Lapsia liikuttanut WAU ry konkursissa

Paljon on pidetty tyhjiä hölö- ja juhlapuheita koulun ja lasten liikunnan yhdistämisestä. Nyt WAY ry on mennyt konkursiin. Ainakin Vantaalla WAU-toiminta on ollut aktiivista.

Oman kouluni WAU-ohjaaja Johanna Takala on ollut erittäin inspiroiva esimerkki kannustavasta tavasta ohjata lasten liikuntaa. Kokenut ja osaava Takala on kehittänyt monia ei-kilpailullisia tapoja motivoida lapsia liikkumaan koulupäivien jälkeen. Liikunnan ilo on loistanut lasten kasvoilta, jotkut lapset olivat niin innoissaan, että tulivat valmistautumaan tuntia ennen WAU-kerhon alkua.

WAU on ollut oikeastaan ainoa yhdistys, joka on valtakunnallisesti pyrkinyt liikuttamaan kouluissa vähävaraisia tai sellaisia lapsia, jotka eivät ole halunneet osallistua urheiluseurojen järjestämään liikuntaan.

Muutenkin koulujen kerhotoiminta vaikuttaa olevan hiipumassa. Onko niin, että opettajat ovat niin rättiväsyneitä koulupäivien jälkeen, että kerhoja ei enää jakseta vetää? Vai pidetäänkö koulupäivien jälkeen niin paljon erilaisia palavereita tai kokouksia, ettei kerhoja

keritä enää pitää?

Itse vedin erilaisia kerhoja läpi opettajanurani, lähinnä liikunta-, kuvis- ja tietokonekerhoja, mutta eritoten shakkikerhoa. Vantaalla oli kymmeniä koulujen shakkikerhoja, kun aloitin kerhon pitämisen joskus 1980-puolivälissä. Pelailitiin ja kisattiin. Vantaan mestaruuskisat olivat isoja kisoja, paikalla vierailivat jopa shakin maailmanmestarit Anatoli Karpov sekä Garri Kasparov.

Lopuksi kisoja ei enää järjestetty, koska kouluni kerho oli ainoa koko kaupungissa. Kerran kaupungin kisat olivat enää koulun sisäiset, sen jälkeen kaupungin koulujen shakkiaktiivin, Sotungin koulun opettaja  Markku Kososen kanssa sovittiin, ettei kisoja ei enää kannata järjestää.

Toivon hartaasti, että esim. Opetusministeriö alkaisi rahoittaa WAU-kerhojen toimintaa. Toivon myös, että koulujen kerhoaate elpyisi.

* * *

18.4. Yle

Tuhansien lasten ilmaiset liikuntakerhot loppuvat ympäri maata

Lapsia liikuttanut WAU ry menetti rahoittajia ja joutui hakeutumaan konkurssiin.

– Tämä on antanut mahdollisuuden niillekin lapsille, joiden vanhemmat eivät pääse kuljettamaan lapsia harrastuksiin, tai jotka ovat etäällä kaikista harrastuksista. Tämä on mahdollistanut kaikille lapsille tasapuolisesti liikuntaharrastuksen, mikä on lapsille tärkeää, rovaniemeläinen isä Ossi Saniola kertoo

Valtakunnallisesti toimiva Wau ry on järjestänyt lasten liikuntakerhoja lähellä lapsia, mahdollisuuksien mukaan koulujen liikuntasaleissa tai ulkoliikuntapaikoilla. Kerhoja on järjestetty iltapäivien lisäksi myös aamuisin. Tämä on ollut Saniolan mukaan hyvä.

– Monesti on niin, että lapsi jää yksin kotiin odottamaan koulun alkua. Tämä on paljon parempi, kun saa olla täällä ohjatussa, ammattimaisesti vedetyssä kivassa harrastuksessa, Saniola sanoo.

Rahoittaja lopetti tukemisen

Kiirastorstaina nämä ilmaiset liikuntakerhot loppuivat tuhansilta lapsilta eri puolella Suomea WAU ry:n konkurssin vuoksi. Toiminta loppui, koska useampi merkittävä rahoittaja lopetti yhdistyksen tukemisen kesken rahoituskauden.

Uusia rahoituslähteitä ei löydetty joten WAU ry jätti konkurssihakemuksen huhtikuun alussa.

Yhdistys on vuosien aikana järjestänyt liikuntakerhoja lapsille ja nuorille yli 40 paikkakunnalla eri puolella Suomea.

– WAU ajetaan koko valtakunnassa alas. Sen vuoksi noin 10 000 lapselta lähtee viikottainen ilmainen harrastus alta pois, Tuomas Kosunen kertoo.

Koululiikunnan traumoja

 www.kirjastovirma.net

 

Silloin tällöin laitan yleistä mielenkiintoa herättäviä kirjoituksiani Uuden Suomen blogipalveluun. Siellä lukijoita on paljon ja kommentointi usein on hyvinkin värikästä. Palvelu siistiytyi kovasti, kun sinne nyt pitää kirjoittaa omalla nimellään. Ennen lyötiin kuin vierasta sikaa.

Nyt laitan tänne oman kommenttini hienoon koululiikuntaan liittyvään blogikirjoitukseen.

2.4. Uuden Suomen blogit

Henri Heikkinen: 

Koululiikunnan traumat alkavat helpottaa

Minä olen ollut lähes koko ikäni aika laiskanpulskea ja enemmän tai vähemmän ylipainoinen kaveri. Vapaaehtoista liikuntaa en ole oikeastaan harrastanut kuin varusmiespalveluksen aikana kymmenisen vuotta sitten - ja silloinkin kuntoisuuslomien perässä. Tässä viimeisten parin vuoden aikana olen pikkuhiljaa kuitenkin löytänyt liikunnan ilon, joka minulla oli viimeksi alle kouluikäisenä.

Hiihtäminen on ehkä koululiikunnan kruununjalokivi, mutta aivan yhtä hanurista oli oikeastaan kaikki muukin. Luistelu oli sitä serkun vanhoilla ruosteisilla hokkareilla kentän laitoja pitkin horjumista, kun jääkiekkoilijat tönivät ja lämivät kiekolla viereen. Cooperin testi osoitti säännöllisesti, että olet huonokuntoinen - ainakin niihin ammattiurheilijoihin nähden, joiden kanssa juokset. 

Joka ikinen joukkuelaji alkoi Auschwitzin erottelulla, jossa kukaan ei toivonut olevansa se viimeinen "ei me kyllä haluta tuota pulleroa joukkueeseen".

 

Ihan sama mitä lajia muistelee, kaikki koululiikunta oli paskaa. Aikuisiällä tämä on johtanut siihen, että ainoa liikuntamuoto, josta olen pitänyt, on ollut kuntosalilla käynti. Sitä kun ei koululiikunnassa juuri ollut, ja kun olikin, lihasvoimia ei ole koskaan tarvinnut hävetä, eikä salilla tarvinnut mitään kalliita varusteita. Sellaisen mielestä, joka jaksoi hädin tuskin tankoa nostaa, varmasti myös salireissut olivat ahdistavia.



Lapsena ja nuorena liikunnan pitää olla ensisijaisesti hauskaa, koska mitään muuta motiivia harrastaa liikuntaa ei normaalilla lapsella ole. Koululiikuntaa minun kokemukseni mukaan leimaa lähinnä koulukiusaaminen, nöyryytys ja toistuva häviämisen tunne. Mikäli liikunta ei ole lapsen mielestä hauskaa, ei häntä saisi siihen pakottaa. Negatiiviset vaikutukset voivat heijastua paljon pitemmälle aikuisikään kuin näennäinen liikunnan puute.

Enkeliporsaan vastaus: 

Henri: "Lapsena ja nuorena liikunnan pitää olla ensisijaisesti hauskaa, koska mitään muuta motiivia harrastaa liikuntaa ei normaalilla lapsella ole."

Nykykoululiikunnan ei pitäisi olla enää niin kilpailullista kuten kuvailit. Tavoitteena on liikunnan ilo.

Henri: "Koululiikuntaa minun kokemukseni mukaan leimaa lähinnä koulukiusaaminen, nöyryytys ja toistuva häviämisen tunne."

Tuollaista koululiikunta ei saa missään nimessä olla. Koulukiusaamista ei saa sallia missään muodossa.

Koululiikuntaa pitäisi pikemminkin lisätä kuin vähentää. Kolmasosa pojista putoaa kyydistä jo alakoulun yläluokilla, koska istutaan viihdevempainten ääressä päivästä toiseen. Liikkumattomus alkaa olla suuri ongelma.

Omassa koulussani on kolme kertaa viikossa WAU-kerhoja, joihin ohjataan niitä, jotka eivät liiku muuten ollenkaan. Tulokset ovat olleet hyvin rohkaisevia. WAU-toiminta on hyvin motivoivaa.

http://www.wau-ry.fi


http://www.properuskoulu.net/2013/02/liikunta-ja-w...

Suomessa on kouluissa liikuntaa vain pari tuntia viikossa, mikä kansainvälisesti ajatellen on hyvin vähän. Liikuntaa pitäisi olla peruskoulussa neljä tuntia viikossa.

Malli voisi olla esim. 2 tuntia nykyiseen tapaan, muina päivinä voisi olla joka päivä perusliikuntaa puoli tuntia kerrallaan eli 4 x 0,5 tuntia.

2 + 0,5 + 0,5 + 0,5 + 0,5

Välineet ovat aina ongelma. Omassa koulussani on jokaisella halukkaalle käytössä sukset ja sauvat sekä monot. Jääkiekosta olen siirtynyt kaukalopalloon sovelletuin salibandysäännöin. Joukkuepeleissä opetetaan ottamaan huomioon kanssapelaajat sekä vastustajat.

Kilpailuja ei juuri ole paitsi yleisurheilukisat, halukkaat saavat osallistua myös kunnan koulujen välisiin kisoihin.

Henri: "Joka ikinen joukkuelaji alkoi Auschwitzin erottelulla, jossa kukaan ei toivonut olevansa se viimeinen "ei me kyllä haluta tuota pulleroa joukkueeseen"."

Omilla tunneillani ei toimita noin, vaan opettaja tekee joukkueet. Kukaan ei jää viimeiseksi. Joukkueista tehdään myös tasaisia.

Ketään ei saa nöyryyttää.

Laitan muita nöyryyttävän tai haukkuvan oppilaan penkille istumaan. Peliin saa tulla vasta, kun oppilas lupaa, ettei törkeä käytös enää jatku.

Muita haukkuva oppilas ei saa todistukseen hyvää numeroa, vaikka olisi omassa lajissaan Suomen mestari. Toisten huomioon ottaminen kuuluu koululiikunnan arvioinnin kriteereihin.

Olen hyvin pahoillani, että kokemuksesi koululiikunnasta ovat tuollaisia. Ennen koululiikunta oli mitä oli.

Muistan minäkin jonkun liikunnanmaikan, hän ajoi joskus Volvolla kentän reunalle, veivasi sivuikkunan auki ja heitti futiksen ulos: "Pelatkaa pojat". 

Muutama poika pelasikin.

Lisäyksiä:

1. Se toinen maa Euroopassa, jossa koululaisilla on vain kaksi tuntia viikossa liikuntaa, on Albania.

Näillä mennään. Hävettää niin pirusti.

2. Poikien keskuudessa liikunta on hyvin suosittu oppiaine, ja siksi tärkeä. Liikunta lisää poikien koulumotivaatiota, joka kaikilla pojilla ei niin häävin korkeaa tasoa ole.

3. Koululiikuntaan kuuluu kannustavuus. Yritetään löytää jokaiselle sopiva laji, jota voi harrastaa. Painotetaan myös arkiliikunnan merkitystä.

Vuoden luokanopettaja suosittelee WAU!-kerhoja

28.3.2013

http://www.wau-ry.fi

Vuoden luokanopettaja suosittelee WAU! –kerhoja // Årets klasslärare rekommenderar WAU! -klubbarna

Vuoden luokanopettaja 2013 Kai-Ari Lundell Vantaan Pähkinärinteen koulusta kirjoittaa blogissaan WAU! -kerhoista ja koululiikunnan vähäisyydestä mm. todeten "Uusin ja tärkein keino lasten liikunnan lisäämiseen on WAU-kerhot." Teksti luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Årets klasslärare 2013 Kai-Ari Lundell från Hasselbackens skola i Vanda skriver i sitt blogg om WAU! -klubbarna och brist på skolmotionen. Han påstår att "WAU-klubbarna är det nyaste och viktigaste sättet för ökandet av barnens motion." Texten kan läsas i sin helhet här.

Kun lapsella ei ole varaa harrastaa

Icehearts

Yle 12.2.

Köyhän lapsella ei ole varaa harrastaa

Kun rahat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen, lasten maksulliset harrastukset ovat haave vain.
Pahimmillaan harrastamattomuus kulkee sukupolvelta toiselle.


Kaksi nuorimmaistani ovat peruskouluikäisiä ja koulunkäynnin lisäksi he harrastavat paljon. Jos köyhän lapsilla ei ole varaa harrastaa, tiukkaa se tekee keskituloisillakin, niin kallista harrastaminen on.

Lapseni ovat etuoikeutettuja, koska he pelaavat PuHu Junioreissa korista, soittavat pianoa Musiikkikoulu Musikessa ja toinen lapsistani harrastaa kuvataidetta Vantaan Kuvataidekoulussa. Laskin huvikseni, kuinka paljon harrastukset maksavat yhteensä vuodessa:

Harrastuksiin uppoaa melkein yksi kokeneen luokanopettajan nettokuukausipalkka!

Onneksi tässä tapauksessa perheen menoista vastaa sekä isä ja äiti, jotka molemmat ovat sentään ansiotöissä. Köyhäksi lasketaan, jos kotitalouden käytettävissä oleva tulomäärä on alle 60 prosenttia yhteeenlaskettujen käytettävissä olevien tulojen mediaanista.

Kun on tutkittu suomalaisia köyhiä, joukossa on paljon lapsiperheitä. Tyypillisin köyhä perhe on yksinhuoltajaperhe, puolet köyhistä perheistä on yksinhuoltajaperheitä. Köyhyydessä olevia lapsia on vaikea arvioida, on esitetty, että heitä olisi yli 150 000.

Koulussa köyhyyden, myös väliinpitämättömyyden, näkee parhaiten maanantaisin lounasaikaan. Ruoka on tuhdimpaa ja sitä syödään enemmän kuin muina päivinä. Vielä 1980-luvun alussa oppilaat saivat välipalan, kun koulupäivä venyi pitkäksi. Pidin silloin kuvataidekerhoa, noin puolet oppilaista tuli kerhoon eväiden takia.

Miksei koulussa tarjota aamupuuroa? Osa oppilaista tulee kouluun melko ketusin eväin. Tyhjällä vatsalla ei jaksa opiskella. Iso kattilallinen aamupuuroa ei paljoa maksa.

Miten köyhä lapsi voi harrastaa?

1. Vanhempien on keksittävä ilmaisia tai halpoja harrastuksia. Perhe voi yhdessä ulkoilla, esim. retkeillä ja hiihtää. Kirjasto tarjoaa ilmaista luettavaa. Ilmainen harrastaminen vaatii vanhemmilta kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä, on mentävä mukaan.

2. Koulujen kerhot ovat ilmaisia. Ongelma on, että kaikissa koulussa ei ole riittävästi kerhotarjontaa. Koulu voi panostaa rahansa vaikka pieniin ryhmäkokoihin, voi olla myös, että kunnalla ei ole rahaa edes koulun perustoimintoihin.

Omassa koulussani toimii mm. Salibandy-, Shakki-, Jooga-, Koris-, Skräppi-, Taitaja- ja Wau-kerhot. Parhaimmillaan 85 prosenttia kouluni oppilaista kävi lukuvuoden aikana koulun kerhoa, koulussani on oppilaita nelisensataa.

Myös seurakunnan kerhot ovat ilmaisia tai halpoja.

3. WAU-kerhot ovat maksuttomia matalankynnyksen kerhoja, joita järjestetään kouluilla. Wau-kerhoja alkaa jo löytyä monesta kunnasta ja koulusta.

4. Kannattaa valita hyvä urheiluseura, jossa talkooperinne on vielä voimissaan. Tällainen urheiluseura on esim. koripalloseura PuHu Juniorit, joka valittiin vuoden 2012 Hyväksi Seuraksi. Seura järjestää yhden maailman suurimmista koristurnauksista, Ricoh-turnauksen. Turnauksen tuotot kattavat viidesosan seuran menoista. Yksittäiset joukkueet keräävät rahaa otteluiden buffamynnillä tai esim. kirpputorimyynnillä.

Vantaan kaupunki tuki kaupungin urheiluseuroja voimallisesti vielä 1980-luvulla, harrastaminen seuroissa oli lähes ilmaista nykypäivään verrattuna. Vantaan kaupunki tukee edelleen seuroja, esim. salimaksuja ei peritä junioreilta.

Loistava esimerkki vantaalaisesta urheiluseuratoiminnasta on jääkiekkoseura Icehearts, jonka motto on: "Kaikki pelaa, ihan oikeesti". Icehearts tekee ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla sekä koulussa että vapaa-ajalla. Rahan puute ei estä pelaamasta jääkiekkoa.

Tulevaisuudessa koulut ja urheiluseurat tekevät yhteistyötä, hyöty on molemminpuolinen. Koulut saavat innokkaita kerhonvetäjiä ja seurat harrastajia.

Koulussamme järjestetään vuosittain seuraesittelyjä. Urheiluseura tulee kouluun pitämään lajioppitunteja. Opettajat saavat seurata vierestä, kuinka valmentajat teettävät lapsille helppoja ja motivoivia harjoitteita. Oppitunnin päätteeksi valmentaja jakaa seuran esitteitä halukkaille lapsille. Parhaimmillaan urheiluseura on pitänyt viikon oppitunnit.

Ongelma on, että talkootyö urheiluseuroissa alkaa olla katoava luonnonvara.

Osa vanhemmista luulee, että urheiluseurassa harrastaminen on jonkinlainen ostopalvelu. Oletetaan, että kaikesta selvitään, kun maksetaan seuran toimintamaksut. Seurassa yksittäinen joukkue ei toimi ilman vanhempien välistä yhteis- ja talkootyötä.

5. Jos perhe saa toimeentulotukea tai on lastensuojelun asiakasperhe, voidaan hakea tukea esim. harrastusvälineiden hankkimiseen.

6. Kunnan Musiikkiopistoista tai Kuvataidekouluista saa sisaralenuksia tai voi hakea maksuhuojennusta. Joissain kunnissa on vapaaoppilaspaikkojakin.

On karmeaa, että jotkut lapset kieltäytyvät harrastuksista, kun he kantavat huolta perheen taloudellisesta tilanteesta. Lapsuuden pitää olla vapaata turhista huolista.

Liikunta ja WAU-kerhot

Jaska Brown esitti edellisen kirjoitukseni kommenttiosiossa kysymyksen, joka on tärkeä:

Oletko työssäsi havainnut tasoerojen repeämisen liikunnassa?

Vastaukseni on hyvin yksiselitteinen:

Olen.

Olen kirjoittanut blogissani koululiikunnasta ja sen vähäisyydestä sekä koulupoikien jakautumisesta kolmeen ryhmään liikunnan ja kunnon osalta moneenkin otteeseen. Poimin kolme kirjoitusta:

Kouluviikon pidentäminen kahdella likuntatunnilla on viisasta

Liikuntaläksyjä lapsille

Rikasta ja rutiköyhää liikuntaa

Olin kymmenisen vuotta sitten yhden päivän seminaarissa Säätytalolla. Seminaarin nimeä en enää muista, mutta jälkikäteen ajatellen nimi voisi olla vaikka "Lasten liikunnan hätätila". Seminaaria johti ansiokkaasti keihäänheiton olympiavoittaja Tapio Korjus. Paikalla oli useita eri alojen terveyden ja liikunnan asiantuntijoita, jotka pitivät esitelmän oman alansa näkökulmasta. Kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että lasten fyysinen kunto on laskenut selvästi.

Muistan kirkkaasti ainakin kolme asiaa:

1. Sen hetkisten 12-vuotiaitten koulupoikien elinajan odote ei tule ole niin korkea kuin sitä edeltävien ikäluokkien. Aikaisemmin on oletettu, että ihmisten elinikä Suomessa sen kuin kasvaa.

2. Asevelvollisten Coooper-testien tulokset olivat heikkoja verrattuna esim. parinkymmenen vuoden takaisiin tuloksiin.

3. Kunnon ja liikunnan määrän suhteen lapset ovat jakautuneet kolmeen ryhmään.

Lapset voidaan siis jakaa kolmeen ryhmään, mikä ei opettajille ollut suuri yllätys. Ryhmät ovat:

1. Harrastajat, joiden osuus on lisääntynyt.

Harrastajat treenaavat ohjatusti urheiluseuroissa. Harrastajien taitotaso on korkea. Yleensä heidän kuntotasonsa on korkea, mutta poikkeuksiakin löytyy. Olen huomannut, että osa heistä treenaa hyvin yksipuolisesti.

Kaikki lapset eivät voi harrastaa urheilua seuroissa, koska seuraurheilu maksaa. Toisaalta osa vanhemmista on ulkoistanut lastensa liikunnan urheiluseurojen harteille.

2. Tavalliset liikkujat, joiden osuus on vähentynyt.

Ennen vanhaan suurin osa lapsista kuului tähän ryhmään. Arkiliikunta ja pihaliikunta takasivat, että kunto oli hyvä.

3. Pudokkaat, joiden osuus on kasvanut.

Pudokkaat eivät juuri liiku, pudokkaalla voi olla selvää ylipainoa. Voi olla, että poika tsippaa ja alkaa puuskuttaa normaalissa kävelytahdissa. Ei harrasteta edes arkiliikuntaa.

Kouluissa on keskinmäärin kaksi tuntia viikossa, mikä on liian vähän. Pitäisi olla neljä tuntia malliin 2 + 1 + 1, kaksi tuntia kuten nytkin + kaksi tuntia perusliikuntaa, kävelyä, juoksua ja hiihtoa tms.

Kouluissa on huomattu liikuntapudokkaat, on yritetty vaikuttaa lasten liikuntatottumuksiin erilaisin kampanjoin:

1. Liikkuva koulu

2. Liikuntaseikkailu maaiman ympäri

3. WAU-kerhot

Lisäksi koulussani pidetään vuosittain kouluni ja Pähkinärinteen Lions Clubin yhdessä kehittämä "Kaveritaitokisa", tänä vuonna oppilaat tarkkailevat luokittain omia liikuntasuorituksiaan. 

Viime vuonna oli perinteinen hiihtokortti, johon oppilas laittoi hiihdetyt kilometrit vuoden alusta hiihtolomaan saakka.

Vanhin liikuntakampanja on "Liikuntaseikkailu maailman ympäri", joka on Nuoren Suomen järjestämä. Oppilaat saavat motivoivan kuntokortin, johon merkitään kaikki tietyn ajanjakson suoritteet. Tietokoneelle merkitään pisteet ja ne tulevat Euroopan tai maailman kartalle, jota voi tarkastella yhdessä älytaulun kartasta. Oppilaat saavat määrätä matkan suunnan. On hauska kuvitella milloin missäkin ollaan, samalla oppii maantietoa.

"Liikkuva koulu" keskittyy lähinnä välituntiliikunnan kehittämiseen. Pihoilla on ollut liikuttajia, esim. isot oppilaat ohjaavat pienempiään. On hankittu välituntipusseja, joissa on liikuntavälineitä.

Uusin ja tärkein keino lasten liikunnan lisäämiseen on "WAU-kerhot". Kerho on ns. matalan kynnyksen kerho, johon ohjataan oppilaita, jotka eivät muuten liiku tarpeeksi. Muut saavat mennä muihin koulun liikuntakerhoihin tai seuroihin. WAU ry on voittoa tavoittelematon yhdistys. Myös lapset saavat vaikuttaa sisältöihin. Kerhoissa järjestetään kampanjoita ja vanhemmille tiedotetaan terveyteen liittyvistä asioista. WAU ry järjestää koulujen loma-aikoina leirejä.

Opettajat ovat ottaneet huomioon kolmoskorin liikkujat opetuksessaan. Perusliikunnan ja lihasharjoittelun määrää on lisätty. Ulkoliikuntakaudella tuplaliikuntatunnin aluksi oppilaat kävelevät läheisen Lammaslammen ympäri tai juoksevat pururadan, vasta sitten palloillaan tai tehdään jotain muuta. Talvisin liikuntasaleissa tehdään yksinkertaisia lihaskuntoa edistäviä liikesarjoja.

Kävelyn määrää on lisätty muun opetuksen yhteyteen. Kun mennään esim. kolmen kilometrin päässä olevaan Vantaan Taidemuseoon, sinne kävellään.

Muutenkin korostetaan arkiliikunnan merkitystä.