Yykaakoo 3 - Vantaan uudet oppikirjamarssiaskeleet

http://www.edukustannus.fi

Markkinaoikeus:

Vantaan kaupungin hankintakeskuksen va. hankintajohtaja on 27.2.2013 tekemällään hankintapäätöksellä 14/2013 valinnut perusopetuksen 3. luokan suomenkielisten matematiikan perusoppikirjojen sekä niihin liittyvien eriyttämismateriaalien osalta joko oppikirjaan sisällytettynä tai erillisinä painettuina julkaisuina Vantaan ja Kauniaisten kaupungeille BTJ Finland Oy:n tarjouksen ja sen tarjoaman Edukustannus Oy:n kustantaman Yykaakoo 3 -kirjasarjan.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut 360.000 euroa.

Piipahdin hankintakeskuksen sivuilla. Oppikirjojen tuotevastuualueesta vastaa hankinta-asiantuntija Lisa Hartikainen.

Kaupungin opettajille ei ole juuri informoitu, että kolmansien luokkien matematiikan oppikirjat on kilpailutettu. Kaikille yhteiseksi oppikirjaksi on valittu  Edukustannuksen Yykaakoo 3 -kirjasarja. Olen kuullut, että kirjasarjaa hankintakeskuksen lisäksi on ollut valitsemassa jonkinlainen opettajaryhmä, jonka jäsenistä en tiedä yhtään mitään. En tiedä, kuka on valinnut ko. ryhmän.

Tätä ennen oppikirjat on aina valittu koulun tasolla. Valinta on voinut olla koulun opettajien yhteinen päätös, luokka-asteen opettajien yhteinen päätös tai yksittäisen opettajan päätös. 

En ole kuullutkaan, että missään joku hankintakeskuksen hankinta-asiantuntija olisi päättänyt oppikirjavalinnoista korkeasti koulutettujen opettajien puolesta. 

Kilpailutus alkaa saada ällistyttäviä piirteitä.

Oppikirjat oheistuotteineen ovat opettajien työkaluja. Suomessa opettajuuteen on aina kuulunut autonomia, mikä osaltaan on pitänyt suomalaisen perusopetuksen tason hyvänä. Vantaalla opettajien autonomia on saanut vuotavan pistohaavan. 

En halua, että joku kaupungin hankinta-asiantuntija tai kukaan muukaan päättää puolestani, millä kirjasarjalla opetan oppilaitani. 

Mielenkiintoista on, että valitussa kirjasarjassa ei ole E-kirjoja ollenkaan, mistä erityisopettajat tuskin ovat riemuissaan.

Tiedekeskus Heurekassa järjestetään tutustumistilaisuus Yykaakoo-Neeviikuu -sarjaan ti 4.3. klo 14.00-17.00 eli opettajien vapaa-ajalla. En mene paikalle. 

Kustannusosakeyhtiö Otava valitti hankintapäätöksestä markkinaoikeuteen. Valitus jätettiin tutkimatta. Päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Vantaan Sanomien juttu quornista ja vähän soijastakin

Kuvateksti: Pähkinärinteen koulussa työskentelevä Kai-Ari Lundell tutkaili sulatettuja quorn-kuutioita. Hänen mukaansa koulussa tarjottava quorn-moussaka (kuvan annos ei ole kyseinen ruokalaji) maistuu oppilaille selvästi huonommin kuin tavallinen jauhelihaversio.

12.9. Vantaan Sanomat

Vantaalaisoppilaille syötetään teollista sienivalmistetta

Vantaalaisoppilaiden lautasille on tänä vuonna ilmestynyt erikoinen ruoka. Punahomeesta valmistettu synteettinen proteiinivalmiste nimeltä quorn.

Quornia on tarjolla Vantaalla kerran kuudessa viikossa, ja samaa tarjoilevat myös Helsingin koulut.

Vantaalaisopettaja, vuoden luokanopettajaksikin valittu Kai-Ari Lundell kertoo hämmästyneensä, kun sai kasvisruokapäivänä quorn-moussakaa eteensä.

– En tiennyt yhtään, mitä syön, sanoo asian Uuden Suomen blogissaan esiin nostanut Lundell.

Hän paineli heti googleen etsimään valmisteesta lisätietoa.

– Punahomesientä voi käsittääkseni olla talon rakenteissa ja kasveissa ja niistä sitä myrkytetään pois, Lundell päivittelee.

Quorn tuodaan Vantaalle Iso-Britanniasta.

– Jurppii, kun Suomessa on paras satokausi meneillään ja meillä lapsille syötetään ulkomailta tuotua soijaa ja quornia.

Vantaan kaupunki tilaa suurimman osan ruoistaan Vantilta. Vantin ateria- ja puhtauspalvelujohtaja Pirjo Huvila-Nicklénin mukaan quornia tilataan, koska sen ravintoarvo on hyvä.

– Tuotteessa on korkealaatuista proteiinia, kuitua ja vähän rasvaa. Quornissa on myös paljon vitamiineja ja kivennäisaineita.

Oikeiden sienien hinta ei ole quornia kalliimpi, mutta sienien kypsennyshävikki on Huvila-Nicklénin mukaan suurempi.

– Sieniä täytyy ostaa enemmän kuin quornia. Tarvitsemamme määrän sieniä on mahdollista saada ainoastaan pakasteena tai säilykkeenä.

Lundell uskoo, että quorn ei pärjää proteiiniarvoillaan tavalliselle jauhelihalle.

– Quornia pitäisi syödä kaksinkertainen määrä jauhelihaan verrattuna, että saisi saman määrän proteiinia.

Lundell ei pidä kasvisruokaa sinänsä huonona, vaan toivoo, että tarjolla olisi suomalaisia kasviksia, joiden alkuperä olisi selvillä.

Huvila-Nicklénin mukaan ruoan valintakriteerinä ei voi olla kotimaisuus.

– Kaupungin elintarvikehankintoja säätelee hankintalaki, jonka mukaan kunnan tulee kilpailuttaa hankinnat. Hankintalaki edellyttää, että ketään ei saa syrjiä.

– Muista sopimusvaltioista tuleviin tarjouksiin on sovellettava samoja ehtoja kuin Suomesta tuleviin tarjouksiin.

Vantaalla kasvisruokapäivä on kerran viikossa. Lundell miettisi käytännöt uudelleen.

– Koulun tavoite on, että ruokaa syödään. Ei ole mitään järkeä, että ruokaa kipataan läjäpäin jäteastioihin, kun se ei maistu. Lasagne ei maistu oppilaille yhtä hyvin, jos se on tehty soijasta kuin, jos se olisi tehty jauhelihasta.

– On hassua, että lihapäivänä on aina tarjolla kasvisruokaa, mutta kasvispäivänä ei saa liharuokaa.

Toimittaja: Jonna Hovi-Horkan

Kuvat: Johanna Erjonsalo

Kuvateksti: Quorn-valmistetta löytyy myös kauppojen pakastealtaista muun muassa kuutioina ja rouheena.

Mikä ihmeen quorn?

Quorn on mykoproteiinista eli sieniproteiinista synteettisesti valmistettavien proteiinivalmisteiden tuotemerkki.

Quorn on kehitetty lihan korvikkeeksi. Sen keksijä on tohtori Gerald Solomon.

Quorn sisältää proteiinia, ravintokuitua ja se on vähärasvainen.

Quorn valmistetaan punahomeesta käymismenetelmällä.

Quorniin lisätään sideaineeksi munanvalkuaista, joten se ei sovi vegaaniseen ruokavalioon. Quorn ei myöskään sovi keliaakikoille.

Quornista valmistettuja tuotteita on ollut Suomessa myynnissä syksystä 2012 lähtien.

Lähde: Wikipedia ja Vantaan kaupunki

Enkeliporsaan arvio Vantaan Sanomien jutusta:

Ysi. Juttu on omalla tavallaan hauska, ainakin aihepiiriltään. Juttu on tehty omalta osaltani puhelinhaastattelun sekä blogikirjoituksen perusteella. Kuva, jossa olen syöväni kanaa matkivaa quornia, on lavastettu. Toisin kuin kananlihan haistelu quornin haistelu oli etovaa.

Huvila-Nicklénin mukaan ruoan valintakriteerinä ei voi olla kotimaisuus.

Minä olen tasan eri mieltä. 

Olen varma siitä, että suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että  pitää suosia puhdasta suomalaista ruokaa, jonka alkuperä tiedetään. 

Pitää laatia kilpailutuskriteerit siten, että suomalainenkin ruoka pärjää. 

Luulen, että Suomessa noudatetaan hankintalakeja orjallisemmin kuin missään muussa EU-maassa. Sahataan omaa oksaa.

Golden sticks

crunchgear.com

Vantaalla, kuten muuallakin kunnissa ja valtiolla, kilpailutetaan tavaran toimittajat. Meillä toimittajana on Hansel, jonka moni vielä tuntee paremmin sen entisellä nimellä, Valtion Hankintakeskus.

Kouluun pitäisi saada joka maikalle muistitikut, koska kaikkea ei voida tietossuojasyistä enää tallettaa koulun tietokoneiden kovalevyille. Sellaista tietoa ovat mm. HOJKS:t eli henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevat suunnitelmat. (melkoinen sanahirviö muuten)

Kollegani olisi tilannut ne halvalla eräästä verkkokaupasta, oikein koulun logolla varustetut muistitikut muutaman euron kappalehintaan. Ihan noin vain ei enää kouluissakaan ostella. Kollegalleni lyötiin käteen Hanselin tuoteluettelo. Yhden muistitikun hinta luettelossa on yli 30 euroa, siis yli kuusinkertainen hinta!

Rasvainen on hinta, samanlaiselta vaikuttaa kilpailutuskin.

Puolalaista perunaa!

Yle 3.9.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) vaatii kuntapäättäjiltä vastuullisuutta ruokahankinnoissa. Anttila on tyrmistynyt tiedoista, että esimerkiksi kouluruokailussa on käytetty puolalaista perunaa.

Minäkin olen yhtä tyrmistynyt kuin ministeri Sirkka-Liisa Anttila. Hankitaan saman tien historian kirjat Venäjältä ja opettajat huitsin nevadasta.

Kyllä kuntapäättäjillä kaikessa säästämisvimmassaan pitäisi joku moraali olla.

Kaikenmaailman kilpailutus kunnissa on mennyt aivan liian pitkälle. Ihme, että yhden lyijykynäpätkän ostaminen ei vaadi moniportaista kilpailuttamista.

Tyyppiesimerkki löytyy kotikunnastani. Kouluille tuli lukuvuoden aluksi tilausbussin kilpailuttamisohjeet. Joka opintoretkelle pitäisi kilpailuttaa kolmea ennalta määrättyä liikennöitsijää.

Joukkoon ei kuulu se halvin yhtiö, jota koulumme säännönmukaisesti käyttää. Minusta tällainen kilpailuttaminen vaikuttaa pikemminkin kartellilta.

Jos aletaan kilpailuttaa, kilpailutetaan sitten kunnolla ja rehdisti.

Mutta eikö perunan pitäisi ainakin olla kotimaista? Pitääkö meidän hivuuttaa suomalainen maanviljelys lopullisesti henkihieveriin?

Ällöttävää.