittavuuden ja vaativuuden lisääntyminen

Kuten Helimo twiitissään toteaa, Kuntakymppi-tutkimuksessa luokanopettajat ovat kuormittunein ryhmä. Ennen luokanopettajat eivät juuri uupuneet, nyt uupuvat.

Opettajat työskentelevät sietokykynsä rajoilla – lapset eivät kunnioita ja paperityöt painavat. Lasten kunnioitus auktoriteetteja kohtaan on vähentynyt. Pienillä paikkakunnilla on hiukan toinen tilanne. (Satakunta 14.10.2017)

Kuormittavuutta ja vaativuutta ovat lisänneet ainakin:

- toimimaton inkluusio

- kolmiportainen tuki, jossa tuen määrä ei lisäänny portaittain kuten pitäisi

- erityisopetuksen pilkkominen

- uusi oppimiskäsitys

- liian suuret luokkakoot

- maahanmuuttajataustaisten lasten lisääntyminen tietyillä alueilla
- arvoinnin jatkuva poukkoilu

On tuntunut siltä, että luokanopettajia kyykytetään, kun erilaisia tehtäviä sysätään koko ajan lisää harteille. Opettajienkokoukset ovat tehtävänantotilaisuuksia, kun ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun opettajienkokoukset olivat todellisia kokouksia, joissa opettajillakin oli sananvaltaa käytännön koulutyön suunnittelun suhteen. Nyt rehtorit sanelevat, mitä virastot määräävät.

Vaikka juhlapuheissa kuinka toitotetaan sitä, että luokanopettajat ovat asiantuntijoita, heidän asiantuntijuuteensa ei luoteta, vaikka he ovat alansa maistereita. Karrikoidusti voidaan ajatella, että maisterit kyykyttävät hierarkisesti toisiaan. Edes rehtorin ammatilla ei ole samanlaista vetoa kuin ennen, kun rehtoreista on tehty kyykyttämisen välikappaleita.

Mitä voidaan tehdä, jotta asiat saataisiin paremmalle tolalle?

On vain kaksi tahoa, jotka voivat ajaa voimalla luokanopettajien etua: OAJ ja Suomen Luokanopettajat ry.

OAJ on tasan niin vahva kuin yksittäinen opettaja on. Loimaan kassoilla ei pitkälle pötkitä. Jos et ole tyytyväinen OAJ:n toimintaan, mene toimintaan mukaan, vain sillä tavalla saadaan asiat oikealle tolalle. Kaikki muu on silkkaa rintamakarkuruutta.

Toisin kuin muut opettajaryhmät, läheskään kaikki luokanopettajat eivät koe liittymistä omaan pedagogiseen järjestöönsä tarpeellisena. Väärin. Suomen Luokanopettajat on ainoa järjestö vain luokanopettajille.

OAJ:n sisällä opettajaryhmät huolimatta siitä, että puhutaan paljon yhteisestä opettajuudesta, ajavat myös omaa agendaansa. Ennen eläkkeelle lähtöäni, tein pätkävisiitin OAJ:n valtuustossa, parin vuoden aikana ei luokanopettajan asemasta, saatikka palkkauksesta, ei juuri keskusteltu. Ajat olivat sellaiset, mutta ne ajat olivat sellaisia koko opettajanurani ajan vuodesta 1980 alkaen loppuun asti vuoteen 2016. 

Vaikka monille luokanopettajan ammatti on vahva kutsumusammatti kuten se minullekin oli, kyllä joku arvo pitää luokanopettajallakin olla. Ei luokanopettajan ammatti voi mikään heittosäkki olla.

Mitä vahvempi Suomen Luokanopettajat on, sitä parempi. Jos et kuulu liittoon, liity. Jäsenmaksu on vain kuusikymppiä vuodessa, et sinä siihen summaan kuole:

Liity jäseneksi!

Vinkkaa jäseneksi liittymisestä myös luokanopettajakavereillesi. Turha sitä yksin on vinkua, kun voidaan yhdessäkin tehdä jotain. 

Lähikouluista on pidettävä huolta

Tuomelan koulu, Vantaa

15.2. Ilkka

Luokanopettajat älähti kouluvalinnoista

Suomen Luokanopettajat kummastelee koulunvalintoja. Järjestön mielestä koulunvalinnassa tärkeintä pitäisi olla lapsi, mutta tuntuu, että koulunvalinta on tärkeämpää oppilaan huoltajalle.

– Pääsääntöisesti jokaisessa alakoulussa on kelpoinen luokanopettaja, joka korkealla ammatti-identiteetillä ja tunnollisuudella hoitaa opetustaan. Voidaan siis sanoa kaikkien suomalaisten alakoulujen olevan huippuluokkaa, järjestö perustelee tiedotteessaan kantaansa.

Suomen Luokanopettajien mielestä koulunvalinnassa tulee ajatella lapsen parasta.

– Lähikoulu on tuttu ja turvallinen. Oppilaiden huoltajien tulisi jopa aiempaa enemmän taistella oman lähikoulun ja sen resurssien puolesta.

Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja on seinäjokelainen Matti Sippola.

Koskaan ei ole lähikouluja lopetettu sellaiseen tahtiin sen jälkeen, kun lanseerattiin käsite lähikouluperiaate. 

Suomessa oli vuonna 2005 yhteensä 3579 peruskoulua, mutta vuonna 2014 niitä oli jäljellä 2633 kappaletta. Suuri osa pikkukouluista lakkautettiin jo ennen vuotta 2005.

Lähikouluperiaate tarkoittaa sitä, että oppilas voi käydä lähikouluaan eli sitä koulua, jonka oppilaaksi hän asuinpaikkansa perusteella kuuluu. (OPH)

Kuinka lapsi voi käydä lähikoulua, jos lähikoulua ei ole?

1. Maaseudulla suuri osa toimivista lähikouluista on lopetettu, ja oppilaita kuskataan kilometrikaupalla kirkonkylien suuriin koulukeskuksiin. 

Koululakkautukset voivat rikkoa perustuslakia (Properuskoulu 2.12.2015)

Usein pienten lasten koulumatkat ovat laillisuuden rajamailla, oppilaan päivittäinen koulumatka saa kestää korkeintaan 2,5 tuntia. Ylärajasta on monessa paikassa tullut normi. Kaksi ja puoli tuntia koulutaksissa päivittäin on pienen lapsen järjetöntä kidutusta.

2. Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, kaupunki on suunniteltu niin, että koulut alkavat eriytyä luonnostaan vuohiin ja lampaisiin, vaikka opetuksen tasoissa ei ole  eroja eri koulujen välillä.

Keskiluokka liikehtii jo (Properuskoulu 5.12.2014)

Vanhemmat kokevat, että lähikoulu ei olekaan hyväksi omille lapsille. Silloin lähikoulu ei kelpaakaan, vaan etsitään sitä parempaa muualta.

On selvää, että rikkaat pystyvät valitsemaan asuinalueensa. Pian tulemme näkemään muureilla eroteltuja ja turvakameroin varustettuja rikkaiden asuinalueita.

Vähitellen Helsinkiin alkaa muodostua köyhien, yksinhuoltajien ja maahanmuuttajien reservaatteja. Malleja ei tarvitse kaukaa etsiä, lautalla yli Ruotsiin vaan, jo löytyy. 

Lopuksi aletaan itkeä yksityiskoulujen perään.

3. Kaiken kukkuraksi lähikouluperiaatteeseen ideologista syistä sotkettiin myös inkluusio. Asiantuntijakeskuksia, erityiskouluja lopetettiin, ja erityisoppilaita siirrettiin normiluokkiin.

Kunnat pelaavat kovaa peliä erityisoppilailla (Properuskoulu 2.2.2014)

Luokan- ja aineenopettajat ovat ihmeissään. Aina ei voidakaan opettaa sillä tasolla kuin pitäisi, kun aika menee levottomien oppilaiden kaitsemiseen. 

Pikkuhiljaa opetuksen yleinen taso alkaa laskea.

Ensimmäisen luokan opettajat ja erityisopettajat alkavat väsyä.

Kaikki on sen varassa, mitä minä jaksan (Properuskoulu 8.12.2014)

Vanhemmat ovat ihmeissään. Yhä useammin koteihin alkaa kuulua ihmeellisiä asioita. Tulee sellainen olo, että lapsi ei olekaan enää turvassa omassa luokassaan. Joitain oppilaita pitää rauhoitella tavan takaa, joskus turvaudutaan jopa houldaamiseen.

Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Matti Sippola puhuu selkokieltä:

– Lähikoulu on tuttu ja turvallinen. Oppilaiden huoltajien tulisi jopa aiempaa enemmän taistella oman lähikoulun ja sen resurssien puolesta. (Ilkka)

Eivät päättäjät asiantuntijoita kuuntele. Opettajat kokevat olevansa paarialuokkaa.

Vanhempia kuunnellaan, koska heillä on äänestysvoimaa.

Suoraa puhetta inkluusiosta

2.1. Ilkka

Erityisoppilas ei aina sovi normaaliin luokkaan

Vuoden ajan voimassa ollut koulurauhalaki on tuonut pelisäännöt oppilaan ja opettajan välille. Vanhemmat lakipäätökset ovat kuitenkin vaikuttaneet siihen, että aina opettaja ei saa kuria luokkaan.

Ongelmia ovat tuoneet Suomen Luokanopettajat ry:n puheenjohtaja Matti Sippolan mukaan erityisoppilaat, jotka ovat tulleet normaaleihin luokkiin.

– Erityisluokkia ja erityisopetusta on ajettu alas. Tavallisiin luokkiin on saapunut koulukunnottomia oppilaita. Opettajan aika tunnilla menee työrauhan säilyttämiseen. Tilanteesta kärsivät kaikki oppilaat.

Seinäjokelaisen Sippolan mukaan ajatus oli kaunis, että erityisoppilaat saavat käydä koulua normaaleissa luokissa.

– Tämä olisi kuitenkin vaatinut paljon lisää työvoimaa ja riittävän pienet ryhmäkoot.

Edes inkluusion ajatus ei ollut kaunis, koska tiedettiin tasan tarkkaan, että inkluusioon ei tulla sijoittamaan lisäeuron hyrrääkään. Inkluusio on säästötoimenpide.

Pelattiin rumaa peliä.

Karmeinta on, että suurimmat säästöt ovat vasta edessä. Jotkut kunnat ovat saaneet valtiolta avustusta ryhmäkokojen pienentämiseen. Kohta avustusta ei saada. Normiluokista tulee entistä isompia. 

Koulukunnottomien oppilaiden paikka ei ole normiluokissa. 

Kaikkien lasten oppiminen kärsii, kun opettajan aika menee opettamisen sijasta kurinpitoon. Eniten kärsivät oppimisvaikeuksista kärsivät lapset, joilla muutenkin voi olla suuria keskittymisvaikeuksia.

Opettajat ovat olleet aivan liian hiljaa. Hyvä, että Suomen luokanopettajien puheenjohtaja Matti Sippola puhuu suoraan ja rehellisesti.

Olen kirjoittanut alusta lähtien paljon inkluusiosta. Jos kiinnostaa, paina alla olevista tunnisteista sanaa inkluusio.

Gender equality in Finland means choice and quality

Huomasin, että Ulkoministeriön FINFO:n esite, johon minua haastateltiin, on nyt valmis. Esitteessä käsitellään upeasti suomalaista sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Muita haastateltavia ovat: Pirkko Mäkinen, Irja Askola, Pauliine Koskelo, Kaisa ja Pasi Kaitila, Anna-Liisa Laine, Gunvor Kronman, Sirkka-Liisa Roine ja Nasima Razmyar.

Kannattaa lukaista koko esite.

Suomessa koulutuksellinen tasa-arvo on tavoittanut hienosti tytöt ja naiset, mutta osa pojista ja miehistä on pudonnut kelkasta pois. Tutkimusten mukaan ongelma on suuri Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta sama ilmiö on havaittavissa Pääkaupunkiseudullakin.

Haastattelun ensimmäinen versio suomeksi:

Education - the forward force in Finland (Properuskoulu  8.12.2013)

Piipahda myös FINFO:n ylläpitämällä this is Finland-sivustolla. Näet miten Suomea markkinoidaan ulkomaille, sivustosta löytyy myös mielenkiintoisia blogeja.

Gender equality in Finland means choice and quality

COMPREHENSIVE SCHOOL TEACHER KAI-ARI LUNDELL

“Education for girls is one of the most important ways to build a well-functioning society. Educated women want their children to be educated. This lays the foundation for equality, safety, growth and success,” says Kai-Ari Lundell, comprehensive school teacher.

“Women in Finland have an excellent level of education. A high number of teachers, doctors and lawyers are women. Of particular importance are immigrant girls, who take learning seriously when given the opportunity to attend school,” says Lundell, who was selected as Class teacher of the year by the association of Class teachers in Finland in 2013.

When Kai-Ari was carrying out his military service, his interests ranged from music and written and visual expression to natural sciences. He decided to pursue teacher training. Since then, over three decades, he has taught all age groups in lower comprehensive schools. Alongside his work, he has actively engaged in the prevention of social exclusion among children and young people.

“The global economy is inevitably affecting Finland. Cost-cutting in early childhood education is counterproductive, resulting in expenses later. It would be more cost effective to prevent problems,” says lundell. Class sizes are increasing, and the number of group lessons, support lessons and special needs classes is decreasing. This burdens teachers, whose work is highly dependent on resources. According to Lundell, we should invest in children aged between five and ten, whose attitudes towards learning, the joy of insight and independent thinking are still in the process of being shaped.

“Finland has good schools of a consistent quality and committed teachers. We strongly believe in equal opportunities for all. It is essential to offer children a broad-based general education and prepare them for lifelong learning, instead of trying to produce top experts in a narrow field. This will enable children to realise their full potential, regardless of their background,” says Lundell.

(Toimittaja Aino Krohn)

Vuoden luokanopettaja 2013 kiittää

Kuva on Luokanopettajaliiton vuosikokouksesta Jyväskylästä. Liiton nimi muutettiin, uusi nimi on Suomen Luokanopettajat ry.

Vuoden luokanopettaja 2013 sai kiitokseksi vuoden julkisesta aherruksestaan Luokanopettajaliiton pronssisen ansiomitalin sekä taiteilija Anne Tammisen grafiikanvedoksen, mikä lämmitti mieltäni kovasti. Taulua pitelee puheenjohtaja Matti Sippola Seinäjoelta, keskellä on Piritta Siekkinen Hämeenlinnasta.

Yllätyin, kuinka kollektiivinen palkinto Vuoden luokanopettaja 2013 -palkinto oikeastaan oli. Edustin koko vuoden suomalaisia luokanopettajia ja Luokanopettajaliittoa sekä Vantaan kaupunkia ja Pähkinärinteen koulua. 

Painotin lähiökouluopettajuutta, lähiökoulut ovat suuria kouluja, joissa on paljon oppilaita. Lähiökoulujen opettajat ovat työnsankareita, duunarimaikkoja.

Olin julkisuudessa paljon. Enkeliporsas on ilmeisesti mediaseksikäs elikko. En kieltäytynyt yhdestäkään haastattelusta.

Paina blogin vasemmasta laidasta tunnistetta, Vuoden luokanopettaja 2013. Joka jutusta en tehnyt blogijuttua. Moni toimittaja soitteli minulle myös kysellääkseen taustatietoja juttuunsa. 

Sometin niin paljon kuin sielu sieti.

Minulle tuli myös muutama luentokutsu, joista kieltäydyin pitkän matkan takia. Yhden luennon pidin Vantaan SM-hiihtojen seminaarissa Vantaan kaupungintalolla.

Enkeliporsas taisi olla sika paikallaan, koska moni ei tätä ennen tiennyt, mikä Luokanopettajaliitto on. Myös Vuoden luokanopettaja -titteli tuli paremmin tunnetuksi. Moni minulle tuntematon ihminen tuli juttelemaan kanssani.

Vuoden kohokohdat olivat voimaosallistuminen Korhos-gaten keskusteluun sekä Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlat Tampere-talossa.

Enkeliporsas kiittää ja liihottelee eteenpäin.

Suomen Luokanopettajat ry syntyi Jyväskylässä

Olin viikonloppuna Luokanopettajaliiton vuosikokouksessa Jyväskylän Sokos Hotel Alexandrassa. Kokous oli merkittävä, koska Luokanopettajaliitto sai uuden nimen Suomen Luokanopettajat ry.

Kokouksessa valittiin myös ensimmäinen Suomen Luokanopettajien hallitus sekä puheenjohtaja. Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Luokanopettajaliiton vimeinen puheenjohtaja Matti Sippola Seinäjoelta.

Kokousväki oli aktiivista, avointa ja mukavaa.

Jyväskyläläinen Ruamjai-kuoro avasi vuosikokouksen laulutervehdyksellään.

Luokanopettaja-lehden pitkäaikaista päätoimittaja Martti Helströmiä muistettiin paketilla Elvis DVD-levyjä. Vuoden alusta lehden päätoimittajana aloitti seinäjokelainen Raimo Hautanen. Vasemmalta, Marko Jokinen, Matti Sippola ja Martti Hellström.

Vuoden luokanopettaja 2013 sai kiitokseksi vuoden julkisesta aherruksestaan Luokanopettajaliiton pronssisen ansiomitalin sekä taiteilija Anne Tammisen grafiikanvedoksen, mikä lämmitti mieltäni kovasti. Keskellä on Piritta Siekkinen.

Vuoden 2014 luokanopettajaksi valittiin ulvilalainen Kari Keitaanniemi Kaasmarkun kylästä, "Koulu on kylän sydän". Valitettavasti Keitaanniemi ei päässyt paikalle pokkaaman palkintoaan, olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan.

Onnea ja tsemppiä Karille!

Kari Keitaanniemestä Vuoden luokanopettaja (Ilkka 16.3.)

Oli hyvin mielenkiintoista kuulla professori Jouni Välijärven analyysejä PISA:n TIMMS:n ja PIRLS:n tuloksista. Käyrät ovat laskevia kautta linjan, vaikka olemmekin edelleen Euroopan ykkösiä. 

Huolestunut täytyy olla, kun osa pojista on putoamassa kelkasta varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Onneksi koulujen väliset erot ovat pieniä.

Martti Hellströn teki Välijärven analyyseistä hienon tiivistelmän omassa blogissaan:

Syvää analyysiä peruskoululaisten osaamisesta (Martti Hellström 16.3.)

Kokouksen puheenjohtajana toimi Ari Häkkinen Kouvolasta, kuvassa (oikealla) hän onnittelee Suomen Luokanopettajien ensimmäistä puheenjohtajaa, Matti Sippolaa.

Kokouksessa valittiin Suomen Luokanopettajien ensimmäinen hallitus: vasemmalta, Marko Jokinen, Piritta Siekkinen, Janne Louhi, Tia Carina Ukkola, Johanna Pietilä, Eva-Stina Törnroos, Elina Karjalainen ja Riitta Lenkola. Kuvasta puuttuu Eija Västinsalo.

Erityisen mieluisaa oli nähdä pitkästä aikaa kunniavieraat, Anneli ja Martti Mäkelän. Martti on ammattiyhdistysidolini, sillä hän toimi Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtajana, kun aloitin opettajan työt v. 1980. Anneli ja Martti opettivat Vantaan Kaivokselan koulussa, Martti toimi myös rehtorina.

Martti oli jämäkkä puheenjohtaja, jonka sanaan aina luotettiin. Hän toimi myös OAJ:n hallituksen puheenjohtajana eli oli OAJ:n kakkosmies heti silloisen OAJ:n puheenjohtaja Voitto Ranteen jälkeen. Martti toimi myös Luokanopettajaliiton puheenjohtajana.

Kokouksessa laadittiin Luokanopettajan päätoimittajan Raimo Hautasen johdolla selkeäsanainen mediatiedote:

Julkista heitteillejättöä peruskoulussa

Suomen Luokanopettajat ry on järkyttynyt suomalaisen perusopetuksen nykytilasta ja kehityksestä. Kuntien yhä lisääntyvät säästötoimet uhkaavat koulujen päivittäisen työn toteuttamista. Oppimistulokset heikkenevät ja sitä kautta Suomi menettää mainettaan laadukkaana koulutusvaltiona.

Koulutuksen järjestäjät rikkovat jatkuvasti perusopetuslakia lomautusten ja säästövapaiden kautta. Turvallisuuttakaan ei voida taata, kun luokassa ei ole opettajaa.

Kuntien säästötoimet rikkovat myös YK:n Lapsenoikeuksien sopimusta, jossa todetaan: ”Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu.” Lapsenoikeuksien sopimus on sisällytetty Suomen perus- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmiin.

Päättäjät eivät ymmärrä, että leikkaukset kohdistuvat lasten ja nuorten tulevaisuuteen ja sitä velkaa ei heille pystytä koskaan maksamaan takaisin.

Matti Sippola

puheenjohtaja

Suomen Luokanopettajat ry