Vantaan Sanomien juttu quornista ja vähän soijastakin

Kuvateksti: Pähkinärinteen koulussa työskentelevä Kai-Ari Lundell tutkaili sulatettuja quorn-kuutioita. Hänen mukaansa koulussa tarjottava quorn-moussaka (kuvan annos ei ole kyseinen ruokalaji) maistuu oppilaille selvästi huonommin kuin tavallinen jauhelihaversio.

12.9. Vantaan Sanomat

Vantaalaisoppilaille syötetään teollista sienivalmistetta

Vantaalaisoppilaiden lautasille on tänä vuonna ilmestynyt erikoinen ruoka. Punahomeesta valmistettu synteettinen proteiinivalmiste nimeltä quorn.

Quornia on tarjolla Vantaalla kerran kuudessa viikossa, ja samaa tarjoilevat myös Helsingin koulut.

Vantaalaisopettaja, vuoden luokanopettajaksikin valittu Kai-Ari Lundell kertoo hämmästyneensä, kun sai kasvisruokapäivänä quorn-moussakaa eteensä.

– En tiennyt yhtään, mitä syön, sanoo asian Uuden Suomen blogissaan esiin nostanut Lundell.

Hän paineli heti googleen etsimään valmisteesta lisätietoa.

– Punahomesientä voi käsittääkseni olla talon rakenteissa ja kasveissa ja niistä sitä myrkytetään pois, Lundell päivittelee.

Quorn tuodaan Vantaalle Iso-Britanniasta.

– Jurppii, kun Suomessa on paras satokausi meneillään ja meillä lapsille syötetään ulkomailta tuotua soijaa ja quornia.

Vantaan kaupunki tilaa suurimman osan ruoistaan Vantilta. Vantin ateria- ja puhtauspalvelujohtaja Pirjo Huvila-Nicklénin mukaan quornia tilataan, koska sen ravintoarvo on hyvä.

– Tuotteessa on korkealaatuista proteiinia, kuitua ja vähän rasvaa. Quornissa on myös paljon vitamiineja ja kivennäisaineita.

Oikeiden sienien hinta ei ole quornia kalliimpi, mutta sienien kypsennyshävikki on Huvila-Nicklénin mukaan suurempi.

– Sieniä täytyy ostaa enemmän kuin quornia. Tarvitsemamme määrän sieniä on mahdollista saada ainoastaan pakasteena tai säilykkeenä.

Lundell uskoo, että quorn ei pärjää proteiiniarvoillaan tavalliselle jauhelihalle.

– Quornia pitäisi syödä kaksinkertainen määrä jauhelihaan verrattuna, että saisi saman määrän proteiinia.

Lundell ei pidä kasvisruokaa sinänsä huonona, vaan toivoo, että tarjolla olisi suomalaisia kasviksia, joiden alkuperä olisi selvillä.

Huvila-Nicklénin mukaan ruoan valintakriteerinä ei voi olla kotimaisuus.

– Kaupungin elintarvikehankintoja säätelee hankintalaki, jonka mukaan kunnan tulee kilpailuttaa hankinnat. Hankintalaki edellyttää, että ketään ei saa syrjiä.

– Muista sopimusvaltioista tuleviin tarjouksiin on sovellettava samoja ehtoja kuin Suomesta tuleviin tarjouksiin.

Vantaalla kasvisruokapäivä on kerran viikossa. Lundell miettisi käytännöt uudelleen.

– Koulun tavoite on, että ruokaa syödään. Ei ole mitään järkeä, että ruokaa kipataan läjäpäin jäteastioihin, kun se ei maistu. Lasagne ei maistu oppilaille yhtä hyvin, jos se on tehty soijasta kuin, jos se olisi tehty jauhelihasta.

– On hassua, että lihapäivänä on aina tarjolla kasvisruokaa, mutta kasvispäivänä ei saa liharuokaa.

Toimittaja: Jonna Hovi-Horkan

Kuvat: Johanna Erjonsalo

Kuvateksti: Quorn-valmistetta löytyy myös kauppojen pakastealtaista muun muassa kuutioina ja rouheena.

Mikä ihmeen quorn?

Quorn on mykoproteiinista eli sieniproteiinista synteettisesti valmistettavien proteiinivalmisteiden tuotemerkki.

Quorn on kehitetty lihan korvikkeeksi. Sen keksijä on tohtori Gerald Solomon.

Quorn sisältää proteiinia, ravintokuitua ja se on vähärasvainen.

Quorn valmistetaan punahomeesta käymismenetelmällä.

Quorniin lisätään sideaineeksi munanvalkuaista, joten se ei sovi vegaaniseen ruokavalioon. Quorn ei myöskään sovi keliaakikoille.

Quornista valmistettuja tuotteita on ollut Suomessa myynnissä syksystä 2012 lähtien.

Lähde: Wikipedia ja Vantaan kaupunki

Enkeliporsaan arvio Vantaan Sanomien jutusta:

Ysi. Juttu on omalla tavallaan hauska, ainakin aihepiiriltään. Juttu on tehty omalta osaltani puhelinhaastattelun sekä blogikirjoituksen perusteella. Kuva, jossa olen syöväni kanaa matkivaa quornia, on lavastettu. Toisin kuin kananlihan haistelu quornin haistelu oli etovaa.

Huvila-Nicklénin mukaan ruoan valintakriteerinä ei voi olla kotimaisuus.

Minä olen tasan eri mieltä. 

Olen varma siitä, että suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että  pitää suosia puhdasta suomalaista ruokaa, jonka alkuperä tiedetään. 

Pitää laatia kilpailutuskriteerit siten, että suomalainenkin ruoka pärjää. 

Luulen, että Suomessa noudatetaan hankintalakeja orjallisemmin kuin missään muussa EU-maassa. Sahataan omaa oksaa.

Ilta-Sanomien juttu Wilmasta

Kuva: Martti Kainulainen

19.4. Ilta-Sanomat

Suomen koululaistenuusi villitys huolestuttaa: "Lasten rikosrekisteri" leviää kaikkien nähtäväksi

”Wilma pilasi elämäni” -yhteisöstä tykkää lähes 50 000 ihmistä.

Netissä on alkanut opettajia ja vanhempia huolestuttava ilmiö, jossa yläkoululaiset oppilaat jakavat opettajien tekemiä Wilma-merkintöjä Facebookissa.

Teini-ikäiset oppilaat ottavat merkinnöistään kuvakaappauksia ja lisäävät niitä ”Wilma pilasi elämäni”- ja ”Kouluni Wilma pilasi elämäni” -ryhmiin.

Ilmiö on herättänyt huolta opettajissa. Useissa oppilaiden jakamissa kuvakaappauksissa näkyy merkinnän tehneen opettajan nimikirjaimet. Oppilaiden jakamat kuvakaappaukset leviävät laajalle, sillä sivustosta ”tykkää” lähes 50 000 ihmistä.

Poimintoja opettajien tekemistä Wilma-merkinnöistä, joita oppilaat ovat lisänneet ryhmän keskusteluihin.

"Ei opiskele, pelaa kännykällä, soittaa sillä sekä huudattaa soittoääniä: Kun ei saanut huomiota niin laittoi kondomin käteensä ja vaati opettajaa selittämään kuinka se on siihen tullut. Siten täytti sen ilmalla ja vihellytti sitä päästämällä ilmaa."

"Poistui luvattomasti koulualueelta Columbukseen ennen retkelle lähtöä. Ei totellut opettajan ohjetta palata koululle vaan matkusti Itäkeskukseen."

Vuoden luokanopettaja ihmeissään

Vuoden luokanopettajaksi valittu Kai-Ari Lundell kirjoitti aiheesta blogissaan.

- Ihan käsittämätön homma. Eivät ne ole julkista tietoa. Opettajat eivät tiedä, että heidän kirjoittamiaan merkintöjä jaetaan netissä. Mielestäni tämä menee samaan kategoriaan, missä opettajia kuvataan salaa ja lisätään video nettiin, Lundell kertoo.

Moni vanhempi ei edes tiedä lapsensa olevan Facebookissa, saati tämän jakavan omia hölmöilyjään sosiaalisessa mediassa. Lundell uskoo, etteivät oppilaat ymmärrä tekevänsä itselleen hallaa jakamalla merkintöjä netissä.

- Oppilaankin kannalta se on ihan järjetöntä. Levitellä nyt omia mokia pitkin tantereita, Lundell huomauttaa.

Lundellin mukaan oppilaille kannattaa muistuttaa nettietiketistä ja käytöstavoista.

Lundell itse opettaa alakoulussa, missä hänen mukaansa tilannetta on helpompi kontrolloida ja oppilaisiin saa kontaktin puhumalla. Alakoululaisilla ei ole pääsyä omaan Wilmaan, vaan lapsen opettaja ja vanhemmat viestivät keskenään sen välityksellä.

- Alakoulussa puutumme toistuvaan unohteluun tai käytökseen. On toki erilaisia käytäntöjä. Osa opettajista on erittäin tarkkoja ja osa suurpiirteisimpiä, Lundell kertoo.

”Lasten rikosrekisteri”

Vantaan Sanomat kertoi osan vanhemmista kokevan Wilman ”lasten rikosrekisteriksi”, johon merkitään vain oppilaan huono käytös ja häiriköinti.

Lundellin muistuttaa, että kyseessä on vain opettajien työväline – ei ”rikosrekisteri”. Opettajan mielestä pikkujutut on helpointa hoitaa Wilmassa.

- On nykytekniikasta hyötyä. Vanhemmat voivat ilmoittaa hammaslääkärireissun helposti. Isoimmissa asioissa, kuten riitatilanteissa, kannattaa yleensä soittaa. Viestejä kun voi lukea niin monella tavalla.

Lundell muistuttaa Wilman helpottaneen opettajien ja vanhempien yhteydenpitoa ja työtaakkaa huomattavasti. Enää opettajan ei tarvitse tulostella tiedotteita, liimata niitä reissuvihkoon tai kirjoittaa muistutuksia käsin.

- Jos yläkoulun opettajalla on 150 oppilasta, on hänellä muutakin tehtävää kuin kirjoittaa mukavia merkintöjä Wilmaan. Opetus on opettajan päätehtävä, Lundell muistuttaa.

Lundellin mukaan vanhemmilta tulee palautetta Wilmasta kohtuullisen vähän. Vanhemmat syyllistyvät liian helposti lapsesta tehtävistä merkinnöistä.

- Asia pitäisi ajatella niin, että jos lapsesta tulee paljon merkintöjä, pitäisi kotona puhua miksi niitä tulee. Ei siitä pidä loukkaantua. Päinvastoin, siinähän autetaan oppilasta.

Pauliina Jokinen

Enkeliporsaan arvio Ilta-Sanomien jutusta:

Seiska ja puoli. Juttu on tehty puhelinhaastattelun perusteella. Haastattelu tehtiin perjantain viimeisen tunnin, uskontotunnin jälkeen kello kaksi.

Yritin havainnollistaa Wilman monia puolia.

Muuten, kannattaa lukea Iltiksen jutun keskusteluosiota. Värikästä meininkiä, suurin osa kannattaa Wilmaa. 

Hauskin kommentti meni jotenkin näin:

Sillä Vuoden luokanopettajalla näyttää olevan mielipide joka asiaan.

Taitaa olla joku tuttu. Sitä paitsi vastailen kyllä, jos minulta kysytään.

Vantaan Sanomien juttu

Kuva Vantaan Sanomista, kuvateksti: Mohamedilla, Aleksilla ja Vuoden luokanopettajaksi valitulla Kai-Ari Lundellilla on hauskaa Pähkinärinteen koulun puutyöluokassa. Lundellille oppilaiden rohkaiseminen ja innostaminen on tuttua. Hän on toiminut opettajana jo yli 30 vuotta.

30.3. Vantaan Sanomat

Vuoden luokanopettaja: "Vantaalla sinusta huolehditaan"

Lundellin mieltä painavat Vantaan talousongelmat ja niiden heijastuminen kouluun.

– Vaikka talous on tiukoilla, rahaa pitäisi lyödä ongelmien ennaltaehkäisyyn, se tulee halvemmaksi.

Lundell toivoo, etteivät säästöt kurittaisi kaikkein pienempiä. Hänen mukaansa pieniltä lapsilta säästetty raha näkyy kuluina myöhemmin.

Vaikka talous on kuralla ja kaikesta säästetään, Lundell antaa Vantaalle myös ruusuja.

– Täällä kehitetään toimintaa ja kouluissa ei ole sellaisia eroja kuin esimerkiksi Helsingissä. Täällä on hyviä ja tasalaatuisia kouluja.

Tulevaisuuteen pitkänhuiskea ope katsoo luottavaisin mielin. Yksi asia häntä kuitenkin pelottaa.

– Mitä käy jos luokkakoot kohtuullisena pitävä valtion erityisavustus Vantaalle lakkaa?

– Opettajalla on edessään mahdoton tehtävä, jos luokassa on 30 oppilasta, joista osa on erityisoppilaita, pohtii Lundell.

Enkeliporsaan arvio Vantaan Sanomien haastattelusta:

Seiska miikka. En aivan saanut kaikkea läpi, mitä halusin, mutta toimittajathan haastatteluja vievät. Olisin halunut painottaa lujemmin koulutuksellista tasa-arvoa.

Kuva on hauska ja Aleksi onnistui tuomaan siihen välittömyyttä.

Potkut mielipidekirjoituksen takia?

Vantaan Sanomat 23.11.

Opettaja epäilee: Mielipide lehdessä toi potkut

Vantaalla erityisopettajana toimineen naisen lähettämä mielipidekirjoitus julkaistiin Vantaan Sanomissa syyskuussa. Kirjoituksessaan opettaja ilmaisi huolensa siitä, että koulussa joudutaan toimimaan vajailla resursseilla.

– Tarkoituksenani ei ollut missään tapauksessa arvostella koulun johtoa tai opettajia. En myöskään syyttänyt koulussa opiskelevia lapsia, kertoo tuolloin koeajalla työskennellyt nainen.

Nimimerkillä julkaistu mielipidekirjoitus sai naisen mukaan koulussa aikaan myrskyn.

– Esimieheni kysyi minulta kahdesti, olenko kirjoittanut kyseisen tekstin.

Muutaman päivän kuluttua koulu lähetti vastineensa. Vastineen julkaisun jälkeen nainen sai kutsun esimiehen pakeille.

– Kysyin, pitäisikö minun olla kutsusta huolestunut. Esimieheni vastasi, että ei.

Tapaamisessa naiselta kysyttiin mielipidettä siitä, miten hän kokee pärjänneensä työssään ja työyhteisössä.

– Kerroin, missä asioissa koin onnistuneeni ja missä oli vielä parannettavaa.

Tapaaminen päättyi siihen, että työsuhde purettiin.

Luin mielipidekirjoituksen Vantaan Sanomista heti tuoreeltaan. En silloin huomannut, että mielipidekirjoitus olisi ollut jollakin tavalla työnantajaa, Vantaan kaupunkia, parjaava. Vantaalainen erityisopettaja esitti asiallisesti huolensa siitä, ettei kuntouttavassa erityisopetuksessa ole riittävästi resursseja. Uskon, että kuka tahansa vantaalainen opettaja on samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Vantaan kaupungin toiminta-ajatus:

Vantaan kaupunki edistää asukkaidensa hyvinvointia, uusien työpaikkojen syntymistä,ja kaupungin kestävää kehitystä tarjoamalla hyvän toimintaympäristön ja järkevästi tuotetut palvelut. Toiminnan lähtökohtana on kuntalaisten osallisuus ja avoin viestintä. (Vantaan kaupungin sivuilta)

Avoimeen viestintään kuuluu avoin keskustelu. Olisi kummallista, jos asiantuntijat, tässä tapauksessa erityisopetuksen asiantuntijat eli erityisopettajat, suljettaisiin erityisopetuksen keskustelusta pois.

Mikäli erityisopettaja on irtisanottu mielipidekirjoituksen perusteella, on toimittu väärin.

Vaikka työntekijä olisi koeajalla, työsuhdetta ei lain mukaan saa purkaa syrjivällä tai muuten epäasiallisella perusteella. Syrjinnäksi luokitellaan laissa muun muassa se, että työntekijä joutuu mielipiteensä vuoksi muita huonompaan asemaan. (Vantaan Sanomat)

Kunta ei ole yksityisyritys, vaikka liike-elämän toimintamalleja on yritetty ujuttaa kunnallishallintoon.

Lokakuussa 2011 kunta-alalla työskenteli 429 00 kuukausipalkkaista ja 12 000 tuntipalkkaista. Palkattomalla virkavapaalla, työlomalla tms. oli tämän lisäksi 30 00 henkilöä. Tiedot ovat Tilastokeskuksen toukokuussa julkistamasta Kuntasektorin palkkatilastosta. (KT)

Ei voida ajatella, että lähes puolimiljoonaa aktiivista kuntien työntekijää jätettäisiin yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle. Suurin osa kuntien työntekijöistä asuu samassa kunnassa, jossa työpaikka on. 

Otan esimerkiksi itseni. Muutin viisivuotiaana Vantaalle silloiseen Helsingin maalaiskuntaan v. 1961. Kasvoin ja kävin kouluni Vantaalla. Koin Vantaan kasvun maalaispitäjästä suureksi kaupungiksi.

Aloitin Vantaalla opettajan työt v. 1980, olen maksanut veroni Vantaalle. Viisi lastani ovat käyneet tai käyvät vantaalaista peruskoulua.

Minulle on hyvin vaikea perustella, etten voisi osallistua kaupunkia koskevaan keskusteluun. Suomi on demokratia, meillä on sananvapaus. Jokainen saa ilmaista mielipiteensä vapaasti.

Vantaan Sanomien sivuilla käydään keskustelua irtisanomisesta. Nimimerkki Kössi kyselee: missä ovat ammattiliitot OAJ ja Tehy???onko talviunet kesken???vai pikkujoulut???

Vaikea sanoa mitään, kun en tiedä asiasta tarkemmin. Olettamukseni on, että kyseinen erityisopettaja ei kuulu Opettajien ammattijärjestöön. Muuten erityisopettaja olisi tietenkin ottanut yhteyttä Vantaan opettajien ammattiyhdistykseen. 

Järjestäytymätön työntekijä on lainsuojaton.

Lisäys:

On mielenkiintoista nähdä, kuinka tämä tapaus tulee hillitsemään keskustelua. Luulen, että moni empii tästä lähin omalla nimellään kirjoittelua lehdissä. Kaikki lehdet eivät mielellään julkaise nimimerkkikirjoituksia ollenkaan kuten Hesari tai Opettaja muuten kuin poikkeustapauksissa.

Asiallisella nimimerkkikirjoittelullakin on sijansa. Pelko ei saa kahlita.