maanantai 15. lokakuuta 2012

Suomalaiset lastenpsykiatrian asiantuntijat, Pontius Pilatus - pesen käteni?



Luin aamun hesarista erittäin hämmentäviä asiantuntijalausuntoja. Alkaa tosissaan tuntua, että asiat eivät ole enää kenenkään hanskassa. Vaikuttaa siltä, että koulut tullaan jättämään ongelmineen yksin. Silloin, kun ministerit alkavat huutaa toiveiden tynnyreitten perään, ollaan todellisessa pulassa.

HS Digilehti 15.10.

Ministeri toivoo apua väkivaltaisten koululaisten hoitoon

HS: Kou­lut tar­vit­se­vat no­peam­min apua vä­ki­val­tai­ses­ti käyt­täy­ty­vien op­pi­lai­den hoi­toon, sa­noo ope­tus­mi­nis­te­ri Juk­ka Gus­tafs­son (sd).
Avul­la hän tar­koit­taa so­siaa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen asian­tun­ti­joi­den pal­ve­lui­ta.
Enkeliporsas: Tämän nyt tietää jokainen. Kuinka Gustafsson aikoo nopeuttaa avun saantia? Mistä rahat?

HS: Eräs opet­ta­ja ha­luaa, et­tä kou­lu­kun­toi­suu­del­le ase­tet­tai­siin ra­ja, jot­ta kou­luun ei pää­si­si mis­sä kun­nos­sa ta­han­sa. Täs­tä Gus­tafs­son ei in­nos­tu.
"Se tar­koit­tai­si hel­pos­ti, et­tä kaik­kein hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vat jäi­si­vät ko­ko­naan kou­lun ul­ko­puo­lel­le."
Enkeliporsas: Kuinka niin? Eivätkö sairaalakoulut ole kouluja?
HS: Ope­tus­mi­nis­te­ri ei ha­lua tar­ken­taa, mi­tä lain­muu­tos konk­reet­ti­ses­ti tar­koit­tai­si.
Enkeliporsas: Koulut ja opettajat sekä oppilaat ja vanhemmat kaipaavat kouriintuntuvaa konkretiaa eikä turhanpäiväistä löpinää. Yllä oleva ministerin lause kuulostaa järjettömältä: Ministeri ei halua tarkentaa, mitä lainmuutos konkreettisesti tarkoittaisi. Miksi ministeri ei halua? Mitä hyötyä on tehdä hypoteettisia lainmuutoksia?
HS: "Ei pi­dä luo­vut­taa. Läh­tö­koh­tai­ses­ti pi­tää pyr­kiä pi­tä­mään lap­set kou­lu­työs­sä mu­ka­na."
Enkeliporsas: Tottakai pitäisi. Mutta, mitä pitää tehdä, kun lapsi ei ole koulukuntoinen? 
HS: Samaa miel­tä ovat las­ten­psy­kiat­rian asian­tun­ti­jat. Hei­dän mu­kaan­sa lap­sia pi­tää tu­kea pää­asias­sa kou­lus­sa ei­kä lä­het­tää hei­tä hoi­toon.
Enkeliporsas: Mitä vaivaa suomalaista lastenpsykiatriaa? Eikö sairaita lapsia pidäkään lähettää hoitoon? Onko suomalainen lastenpsykiatria nostanut kätensä ylös?
HS: "Pois­lä­het­tä­mi­sen kult­tuu­ri on mah­do­ton yh­tä­lö las­ten mie­len­ter­vey­den kan­nal­ta. Ei ole sel­lais­ta psy­kiat­ris­ta pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää, jo­ka ot­taa vas­taan kaik­ki, jot­ka ovat han­ka­lia jos­sa­kin ym­pä­ris­tös­sä", sa­noo las­tenp­sy­kiat­ri, Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen eri­tyis­asian­tun­ti­ja Juk­ka Mä­ke­lä.
Enkeliporsas: Erityisasiantuntija Jukka Mäkelä, ei ole kyse hankalista lapsista, vaan sairaista lapsista. Mistä poislähettämisen kulttuurista on kyse? 
Enkeliporsas: Jos kukaan ei ota vastuuta sairaan lapsen hoidosta, voidaan täydellä syyllä puhua julkisesta heitteillejätöstä.
HS: Mä­ke­län mie­les­tä kal­lii­den tut­ki­mus­jak­so­jen si­jaan voi­si ol­la jär­ke­väm­pää pal­ka­ta lap­sel­le oma avus­ta­ja.
Enkeliporsas: Tämä Mäkelän lause on pohjanoteeraus. Kun lapsi on mieleltään sairas, hankitaan luokkaan koulunkäyntiavustaja? Opettaja tai koulunkäyntiavustaja ei ole lääkäri tai mielenterveyshoitaja, ei sinnepäinkään. Opettajat on koulutettu opettamaan ja koulunkäyntiavustajat tukemaan lasten koulunkäyntiä.
HS: Myös do­sent­ti Mat­ti Rim­pe­län mu­kaan käy­tös­häi­riöi­sen lap­sen siir­tä­mi­nen kou­lus­ta psy­kiat­ri­sel­le osas­tol­le on ää­rim­mäi­sen har­voin myön­tei­nen asia.
Asiantuntijat ei­vät suos­tu ve­tä­mään ra­jaa sil­le, mil­loin lap­si on kou­lu­kun­toi­nen.
Enkeliporsas: Jos asiantuntijatkaan eivät suostu vetämään koulukuntoisuuden rajaa, niin kuka sen tekee? Miksi he eivät suostu? Mitä järkeä on kouluttaa asiantuntijoita, joilla ei ole käyttöä.

HS: Eri­tyis­pe­da­go­gii­kan pro­fes­so­ri Mar­jat­ta Ta­ka­la pu­hui­si mie­luum­min kou­lun kun­nos­ta: on­ko siel­lä ko­keil­tu eri­lai­sia ope­tus­jär­jes­te­ly­jä? On­ko siel­lä mah­dol­li­suus pien­luok­kiin, eri­tyis­opet­ta­jaan ja kou­lua­vus­ta­jaan?
Enkeliporsas: Mitä sitten tehdään, kun kaikki eväät on syöty, on ollut mahdollisuus pienluokkaan, erityisopettajaan ja koulunkäyntiavustajaan? Ja sitä paitsi Takala tietää aivan hyvin, että läheskään kaikkialla ei ole tarjolla pienluokkaa, erityisopettajaa ja koulunkäyntiavustajaa.
HS: "Kou­lu on lap­sen työ­paik­ka. Töi­hin ei voi men­nä rie­hu­maan. Jos siel­lä ei pe­da­go­gi­sis­ta tu­ki­toi­mis­ta huo­li­mat­ta pys­ty ole­maan, on yh­teis­kun­nan jär­jes­tet­tä­vä muu rat­kai­su."
Enkeliporsas: Lopulta ainoa järjellinen lause tuli professori Takalalta, jos mikään koulun tukitoimi ei ole auttanut, on yhteiskunnan järjestättävä muu ratkaisu.
Mikä se muu ratkaisu voisi olla? En keksi hyvällä tahdollakaan muuta kuin, että sairaalakouluja on perustettava lisää.
Painotan ennaltaehkäisyn merkitystä.

Kaikki ylimääräinen mikä yhteiskunnalta liikenee, on kohdistettava merkittävimpään nivelkohtaan, esikouluun ja peruskoulun kolmeen ensimmäiseen luokkaan. Kun lapsi on pieni, voidaan vielä jotain tehdä.

Yhteiskuntapolitiikkamme ontuu pahasti. Jotkut perheet voivat pahoin ja kukaan ei auta. Päinvastoin, neuvolaverkostoa on supistettu.
Pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää yleinen hissuttelu ja voivottelu. On toiminnan aika.

pro peruskoulu: Varhainen puuttuminen tuo säästöä

pro peruskoulu: Koulutus on ennaltaehkäisevää toimintaa

Lisäys:

Koska käsitteet ovat hämärtyneet joiltakin asiantuntijoilta, on selvennettävä:

Kouluissa opetetaan lapsia. Opettajat opettavat.

Sairaaloissa parannetaan ihmisiä. Lääkärit parantavat.

5 kommenttia:

  1. Vetää kyllä sanattomaksi. Miksi noita meidän lakien säätäjiämme ei kiinnosta?!

    VastaaPoista

  2. Hesarin kirjoitus jättää opettajat yksin. Kirjoitus antaa ymmärtää, että jos lapsi oirehtii koulussa, on vika koulussa (opettajassa) ja lapsi pitää ”parantaa” siellä, missä hän on ”sairastunut”.

    Kunpa tämä ongelma olisikin näin yksinkertainen. Perin harvoin on kysymys siitä, ettei koulussa ole jo laitettu kaikkia mahdollisia tukitoimia tappiin, kaikkien muiden oppilaiden kustannuksella. Kovin kauas ovat professorit ajautuneet karusta todellisuudesta.

    VastaaPoista
  3. Ei voi muuta kuin kiittää blogistia opetusalan kaikkein tärkeimmän asian ( lasten mielenterveys) ongelmakentän kiteyttämisestä, perusteluista ja kirkkaasta hahmottamisesta.

    Tämä kirjoitus oli todellakin lapsen puolella, vaikka opetusalan kyyhkysiltä näyttävät haukat vääntävät sen helposti opettajan näkökulmaksi.

    Tämä ei voi olla mielipidekysymys. Moni asia on, muttei tämä.

    Kain näkökulmaa on vaikea kiistää. Mutta ei tuollaista puhetta missään tuoda esiin noin.

    Nyt ollaan mielipidemaastosuossa, jossa jopa opettajatkin ( ainakin koulutoimen, virastojen henkilöstö) saattavat "puolustaa lapsen oikeutta" opiskella a i n a omassa opetusryhmässään.

    Herran jumala, jos tässä tuon vääristyneen idealismin nimissä pitäisi vielä alkaa valehdella vanhemmille, että heidän sairastunut lapsensa paranee ( ! ) luokassani.

    Jokaisella on oikeus olla omassa luokassa ja olla siellä kokonaan tervetullut, mutta sairastuneella oppilaalla on oikeus myös saada ammattiapua.

    Sairaan lapsen ammattiapu ei ole opettaja eikä avustaja.

    Tuo yllä oleva juttu pitää laittaa eteenpäin kaikille mahdollisille asianosaisille. Uskon naivisti sen vaikutukseen, koska uskon naivisti että sairastunut lapsi tarvitsee ja ansaitsee parasta mahdollista hoitoa. Sitä nimitän vaikkapa yhteiskunnalliseksi lähimmäisenrakkaudeksi. Sen vaihtoehto ja vastakohta on tosiaan Kain sanoin, lapsen heitteillejättö.





    Jorma

    VastaaPoista
  4. Jorma: "Jokaisella on oikeus olla omassa luokassa ja olla siellä kokonaan tervetullut, mutta sairastuneella oppilaalla on oikeus myös saada ammattiapua."

    Juuri näin.

    VastaaPoista