Huolestuttavaa tutkimustietoa suomalaisista kouluista
Monien suomalaiskoulujen akustiikka ja äänieritys ovat kehnoja, kertoo tänään esitelty tutkimus.
Myös oppilaiden melutaso on kasvanut viimeisen 20 vuoden aikana.
Meteli häiritsee yhtälailla opettajia ja oppilaita. Se vaikuttaa oppilaiden keskittymiseen ja pahimmillaan hankaloittaa oppimista.
Tutkimuksessa selvitettiin akustiikkaa ja ääniergonomiaa 14 koulussa muun muassa Turussa ja Tampereella.
Hankkeen toteutti Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä.
Opettajia tutkimustieto tuskin yllätti.
Olisi kiva tietää, kuinka hyvin uudet koulutalot suunnitellaan akustiikan suhteen. Olen vieraillut muutamassa uudessa koulussa, mieleen tulee teollisuushallit.
Oma kouluni on rakennettu 1980-luvun alussa, koulun suunnitteli tunnettu kouluarkkitehti. Koulu on julkisivuja lukuunottamatta kestänyt yllättävän hyvin ajanhammasta, niin hyvin, että peruskorjausta on siirretty aina vaan eteenpäin. Olen eläkkeellä, kun koulu peruskorjataan. Tosin, kaikkia kouluja ei kannata edes peruskorjata, koska uudelleenrakentaminen tulee halvemmaksi.
Koulun akustiikkaa on paranneltu alunperinkin kattoon kiinnitetyillä akustolevyillä. Levyt toimivat. Luokat eivät ainakaan kaiu liikaa.
Koska olen ollut opettajana yhtäjaksoisesti yli kolmekymmentä vuotta, en ole huomannut minkäänlaista hyppäystä oppilaiden melutason kasvun suhteen. Jos melua on tullut lisää, kaikki on tapahtunut vaivihkaa, vähitellen. Ihminen tottuu.
Varmaa on, että nykylapset ovat avoimempia ja vilkkaampia kuin ennen, mikä aiheuttaa tietenkin pientä liikettä ja ääntä luokassa. Myönteinen aktiivisuus on hyvästä, metelöinti pahasta.
Iso ryhmä tuottaa enemmän melua kuin pieni.
Luokkakoon merkitys on suuri myös melun suhteen. Kun pikkuhiljaa ollaan siirtymässä inkluusioon, on pidettävä huoli, että ryhmät ovat pieniä. Monet erityisoppilaat eivät kertakaikkiaan siedä korkeaa melutasoa. Keskittyminen hajoaa täysin ja oppimista ei tapahdu. Aggressio nousee.
Muutenkin nykyihmiset elävät lähes jatkuvassa melussa. Kotona televisiot voivat olla jatkuvasti päällä, lapset ja nuoret pitävät nappeja korvissaan ja kuuntelevat musiikkia. Äänen voimakkuutta ei kukaan valvo.
Koululuokat voisivat mielellään säilyä meluvapaina vyöhykkeinä.
Aktiivista työnhyrinää en tulkitse meluksi, melupiikit ovat ikäviä.
Tekstit
Dramaattiseen tyyliini lisää melusta.
VastaaPoistaMehän aina ajattelemme että melu on uhka kuulolle, mutta lukemani tutkimukseen perustuvan artikkelin mukaan ( jompi kumpi tiedelehdistä, onko jollakin tallella?) melu on paljon vaarallisempaa: se on tappavaa saastetta, joka aiheuttaa vähintään epäsuorasti kuolemia maassamme joka vuosi.
Tämä perustuu siihen, että melu nostaa verenpainetta, sydämen sykettä ja häiritsee monella tapaa aivojen toimintaa. Jatkuvassa melussa toimiva riittävän iäkäs ihminen on siis vaaravyöhykkeellä. Pahinta on juuri epäsäännöllinen, osittain hallitsematon meluvalli, kakofonia ( luokkamelu?), joka nostaa stressihormonit huippuunsa.
Tähän melun vaaramomenttiin tulisi kiinnittää lisähuomiota työsuojelussa ja myös koulujen kestävän kehityksen ohjelmissa. Muistammehan että ympäristönsuojeluasiat ovat vain yksi keken osa-alueista. Ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen kuuluvat asiat kuuluvat kekeen siinä kuin kierrätyskin.
Laki turvaa myös oppilaille ja opettajille turvallisen työympäristön. Melu vähentää turvallisuutta kaikilla tavoin. Opetustilaan kunnon akustiikka ja blogistin mainitsema luokkakoko kuntoon.
Melusaastetta torjumaan nyt heti me kaikki.
Minä ainakin kärsin siitä enemmin kuin koulujen tietotekniikan ongelmista tai viherjätteen kierrätyksen takkuiluista eli lattialle pudonneista perunankuorista.
Ehdotankin että kaikissa kouluissa lisätään vähintään keke-ohjelmaan päätös olla hyväksymättä melussa työskentelyä/opiskelua
terevydellisistä ja sosiaalista syistä.
Jorma
(pitäisi Kai kai minunkin alkaa puhua hiljempaa...)