Tyttöjen liikunnasta ja koululiikunnasta ylipäätään

 

HS 14.12.2023

”Olen todella huolissani tytöistä” – kokeneella opettajalla synkkä näkemys tulevaisuudesta

Tuoreimmat Move-tulokset kertovat karua kieltä tyttöjen fyysisestä kunnosta. Kokenut liikunnanopettaja Outi Palkama on huolissaan oppilaiden jaksamisesta.

”Jo muutama vuosi sitten pidettiin koko koulun kriisikokous, miten saataisiin lisää liikettä koulupäivään ja oppitunteihin, mutta vielä on tosi paljon tekemistä sen eteen”, Palkama kommentoi.

Keskiviikkona julkaistut fyysistä toimintakykyä mittaavan Move-testin tulokset kertoivat, että peruskouluikäisten tyttöjen fyysinen kunto on iso ongelma.

Näin siitä huolimatta, että uusimmissa tuloksissa tyttöjen vuosikausia kestänyt fyysisen toimintakyvyn heikentymisen trendi on tasaantunut.

Pahin tilanne on Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Sen kahdeksasluokkalaisista tytöistä lähes puolet (49,7 prosenttia) on fyysiseltä toimintakyvyltään tasolla, joka mahdollisesti kuluttaa tai haittaa terveyttä ja hyvinvointia.

Lukema on Kainuun hyvinvointialueen kanssa koko maan huonoin ja kaikista mitatuista oppilasryhmistä selvästi heikoin. Ero saman alueen samanikäisiin poikiin (39,8 %) on silmiinpistävä.

Palkama kertoo, että Martinlaaksossa tarjolla on päivittäin liikuntasalivälitunti ja muutaman kerran viikossa kuntoilu- ja kuntosalivälitunti. Osallistujat ovat pääosin poikia.

* * * 

Lämmittää kovasti, kun kokeneita opettajia aletaan kuunnella ja haastatella. Tosin sekin näyttää johtuvan odotetusta Pisa-romahduksesta. 

Hesari haastatteli Vantaan Martinlaakson koulun liikunnanopettaja Outi Palkamaa, jolla on yli 30 vuoden kokemus liikunnanopetuksesta. Toinen legendaarinen koulun liikunnanopettaja on Rami Alanko, joka on jo eläkkeellä. Häntä näen silloin tällöin Myyrmäen urheilutalon kuntosalilla.

On selvää, että koulu ei pysty ratkaisemaan liikkumattomuuden ongelmaa. Päävastuu lasten liikuttamisesta on tietenkin kodeilla. Kuten lähes kaikessa muussakin eriytyminen näkyy myös lasten liikunnassa. Osa lapsista liikkuu paljon, kun heidät kiikutetaan urheiluseuraan jo viisivuotiaina, osa ei saa kodeistaan juuri minkäänlaista liikkumisen mallia. 

Palkamo toteaa: ”Nykyään on hyvin menestyvät ja sitten huonot. Keskikasti on hävinnyt. Kasin oppilaita on vähän, ja perusliikkujat puuttuvat.”

Totta.

On hämmentävää opettaa vaikkapa kuudennella luokalla luistelua. Kaikilla ei ole omia luistimiakaan. Jääkiekon pelailu on muuttunut vaaralliseksi, kun jääkiekkoa harrastavat yrittävät väistellä oppilaita, jotka eivät osaa luistella kunnolla. Törmäyksiä tulee ja veri voi lentää.

Sama koskee hiihtoa, joka on aina kuulunut suomalaisten perustaitoihin. Suksia ei ole aina joka toisellakaan, onneksi kouluissa on yleensä kattava suksilainaamo.

Hyvin hämmentävää on peruspalloilulajin jalkapallon opettaminen. Jatkuvasti pitää opettaa ja kerrata jalkapallon yksinkertaisia sääntöjä ja muita asioita. Joskus tuntuu, että osa oppilaista ei ole potkinut palloa vapaa-ajalla ollenkaan.

Ongelman ydin on arkiliikunnan puutteessa, lyhyetkin koulumatkat voidaan kulkea busseilla tai oppilaita kuskataan kouluun, vaikka koulu on kieltänyt kuskaamasta oppilaita kouluun.

Vapaa-ajan pelailu kavereiden kanssa on vähentynyt radikaalisti. Enää harvoin näkee eri-ikäisiä lapsia pelailemassa kentällä keskenään pipolätkää tai futista.

Olen blogissani kirjoittanut liikunnasta hyvin paljon eri näkökulmista, sivun vasemmalla puolelta löytyvästä linkkisanalla liikunta tai liikunnanopetus löytyy 36 osumaa. 

Olen vaatinut kirjoituksissani, että liikunnanopetusta lisättäisiin peruskoulussa. Suomi on tuntimääriltään mitattuna liikunnanopetuksen kehitysmaa.

Liikuntatunteja pitäisi olla 4 tuntia viikossa. Malleja voisivat olla yksi kaksoistunti ja kaksi yksittäistuntia. Kaksoistunnilla voisi treenata eri urheilulajin perustaitoja, yksittäistunneilla voisi harjoittaa perusliikuntaa.

Toinen malli voisi olla yksi kaksoistunti ja neljä puolikasta liikuntatuntia. Silloin liikuntaa saisi jokaiselle viidelle päivälle, puolikkailla tunneilla voisi treenata sauvakävelyä, ulkovoimistelua tai vaikkapa juoksua. Hiihtokin voisi toimia vaikka koulun välituntiladulla. Kun itse kävin koulua, meillä oli välituntiladut, joita kierrettiin, ja kierrokset merkittiin sitten luokassa olevaan pistetaulukkoon.

Tyttöjen liikkumattomuus on suuri ongelma, kun tiedetään, että samaan aikaan monella tytöllä voi olla mielenterveydellisiä ongelmia. Osaa tyttöjä vaivaa yksinäisyys, siihen yksinkertainen lääke voisi olla joukkueurheiluun osallistuminen.

En pitänyt siitä, että tytöt alakoulussa pistettiin liikkumaan yhdessä poikien kanssa. Mielestäni viitoselta alkaen pitäisi pääosin liikkua eri ryhmissä.

Osa tytöistä arastelee poikien kanssa liikkumisessa. Pojat voivat olla hyvinkin kilpailullisia ja silloin mennään kovaa ja kontakteja tulee. Jotkut lajit kuten pesäpallo sopii hyvin yhdessä pelattavaksi.

Tyttöjen murrosikäkin alkaa aiemmin kuin pojilla, mikä voi aiheuttaa arkuutta.

Olen opettanut liikuntaa myös yläkoulussa. Miltei joka ryhmässä pari-kolme tyttöä heittäytyy jatkuvasti pois liikkumisesta eri syihin vedoten. Hyvin tyypillistä on vedota, että se ja se paikka on kipeä. Usein heillä ei ole liikuntavehkeitäkään mukana. He sitten seuraavat muiden tyttöjen liikkumista kentän reunalla.

Sinänsä tyttöjen liikunnanopetus on kivaa, koska keskimäärin tytöt kuuntelevat paremmin opetusta kuin pojat. Moni poika antaa mennä vaan ja tohottaa. Poikien liikuntatunneilla on paljon luontaista kilpailullisuutta ja oppituntien jälkeen hiki haisee niin kuin pitääkin.

Palkama sanoo olevansa huolissaan tyttöjen elämänhallinnasta, ei vain liikunnan vähäisyydestä. Moni tyttö nukkuu liian vähän, ei syö aamiaista tai kouluruokaa eikä siten jaksa keskittyä tai toimia koulussa.

Vantaalaiskoulujen ominaispiirre on vieraskieliset lapset, kohta joka kolmas oppilas on vieraskielinen. Joissakin kouluissa kolmasosa on ylitetty ajat sitten.

Martinlaaksossa, kuten useissa muissakin Vantaan kouluissa, yksi tyttöjen harrastamiseen vaikuttava tekijä on kulttuuritausta.

Maahanmuuttajataustaisilla tytöillä on huomattavan vähän liikunta- ja muita harrastuksia. Poikkeuksiakin on, ja Palkama kertoo muutaman tytön esimerkiksi innostuneen jalkapallosta.

”Välillä joku saadaan innostumaan ja löytämään oman juttunsa. Sen takia jaksan tätä työtä tehdä.”

Kyllä näin on. Osassa kulttuureja tyttöjen urheilu ei näytä kuuluvan asiaan, eikä heitä sitten Suomessakaan järin kannusteta liikkumaan esim. urheiluseuroihin, vaikka tyttö olisi lahjakaskin urheilija.

Jotkut vieraskieliset tytöt tulevat liikuntatunneille arkivaatteissa, liikutaan huivit ja helmat hulmuten tai sitten ei.

Yleensä maahanmuuttajataustaiset pojat ovat kovempia liikkumaan kuin kantasuomalaiset pojat keskimäärin. He pelaavat paljon korista ja futista vapaa-ajallaan omaehtoisesti. Ongelma on, että heistäkään kaikkia halukkaita ei saada urheiluseuroihin liikkumaan.

Liikuntaa pitää lisätä koulun arkeen muutenkin.

Itse tein paljon opintoretkiä, johon oleellisena osana kuului kävely. Esim. kirjastovierailut voi aivan hyvin tehdä kävellen, omalta alueeltani isoon kirjastoon on matkaa sellaiset kolme kilometriä. Kun matkan kävelee, kokonaismatkaa tulee jo kuusi kilometriä.

Olen joskus tehnyt reissuja kävellen keilahalliin. Erilaiset luontoretket ovat aina samalla kivoja kävelyretkiä. Luontopolkuja löytyy kyllä lähistöltä.

Erittäin kivoja ja yhteisöllisiä tapahtumia ovat koko koulun yhteiset liikuntapäivät. Oma kouluni teki retkiä esim. Luukin tai Pitkäkosken kävelyreiteille.

Kivoja olivat luokan yhteiset hiihtoretket. Hiihdimme jonomuodostelmassa Leppävaaran urheilupuistoon kuumalle mehulle ja päätteeksi hiihdimme vielä puiston ladut.

Kouluni lähellä on Lammaslampi, jota oli kiva kiertää syksyisin ja keväisin ja samalla tutustua luonnon ihmeisiin.

Pieniä oppilaita kävelytin usein lähistön isoon leikkipuistoon leikkimään ja riehumaan.

Myös lasten lihaskunto on heikentynyt. Urheilua harrastavilla tasot ovat edelleen korkealla, karkeasti voidaan puhua jostain kolmasosasta oppilaita ainakin täällä pääkaupunkiseudulla riippuen vähän siitä, millä asuinalueella koulu on.

Sisäliikuntatunneilla tein aina opetussuunnitelmista tai ajan hengestä riippumatta alkutreenit. Aluksi lämmiteltiin erilaisilla juoksuharjoitteilla, sitten alettiin tehdä yksinkertaisia treenejä, selkä- ja vatsapunnerruksia, etunojia joko suoraan käsiltä tai polvilta, riippumisharjoituksia seinäpuomeilta jne.

Aikaa meni vartti. Oppilaat pitivät itsestään selvänä, että alkutreenit pidetään ennen kuin päästään pelaamaan.

Erilaisia voimisteluratoja myös rakenneltiin.

Naapuriyhtenäiskoulussa, Hämeenkylän koulussa, jossa on loistava liikuntahalli ja liikuntaan yllyttävä piha jalkapallohäkkeineen ja koripallokenttineen ja kivoine liikuntatelineineen, on iso liikuntavälinevarasto, josta löytyy erilaisia käsivoimailuvälineitä.

Liikunnanopetukseen kuuluu aina myös ohjaaminen. Aina välillä istutaan rinkiin keskiympyrään, ja jokainen oppilas saa kertoa liikuntaharrastuksestaan, miten hän hän tykkää liikkua. Ohjasin oppilaita erilaisiin liikuntaseuroihin, jos oppilas ei osallistunut seuratoimintaan. Tai sitten neuvoin, miten liikutaan huvikseen ilman sen suurempia tavoitteita.

Joskus onnistuin, joskus en, pääasia on, että opettaja yrittää ohjata. Vanhempain vartit olivat myös hyviä hetkiä jutella lasten liikkumisesta. Joskus tein esikyselymonisteen, jossa kartoitettiin perheen liikkumistottumuksia, ja siitä sitten yhdessä juteltiin.

Ikävää on, että koulussa pidetään kerhoja enää todella vähän. Ei ole kauaa siitä, kun koulupäivän jälkeen oppilaat menivät erilaisiin kerhoihin, oli sählykerhoa, koriskerhoa sekä voimistelukerhoa ja tanssikerhoa. Kerhoihin lapset osallistuivat liikuntataidoista huolimatta, pääasia oli liikkumisen riemu.

Hämeenkylän koulun liikuntahalli

 

Vantaan koululaitoksen helmen, Hämeenkylän koulun uudisrakennuksen, yhteyteen rakennettiin fantastinen liikuntahalli. Pinta-alaa on neljän normikoulusalin verran 1400 neliömetriä. 

Hallin virallinen nimi taitaa olla Hämeenkylän liikuntahalli, mutta koska halli on oleellinen osa koulua, itse käytän nimeä Hämeenkylän koulun liikuntahalli. Paras nimi on lyhyt ja ytimekäs Hämiksen halli.

Vantaalaisittain konsepti on uusi. Hallista vastaa kaupungin Liikuntapalvelut, kun taas itse koulu kuuluu Kasvatuksen ja opetuksen toimialaan. Koulun juhlat pidetään koulun tiloissa, joten halli on liikuntaseurojen käytössä iltaisin ja viikonloppuisin koko ajan. 

Toivottavasti konseptia monistetaan vahvasti uusissa kouluhankkeissa. 

Kun isoja yhtenäiskouluja rakennetaan, koulujen oheen on rakennettava myös isot liikuntahallit. Muuten liikunnanopetus ei suju asianmukaisesti. Isot hallit helpottavat samalla myös liikuntaseurojen jatkuvaa hallipulaa.

Hälyttävin hallipula sijaitsee nyt Korson alueella, kun Korson koulu puretaan. Leppäkorven koulusta laajennetaan iso yhtenäiskoulu, nyt koululla on vain pikkuinen sali. 

Leppäkorven koulun yhteyteen on rakennettava yhtä iso sali kuin Hämikseenkin. Salia ei  tarvitse suunnitella yhtään, koska malli on jo valmis ja erittäin hyväksi koettu, rakentamaan vaan!

Harmittaa, kun koululle haluttiin pari kuntosalia, jotka olisi voitu rakentaa hallin yhteyteen niin, että myös seurat olisivat voineet niitä käyttää. Saleja ei jostain syystä rakennettu, vaikka ilmeisesesti rahat olisivatkin riittäneet rakentamiseen.

Hämiksen vanhassa koulurakennuksessa kuntosalit olivat, ja oppilaat käyttivät niitä ahkerasti välituntisin. Jos kuntosalit olisi rakennettu liikuntahallin yhteyteen, myös liikuntaseurojen toimintamahdollisuudet olisivat laajentuneet.

Saliin pääsee kahta kautta. Isot oppilaat sekä ilta- ja viikonloppukäyttäjät tulevat saliin parkkipaikan kautta suoraan liikuntahalliin. Kengät jätetään heti ulkoeteiseen niille varatuille telineille. Sisäeteisessä liikuntaseurat voivat esim. turnauksissa pitää buffaa. Käytävillä voi tehdä kevyitä lämmittelyharjoituksia ennen vuorojen alkua.

Liikuntahalli kytkettiin kouluun yläkäytävällä, joten koulusta pääsee suoraan saleihin. Nyt pienten oppilaiden ei tarvitse pukeutua ja riisuutua edestakaisin. Itse asiaan eli liikkumiseen jää enemmän aikaa, kun voidaan koulusta tulla sukkasillaan sisävaatteissa suoraan pukuhuoneisiin, joita on neljä.

Olen kuluneen lukuvuoden aikana useaan otteeseen pitkiäkin toveja opettanut liikuntahallissa sekä ala- että yläkouluryhmiä. Voin vakuuttaa, että liikunnanopetus toimii loistavasti Hämeenkylän liikuntahallissa. Tilaa on useammallekin liikuntaryhmälle.

Parhaimmillaan tilanne esim. iltapäivän viimeisinä tuntina voi olla sellainen, että hallissa on vain pari yläkoulun ryhmää. Koululaiset voivat silloin pienen opetushetken ja verryttelyn jälkeen valita mieleisen lajinsa. 

Salin toiseen päähän rakennetaan voimistelualue. Yhteen lohkoon raahataan pöytätennispöydät ja laitetaan sulkapalloverkot. Yhdessä lohkossa pelataan korista, joka on Länsi-Vantaalla suosittu laji. Neljännessä lohkossa voidaan pelata salibandyä, käsistä, futsalia tai lentistä. 

Sali jaetaan neljään osaan kolmella alas laskettavalla verholla. Pari verhoa on osin ns. verkkoverhoja, mikä akustiikan kannalta on huono asia. Kun verhon toisella puolella opettaja puhuu ja pitää opetustuokiota, pelin tiimellyksen äänet kuuluvat läpi. Onneksi yhdessä väliverhossa ei ole verkko-osuutta. 

Etukäteen hallin lattia keskustelutti liikuntaväkeä. Saliin rakennettiin muovimatto, se joustaa jonkin verran, mutta onneksi se ei ole liian pehmeä. Koululiikuntaan ja junioriurheiluun sali on mitä mainioin. Mutta esim. aikuisten virallisiin korismatseihin sali ei kelpaa, mutta onneksi lähialueilta löytyy puulattialla varustettuja saleja kuten Martinlaakson ja Pähkinärinteen kouluilta sekä Energia areenalta. Lattia kestää salibandyn peluun paremmin kuin lakatut puulattiat.

Hieno yksityiskohta on, että väliverhoissa on ovet. Oppilaiden ei tarvitse mennä ulos käytävään, kun he vaihtavat liikuntahallin lohkosta toiseen.

Liikuntahallin toinen pää on varustettu voimistelun tarpeisiin. Seinällä on puolapuut, lattialla on iso ilmatäytteinen matto. Perinteiseen tapaan katosta roikkuu myös köydet ja renkaat.

Kaikki voimisteluvälineet on sijoitettu vieressä olevaan isoon liikuntavarastoon. Kuvassa näkyy myös päätyseinä, joka on peitetty verhoilla, joiden takana on iso peiliseinä tankoineen tanssijoita varten, melkoisia herkkuja Vantaan Voimisteluseuran voimistelijoille.

En tiedä, kuinka korkea hallin sisäkorkeus on, mutta veikkaisin, että sellaiset 8-9 metriä, joten hyvin harvoin esim. lentopalloa vastaan otettaessa se osuu kattoon.

Isot patjat säilytetään katon rajassa, josta ne on helppo laskea alas käyttöä varten. Näin säästetään paljon varastototilaa.

Pelien jälkeen kattoon hilataan myös käsipallomaalit, jotka toimivat myös futsal-maaleina. Länsi-Vantaalla käsipallo on suosittu laji myös kouluissa. Vantaan Atlas on kiertelee ahkerasti kouluissa esittelemässä lajiaan kuten myös PuHu Juniorit korista ja VanLe lentistä.

Saliin mahtuu peräti kaksi täysimittaista koriskenttää, mutta treeneissä ja esim. Puhu Junioreiden turnauksissa voidaan aivan hyvin pelata neljällä kentällä. Korit ovat pystysuunnassa helposti säädettäviä eri ikäisten korispelaajien peleihin.

Hämiksen hallin liikuntavarasto on suuruudeltaan liikunnanopettajan taivas, sillä se on koko hallin pitkän seinän pituinen ja noin kolme metriä leveä. Liikunnanopettajat ovat suunnitelleet, että varastoon voisi mahtua muutaman kuntolaitekin kuten pari kuntopyörää tai seinälle taittuvaa soutulaitetta.

Seinillä on kaappitilaa riittävästi, pallot ovat lukittavissa ja liikuteltavissa pallohäkeissä. Tietenkin liikunnanopettajan kannalta on oltava koko ajan tarkka, että joka lajin pallot pysyvät omissa häkeissään. Avainten ja lukkojen kanssa pitää olla erityisen tarkka, kun kaapeista ja häkeistä otetaan liikuntavälineitä. Lukot on laitettava kiinni, koska muutoin oppilaat saattavat levittää tavaroita minne sattuu.

Varaston toisessa päässä on salibandykentän laidat ja kaikki muut peliin tarvittavat välineet. Laitakärryn voi liikuttaa suoraan saliin. Hämiksen halli helpottaa kovasti SB Vantaan salipulaa.

Pelien jälkeen väripaidoille on omat ripustimensa.

Salibandymailoja on kahta kokoa sekä pienille että isoille oppilaille.

Sulkapallo on suosittu laji yläkoulun oppilaiden keskuudessa. Yhteen lohkoon saa viritettyä neljä sulkapallokenttää ja kolme pingispöytää.

Lentopallokenttää suunniteltaessa kävi virhe, kun lentisrajat maalattiin vain poikittain. Myös lentistolpat voidaan sijoittaa vain poikkikentälle. Toivottavasti asiaa korjataan pian.

Jos olisin koulussa maikkana, alkaisin vetää koulun jälkeen liikuntakerhoa. Yhteen lohkoon kolme pingispöytää, yhdessä sulista, yhdessä korista, yhdessä salibandyä. Joukkuelajeja voisi vaihdella aina välillä, futsalia ja käsistä myös. Oikeastaan joka päivä koulun jälkeen salin pitäisi olla käytössä niin kauan kunnes liikuntaseurat tulevat. Yksi maikka ja yksi liikunnanohjaaja riittäisi ohjantaan ja valvontaan aivan hyvin.

Kun on noin komea liikuntahalli, sen on oltava koko ajan käytössä.

Varasto on niin iso, että sinne mahtuu hyvin kuntoiluvälineitä. Moni oppilas menee välillä treenaamaan käsipainoilla tai muilla vehkeillä. Kaapeissa on myös kuntonyrkkeilyvälineet. Johonkin nurkkaan voisi ripustaa säkit, jotta oppilaat pääsisivät takomaan energiaansa.

Kunnolla suunnitellussa varastossa joka tavaralle on sijansa.

Varaston ovet eivät ole lukitut, joten seurat voivat käyttää varaston välineitä myös. Lukituissa kaapeissa olevia pikkuvälineitä tai häkeissä olevia palloja seurat eivät saa käyttää. Pitää vain toivoa, että seurojen valvojat ja valmentajat pitävät huolen siitä kuten liikunanopettajatkin tekevät, että varaston kamat säilyvät ehjänä ja järjestys siistinä, niin ovet pysyvät auki vastakin.

Lopuksi täytyy todeta, että Liikuntapalvelujen konsepti on mitä mainioin. Toivottavasti konseptia monistetaan ympäri Vantaata uusien ja miksei vanhojenkin yhtenäiskoulujen yhteyteen.

Annan Hämiksen liikuntahallille arvosanan 10-. 

Miinus tuli niistä kahdesta verkkoväliverhosta, jotka ovat akustisesti huonoja sekä siitä, kun koululle ei rakennettu kahta kuntosalia, kun niin kauniisti pyydettiin. Lentiskentän sijoittelussa tehtiin fiba.

Mutta vielä kerran, Liikuntapalvelut sekä Kasvatuksen ja opetuksen toimiala eivät voi juurikaan paremmin paremmin kätellä. Lounais-Vantaan koululaiset ja asukkaat kiittävät.

Uutta oppimisympäristöä etsimässä 5. - Hämeenkylän koulu

Hämeenkylän yhtenäiskoulun eli Hämiksen uusi koulurakennus valmistui juuri parahiksi kuluvan lukuvuoden alkuun. Ulkoapäin katsottuna rakennus liikuntahalleineen on hulppea.

Hämiksen vanha koulurakennus v. 1972 

Hämiksen vanha koulurakennus rakennettiin 1960-luvulla. Koulu oli ensin oppikoulu, myöhemmin rakennuksessa toimi sekä yläkoulu että lukio. Kun lukio lopetettiin, Hämeenkylän yläkouluun liitettiin Myyrmäen yläkoulu. 

Vanha koulurakennus jouduttiin purkamaan homeeen takia, vaikka se oli peruskorjattu vain muutamaa vuotta aiemmin.

Kun uutta uutta Hämistä rakennettiin, koulu oli aluksi evakossa useassa toimipisteessä, onneksi koululle löydettiin kunnolliset väistötilat Sanomalasta. Väistötilat rakennettiin uuden oppimisympäristön ideologian mukaisesti.

Paljon melua Sanomalasta (Properuskoulu 8.4.2018)

Parista Sanomalan evakkovuodesta oli suuri hyöty. Opettajat kirjasivat muistiin uuden oppimisympäristön sekä hyvät että huonot kokemukset, joita käytettiin hyväksi, kun uutta Hämistä suunniteltiin. Sanomalan akustiikkaongelmista otettiin opiksi.

Uusi Hämis rakennettiin ns. allianssimallilla kuten vuotta aiemmin rakennettu Rajatorpan koulu.

Uutta oppimisympäristöä etsimässä 4. - Rajatorpan koulu (Properuskoulu 26.11.2020)

Allianssissa sopimusosapuolet vastaavat yhdessä hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta jakaen hyödyt ja riskit. Toteutusta ohjataan erilaisin kannustimin, ja tarvittaessa sanktioin, kohti laadullisia, ajallisia ja kustannustavoitteita. Vantaan kumppaneina toimivat NCC Suomi Oy sekä työyhteenliittymä Arkkitehdit Rudanko ja Kankkunen Oy sekä Arkkitehdit Frondelius, Keppo, Salmenperä Oy. (www.sivistysvantaa.fi)

Kaikessa näkee, että samat tekijät suunnittelivat sekä puoli vuotta aiemmin valmistuneen Rajatorpan että Hämeenkylän koulut. 

Koulun yleisilme on maanläheinen, koska betonin lisäksi on käytetty paljon puuta ja sisustuksessa on käytetty paljon hillittyjä ja levollisia värisävyjä. Kuvassa näkyy näyttämöseinälle istutettu iso viherkasvi. Oppilaat liikkuvat tiloissa rauhallisesti.

Kun kouluun astuu sisään, ensin pitää jättää kengät ja ulkovaatteet niille varatulle laajalle alueelle. Hämiksen kuten Rajiksenkin ydin on suuri keskusaula, josta pääsee joka paikkaan, portaita pitkin sekä alas että ylös. Keskusaulassa on koulun keittiö ja lounasravintola sekä näyttämö. Alue on nopeasti muunneltavissa esim. koulun juhlia varten.

Vaikka alue on laaja ja korkea, edes ruokailun aikana ei ole hälyä ja kaikua. Perussyy on tietenkin se, että lapset syövät melkein aina asiallisesti ja hillitysti, mutta alue on akustisesti komeasti suunniteltu.

Porrasratkaisu on samanlainen kuin Rajiksessa. Isot porrasaskelmat toimivat välituntisin istuskelualueina ja juhlissa katsomona. Koulun pienimmät oppilaat ruokailtuaan menevät portaille odottamaan opettajaansa ja vielä ruokailevia kavereitaan, takaisin luokkaan mennään sitten yhdessä. Oppituntien aikana oppilaita istuskelee portaissa tietokoneineen opiskelemassa.

Arkena näyttämöllä on kaksi musiikkiluokkaa. Testasin näyttämön seinämän ja ovien äänen eristyskykyä ja menin ruokalaan, kun musiikkiluokassa laulettiin ja soitettiin. Hyvin toimi, juuri mitään ei musiikkiluokasta ruokalaan kuullut.

 

Musiikkiluokka olisi voinut olla suurempi, mutta luokan järjestys on hyvä. Kaikille soittimille on paikkansa. 

Harmi, että nyt korona-aikana ei juhlia järjestetä muutoin kuin etänä. Olisin kärppänä katsomassa, kuinka nopeasti musiikkiluokan kamat saadaan näyttämöverhojen taa ja kuinka nopeasti lounasravintola saadaan rakennettua katsomotiloiksi. 

Itse näyttämö on iso ja äänentoistolaitteet ovat hyviä, mutta silti kuuluvuutta ja näkyvyyttä olisi kiva juhlan aikana testailla istuskelemalla aina välillä eri puolilla keskusaulaa.

 

Olen monta kertaa aiemmin käynyt katsomassa Hämiksen hienoja musiikkiluokkien kevätesityksiä jo Myyrmäen yläkoulun ajoilta. Kaksi lapsistani on ollut koulun musiikkiluokilla. Pähkinärinteen koulun oppilaista noin puolet menee yläkouluun Hämikseen ja puolet Kilteriin, joten omia kuutosianikin meni aina molempiin kouluihin.

 

Hyvin mielenkiintoista on, että seuraavana remonttivuorossa on juuri Kilterin yläkoulu. Hämis on yhtenäiskoulu.

 

Alakoululaisten luokat ovat ensimmäisessä kerroksessa, heillä on oma sisäänkäyntinsä. Alakoululaisille on kaksi sisäänkäyntiä, pienille oppilaille omansa ja vähän isommille omansa. Kenkälokerikot ovat heti ulko-ovien vieressä. Naulakot ovat perinteisiä.

 

Mitään isoja ryysiksiä koulussa harvoin näkee, sillä ala- ja yläkoululaisilla on eri oppitunti- ja välituntiajat.

 

Kuvassa olevia isoja istuimia käytetään paitsi pukeutumiseen myös opiskeluun.

Vessoja koulussa löytyy lähes joka nurkalta. Jonottaa ei tarvitse ja yksityisyys on taattu.

 

Kuudesluokkalaiset ovat pääasiassa yläkoulun opettajien hoteissa ja kiertelevät yläkerrosten aineluokissa. Ikävää on, vaikka koulu on uusi, luokkatiloja ei ole riittävästi, niin yksi alakoulun ryhmä opiskelee aina niissä luokissa, jotka kulloinkin ovat vapaana. 

 

Jostain syystä yhden luokka-asteen tilat aukeavat aulatilaan, mikä ei ole hyvä ratkaisu. Asia voidaan helposti ratkaista rakentamalla opiskelutilojen ja aulan väliin lasiseinä. Muutkin alakoulun luokat on eroteltu lasiseinin.

 

Kuvassa oleva lukusoppi on suosittu romaanien lukupaikka.

Alakoulun puolella luokka-aste muodostaa kahden luokan solun. Kummallakin luokalla on oma tilansa ja keskellä on pienopetustila. Ratkaisu on muuten toimiva, mutta luokissa olisi pitänyt olla neliömetrejä lisää.

Lasiseinä avartaa kahden luokan välistä tilaa, äänieristys toimii ja tarvittaessa seinä saadaan auki. Melkein aina lasiseiniä pidetään kiinni. Oppilaita ei naapuriluokan toiminta häiritse yhtään, vaan he keskittyvät tehtäviinsä. Varmaan opettajatkin ovat jo tottuneet läpinäkyviin seiniin.

Kahden luokkatilan välissä on pienopetustila, jossa usein opiskellaan laaja-alaisen erityisopettajan johdolla. Muutoin tilaa käytetään ryhmäopetustilana, myös hiljaista työtilaa haluavat lapset käyttävät tilaa.

Yläkoulun aineluokissa opiskellaan erikokoisissa ryhmissä. Esim. äidinkielessä opiskelee koko luokka-aste kerrallaan, paikalla on silloin kolme äidinkielen opettajaa ja koulunkäyntiavustaja. Usein paikalla on myös laaja-alainen erityisopettaja.

Joissakin oppiaineissa opetetaan kahta luokkaa, mutta esim. terveystiedossa opiskellaan yksi luokka kerrallaan kuten myös kuvataiteessa ja musiikissa.

Tarpeen tullen isotkin luokat voidaan jakaa pienempiin osiin lasiseinillä. Sanomalan kokemukset opettivat, että väliverhot luokkien jakamiseen ovat huono ratkaisu. Väliverhot eivät pidä kunnolla ääntä ja fiilis on tunkkainen. Pienet oppilaat voivat kurkkia niiden läpin ja häiritä naapuriluokan opiskelua.

Jotkut aineluokat ovat liian ahtaita kuten alaluokkienkin luokat.

Jotkut aineluokat näyttävät avarammilta kuin toiset, työpöytien asettelu suurempiin ryhmiin tekee tilaa.

Luokat on akustisesti hyvin suunniteltu. Hälyä vaimentavat kokolattiamatot ja katoissa olevat akustolevyt.

Tietenkin ylivoimaisesti paras hälyn vähentäjä on hyvä työrauha. Sijaistaminen on upeaa, kun ei tarvitse puuttua työrauhaongelmiin samalla tavalla kuin alakouluissa. Joskus pitää joillekin pojille huomauttaa, että huppua ei oppitunneilla pidetä päässä tai joillekin tytöille, että kännykät laitetaan laukkuihin. Keskitytään opiskeluun, ei sometteluun.

Alakoulun opettajana on hienoa huomata, että pitkällinen, lähes jurnaava työ alakoulussa on tuottanut tulosta. Siirtyminen alakoulusta yläkouluun on ajoitettu juuri oikeaan kohtaan.

Joskus minulla on sellainen fiilis, että  yläkoulussa sijaistaminen on suorastaan hermolepoa alakoulun alimpien luokkien opettamiseen verrattuna.

Uuden oppimisympäristön kalustuksessa minua hämmentää äärimmäisen pienet opettajien pöydät. Kun pöydällä on tietokone, hyvä, kun heitintä ylipäätään voi käyttää. Opettajien säilytystilaa ei luokissa ei juuri ole. Kuten kuvasta näkyy, johdot risteilevät minne sattuu.

Jos saisin päättää, heivaisin opettajien minityöpöydät ulos luokista ja hankkisin tilalle kunnolliset työpöydät säilytystiloineen. 

Ihmeellistä on, että vain muutamia vuosia sitten esim. omaan kouluuni hankittiin opettajille luokkiin aivan loistavat työpisteet. Tilaa oli työskennellä ja säilytystilaa oli, johdot eivät risteilleet miten sattuu. Kun uuteen oppimisympäristöön siirryttiin, hienot työpöydät heivattiin ja tilalle hankittiin käsittämättömiä rimpuloita.

Muu varustus näyttöineen, valkotauluineen ja äänentoistolaitteineen on huippuluokkaa.

Opiskelualueilla luokkien välisissä aulatiloissa voi myös opiskella yksin tai ryhmissä.

Jos normiluokkatilat ovat hieman liian pieniä, vastaavasti KU, TN ja TS -luokissa tilaa on riittävästi. Luokat on varusteltu hyvin.

Koulun liikuntatilat ovat aivan fantastiset, varmaankin Suomen parhaat. Liikuntatiloista teen erillisen kirjoituksen kuten koulun hyvin suunnitellusta liikunnallisesta pihasta.

Toimiva TN-luokka

TN-luokan konetila

Kuvataideluokassa on hyvin tilaa, mutta työpöydät ovat aivan liian pieniä. Nyt kaksi oppilasta opiskelee yhden oppilaan työpöydällä. Isot paperit vesiväreineen eivät kunnolla mahdu pöytiin.

Asia on helposti korjattavissa ostamalla toinen mokoma pöytiä lisää.

Kuvataideluokan savityöskentelytila on mahtava.

Kuvataideluokassa kuten muissakin luokissa on iso valkotaulu, luokista löytyy myös isot tv-näytöt. Kuvisluokasta löytyy oma tulostinkin.

* * *

Annan Hämiksen uudisrakennuksellle arvosanan 9 ja puoli.

Kymppiä en voinut antaa, koska neliöitä on liian vähän varsinkin alakoulun luokissa. Uudessa koulussa jokaisella alakoulun luokalla pitää olla kunnollinen ja tilava kotiluokka. Yhdenkään luokan ei pitäisi kiertää ja hypellä vapaasta opetustilasta toiseen oli koulu sitten suunniteltu perinteisesti tai uuden oppimisympäristön ideologian mukaisesti.

Minulle on turha selitellä, että kaikki tila on opiskelutilaa.

Alakoulussa tarvitaan tilavat kotiluokat ja yläkoulussa tilavat aineluokat. Vaikka kuinka kauniisti ajatellaan, että uudessa oppimisympäristössä opiskeltaisiin pitkin poikin koulua, suurin osa opiskeluajasta kuluu luokissa. Kaikki lapset eivät kykene itsenäiseen opiskeluun koulun nurkissa.

Hämis on aina panostanut komeasti liikuntaan. Vanhassa koulurakennuksessa oli pari kuntosalia, uuteen niitä ei saatu, vaikka moneen kertaan pyydettiin. Kuntosalit olisi voitu rakentaa kiinteästi koulun liikuntahallin yhteyteen, silloin myös alueen urheiluseurat olisivat voineet käyttää niitä treeneissään.

Kun uusia kouluja suunnitellaan ja rakennetaan, neliömetreissä ei saa pihistellä yhtään.

Luu-Kaisa ja Kai-Ari biologian luokassa

Uutta oppimisympäristöä etsimässä 4. - Rajatorpan koulu

Rajatorpan koulu eli Rajis on Lounais-Vantaan toiseksi vanhin koulu. Kun Rajatorpan koulun 1960-luvulla rakennettu päärakennus purettiin, tilalle rakennettiin uusi.

Rakennuskohde oli Vantaan kouluista ensimmäinen ns. allianssimallilla rakennettu koulu. Koulua suunnittelivat arkkitehtitoimistot Frondelius, Keppo ja Salmenperä sekä Rudanko ja Kankkunen, rakentaja NCC sekä Vantaan kaupunki, jota edusti kokenut vantaalainen koulumies Eero Väätäinen.

Kuten Vantaalla lähes aina, kun uusi koulu on valmis, se heti on liian pieni. Vantaan koulujen tilaohjelman mukaan kaikki koulun tilat ovat opetustilaa, käytävät ja portaiden alustat sekä ruokatilat, joten luokkahuoneet ovat jääneet pieniksi. Rajiksessakin heti kärkeen on yksi ns. kiertävä luokka, mikä on huono asia. Jokaisella alakoulun luokalla pitää aina olla oma kotiluokkansa.

Vantaan uudet koulut ovat kengättömiä kouluja, sisääntuloaulassa on tilat vaatteille ja kengille. Nyt lapset ovat jo tottuneet käytäntöön, joten aula on huomattavasti siistimpi kuin kuvassa.

Sisäulkoseinien betoni on jätetty näkyviin rakennusmiesten lyijykynämerkintöineen kaikkineen, harmaa betoniseinä on yllättävän kaunis.

Heti sisääntuloaulan jälkeen aukeaa laaja keskushalli, jossa on ruokala ja näyttämö sekä isot portaat toiseen kerrokseen. Näyttämö ei sijaitse liikuntasalissa, mikä on hieno ratkaisu. Liikuntatunnit ja salin iltakäyttö toimivat läpi vuoden häiriintymättä. Keskusaulan akustiikka on hyvä, ruokailu on miellyttävää.

Keskusaulan seinälle on tehty komea seinämaalaus lasten toiveiden mukaisesti, portaat toimivat myös istumatilana.

Tila ylätasanteelta kuvattuna

Seinämaalaus kokonaisuudessaan

Yläntasanteella sijaitsee ahkerasti käytetty kirjastonurkkaus, josta on suora yhteys keskusaulaan. Tila olisi pitänyt eristää keskusaulasta lasiseinällä, keskusaulan äänet voivat joskus häiritä joitakin oppilaita.

Ylätasanteen opiskelutila, jossa lapset voivat lukea kirjaston kirjoja tai työskennellä tietokoneidensa kanssa.

Normiopetustilat koostuvat soluista, opetustilat ovat avoimia, erotettu verhoilla tai lasiseinillä. Tässä tilassa on kolme aluetta ja pienopetustila. Solu on tarkoitettu kolmelle perusopetusryhmälle, oppilaita solussa taitaa olla jonkin verran yli 60.

Tiloissa on pehmeitä kalusteita sekä työpöytiä työtuoleineen. Oppilailla on seinillä omat säilytyslokerikkonsa. 

Ihmetyttää, miksei voi suunnitella uuden oppimiskäsityksen mukaisia oppilaiden työpöytiä, joissa on jokaiselle oppilaalle oma säilytystilansa. Tavaroiden edestakainen raijaaminen säilytyslokerikoista työpisteisiin ja takaisin vie paljon ylimääräistä aikaa sekä aiheuttaa aivan turhaa hälyä.

Solun työpöytätila on toimiva, tekniikka on aivan mahtavaa uusine valkotauluineen ja heittimineen sekä isoine monitoreineen. Tosin opettajien työpisteet ovat liian pieniä.

Solun pienopetustila on eristetty lasiseinin.

Lukusoppi on piilotettu seinään. Kun romaaneja luetaan, moni lapsi haluaa suojaisaan soppeen.

Työpöydät ovat vankkoja ja niitä on helppo siirrellä, koska toisessa pöydän jalkaparissa on rullat. Työistuimet ovat toimivia ja mukavia ja helposti liikuteltavia ja säädeltäviä.

Pyöreistä palasista koottu sohvanurkkaus on myös suosittu lukupaikka, tarpeen tullen paloja voi asetella eri asetelmiin.

Tilojen erottelijana lasiseinä toimii mainiosti, se antaa avaruutta sekä eristää ääntä hyvin. 

Verhot on erittäin huono ratkaisu akustiikan kannalta. Lisäksi verhot tekevät tiloista ahdistavan tunkkaisia, ja tietenkin lapset roikkuvat niissä tai kurkkivat niiden takaa.

Lattiapinnoitteet vaihtelevat, paljon kulutusta vaativissa tiloissa on muoviset kokolattiamatot, ks oranssi. Muuten käytetään akustisesti hyviä ja jaloille mukavia tekstiilikokolattiamattoja, joita on helppo puhdistaa toisin kuin 1970-luvun kokolattiamattoja. Fiilis on hyvin kodinomainen ja lämmin.

Liikuntasali on liian pieni. Isoihin kaupunkeihin pitäisi rakentaa vain kunnollisen kokoisia saleja, esim. Vantaalla urheiluseurojen tarpeisiin kaupungissa on liian vähän tilaa. 

Rajatorpan koulun opettajat ovat tyytyväisiä saliin, sillä vanhan, puretun koulun päärakennuksen sali oli vieläkin pienempi kuin nykyinen sali. Lattiapinnoiteena on pehmeähkö muovi, joka toimii liikuntatunneilla hyvin.

Kuten lähes joka koulussa liikuntasalin välinevarasto on auttamattoman liian pieni, vain perusliikuntavälineet mahtuvat ja niiden liikutteleminen ja paikoilleen asetteleminen ei ole aina mutkatonta.

Teknisen käsityön (nyk. käytetään naurettavaa kovan käsityön tila) on käsittämättömän pieni, mieleen tulee joku pienen vanhan kyläkoulun teknisen käsityön luokka. Tilassa on neljän oppilaan veistopenkit, väleissä on ahdasta.

Konetila on erittäin pieni, eikä sitä ole eristetty oppilaiden työtilasta millään tavalla, mikä on iso suunnitteluvirhe. Kun kysyin asiaa suunnittelijoilta, minulle vastattiin, että saadaanhan ne koneet aina nappia painamalla kiinni.

* * *

Rajatorpan koulun päärakennus on Vantaan ensimmäinen ns. uuden oppimiskäsityksen mukaan suunniteltu kokonaan uusi koulurakennus. 

Kokonaisuudessaan Rajiksen uudisrakennus on erittäin viihtyisä, tilat ovat pääosin toimivia, liikkuminen paikasta toiseen on melko helppoa. Parissa tilassa opetustila ja käytävätila ovat samaa tilaa, mikä joskus voi aiheuttaa turhaa hälyä. 

Neliömetrejä on aivan liian vähän.

Annan Rajiksen uudisrakennukselle arvosanan 8 ja puoli. 

Harmittaa, kun suunnittelussa ei voitu ottaa oppia Hämeenkylän koulun parista väistövuodesta Sanomalassa. Hämeenkylän koulun opettajat kirjasivat kaikki avoimen oppimistilan tuomat ongelmat, ja opettajien kokemuksia hyödynnettiin Hämeenkylän yhtenäiskoulua  suunniteltaessa.

Lyhyesti uusien koulujen suunnittelijoille:

1. alakouluihin luokille omat luokat

2. ei täysin avoimia tiloja, ei väliverhoja, vaan helposti avattavia ja akustisesti hyviä lasiseiniä

3. neliömetrejä riittävästi

Seuraavassa Uutta oppimisympäristöä etsimässä -blogikirjoitussarjassa onkin vuorossa Hämeenkylän koulu.