Oppimisessa asenne on yhä edelleen ykkönen

Oh, Boy!

31.10. HS

Väitös: Alakoulun oppimiseroja selittävät asenteet, ajankäyttö, kaverit ja koulu

Alakoulun oppilaiden omat asenteet koulunkäyntiin vaikuttavat paljon oppimiserojen syntyyn, selviää Helsingin yliopistossa marraskuussa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Esimerkiksi kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat oppimisvalmistehtävissä yleisesti poikia paremmin, mutta ero selittyi tutkimuksen mukaan täysin tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. Asennetta ja yrittämistä mitattiin tehtävätilanteessa käytetyn ajan perusteella.

Kiinnostuksen määrä tehtäviä kohtaan ennusti myöhempää suoritusta, mutta sen sijaan yleisempi oppimista koskevat asenteet eivät olleet tutkimuksen mukaan suoraan yhteydessä tehtävästä suoriutumiseen.

Tutkimuksessa käytettiin kolmea seuranta-arviointiaineistoa kahden kaupungin alueelta: Helsingistä mukana oli 608 oppilaan satunnaisotos, jossa oppilaita seurattiin ensimmäisen luokan alusta kuudennen luokan loppuun.

Vantaalla seurattiin kahta noin 2 000 oppilaan ikäluokkaa ensimmäiseltä luokalta kolmannen luokan loppuun tai kolmannelta luokalta kuudennen luokan loppuun.

Psykologian maisteri Mari-Pauliina Vainikaisen väitöstutkimus näyttää vahvistavan arkihavaintoja.

Tutkimus on hyvin mielenkiintoinen jo otokseltaan, koska tutkimuksessa seurattiin helsinkiläisten ja vantaalaisten lasten oppimistuloksia. Helsingissä koulujen väliset erot ovat revenneet toisin kuin Vantaalla. 

Koulujen väliset erot kasvoivat Helsingissä kuuden vuoden seurannan aikana, mutta Vantaalla erot pysyivät pieninä koko seurannan ajan. (HS)

Asia ei ole uusi tai yllättävä. 

Huomasin kehityksen suunnan jo 1990-luvun lopulla ollessani töissä Helsingissä. Asian vahvisti myös Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelmaa johtanut dosentti Matti Rimpelä.

Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin (Properuskoulu 17.11.2011)

Ei ole mitään yllättävää siinäkään, että oppimisen suhteen asenne on merkittävä. Tyttöjen asenne todettiin paremmaksi kuin poikien. Todettiin myös, että pojat ovat alttiimpia toveripiirin vaikutuksille kuin tytöt.

Kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat arvioinneissa poikia paremmin, mutta ero selittyi kokonaan tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. (HS)

Jostain syystä nykykoulun pääoletusvirheitä on, että kaikki pystyvät oppimaan kaiken. On selvää, että lapsilla on suuria yksilöllisiä eroja oppimiskyvyssä. Myös kotien merkitys on lapsen koulunkäynnin suhteen on suuri.

Kaikki eivät voi oppia kaikkea.

Oppimaan oppiminen on ollut koulutuspolitiikan viime vuosikymmenten tärkeitä tavoitteita. "Sen todellisesta kehityksestä tiedetään vähemmän", tutkimuksen tiedotteessa todetaan. (HS)

Minut opetettiin opettamaan. Olen siis vanha pieru.

Oppimaan oppimisella tarkoitetaan osaamista ja uskomustekijöitä, jotka ohjaavat uuden oppimista ja uusien oppimishaasteiden kohtaamista. (Koulutuksen arviointikeskus)

Oppimaan oppimisen määritelmä on harvinaisen epäselvä. 

Koen yhä edelleen olevani enemmänkin opettaja kuin oppimisen ohjaaja. Oppimaan oppimisen -mantra ei ole jostain syystä uponnut minuun, vaikka ilkeäkieliset puhuvat, että tietoa ei voi kaataa oppilaan päähän. 

Alakouluissa lapset ovat pieniä. Kyllä heitä pitää vielä välillä opettaakin. 

Peruskoulun alaluokilla pitää opettaa perusasiat kunnolla. Hyvä olisi, jos lapset myös oppisivat ne kunnolla.

Suomalaiset lastenpsykiatrian asiantuntijat, Pontius Pilatus - pesen käteni?

Luin aamun hesarista erittäin hämmentäviä asiantuntijalausuntoja. Alkaa tosissaan tuntua, että asiat eivät ole enää kenenkään hanskassa. Vaikuttaa siltä, että koulut tullaan jättämään ongelmineen yksin. Silloin, kun ministerit alkavat huutaa toiveiden tynnyreitten perään, ollaan todellisessa pulassa.

HS Digilehti 15.10.

Ministeri toivoo apua väkivaltaisten koululaisten hoitoon

HS: Kou­lut tar­vit­se­vat no­peam­min apua vä­ki­val­tai­ses­ti käyt­täy­ty­vien op­pi­lai­den hoi­toon, sa­noo ope­tus­mi­nis­te­ri Juk­ka Gus­tafs­son (sd).

Avul­la hän tar­koit­taa so­siaa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen asian­tun­ti­joi­den pal­ve­lui­ta.

Enkeliporsas: Tämän nyt tietää jokainen. Kuinka Gustafsson aikoo nopeuttaa avun saantia? Mistä rahat?

HS: Eräs opet­ta­ja ha­luaa, et­tä kou­lu­kun­toi­suu­del­le ase­tet­tai­siin ra­ja, jot­ta kou­luun ei pää­si­si mis­sä kun­nos­sa ta­han­sa. Täs­tä Gus­tafs­son ei in­nos­tu.

"Se tar­koit­tai­si hel­pos­ti, et­tä kaik­kein hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vat jäi­si­vät ko­ko­naan kou­lun ul­ko­puo­lel­le."

Enkeliporsas: Kuinka niin? Eivätkö sairaalakoulut ole kouluja?

HS: Ope­tus­mi­nis­te­ri ei ha­lua tar­ken­taa, mi­tä lain­muu­tos konk­reet­ti­ses­ti tar­koit­tai­si.

Enkeliporsas: Koulut ja opettajat sekä oppilaat ja vanhemmat kaipaavat kouriintuntuvaa konkretiaa eikä turhanpäiväistä löpinää. Yllä oleva ministerin lause kuulostaa järjettömältä: Ministeri ei halua tarkentaa, mitä lainmuutos konkreettisesti tarkoittaisi. Miksi ministeri ei halua? Mitä hyötyä on tehdä hypoteettisia lainmuutoksia?

HS: "Ei pi­dä luo­vut­taa. Läh­tö­koh­tai­ses­ti pi­tää pyr­kiä pi­tä­mään lap­set kou­lu­työs­sä mu­ka­na."

Enkeliporsas: Tottakai pitäisi. Mutta, mitä pitää tehdä, kun lapsi ei ole koulukuntoinen? 

HS: Samaa miel­tä ovat las­ten­psy­kiat­rian asian­tun­ti­jat. Hei­dän mu­kaan­sa lap­sia pi­tää tu­kea pää­asias­sa kou­lus­sa ei­kä lä­het­tää hei­tä hoi­toon.

Enkeliporsas: Mitä vaivaa suomalaista lastenpsykiatriaa? Eikö sairaita lapsia pidäkään lähettää hoitoon? Onko suomalainen lastenpsykiatria nostanut kätensä ylös?

HS: "Pois­lä­het­tä­mi­sen kult­tuu­ri on mah­do­ton yh­tä­lö las­ten mie­len­ter­vey­den kan­nal­ta. Ei ole sel­lais­ta psy­kiat­ris­ta pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää, jo­ka ot­taa vas­taan kaik­ki, jot­ka ovat han­ka­lia jos­sa­kin ym­pä­ris­tös­sä", sa­noo las­tenp­sy­kiat­ri, Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen eri­tyis­asian­tun­ti­ja Juk­ka Mä­ke­lä.

Enkeliporsas: Erityisasiantuntija Jukka Mäkelä, ei ole kyse hankalista lapsista, vaan sairaista lapsista. Mistä poislähettämisen kulttuurista on kyse? 

Enkeliporsas: Jos kukaan ei ota vastuuta sairaan lapsen hoidosta, voidaan täydellä syyllä puhua julkisesta heitteillejätöstä.

HS: Mä­ke­län mie­les­tä kal­lii­den tut­ki­mus­jak­so­jen si­jaan voi­si ol­la jär­ke­väm­pää pal­ka­ta lap­sel­le oma avus­ta­ja.

Enkeliporsas: Tämä Mäkelän lause on pohjanoteeraus. Kun lapsi on mieleltään sairas, hankitaan luokkaan koulunkäyntiavustaja? Opettaja tai koulunkäyntiavustaja ei ole lääkäri tai mielenterveyshoitaja, ei sinnepäinkään. Opettajat on koulutettu opettamaan ja koulunkäyntiavustajat tukemaan lasten koulunkäyntiä.

HS: Myös do­sent­ti Mat­ti Rim­pe­län mu­kaan käy­tös­häi­riöi­sen lap­sen siir­tä­mi­nen kou­lus­ta psy­kiat­ri­sel­le osas­tol­le on ää­rim­mäi­sen har­voin myön­tei­nen asia.

Asiantuntijat ei­vät suos­tu ve­tä­mään ra­jaa sil­le, mil­loin lap­si on kou­lu­kun­toi­nen.

Enkeliporsas: Jos asiantuntijatkaan eivät suostu vetämään koulukuntoisuuden rajaa, niin kuka sen tekee? Miksi he eivät suostu? Mitä järkeä on kouluttaa asiantuntijoita, joilla ei ole käyttöä.

HS: Eri­tyis­pe­da­go­gii­kan pro­fes­so­ri Mar­jat­ta Ta­ka­la pu­hui­si mie­luum­min kou­lun kun­nos­ta: on­ko siel­lä ko­keil­tu eri­lai­sia ope­tus­jär­jes­te­ly­jä? On­ko siel­lä mah­dol­li­suus pien­luok­kiin, eri­tyis­opet­ta­jaan ja kou­lua­vus­ta­jaan?

Enkeliporsas: Mitä sitten tehdään, kun kaikki eväät on syöty, on ollut mahdollisuus pienluokkaan, erityisopettajaan ja koulunkäyntiavustajaan? Ja sitä paitsi Takala tietää aivan hyvin, että läheskään kaikkialla ei ole tarjolla pienluokkaa, erityisopettajaa ja koulunkäyntiavustajaa.

HS: "Kou­lu on lap­sen työ­paik­ka. Töi­hin ei voi men­nä rie­hu­maan. Jos siel­lä ei pe­da­go­gi­sis­ta tu­ki­toi­mis­ta huo­li­mat­ta pys­ty ole­maan, on yh­teis­kun­nan jär­jes­tet­tä­vä muu rat­kai­su."

Enkeliporsas: Lopulta ainoa järjellinen lause tuli professori Takalalta, jos mikään koulun tukitoimi ei ole auttanut, on yhteiskunnan järjestättävä muu ratkaisu.

Mikä se muu ratkaisu voisi olla? En keksi hyvällä tahdollakaan muuta kuin, että sairaalakouluja on perustettava lisää.

Painotan ennaltaehkäisyn merkitystä.

Kaikki ylimääräinen mikä yhteiskunnalta liikenee, on kohdistettava merkittävimpään nivelkohtaan, esikouluun ja peruskoulun kolmeen ensimmäiseen luokkaan. Kun lapsi on pieni, voidaan vielä jotain tehdä.

Yhteiskuntapolitiikkamme ontuu pahasti. Jotkut perheet voivat pahoin ja kukaan ei auta. Päinvastoin, neuvolaverkostoa on supistettu.

Pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää yleinen hissuttelu ja voivottelu. On toiminnan aika.

pro peruskoulu: Varhainen puuttuminen tuo säästöä

pro peruskoulu: Koulutus on ennaltaehkäisevää toimintaa

Lisäys:

Koska käsitteet ovat hämärtyneet joiltakin asiantuntijoilta, on selvennettävä:

Kouluissa opetetaan lapsia. Opettajat opettavat.

Sairaaloissa parannetaan ihmisiä. Lääkärit parantavat.

Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin?

Vantaan Sanomat 16.11.

Hyvät koulut houkuttavat perheitä muuttamaan

Kun Helsingin ja Espoon tietyissä kouluissa menestytään muita paremmin, niiden lähialueet alkavat vetää puoleensa perheitä, jotka haluavat lapsensa ”parempaan” kouluun. Lopulta koulujen ja asuinalueiden erot kasvavat entisestään.

Näin epäilee Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelmaa johtava dosentti Matti Rimpelä.

– Tämä on muna ja kana -kysymys, eli asukaspolitiikka ja koulut vaikuttavat kumpikin toisiinsa, Rimpelä toteaa.

Asia nousi esille, kun Skidi-tutkimusohjelman osatutkimuksessa viime keväänä selvisi, että pääkaupunkiseudulla Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueiden koulujen väliset erot koulumenestyksessä ovat kasvaneet jo nyt hälyttävän suuriksi.

Yhtenä syynä ilmiölle ovat erikoiskoulut ja mahdollisuus hakea soveltuvuuskokeilla muualle kuin oman alueen kouluun.

Vantaalla koulut on tutkimuksen mukaan poikkeuksellisesti onnistuttu pitämään melko tasa-arvoisina.

Syynä on pitkälti se, että Vantaalla ei ole juurikaan mahdollista hakea soveltuvuuskokeilla muualle kuin oman alueen kouluun. Lisäksi asuntopolitiikassa on suosittu sekamallia, eli esimerkiksi vuokra-asuntoja on rakennettu tasaisesti joka puolelle.

– Tietoisen linjauksen tarkoituksena on tukea nimenomaan oman alueen oppilaita, Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo sanoo.

Toisaalta taustalla on myös taloudellinen tilanne, jonka takia erikoisopetusta on Vantaalla jouduttu vähentämään.


Olen aina ollut sitä mieltä, että peruskoulujen erikoistuminen on kokonaisuuden kannalta pahasta.

Ns. soveltuvuuskokeilla erikoistuneet koulut karsivat kouluunsa vain ns. hyviä oppilaita. Muut jääköön jakomäkiin.

Olin Helsingin kaupungin opettajana vuosina 1998-2000. Malminkartanon koulu, jossa opetin, oli aivan tavallinen, ei siis erikoistunut koulu. Siellä oli muutama erityisluokkakin.

Ihmettelin jo silloin kaupungin koululaitoksen menoa. Linjauksena oli, että kouluja kehotettiin erikoistumaan jollakin tavalla.

Kun uutta koulua perustettiin, muodostettiin jonkinlainen suunnitteluryhmä miettimään tulevan koulun linjauksia. Suunnitteluryhmä oli kertaprojektin luonteinen, välttämättä heistä ei tullut kukaan tulevan koulun rehtoriksi tai opettajaksi. Uusi henkilökunta joutui sopeutumaan koulun linjauksiin.

Toisen luokan keväällä pyrittiin esim. liikuntapainoitteiseen kouluun. Pyrintöihin lähti liikunnallisesti poikkeavan lahjakas oppilas. Seuraavana päivänä hän tuli kouluun ilosta hyppien ja pomppien. Hän kertoi, että hän oli paras joka kisassa.

Oppilas ei kuitenkaan päässyt liikuntaluokalle, koska hän ei ollut sovelias. Pyrinnöissä mitattiin ilmeisesti myös muita kuin liikunnallisia ominaisuuksia. Hän oli rasavilli, liian vauhdikas.

Silloin viimeistään minulle valkeni, mistä oikeastaan on kysymys. Erikoistuneet koulut soveltuuskokeillaan eivät tee mitään muuta kuin seulo jyvät akanoista. Haetaan oppilaita, jotka pärjäävät koulussa hyvin. Haetaan sopivaa oppilasainesta (inhoan sanaa oppilasaines, koska ihmiset eivät ole muovailuvahaa).

Vantaan malli on aina ollut erilainen, oppilaat tulevat siihen kouluun, jonka alueella he asuvat.

Nyt Vantaalla aletaan toteuttaa todellista lähikouluperiaatetta. Osa erityiskouluista lakkautetaan ja oppilaat siirtyvät omien alueidensa lähikouluihin. Vantaan mallissa on riskinsä, joista olen jo useaan kertaan kirjoittanut. Suurin ongelma on rahoitus, koska malli on kustannusneutraali.

Toivottavasti Vantaa onnistuu lähikouluperiaateuudistuksessaan.

Vantaan asuntopolitiikan sekamalli, vuokra-asuntoja on ripoteltu kaikkialle tasaisesti, on ainoa oikea.

Pohjoismaiseen hyvinvointivaltion malliin ei kuulu minkäänlaiset reservaatit. Kuntien yhdistyminen saa heti vauhtia, kun pääkaupunkiseudun omituisuus, Kauniainen lopetetaan ja yhdistetään Espooseen.

Suomesta ei saa tehdä pikkuamerikkaa.

Peruskoulu on koko kansan koulu. Koulutuksellinen tasa-arvo on äärimmäisen tärkeää.

Vantaan Sanomat: Pääasiassa perhetausta selitti koulujen välisiä eroja koulumenestyksessä. 

Skiditutkimusohjelman osatutkimuksessa todettiin keväällä, että Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueiden yläkouluista löytyvät Suomen korkeimmat ja matalimmat yläkoulun päästötodistusten keskiarvot.

Enkeliporsas:

Raju tulos.

Peruskoulu on perusasioiden opettamista varten. Erikoistua voi peruskoulun jälkeen. Suurjaossa oppilaat vaeltavat joko lukioihin tai ammatillisiin oppilaitoksiin. Ainakin pääkaupunkiseudulla oppilaalla on mahdollisuus pyrkiä vaikka minkälaiseen erikoislukioon.

Ihmetellä sopii, miksi  Helsingin Sanomat ei ole uutisoinut Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelman tutkimusta tuloksineen?