lauantai 29. tammikuuta 2011

Pietarsaaren kaupunki vei kaverini Kela-rahat

Soitin ajankulukseni kaverilleni, joka on opettaja ja sairauslomalla kuten minäkin. Hän on töissä Pietarsaaren kaupungissa. Hänet lomautettiin viime syysloman ajaksi kesken sairauslomansa.

Lomautus pohjustettiin pelotetaktiikalla edellisenä keväänä. Koulutoimenjohtaja tuli opettajien luo henkilökohtaisesti yksi kerrallaan ja toi eteen lapun, jossa pyydettiin suostumusta lomautukseen. Sattuneesta syystä kaikki allekirjoittivat suostumuksen.

Kesälomalla opettajia ei saa lomauttaa. Syysloman pituus ja ajankohta ovat kunnan omassa harkinnassa. Pietarsaaressa päädyttiin nyt pitkään syyslomaan, ti - su, kuuden päivän syysloma, johon kuuluu kaksi viikonlopun päivää. Päädyttiin kuuden päivän lomalomautukseen.

Kaverini on pitkällä sairauslomalla, joka alkoi selvästi ennen syyslomaa. Kaupunki saa "palkkarahan" silloin Kelalta. Kaverini lomautettiin syysloman ajaksi keskellä sairauslomaa! Kaupunki pidätti Kela-rahan syysloman ajalta!

En ole moista härskiyttä ennen nähnyt. Pietarsaaren kaupunki siis varasti kaverini Kela-rahan noin vain! Tässä on oiva rikollinen säästövinkki kaikille Suomen kunnille: Pöllikää kaikilta pitkäaikaissairailta, jotka ovat kunnalla töissä, heidän kelarahansa lomauttamalla ko. henkilöt koko sairausloman ajaksi!

On todella outoa, että pikkukunnissa ja -kaupungeissa saa huseerata miten vain. Kukaan ei puutu. Pikkukunnissa kaikki tuntevat toisensa, on helppo pelotella työntekijät virtsavaivaisiksi.

Joskus minusta tuntuu, että OAJ:n pitäisi panna koko Suomi kiinni jonkun Pietarsaaren takia. Noin härskiä toimintaa ei kertakaikkiaan sallittaisi Pääkaupunkiseudulla, asiat tulisivat välittömästi ilmi ja julkiseen jakoon ruodittavaksi.

Olisi kiva tietää, mitä kaikkea Suomen kunnissa oikein tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa. On aika harkita peruskoulutuksen valtiollistamista. Nykytilanne on absurdi, oppilaat ja opettajat eri puolella Suomea ovat eriarvoisessa asemassa.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Yksin jäin poloinen

HS 28.1.

Harva opettaja ehtii ohjata oppilaita yksilöllisesti

Opettajilla on huonosti aikaa antaa oppilailleen henkilökohtaista ohjausta tai tukea. Mediakonserni Sanoman teettämässä tutkimuksessa yli 60 prosenttia peruskoulun opettajista sanoo, ettei heillä ole aikaa yksilölliseen ohjaamiseen.

Tuen antamista vaikeuttavat muun muassa isot opetusryhmät. Noin 65 prosentissa kouluista on ryhmiä, joissa on yli 21 oppilasta.

Kyselyyn vastasi lähes tuhat opettajaa.

Opettajille kyselyn tulos ei ole yllättävä.

Paine suuriin luokkiin, varsinkin maaseutukunnissa, on kova. On ollut surullista seurata pienten kyläkoulujen päätöntä lahtaamista. Kyläkoulut pienine luokkineen ovat aina olleet yksilöllisen opetuksen kehtoja.

Yksilöllinen opetus ja eriyttäminen kolkuttavat jokaisen suurta luokkaa opettavan opettajan omantunnon pimeintä sopukkaa.

Tämä vuosi on oman opettanurani juhlavuosi, 30 vuotta maikkana tulee täyteen. Vantaalla silloin opettaja saa henkilökunnan kevätkahvien yhteydessä hienon Kuntaliiton mitalin rintaansa.

Tyypillinen luokkakoko luokissani ollut 26-28 oppilasta, aivan viime vuosina luokkakokoa on vasta alennettu. Olen opettanut myös 30 oppilaan luokkia. Isojen luokkien opettamisessa jako- ja tukitunnit ovat olleet elintärkeitä yksilöllistämisen suhteen.

Itse olen viitos-kuutosluokilla antanut oppilaille eriyttäviä tehtäviä reaalioppiaineissa, mikä toimii isossakin luokassa hyvin. Käytän ko. oppiaineissa työvihkoja työkirjojen sijaan.

Äidinkielessä kirjoitelmien palautus on tehokasta, kun palautan kirjoitelmat henkilökohtaisesti, ohjaan oppilasta suullisesti, jopa sormella näyttäen. Kun jotkut vielä painivat lauserakenteen kanssa, osalle on jo opetettava tyylioppia. Matematiikan kokeet palautan yleensä oppilas kerrallaan sormi ja kynä ja puhe metodilla.

On oppiaineita, jotka ovat yhtä yksilöllistämistä koko ajan, esim. kuvataide ja käsityö.

Inhoan sanoja massa tai oppilasmateria, kun puhutaan lapsista. En tiedä mitään ällöttävämpää. Kaikki muistavat kouluajoiltaan opettajia, jotka huomasivat tai kannustivat oppilaitaan. Olit olemassa.

Ei kait se sen kummempaa ole isossakaan ryhmässä. Pitää muistaa ohjata ja kannustaa lasta eteenpäin. Pitää nipistää korvastani, että muistan.

Kontaktimuovilla peitetty pieni muistilappunen opettajanpöydällä olisi hyvästä: Oppilaskin on ihminen. (Lähtökohta tälle neroudelle on, että ihmiset ovat sittenkin yksilöitä.)

Yksilöllistämisen sankariopettajia ovat erityisopettajat. Minulle tekee joskus vaikeaa tukiopetuskin. Ei ole ihme, että erityisopettajista on huutava pula.

Yksilöllistämisen aatelia ovat alkuopettajat. Ihmetellen ja osin kateellisena olen huomannut, kuinka taitavat ja kokeneet alkuopettajat joka loveen löytävät hetken lapsen luettamiseen tai johonkin muuhun oppilas-opettaja hetkeen. Selkä vääränä he opettavat oppilaitaan, ja nöyränä. Alkuopettajat ovat läsnä joka lapselle koko ajan.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Sakkorangaistus tupakoinnista


Viisi koululaista sai Liedossa sakkoja tupakoinnista

Kaarinan poliisi on antanut sakkoja Liedossa viidelle koululaiselle tupakoinnista koulun alueella.

Neljä 15–16 -vuotiasta yläasteikäistä poikaa sai kuusi päiväsakkoa tupakointilakiin liittyvästä tupakointirikkomuksesta ja yksi kahdeksan päiväsakkoa, koska hän oli välittänyt myös nuuskaa kavereilleen.

Pojat eivät päässeet lievemmällä rikesakolla, vaan saivat oikeita sakkoja, koska opettajat olivat jo aikaisemmin huomautelleet ja kieltäneet poikia tupakoimasta, mutta se ei ollut tehonnut.


Kuumetaudissa, makoilin hikilammikossa aamusta neljään. Buranan voimin kirjoitellaan.

Pidän Kaarinan tapausta merkittävänä. Olen ihmetellyt kovasti, miksi oppilailla on eri säännöt tupakoinnin suhteen kuin koulun henkilökunnalla. On järjetöntä, että opettaja tai laitoshuoltaja luikkii korvat luimussa tupakalle naapurikiinteistön roskakatoksen taakse, kun samaan aikaan oppilaat röyhyttelevät koulun nurkilla.

Sakkorangaistus pitäisi laajentaa myös törkeään ja toistuvaan kiusaamiseen. Kiusaamisen jäljet kiusatulle voivat jäädä pysyviksi, loppuelämän harmiksi.

Toivottavasti Kaarinassa pojat joutuvat pulittamaan sakkorahat viikkorahoistaan. Ettei vaan isäukko tule taas apuun?

Säännöt on tehty siksi, että niitä noudatetaan, koulussakin.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Koulushakin teemavuosi


Vuosi 2011 on koulushakin teemavuosi, jonka kunniaksi on julkaistu oma lehti. Lehdestä saa hyviä vinkkejä shakkikerhon perustamiseen. Säännöt on esitetty lapsille sopivassa muodossa. Lehdestä löytyy myös lapsille sopivia pikkupähkinöitä.

Minua haastatteli aktiivipelaaja Tuomo Halmeenmäki. Haastattelu löytyy aukeamalta s. 38-39. Lehti on luettavissa pdf-muodossa.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Shakki ja matti!

Pidän Pähkinärinteen koulun shakkikerhoa koulumme ruokalalassa, mikä on oikein inspiroiva pelipaikka shakinpeluulle. Taustalla näkyy Pähkinärinnettä kuvaava seinämaalaus, joka erehdyttävästi muistuttaa shakkilautaa!

Suomen Keskusshakkiliitto

Vuosi 2011 on koulushakin teemavuosi.

Tavoitteena on innostaa koululaisia shakin pariin, korostaa shakin myönteisiä vaikutuksia oppimiselle sekä kannustaa kouluja ja shakkikerho-ja nuorisoshakin edistämiseen. Teemavuoden aikana tuodaan shakkia ja sen myönteisiä vaikutuksia tunnetuksi koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Toisaalta edistetään shakkiseurojen koululaistoimintaa ja elvytetään koulujen shakkikerhoja. Toimintaa varten palkataan projektityöntekijä.

Perustaisitko koulushakkikerhon? Suosittelen.

Olen koulukerhoaatteen vahva kannattaja. Olen pitänyt vuosien varrella urheilu-, atk-ja kuviskerhoja. Säännöllisimmin olen pitänyt shakkikerhoa.

Pidän shakkikerhoa ylivoimaisesti parhaana kerhona. Kerhossa voivat pelata niin tytöt kuin pojatkin ikään katsomatta, pelaaminen yhdistää. Isommat oppilaat opettavat pienempiä. Shakissa lapsi oppii kunnioittamaan vastustajaansa, voittamaaan ja häviämään.

Shakissa lapsi oppii laskemaan monia siirtoja eteenpäin, mikä kehittää ajattelua. Pelatessa pitää olla luova, koska ottelut eivät ole samanlaisia. Pelatessa saa kamppailla ja hakea rajojaan. On mahtavaa päästä pulpetin äärestä kunnan kisoihin kisaamaan. Joskus ollaan lennetty aina Ouluun asti Koulujoukkueiden SM-kisoihin Koulun Suurjuhlille.

Nykylapset viettävät valtaisasti aikaa sähköisten vempaiden kanssa, telkkarin tai tietokoneen ääressä tai konsolipelejä pelatessa. Shakissa lapsi kohtaa toisen lapsen ja oppii keskittymään.

Kerhonvetäjän osana on motivointi ja ohjaaminen, kaikille lapsille on löydettävä sopivantasoinen pelikaveri. Alakoulun kerhon pitäminen ei vaadi syvällistä shakin tuntemusta. Alkuun pääsee shakin alkeisoppaaseen tutustumalla.

Kerhoon pitää hankkia kunnolliset laudat ja nappulat ja muutama shakkikello. Itse olen hankkinut kouluun muutamia shakkioppaita, joita olen lainaillut oppilaille.

Kerhoa kannattaa pitää kaksi tuntia kerrallaan kerran viikossa. Yhtenä lukuvuonna minulla oli kolme kahden tunnin kerhoa, ti, ke ja to klo 14.00-16.00, niin paljon halukkaita pelaajia oli! Kerhon pitäminen koulupäivien jälkeen kävi silloin vähän liian rankaksi.

Kunnon koulussa pitää olla kerhoja laidasta laitaan. Pähkiksessä on shakkikerhoni lisäksi bändi- ja kuorokerhot, atk- ja kokkikerhot sekä liikuntakerhoja.

Koulushakin teemavuoden sivusto

Kerhokeskus

Kerhonetti

ShakkiNet

maanantai 10. tammikuuta 2011

Kymppi käytöksestä

HS 10.1.

Hyvä käytös oppiaineeksi

Opettaja-lehden pääkirjoituksessa vaaditaan käytösnumeron palauttamista peruskoulun päättötodistukseen.

Käyttäytymisen ja hyvien käytöstapojen perusteet opitaan kotona. Lapset osaavat käyttäytyä kauniisti jo ennen kouluun menoa, jos heitä ohjataan ja kannustetaan siihen. Käytöstavat riippuvat paljon siitä, millainen käyttäytymisen malli lapsille kotona annetaan.

Vaikka perusasiat opitaan kotona, sekä varhaiskasvatuksella että koululla on tärkeä tehtävä käyttäytymisen ohjaamisessa. Suuri merkitys tässä työssä on opettajan asenteella ja auktoriteetilla.

Kaikki ikäihmiset muistavat, mikä käytösnumeron merkitys oli ennen vanhaan. Numeron piti olla aina kymppi. Käytöksenalennus oli katastrofi ja suuri häpeä koko perheelle. Oppikoulusta saattoi saada "potkut", jos numeroa ei saatu hilattua takaisin kymppiin.

Vanha tapa arvioida käytöstä oli jotensakin älytön, niitä kymppejä putoili hyvin erilailla käyttäytyville oppilaille.

Myöhemmin käytösnumeroiden kriteerit järkeistettiin. Kymppi piti ansaita eikä se tullut kuin manulle illallinen. Suurin osa oppilaista sai ysejä ja kaseja. Seiskan saadakseen oppilaalla oli jo käytösongelmia. Jos tuli kutonen, piti harkita tarkkissiirtoa.

Ihmettelin, kun peruskoulun päättötodistuksesta v. 1994 poistettiin käytösnumero, vaikka muissa todistuksissa se säilytettiin. Numero poistettiin, koska pelättiin käytösnumeron leimaavuutta.

Hesarin pääkirjoituksen otsikko on hölmö. Kuinka käytös voisi olla oppiaine? Parempi olisi, jos kansalaistaito palautettaisiin oppiaineeksi. Kansalaistaito oli hieno oppiaine, jossa opetettiin monia elämäntaitoja.

Joskus tuntuu, että sallivuus kouluissa on mennyt liian pitkälle. Olen nähnyt lehdissä valokuvia, joissa oppilaat istuvat luokassa pipo päässään tai röhnöttävät jalat pulpetin päällä.

Kyllä meidän opettajienkin pitää katsoa peiliin, aivan kaikkea emme voi sysätä kotikasvatuksen piikkiin. Ei ole vaikea sanoa "pipo pois päästä" tai "jalat pois pulpetilta".

"Olen nipo, ja ylpeä siitä", on kokeeneen kollegani lempilauseita. Hän perusteli asiaa viisaasti toteamalla, jos hän ei taistelisi pipoista, niin hänen pitäisi painia todellisten käytösongelmien kanssa.

Johonkin on vedettävä raja.

Niin, ja opettajien on vedettävä koulussa yhtä köyttä kuten vanhempien on tehtävä kotona. Kasvatusristiriita on vahingollista lapsen kehitykselle.

Gallup-rasismia

Kuva löytyi Taloussanomien sivuilta, palikkaleikkiä kerrakseeen.

HS 10.1.

Joka kolmas uusmaalainen kannattaa kouluihin maahanmuuttajille kiintiöitä

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskittyminen tiettyihin kouluihin on yleistynyt etenkin Espoossa ja Helsingissä.

Joissakin kouluissa maahanmuuttajataustaisia lapsia on jo yli puolet oppilaista. Toisissa oppilaina ei ole lainkaan maahanmuuttajia.

"Koulupaikan osoittaminen on kuntien vallassa", muistuttaa opetusneuvos Leena Nissilä.


Kaikenmaailman galluppeja sitä tehdään. Aiheet näyttää olevan vähissä, kun väkisin yritetään löytää jutun juurta.

Pitäisikö maahanmuuttajalapset tunkea takseihin ja pikkubusseihin ja rahdata heidät tasaisesti kouluihin ympäri kaupunkia? Kalkulaattorilla laskettaisiin koulujen maahanmuuttajaprosentteja.

Lapsilla on oltava oikeus käydä koulua lähikoulussaan. Espoon opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen painottaa, että maahanmuuttajaoppilaalla on oltava oikeus lähikouluun samoilla kriteereillä kuin muillakin.

Opetushallituksen Leena Nissilä toteaa, että koulupaikan osoittaminen on kuntien vallassa. Mitä Nissilä tarkoittaa? Enten tenten teelikamenten? Joskus toivoisi Opetushallituksesta selkeätä tekstiä eikä pallottelua.

Vantaan Opetuspäällikkö Eero Väätäinen sanoo, että asia ei ole millään tasolla tullut esille, mikä varmaan pitää paikkansa.

Asialla on kaksi puolta. Kouluissa, joissa on paljon maahanmuuttajia, keskittyy myös osaaminen. Tiedetään, kuinka toimitaan. Opetus on tehokasta. Joidenkin koulujen lähettyville muuttaa maahanmuuttajaperheitä toimivan koulun takia.

Toisaalta kotoutuminen on vaikeaa, jos luokassa ja koulussa on paljon maahanmuuttajia. Välitunneilla mennään omiin porukoihin ja suomenkielen oppiminen hidastuu.

Leena Nissilä on oikeassa siinä, että asia tulisi huomioida asuntopolitiikassa ja rakentamisessa. Suuret vuokrakasarmialueet tuottavat aina yhteiskunnallisia ongelmia, esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea.

Maahanmuuttajat, jotka Suomeen otetaan, on kotoutetteva ja koulutettava kunnolla. Jos siihen ei pystytä, pitää miettiä, kuinka paljon esim. pakolaisia maahan voidaan ottaa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Sylttytehdas EK


Aamuhesarin paperiversiossa EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) esitti toiveensa tulevaan hallitusohjelmaan. Oleellista on huomata, että nousukiitoinen "hymypoikapuolueemme" on noudattanut lähes identtisesti EK:n marssiaskeleita. Äänet haalitaan keskiluokalta työväenluokka- tai hyvinvointivaltioteemoin. Kun on päätöksenteon aika, Etelärannasta tuulee.

EK:n toimitusjohtaja Mikko Pulkkisen mielestä tärkeintä on ulottaa kustannusvertailu ennen kaikkea sosiaali-, terveys- ja opetustoimeen, koska ne vievät niin suuren osan kuntien menoista.

Kunnissa ajatellaan, että velvoitteet ovat lakisääteisiä ja että ne on hoidettava kaikissa olosuhteissa. Pitäisi miettiä, mitkä ovat käytettävissä olevat resurssit ja elää sen mukaan.

Tarkoituksena ei ole yksityistää palveluja yksityistämisen vuoksi, vaan selvittää, miten ne saataisiin tehtyä edullisimmalla tavalla. (HS 9.1.)

Pulkkisen lausunto kuntien lakisääteisistä velvoitteista on eriskummallinen, kehottaako EK laittomuuksiin, kuntia kiertämään lakia? Lausunnossa ei ole ihmettelemistä, niin massiivista on veronkierto ja talousrikollisuus esim. rakennusteollisuudessa.

Miksi Pulkkinen ei puhu harmaan talouden torjunnasta? Talousrikollisuus maksaa yhteiskunnallemme valtaisasti.

EK ei halua nähdä, että esim. suomalainen perusopetus on äärimmäisen kustannustehokasta. Taloudellisen panostuksen suhde tuloksiin on maailman huippuluokkaa kuten PISA-tulokset ovat osoittaneet. Kustannustehokkuutta on haettu 90-luvun alkuvuosista lähtien, lähes joka vuosi lisää kiristäen. Hengiltä ei hyvää kannattaa hirttää.

On selvää, että EK ei tarkoita pelkästään opetustoimen tukitoimia, vrt. ruoka- ja siivouspalvelut, esittäessään , että kilpailu on ulotettava opetukseen. Olin viitisentoista vuotta sitten koulutustilaisuudessa, jossa EK:n edeltäjän Seppo Riski totesi, että heidän kannaltaan peruskoulu ei ole hyvästä. Nyt muurinsärkijäksi on ilmoittautunut ruotsalainen Wallenberg-vetoinen Kunsskapskolan.

Sosiaali- ja terveystointa ajatellen julkista sektoria täydentävä rinnakkaistoiminta on järkevää, mikäli taataan julkisen toiminnan tason riittävyys. Sellaisia toimintoja ovat esim. vanhusten kotipalveluyritykset ja yksityiset lääkärikeskukset.

Perusopetukseen ei saa kajota, koska silloin horjutetaan pahasti tasa-arvoisen ja tehokkaan koulujärjestelmämme rakenteita.

Suomi on pärjännyt mainiosti maitten välistä kilpailukykyä vertailevissa raporteissa. Merkittävä Suomen kilpailukykyä lisäävä voima on kustannustehokas ja kaikille tasa-arvoinen koulutus esikoulusta yliopistoihin. Innovatiivisuus ja hyvä koulutus kulkevat käsi kädessä.

Todenteolla EK aloittaa lobbaamisensa myöhemmin tammikuussa, kun se julkistaa omat verolinjauksensa. (HS 9.1.) Elinkeinoelämän keskusliittoa voimakkaampaa lobbaajaa Suomessa ei ole.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Ruotsalaisia käenpoikakouluja Suomeen?


Kunskapsskolan-yritys on kiinnostunut Suomesta hyvien Pisa-koulutusvertailutulostemme vuoksi. Se uskoo, että koulun pyörittäminen Suomessa kasvattaisi sen suosiota Ruotsissa. Yrityksen kouluilla on nimittäin käytössään toistensa opetusmateriaalit, ja suomalaisopettajien laatimat materiaalit olisivat haluttua tavaraa myös naapurissa.

"Suomalaisella koululla ja opettajakunnalla on erittäin hyvä maine. Siksi Ruotsissa herättäisi suurta huomiota, jos meillä olisi mahdollisuus kehittää ruotsalaista opetusta yhteistyössä suomalaisopettajien kanssa", sanoo Kunskapsskolanin toimitusjohtaja Per Ledin.



Yrityksen perimmäinen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen.

Ruotsalaiset yksityiset koulut ovat kummallinen sekoitus yritteliäisyyttä ja kansankotia. Perinteisesti yksityiskoulut on rahoitettu lukukausimaksuilla tai muulla yksityisellä rahalla, vrt. Yhdysvallat.

Ruotsissa yksityiset koulut rahoittavat toimintansa julkisen sektorin tuilla eli verorahoilla, mutta voitot menevät yksityisiin taskuihin. Käenpoika pyörii pesässään ja nauraa.

Suomessa on noin 85 yksityiskoulua, jotka toimivat lähinnä aatteellisella pohjalla. Kouluja pyörittävät voittoa tavoittelemattomat säätiöt tai yhdistykset. Joukkoon kuuluu Steiner- ja Freinet-kouluja, uskonnollisia- ja kansainvälisiä kouluja sekä yhteiskouluja.


Opetusneuvos Jari Rajanen opetusministeriöstä kertoo, että muutkin kuin ruotsalaiset ovat olleet alustavasti kiinnostuneita yksityiskoulun perustamisesta Suomeen. Alustavia kyselyitä on viime vuosina tullut useilta eurooppalaisilta koulutuksen järjestäjiltä.

"Perusopetuslaissa on säännös, joka estää opetuksen järjestämisen taloudellisen edun tavoittelemiseksi. Jos Kunskapsskolan hakee lupaa, tämäkin asia tulee arvioitavaksi", Rajanen sanoo. (HS 8.1.)



Suomalaisen tehokkaan ja tasa-arvoisen koulujärjestelmän nakertajille on sanottava jyrkkä ei.

Ihmettelen kovasti Jari Rajasen lausuntoa, "Jos Kunskapsskolan hakee lupaa, tämäkin asia tulee arvioitavaksi". Miksi juuri Kunsskapskolanin hakemuksen takia aletaan arvioida voidaanko Suomeen perustaa voittoa tavoittelevia yksityisiä kouluja? Kunsskapsskolanin taustoilla häärii mm. Wallenbergien teollisuussuku.

Wallenbergien takiako aletaan rukata Suomen perusopetuslakia?

perjantai 7. tammikuuta 2011

Selkeä ei koulujen yksityistämiselle

Keskisuomalainen 7.1.

Kiviniemi ei lämpene koulujen yksityistämiselle

Suomi ei aio Ruotsin tavoin sallia yksityisiä peruskouluja ja lukioita. Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) sanoo, että muutoin hyvinvointipalveluiden kehittämisessä haetaan avoimesti ideoita muista Pohjoismaista.

Koulussa ei ole mitään yksityistettävää. Jokaiselle suomalaiselle taustasta ja varallisuudesta huolimatta on pystyttävä tarjoamaan koulutus ja toimeentulo, Kiviniemi sanoo.


Näin se on. ihmettelen kovasti, mikä taho ylipäätään pitää yllä tätä koulujen yksityistämiskeskustelua.

Suomalainen peruskoulutusmalli on osoittautunut toimivaksi puutteistaan huolimatta. Hesarin aamun pääkirjoitus liippasi hyvin vahvasti asiaa:

Tuorein, kanadalaisten tekemä vertailu osoittaa, että suomalaisnuorilla on maailman tasa-arvoisimmat mahdollisuudet opiskeluun. Perhetausta, kodin varallisuus ja sukupuoli eivät rajoita pääsyä korkeakoulutukseen. Opiskelijoiden sosiaaliset etuudet ovat kaikkien saatavilla. (HS 7.1.)

Tähän oikeastaan ei ole mitään lisättävää. Ruotsin malli ei ainakaan Pisa-tulosten mukaan ole tuottanut hyviä tuloksia, mutasarjaa. Vielä heikommin asiat ovat Yhdysvalloissa, jossa lukutaidottomuus rehottaa.

Ääriyksityistämistä kannattaa Suomessa hyvin pieni osa kansasta, mutta voimaltaan se osa on suuri. EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) on voimakas lobbaaja. Mielenkiintoista on, että suomalainen yleissivistävä koulutus on hyvin kustannustehokas. Yksityistämishalut eivät perustu esim. säästämiseen, vaan kyseessä on aivan puhdas ideologia.

Suomen voima nyt ja tulevaisuudessa on vahvassa koulutuksessa, joka luo osaamista. Koneet ja Nokiat eivät ole syntyneet "pyhällä hengellä", vaan osaamisella ja tiukalla yrittämisellä.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Sinivalkoisuus on rehabilitoitava

HS 5.1.

Johanna Korhonen kirjoitti Hesarin kolumnissaan Haluan sanani takaisin sanoista "suomalainen ja sinivalkoinen".

Olin kirjoittamassa jotain tekstiä, kun tunnistin itsessäni kumman pelkotilan. En uskaltanut käyttää sanaa "suomalainen". Olin kirjoittanut sen sijaan "Suomessa asuva", vaikka se kuulosti kankealta ja oli väärin. Tarkoitus oli puhua kaikista suomalaisista, myös muualla kuin Suomessa asuvista.

Huonosti on käynyt myös "sinivalkoiselle". Se on alkanut merkitä lähinnä rasistista, parhaassakin tapauksessa nurkkakuntaista ja sulkeutunutta asennoitumista. Sääli kauniinväristä adjektiivia.


Korhosen perussanoma on, että tietyt ryhmät ovat omineet ko. sanat. Samoin on käynyt Suomen Leijona-vaakunalle. Kun näkee jonkun kaulassa hopeisen Leijona-riipuksen tai hauikseen tatuoidun Leijona-vaakunan, herää rasistisia epäilyjä.

Itse olen kokenut outoja katseita ja kommentteja Suomen jalkapallomaajoukkueen otteluiden yhteydessä, ennen ja jälkeen maaottelua kokoonnumme veljeni ja muutaman muun kanssa kaupungilla. Kelistä riippuen puen päälleeni Huuhkajien joko sinivalkoisen fanipaidan tai kaulaliinan, mikä ei miellytä kaikkia ihmisiä. Olen huomannut, että erityisen epäilyttäviä katseita silloin saan koulutettujen naisten taholta.

Vastaavasti kaikenmaailman futisjoukkueiden paitoihin pukeutuminen ei aiheuta mitään reaktioita. Moni taplailee Helsingin kaduilla Brasilian tai Espanjan, Manchester Unitedin tai FC Barcelonan fanipaita päällään eikä hävetä yhtään. Italian maajoukkueen paitaa pidetään jopa muodikkaana. Erityisen muodikkaita ovat Adidaksen retropaidat.

Miksi minä koen häpeää Suomi-paita päälläni? Suomalaisissa jalkapallokatsomoissa ei esiinny jalkapalloväkivaltaa.

Koulussamme vietetään kolmea vakiojuhlaa, Joulu-, Itsenäisyys- ja Kevätjuhlia. Itsenäisyysjuhlamme kaava on ollut selkeä vuodesta toiseen, alussa lippuvartio sisään ja "Siniristilippumme", puhe ja oppilaiden esittämiä ohjelmia, lopussa "Maamme" ja lippuvartio ulos.

Sinivalkoisuus ja Leijona-vaakuna kuuluvat kaikille suomalaisille.