Luin aamun hesarista erittäin hämmentäviä asiantuntijalausuntoja. Alkaa tosissaan tuntua, että asiat eivät ole enää kenenkään hanskassa. Vaikuttaa siltä, että koulut tullaan jättämään ongelmineen yksin. Silloin, kun ministerit alkavat huutaa toiveiden tynnyreitten perään, ollaan todellisessa pulassa.
HS Digilehti 15.10.
Ministeri toivoo apua väkivaltaisten koululaisten hoitoon
HS: Koulut tarvitsevat nopeammin apua väkivaltaisesti käyttäytyvien oppilaiden hoitoon, sanoo opetusministeri Jukka Gustafsson (sd).
Avulla hän tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen asiantuntijoiden palveluita.
Enkeliporsas: Tämän nyt tietää jokainen. Kuinka Gustafsson aikoo nopeuttaa avun saantia? Mistä rahat?
"Se tarkoittaisi helposti, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jäisivät kokonaan koulun ulkopuolelle."
Enkeliporsas: Kuinka niin? Eivätkö sairaalakoulut ole kouluja?
HS: Opetusministeri ei halua tarkentaa, mitä lainmuutos konkreettisesti tarkoittaisi.
Enkeliporsas: Koulut ja opettajat sekä oppilaat ja vanhemmat kaipaavat kouriintuntuvaa konkretiaa eikä turhanpäiväistä löpinää. Yllä oleva ministerin lause kuulostaa järjettömältä: Ministeri ei halua tarkentaa, mitä lainmuutos konkreettisesti tarkoittaisi. Miksi ministeri ei halua? Mitä hyötyä on tehdä hypoteettisia lainmuutoksia?
HS: "Ei pidä luovuttaa. Lähtökohtaisesti pitää pyrkiä pitämään lapset koulutyössä mukana."
Enkeliporsas: Tottakai pitäisi. Mutta, mitä pitää tehdä, kun lapsi ei ole koulukuntoinen?
HS: Samaa mieltä ovat lastenpsykiatrian asiantuntijat. Heidän mukaansa lapsia pitää tukea pääasiassa koulussa eikä lähettää heitä hoitoon.
Enkeliporsas: Mitä vaivaa suomalaista lastenpsykiatriaa? Eikö sairaita lapsia pidäkään lähettää hoitoon? Onko suomalainen lastenpsykiatria nostanut kätensä ylös?
HS: "Poislähettämisen kulttuuri on mahdoton yhtälö lasten mielenterveyden kannalta. Ei ole sellaista psykiatrista palvelujärjestelmää, joka ottaa vastaan kaikki, jotka ovat hankalia jossakin ympäristössä", sanoo lastenpsykiatri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erityisasiantuntija Jukka Mäkelä.
Enkeliporsas: Erityisasiantuntija Jukka Mäkelä, ei ole kyse hankalista lapsista, vaan sairaista lapsista. Mistä poislähettämisen kulttuurista on kyse?
Enkeliporsas: Jos kukaan ei ota vastuuta sairaan lapsen hoidosta, voidaan täydellä syyllä puhua julkisesta heitteillejätöstä.
HS: Mäkelän mielestä kalliiden tutkimusjaksojen sijaan voisi olla järkevämpää palkata lapselle oma avustaja.
Enkeliporsas: Tämä Mäkelän lause on pohjanoteeraus. Kun lapsi on mieleltään sairas, hankitaan luokkaan koulunkäyntiavustaja? Opettaja tai koulunkäyntiavustaja ei ole lääkäri tai mielenterveyshoitaja, ei sinnepäinkään. Opettajat on koulutettu opettamaan ja koulunkäyntiavustajat tukemaan lasten koulunkäyntiä.
HS: Myös dosentti Matti Rimpelän mukaan käytöshäiriöisen lapsen siirtäminen koulusta psykiatriselle osastolle on äärimmäisen harvoin myönteinen asia.
Asiantuntijat eivät suostu vetämään rajaa sille, milloin lapsi on koulukuntoinen.
Enkeliporsas: Jos asiantuntijatkaan eivät suostu vetämään koulukuntoisuuden rajaa, niin kuka sen tekee? Miksi he eivät suostu? Mitä järkeä on kouluttaa asiantuntijoita, joilla ei ole käyttöä.
HS: Erityispedagogiikan professori Marjatta Takala puhuisi mieluummin koulun kunnosta: onko siellä kokeiltu erilaisia opetusjärjestelyjä? Onko siellä mahdollisuus pienluokkiin, erityisopettajaan ja kouluavustajaan?
HS: Erityispedagogiikan professori Marjatta Takala puhuisi mieluummin koulun kunnosta: onko siellä kokeiltu erilaisia opetusjärjestelyjä? Onko siellä mahdollisuus pienluokkiin, erityisopettajaan ja kouluavustajaan?
Enkeliporsas: Mitä sitten tehdään, kun kaikki eväät on syöty, on ollut mahdollisuus pienluokkaan, erityisopettajaan ja koulunkäyntiavustajaan? Ja sitä paitsi Takala tietää aivan hyvin, että läheskään kaikkialla ei ole tarjolla pienluokkaa, erityisopettajaa ja koulunkäyntiavustajaa.
HS: "Koulu on lapsen työpaikka. Töihin ei voi mennä riehumaan. Jos siellä ei pedagogisista tukitoimista huolimatta pysty olemaan, on yhteiskunnan järjestettävä muu ratkaisu."
Enkeliporsas: Lopulta ainoa järjellinen lause tuli professori Takalalta, jos mikään koulun tukitoimi ei ole auttanut, on yhteiskunnan järjestättävä muu ratkaisu.
Mikä se muu ratkaisu voisi olla? En keksi hyvällä tahdollakaan muuta kuin, että sairaalakouluja on perustettava lisää.
Painotan ennaltaehkäisyn merkitystä.
Kaikki ylimääräinen mikä yhteiskunnalta liikenee, on kohdistettava merkittävimpään nivelkohtaan, esikouluun ja peruskoulun kolmeen ensimmäiseen luokkaan. Kun lapsi on pieni, voidaan vielä jotain tehdä.
Yhteiskuntapolitiikkamme ontuu pahasti. Jotkut perheet voivat pahoin ja kukaan ei auta. Päinvastoin, neuvolaverkostoa on supistettu.
Kaikki ylimääräinen mikä yhteiskunnalta liikenee, on kohdistettava merkittävimpään nivelkohtaan, esikouluun ja peruskoulun kolmeen ensimmäiseen luokkaan. Kun lapsi on pieni, voidaan vielä jotain tehdä.
Yhteiskuntapolitiikkamme ontuu pahasti. Jotkut perheet voivat pahoin ja kukaan ei auta. Päinvastoin, neuvolaverkostoa on supistettu.
Pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää yleinen hissuttelu ja voivottelu. On toiminnan aika.
pro peruskoulu: Varhainen puuttuminen tuo säästöä
pro peruskoulu: Koulutus on ennaltaehkäisevää toimintaa
Lisäys:
Koska käsitteet ovat hämärtyneet joiltakin asiantuntijoilta, on selvennettävä:
Kouluissa opetetaan lapsia. Opettajat opettavat.
Sairaaloissa parannetaan ihmisiä. Lääkärit parantavat.
pro peruskoulu: Varhainen puuttuminen tuo säästöä
pro peruskoulu: Koulutus on ennaltaehkäisevää toimintaa
Lisäys:
Koska käsitteet ovat hämärtyneet joiltakin asiantuntijoilta, on selvennettävä:
Kouluissa opetetaan lapsia. Opettajat opettavat.
Sairaaloissa parannetaan ihmisiä. Lääkärit parantavat.
Tärkeää. Törkeää.
VastaaPoistaVetää kyllä sanattomaksi. Miksi noita meidän lakien säätäjiämme ei kiinnosta?!
VastaaPoista
VastaaPoistaHesarin kirjoitus jättää opettajat yksin. Kirjoitus antaa ymmärtää, että jos lapsi oirehtii koulussa, on vika koulussa (opettajassa) ja lapsi pitää ”parantaa” siellä, missä hän on ”sairastunut”.
Kunpa tämä ongelma olisikin näin yksinkertainen. Perin harvoin on kysymys siitä, ettei koulussa ole jo laitettu kaikkia mahdollisia tukitoimia tappiin, kaikkien muiden oppilaiden kustannuksella. Kovin kauas ovat professorit ajautuneet karusta todellisuudesta.
Ei voi muuta kuin kiittää blogistia opetusalan kaikkein tärkeimmän asian ( lasten mielenterveys) ongelmakentän kiteyttämisestä, perusteluista ja kirkkaasta hahmottamisesta.
VastaaPoistaTämä kirjoitus oli todellakin lapsen puolella, vaikka opetusalan kyyhkysiltä näyttävät haukat vääntävät sen helposti opettajan näkökulmaksi.
Tämä ei voi olla mielipidekysymys. Moni asia on, muttei tämä.
Kain näkökulmaa on vaikea kiistää. Mutta ei tuollaista puhetta missään tuoda esiin noin.
Nyt ollaan mielipidemaastosuossa, jossa jopa opettajatkin ( ainakin koulutoimen, virastojen henkilöstö) saattavat "puolustaa lapsen oikeutta" opiskella a i n a omassa opetusryhmässään.
Herran jumala, jos tässä tuon vääristyneen idealismin nimissä pitäisi vielä alkaa valehdella vanhemmille, että heidän sairastunut lapsensa paranee ( ! ) luokassani.
Jokaisella on oikeus olla omassa luokassa ja olla siellä kokonaan tervetullut, mutta sairastuneella oppilaalla on oikeus myös saada ammattiapua.
Sairaan lapsen ammattiapu ei ole opettaja eikä avustaja.
Tuo yllä oleva juttu pitää laittaa eteenpäin kaikille mahdollisille asianosaisille. Uskon naivisti sen vaikutukseen, koska uskon naivisti että sairastunut lapsi tarvitsee ja ansaitsee parasta mahdollista hoitoa. Sitä nimitän vaikkapa yhteiskunnalliseksi lähimmäisenrakkaudeksi. Sen vaihtoehto ja vastakohta on tosiaan Kain sanoin, lapsen heitteillejättö.
Jorma
Jorma: "Jokaisella on oikeus olla omassa luokassa ja olla siellä kokonaan tervetullut, mutta sairastuneella oppilaalla on oikeus myös saada ammattiapua."
VastaaPoistaJuuri näin.