Lähikouluista on pidettävä huolta

Tuomelan koulu, Vantaa

15.2. Ilkka

Luokanopettajat älähti kouluvalinnoista

Suomen Luokanopettajat kummastelee koulunvalintoja. Järjestön mielestä koulunvalinnassa tärkeintä pitäisi olla lapsi, mutta tuntuu, että koulunvalinta on tärkeämpää oppilaan huoltajalle.

– Pääsääntöisesti jokaisessa alakoulussa on kelpoinen luokanopettaja, joka korkealla ammatti-identiteetillä ja tunnollisuudella hoitaa opetustaan. Voidaan siis sanoa kaikkien suomalaisten alakoulujen olevan huippuluokkaa, järjestö perustelee tiedotteessaan kantaansa.

Suomen Luokanopettajien mielestä koulunvalinnassa tulee ajatella lapsen parasta.

– Lähikoulu on tuttu ja turvallinen. Oppilaiden huoltajien tulisi jopa aiempaa enemmän taistella oman lähikoulun ja sen resurssien puolesta.

Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja on seinäjokelainen Matti Sippola.

Koskaan ei ole lähikouluja lopetettu sellaiseen tahtiin sen jälkeen, kun lanseerattiin käsite lähikouluperiaate. 

Suomessa oli vuonna 2005 yhteensä 3579 peruskoulua, mutta vuonna 2014 niitä oli jäljellä 2633 kappaletta. Suuri osa pikkukouluista lakkautettiin jo ennen vuotta 2005.

Lähikouluperiaate tarkoittaa sitä, että oppilas voi käydä lähikouluaan eli sitä koulua, jonka oppilaaksi hän asuinpaikkansa perusteella kuuluu. (OPH)

Kuinka lapsi voi käydä lähikoulua, jos lähikoulua ei ole?

1. Maaseudulla suuri osa toimivista lähikouluista on lopetettu, ja oppilaita kuskataan kilometrikaupalla kirkonkylien suuriin koulukeskuksiin. 

Koululakkautukset voivat rikkoa perustuslakia (Properuskoulu 2.12.2015)

Usein pienten lasten koulumatkat ovat laillisuuden rajamailla, oppilaan päivittäinen koulumatka saa kestää korkeintaan 2,5 tuntia. Ylärajasta on monessa paikassa tullut normi. Kaksi ja puoli tuntia koulutaksissa päivittäin on pienen lapsen järjetöntä kidutusta.

2. Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, kaupunki on suunniteltu niin, että koulut alkavat eriytyä luonnostaan vuohiin ja lampaisiin, vaikka opetuksen tasoissa ei ole  eroja eri koulujen välillä.

Keskiluokka liikehtii jo (Properuskoulu 5.12.2014)

Vanhemmat kokevat, että lähikoulu ei olekaan hyväksi omille lapsille. Silloin lähikoulu ei kelpaakaan, vaan etsitään sitä parempaa muualta.

On selvää, että rikkaat pystyvät valitsemaan asuinalueensa. Pian tulemme näkemään muureilla eroteltuja ja turvakameroin varustettuja rikkaiden asuinalueita.

Vähitellen Helsinkiin alkaa muodostua köyhien, yksinhuoltajien ja maahanmuuttajien reservaatteja. Malleja ei tarvitse kaukaa etsiä, lautalla yli Ruotsiin vaan, jo löytyy. 

Lopuksi aletaan itkeä yksityiskoulujen perään.

3. Kaiken kukkuraksi lähikouluperiaatteeseen ideologista syistä sotkettiin myös inkluusio. Asiantuntijakeskuksia, erityiskouluja lopetettiin, ja erityisoppilaita siirrettiin normiluokkiin.

Kunnat pelaavat kovaa peliä erityisoppilailla (Properuskoulu 2.2.2014)

Luokan- ja aineenopettajat ovat ihmeissään. Aina ei voidakaan opettaa sillä tasolla kuin pitäisi, kun aika menee levottomien oppilaiden kaitsemiseen. 

Pikkuhiljaa opetuksen yleinen taso alkaa laskea.

Ensimmäisen luokan opettajat ja erityisopettajat alkavat väsyä.

Kaikki on sen varassa, mitä minä jaksan (Properuskoulu 8.12.2014)

Vanhemmat ovat ihmeissään. Yhä useammin koteihin alkaa kuulua ihmeellisiä asioita. Tulee sellainen olo, että lapsi ei olekaan enää turvassa omassa luokassaan. Joitain oppilaita pitää rauhoitella tavan takaa, joskus turvaudutaan jopa houldaamiseen.

Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Matti Sippola puhuu selkokieltä:

– Lähikoulu on tuttu ja turvallinen. Oppilaiden huoltajien tulisi jopa aiempaa enemmän taistella oman lähikoulun ja sen resurssien puolesta. (Ilkka)

Eivät päättäjät asiantuntijoita kuuntele. Opettajat kokevat olevansa paarialuokkaa.

Vanhempia kuunnellaan, koska heillä on äänestysvoimaa.

Kokoomus-Vihreät akseli kurittaa Helsingin koululaisia

4.2. HS

Koulusäästöt nostavat kapinaa Helsingin vihreissä – "Jos riita näkyy ulos, sitä pitää käsitellä"

Kouluverkon karsinta repii Helsingin toiseksi suurinta poliittista ryhmää vihreitä. Erimielisyys kiteytyy opetuslautakuntaan ja sen puheenjohtajaan Minerva Krohniin (vihr), joka ajaa säästöjen nimissä pienten koulujen yhdistämistä suurkouluiksi. Tämä on vastoin monen vihreän valtuutetun kantaa.

Vihreät haluavat viedä valtuuston päätettäväksi koulujen yhdistämisen vähintään 500 oppilaan kouluiksi. Jos lautakunta ehtisi tehdä päätöksen, asiaan ei enää voisi puuttua.

Tammikuussa Krohn osallistui sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn (kok) Facebookissa aloittamaan keskusteluun, joka koski kouluun ilmoittautumista: "Koulujen nimiä vaan tähän niin pistetään ne lakkautuslistalle."

Suomessa on siirrytty ns. lähikouluperiaatteeseen. 

Alkaa vihastuttaa, maalla lapset voivat istua bussissa päivittäin melkein kolme tuntia päästäkseen kouluun ja takaisin. Kolme tuntia bussissa joka päivä on melkoinen suoritus kelle tahansa. Bussin penkillä lapsen on vaikea keskittyä läksyjen lukuun saatika harrastamiseen tai ulkoiluun, taitaa aika mennä kännykällä näpräilyyn.

Rikas Helsinki aikoo rakentaa kalliin Keskustakirjaston, kovasti kohkataan myös Guggenheimin taidemuseon rakentamisesta suurelta osin kaupunkilaisten rahoilla.

Onko näin, että Helsingin mustavihreäakseli haluaa rahoittaa elitistiset hankkeensa kaupungin lasten kustannuksella? Lopetetaan säädyllisen kokoiset koulut ja tehdään massiivisia yli 500 lapsen suurkouluja?

Silloin osa kaupungin lapsista tungetaan busseihin tai ratikoihin ja laitetaan kouluun omasta kaupunginosasta toiseen.

Kokonaissäästö on kyseenalainen. Peruskoulu on kaupungin peruspalvelu. 

Luulisi, että Helsingin koululaisten vanhemmat nousisivat vähitellen barrikadeille puolustamaan lähikouluja, ettei lasten tarvitse sukkuloida ympäri kaupunkia oppia hakemaan. Toivottavasti vanhempia ei ole väsytetty homekoulutaisteluissa.

Minerva Krohn vastaa arvosteluun, että muutosjohtaminen on vaikeaa. Sanalla muutos on ikävä kaiku, yleensä nykymuutoksessa mennään takapakkia.

Olen niin skeptinen, etten usko Krohnin heiton, "Koulujen nimiä vaan tähän niin pistetään ne lakkautuslistalle", olevan huumoria.

Satsataan, satsataan

10.4. Yle

Koulut tarvitsevat apuopettajia mikäli kaikki oppilaat samaan luokkaan

Koulut tarvitsevat apuopettajia mikäli kaikki oppilaat halutaan yhteen luokkaan. Inklusiivisessa koulutusajattelussa myös erityishuomiota tarvitsevat oppilaat halutaan yhteen mutta opetus tapahtuu lähinnä pienryhmissä. Sekä kunnat että valtio osallistuvat apuopettajien palkkaamiseen.

Vaaranlammen koulun rehtorin Jorma Turpeenniemen mukaan heidän koulussaan ollaan onnistuttu toteuttamaan inklusiivista opetusta. Turpeenniemi korostaa resurssien eli apuopettajien merkitystä. Hän on kiitollinen kaupungin tuesta ja on huolissaan köyhien kuntien mahdollisuuksista toteuttaa inklusiivista opetusta.

- Vaikea se on jos oppilas laitetaan isompaan ryhmään ja minkäänlaista tukipalvelua ei tule. Ei inklusiivinen kouluajattelu ole mikään säästötoimenpide eikä se saa olla. Näillä systeemeillä me saamme kaikista oppilaista yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia. Sehän tässä on tarkoitus, että yksilö pystyy orientoitumaan yhteiskuntaan eikä joudu sivuraiteelle. Mutta resursseja se tarvii.

Yhä useammalla lapsella on käytöshäiriöitä ja diagnooseja.

Vaaranlammen koulussa inklusiivista opetusta on toteutettu muutaman vuoden ajan.

- Meillä on resurssiopettajia, erityisluokan opettajia ja pienryhmäopettaia talossa. Perusopetusryhmää, joissa on haasteellisia oppilaita, voimme jakaa useampaan ryhmään. Enää ei tarvitse oppilasta ottaa oman vaikeutensa vuoksi pois normaalin yleisopetuksen ryhmästä. Tukipalveluihin kuuluu myös se, että meillä on koulunkäynnin ohjaajia.

- Perheillä on ongelmia. Ehkä yhteiskunnassa on jonkinlaista arvottomuutta nyt. Se tuo tunnepuolen häiriöitä. Kyllä minun aikanani vaikeudet ja haasteet ovat oppilailla lisääntyneet huomattavasti. Siihen liittyy myös media ja sosiaaliset mediat.


Erityisopetusta ajetaan alas (Properuskoulu 4.4.)

Taas romutetaan rakenteita ja heikompia lapsia lyödään (Properuskoulu 30.3.)

Kunnat pelaavat kovaa peliä erityisoppilailla (Properuskoulu 2.2.)

Hienoa, että joku avaa suunsa. 

Rehtori Jorma Turpeenniemi puhuu selkokieltä: 

Inklusiivinen kouluajattelu ei saa olla mikään säästötoimenpide.

Turpeenniemi on huolissaan köyhien kuntien mahdollisuuksista toteuttaa inklusiivista opetusta.

Enkeliporsas puhuu selkokieltä:

Hallituksen kehysriihessä päätettiin, että perusopetuksesta leikataan 57 miljoonaa euroa. Vastaava rahasumma on annettu tälle vuodelle luokkakokojen pienentämiseen. 

Kohta tuulee niin pahasti, että tukka lähtee.

Kun valtion luokkakokoavustukset viedään pois, luokkakoot kasvavat. Kun luokkia kasataan yhteen, opettajia laitetaan kilometritehtaalle.

Inkluusiossa opettajia pitäisi palkata lisää. Nyt tehdään toisin.

Eilen Pelastetaan koulutus -tapahtumassa pääministeri Katainen sanoi suurinpiirtein noin:

Koulutuksen laadun parantamiseen tulee satsata jatkossa, koska suomalaisen yhteiskunnan kehitys vaatii sitä. Huippuosaaminen on suomessa välttämätöntä. Korkealaatuisesta perusopetuksesta ja lukiouudistuksesta on huolehdittava. Korkeasti koulutetut opettajat ovat kivijalka, jolle osaaminen rakentuu.


Mitä Katainen tarkoittaa koulutuksen laadun parantamisen satsaamisella? Onko 57 miljoonan leikkaus satsaus?

Erityisopetusta ajetaan alas

Hei, taas me leikataan!

4.4. Yle

OAJ: Hallituksen säästöt romuttavat erityisoppilaiden tuen

Hallitus päätti kehysriihessä, että perusopetuksen koulunkäyntiavustajat luetaan osaksi opettaja-oppilassuhdetta. Hallituksen arvion mukaan tästä koituvat 10 miljoonan euron säästöt.

- Se tarkoittaa, että ne ainoat ryhmäkokosäädökset, jotka meillä tällä hetkellä on, romutetaan, kuvailee OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen.

Tällä hetkellä lainsäädännössä säännellään ainoastaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusryhmien kokoa. Nyt ryhmissä voi olla kuudesta kymmeneen oppilasta riippuen siitä, mitä vaikeasti vammaisia tai erityistä tukea tarvitsevia oppilaita ryhmissä on.

- Säästöt tulisivat siitä, että tarvitaan vähemmän erityisluokkia ja erityisluokanopettajia, kun lapset ängetään vähempään määrään ryhmiä ryhmäkokoja kasvattamalla, selvittää Lahtinen.

OAJ:n laskelmien mukaan 10 miljoonan euron säästöt tarkoittaisivat 160 erityisluokanopettajan vähentämistä ja heidän ryhmiensä lasten sijoittamista muihin erityisopetuksen luokkiin. Pääsääntöisesti näissä luokissa on jo avustajia, joten avustajien määrää ei lisättäisi.

Opetusalan ammattijärjestön mukaan vain 41 prosenttia erityistä tukea tarvitsevista oppilaista on enää erityisluokalla. Vuosina 2010–2013 erityisluokanopettajien määrä on vähentynyt kolmellasadalla, kun kunnat ovat lakkauttaneet erityisluokkia.

Vuoden 2011 alusta lähtien erityisoppilaita on integroitu tavallisiin koululuokkiin.

Myös perusopetuksen tavallisten luokkien koot tulevat todennäköisesti kasvamaan viime viikkoisen kehysriihen leikkausten vuoksi.

Perusopetuksesta ollaan leikkamassa 57 miljoonaa euroa. Samansuuruinen rahasumma on annattu tälle vuodelle luokkakokojen pienentämiseen.

Enkeliporsas poimi inkluusiomatkan varrelta sanottua:

Ei inkluusio ole missään nimessä mikään säästötoimi.

Kun erityisoppilas integroidaan normiluokkaan, oppilas saa saman tuen kuin ennenkin.

Kun erityisoppilas integroidaan normiluokkaan, mukaan tulee aina erityisopettaja.

Inkluusio lisää tunnetta yhteisöön.

Kaikkien oppiminen - kaikkien osallistuminen.

Inkluusiossa hahmotetaan paremmin kokonaisuuksia.

Elinikäinen inkluusio.

Paikka ei oleellista, vaan tarjottu tuki.

Erityisopetus siirretään lapsen luo, lähikouluun.

Suunnitelmissa ei ole kyse säästöistä, sillä mistään ei leikata.

Erityisopetus on lasten erottelua, josta on luotu sankaritarina.

Tarpeelliset tukitoimet on mahdollista tuoda tavalliseen luokkaan.

Erityisopettajat voitaisiin siirtää tavallisiin luokkiin opettajien avuksi.

Erityisluokkia perustettiin mukavuussyistä.

Kyse on opettajien viitseliäisyydestä. Helpompaa on siirtää erityistä tukea vaativa oppilas pois.

Esteettömässä opetuksessa yleisopetus ja erityispedagogiikka ovat sulautuneet yhteen.

Taitava opettaja pystyy opettamaan yhtä hyvin sekä pienissä että isoissa luokissa.

On oppilaan oikeusturvaa tulla lähikouluun, tulla omana hyvänä itsenään siihen isompaakin ryhmään, ei tule leimautumista.

Tavoitteena on se, että monenlaiset oppijat oppivat mahdollisimman hyvin, niin sillä ei todellakaan voi säästää rahaa.

Rahallisesti uusi järjestelmä ei kuitenkaan ole edeltäjäänsä kevyempi.

Eihän tämän näin pitänyt mennä! huudahdamme, me hyväntahtoiset hölmöt.

Kunnat pelaavat kovaa peliä erityisoppilailla

31.1. Yle

Erityisopettaja: Nykyopetus vaarantaa nuorten psyyken

Suomalaisissa kouluissa otettiin reilut kaksi vuotta sitten käyttöön uudistus, jossa erityisoppilaita ryhdyttiin siirtämään omista pienryhmistä suuriin yleisopetuksen ryhmiin.

Muutoksen piti parantaa erityisoppilaille annettavaa tukea, mutta toisin kävi.

Erityisopettajat pelkäävät, että nykyjärjestelmä tuottaa yhä enemmän erilaisista keskittymishäiriöistä kärsiviä nuoria.

- Jos jatkamme samaan malliin, tiedän sen, että seuraavan viiden vuoden aikana pienryhmiä on pakko perustaa. Nykyinen systeemi tuottaa sitä. Kun oppilaita integroidaan (yleisopetukseen), tehdään todella paljon hallaa yksilön psyykeelle ja fysiikalle, sanoo joensuulaisen Pielisjoen koulun erityisopettaja Jari Kurttila.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n kentältä saama viesti vastaa Kurttilan kokemuksia.

- Kyllä se viesti on surullista kuultavaa. Oppilaan oikeus tukeen ei toteudu tai se toteutuu alueellisesti hyvin epätasa-arvoisesti. Myös byrokratia ja paperityö lisääntyi, mikä on pois käytännössä oppilaalle annettavasta tuesta tiivistää Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salo.

- Kunnat käyttävät uudistusta säästökeinona, lisää OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Pakko jakaa. 

Ylen jutun otsikko on raju, mutta jutun sisältö on niin odotettu kuin olla ja voi.

Vantaalla inkluusio on verhottu hyvältä tuntuvaan termiin lähikouluperiaate. Langettiin halpaan lähikouluperiaateloveen. 

Vantaalla alakoulussa lähikouluihin on siirtynyt kaksi ensimmäistä ikäluokkaa, eka- ja tokaluokkalaiset, mikä näkyy ja kuuluu. Pitää ottaa huomioon, että ekoille luokille tulee myös oppilaita, jotka ovat erityissoppilaita, vaikka heitä ei ole vielä edes ehditty määritellä erityisoppilaiksi. 

Voi olla, että tulevaisuudessa ei ole mieltä luokitella oppilaita normi- tai erityisoppilaiksi. Nykyisenkaltainen papereiden (Wilma) kanssa leikkiminen tuntuu jossain määrin turhalta, koska papereihin harvoin merkataan mitään kouriintuntuvaa apua. Syy on selvä, sitä kouriintuntuvaa apua ei löydy. 

Erityisopettajien aikaa tuhriutuu kokouksiin ja paperien pyörittelyyn. Antaa heidän opettaa ja auttaa lapsia heidän oppimisongelmissaan.

Oleellista kuitenkin on, kuten Olli Luukkainenkin toteaa, Kunnat käyttävät uudistusta säästökeinona. Luukkaisen toteamusta ei voi kiistää, niin selkeää palaute on ollut.

Näyttää siltä, että lähikouluperiaatetta ei ole ohjannut mikään muu ideologia kuin säästöideologia. 

Erityisopettaja Jari Kurttila on oikeutetusti huolissaan erityisoppilaiden puolesta. Niin minäkin.

Hyvin vähälle huomiolle on jäänyt normioppilaiden (en ole keksinyt ns. tavalliselle oppilaalle mitään muutakaan sanaa) asema. On erityisoppilaita, jotka eivät sopeudu normiluokkaan. On tilanteita, jolloin ekoilla ja tokilla luokilla on jouduttu sitomaan pari-kolmekin opettajaa yhden oppilaan rauhoittamiseen. On selvää, että silloin koko luokan opetus kärsii.

Tiedän koulun, jossa opettaja on joutunut sijoittamaan luokkansa yhden oppilaan pulpetin toiseen nurkkaan, muut oppilaat istuvat toisella puolella luokkaa lähellä luokan ovea. Jos jotain tapahtuu, niin muut oppilaat pääsevät nopeasti pakoon käytävään. Näin äkkipikaisen ja vaarallisen lapsen paikka ei voi olla normiluokassa.

Lasten pitää saada käydä koulua turvallisesti. Kouluissa on jouduttu tuntuvasti lisäämään mm. välituntivalvontaa.

Myös alkuopettajat alkavat pikkuhiljaa väsyä. Ennen opettajilla oli alkuopetukseen kova tunku. Epäilen, että tulevaisuudessa ei ole.

Kun erityisopetuksen resursseja on koulussa liian vähän, erityisoppilaisiin sijoitettu resurssi syö muille oppilaille tarkoitettua resurssia. Todellisia kärsijöitä ovat ns. bubling under oppilaat, jotka kunnollisella tukiopetuksella pysyisivät muiden oppilaiden tahdissa.

Olen kirjoittanut lähikouluperiaatteesta paljon. Joku on kommentoinut tylysti, että opettaja on huono, kun hän ei pysty eriyttämään niin, että kaikki oppilaat oppivat. Totean, että on hyvin vaikea eriyttää, kun samalla pitää yhtä oppilasta rauhoitella tai houldata.

Monessa koulussa varma rauhoittumispaikka on rehtorin kanslia, kun resurssipulan takia muutakaan valvottua rauhoittumispaikkaa ei ole. Muutenkin ylikuormitetut rehtorit alkavat herkästi väsyä entisestään. 

Muutamat koulussa työskentelevät koulunkäyntiavustajat on sidottu täysin parin-kolmen erityisoppilaan paimentamiseen tai rauhoittamiseen. 

Voidaan hyvällä syyllä puhua julkisesta heitteillejätöstä.


- Jos ryhmäkoko olisi säädetty lailla, niin erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevat lapset pitäisi huomoida kertoimella. Jos ryhmässä on tukea tarvitsevia, ryhmäkoko pienenisi kertoimen mukaan, OAJ:n Jaakko Salo selvittää.

- Kyllä tämä rahasta on kiinni ja erityisopettajat ovat kalliimpia opettajia. Olen aikoinaan nähnyt kun oppilaat saivat erityisopetusta turvallisessa ympäristössä. Nyt heille annettava tuki ei riitä, Kurttila sanoo. (Yle 31.1.)


Sekä Salo että Kurttila puhuvat järkeä päähän.

Peruskoulun tappotalkoot

27.11. HS

Aikuisopiston suuri laskuvirhe yllätti Vantaalla

Vantaan aikuisopiston rahoista puuttuu nyt yli puoli miljoonaa euroa. Opisto luotti liikaa valtion ostokoulutukseen.

Vantaan aikuisopiston kassassa on paljastunut 660 000 euron aukko. Laskentavirheestä johtuva lovi on katettava muun sivistystoimen rahoista.

Vajetta on nyt korvattava esimerkiksi perusopetuksen säästöistä ja rahasta, joka on säästynyt kotihoidon kuntalisän poistolla yli 1,5-vuotiailta lapsilta.

Tämän vuoden vaje katetaan sivistystoimen kassasta. Toimiala on Vantaan velkakuurin takia säästänyt noin neljä miljoonaa.

Eniten kirpaisseita säästöjä ovat olleet 1.–2.-luokkalaisten tuntien minimointi, joka säästi 300 000 euroa. Kotihoidon kuntalisän vieminen yli 1,5-vuotiailta säästi 1,5 miljoonaa. Lukiosta on viety kursseja 540 000 eurolla.

"Aikuisopistossa ei ole kyse siitä, että olisi hoidettu huonosti asioita, mutta on tapahtunut virhe. Se on korjattu", sanoo sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth (sd).

Vantaalla perusopetus on viety niin tiukille kuin olla ja voi, vantaalainen peruskoululainen on Suomen halvin koululainen.

Kun koululainen on halpa, merkitsee se, että vantaalaiset koululaiset saavat vähemmän opetusta kuin muut koululaiset Suomessa. Säästö on tehty lähinnä opettajien palkoista eli opettajat ovat joutuneet kovan palkkaleikkauksen kohteeksi.

Säästökurimuksen takia Vantaalla on ajauduttu toteuttamaan lähikouluperiaatetta, erityiskouluja on lakkautettu ja oppilaita on alettu sijoittaa lähikouluihin. Alakouluihin on jo sijoitettu eka- ja tokaluokkalaisia erityisoppilaita. 

Tilanne on hyvin nurinkurinen. Samaan aikaan, kun erityisoppilaita on valunut eka- ja tokaluokille, alkuopetuksen resursseja on vähennetty. Oppitunnit on viety minimiin ja jakotunteja on vähennetty selvästi. Kun aloitin opettaa ekaa luokkaa viitisen vuotta sitten, minulla oli yksi oppitunti ja kolmisen jakotuntia enemmän kuin ekoilla luokilla nyt on.

Vantaalaisen alkuopetuksen todellisuus on muuttunut radikaalisti joka tasolla huonompaan suuntaan. Toimitaan juuri päinvastoin kuin pitäisi.

Nyt Vantaan aikuisopistossa on tehty virhe, mutta asioita ei ole hoidettu huonosti, toteaa apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth. Eikö asiat ole hoidettu huonosti, kun on tehty noin massiivinen virhe? Virhe on mielestäni raskauttava, koska kaikki tietävät, millaisessa velkakurimuksessa Vantaan kaupunki on.

Kun tiedetään, että yhden viikkotunnin vähennys alkuopetuksessa merkitsee 300 000 euroa, herää kysymys, mistä laskentavirheestä johtuva lovi oikein täytetään? Peruskoulusta ei löydy enää mitään revittävää. Olemme pohjalla.

Tilanne oli maanantaina esillä opetuslautakunnassa. Lautakunnan jäsen Soili Haverinen (kd) pitää sitä kohtuuttomana.

"Juuri edellisessä kokouksessa oli tehty rajuja säästöjä perusopetuksesta. Miksi ei ole havaittu näin isoja miinuksia opistolla, joka ei ole edes lakisääteinen?" (HS 27.11.)

Nyt tiukille joutunut lakisääteinen perusopetus joutuu maksumieheksi. Lapset maksavat aikuisten tekemiä virheitä.

Olen vantaalainen veronmaksaja, kaksi nuorimmaistani käy vielä peruskoulua kotikaupungissani. Ihmeteltävää riittää.


Työmarkkinajärjestö KT Kuntatyönantajat haluaa, että kuntien talouksiin haetaan tasapainoa myös opetuksesta leikkaamalla.

KT:n mukaan ryhmäkokojen sääntely tekisi "joustavasta ja tilanteen huomioivasta" opetuksen säätelystä hankalaa. Kuntatyönantajien etujärjestö vetoaa myös siihen, ettei ryhmäkoolla ole merkittävää vaikutusta oppimistuloksiin.

"KT ei näe yhteyttä lomautusten ja yleisten oppimistulosten välillä", kuntatyönantajien tiedotteessa sanotaan. (Taloussanomat 20.11.)

Kuinka paljon kuntien taloutta oikein voidaan tasapainoittaa opetuksesta leikkaamalla? Minua ärsyttää KT vaateessa sana myös. Palkkaleikkausten takia esim. oma palkkani ei ole noussut muutamaan vuoteen yhtään, päinvastoin, se on laskenut. Kun neuvottelemalla olemme saaneet hieman palkankorotusta kuten muutkin palkansaajat ovat saaneet, olemme joutuneet palkkaleikkauskurimukseen. 

Mekanismi on törkeä, opettajilta on viety opetustunteja pois (opettajat saavat palkkansa lähinnä pidetyistä oppitunneista). Kun opettajilta on viety opetustunteja pois, lapset saavat vähemmän opetusta.

KT väittää, ettei ryhmäkoolla ole merkittävää vaikutusta oppimistuloksiin. Se ei näe mitään yhteyttä lomautusten ja yleisten oppimistulosten välillä. KT on sokea.

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti tuli viime viikolla ällistyttävällä tavalla esille:

"Täytyy miettiä ihan palvelu palvelulta, mitkä kunnan on mahdollista sekä toteuttaa että rahoittaa", hän sanoo.

Hiipuvan väestön alueilla Pöysti keskittäisi kouluverkkoa. Luokkakokojen ei pitäisi olla sitovasti säädeltyjä, vaan jos oppilailla sujuu hyvin, luokat voisivat olla hyvinkin suuria. (HS 19.11.)

Kuinka pitkälle kouluverkkoa voidaan keskittää? Hiipuvien kuntien kouluverkko on jo keskitetty. Nyt keskitetään kouluverkoa jo suurissa kasvukeskuksissa kuten Vantaalla, vaikka kaupungin oppilasmäärä on kasvussa.

Pöystille on kerrottava, että luokat eivät voi olla hyvinkin suuria, koska tunnit on viety minimiin ja samaan aikaan on siirrytty lähikouluperiaatteeseen.

Kun tiettyjä puheita ynnäilee, on todettava, että Suomessa on menossa melkoiset peruskoulun tappotalkoot. Toiminta näyttää olevan hyvin suunnitelmallista.

Ilmeisesti en ole ainoa kuten Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä, joka ajattelee, että peruskoulun olisi oltava valtion harteilla. Kunnat eivät yksinkertaisesti pysty suorittamaan niille asetettuja velvoitteita.

Peruskoulu valtion harteille 2. (Properuskoulu 4.11.)

Peruskoulu ajetaan valtion syliin. Vai haetaanko rinnalle yksityiskouluja kuten Ruotsissa tehtiin?

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen:

Kuntapäättäjät leikkaisivat koulutuksesta (olliluukkainen.opetus.net 26.11.)