Jotain rajaa koulutusleikkauksiin

Koulutusmenojen osuus julkisista menoista (HS)

12.9. HS

Koulutuksesta säästettiin Suomessa pidempään kuin useimmissa muissa maissa, kertoo OECD:n vertailu

Koulutusmenojen osuus julkisista menoista jatkoi laskuaan Suomessa pidempään kuin useimmissa OECD-maissa, käy ilmi taloudellisenyhteistyön ja kehityksen järjestön tiistaina julkaisemasta laajasta vertailusta. Suomessa raportista tiedottivat Opetushallitus ja opetusministeriö.

Vuonna 2015 OECD-maissa käytettiin keskimäärin 11,1 prosenttia julkisista menoista koulutukseen, kun Suomessa osuus oli sen alle eli 10,5 prosenttia. Ruotsissa vastaava osuus oli 11,6 prosenttia. Vielä vuosina 2005 ja 2011 Suomen lukematkin olivat liki keskiarvoa.

Koulutusmenojen tarkastelu on nyt Suomen kannalta ajankohtaista, koska niiden leikkaukset ovat puhuttaneet paljon pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen ja myös edellisten hallitusten koulusäästöjen takia. Liki kaikki puolueet ovat myös luvanneet, että viimeistään seuraava hallitus kääntää suunnan.

* * *

Koulutusmenoja on leikattu säännönmukaisesti hallituskoalitioista huolimatta. Joskus tuntuu, että koulutusleikkauksista on tehty jonkinlainen yhteiskuntasopimus. 

Olen pariin kertaan blogissani maininnut Vantaan opettajien ammattiyhdistysyhdistys VOAY:n 90-luvun loppupuolella pidetystä koulutusristeilystä, jonka vieraana puhui EK:n (silloin vielä TT) tuleva puheenjohtaja, jo edesmennyt Seppo Riski. Hän totesi meille, että heidän kannaltaan peruskoulu on turha. Olin äimän käkenä, en saanut saanut sanaakaan suustani. 

Varmaan EK:n kannalta peruskoulu onkin turha. EK voi ajatella, että mitä sitä turhaan kaikkia ihmisiä kouluttamaan. Eihän kaikille kumminkaan riitä töitä, ja automatisaatio ja robotiikka tulee ja tappaa. Riittää, että vain se osa ihmisistä, joka tekee töitä, koulutetaan.

Kuuluin Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n edelliseen valtuustoon. Ennen eduskuntavaaleja 2015 järjestimme mielenosoitusmarssin koulusäästöjä vastaan. Marssin päätepisteenä oli Paasikiven aukio.

Paasikiven patsaan jalustalle oli laitettu mikrofoni, kaikkien puolueiden edustajat vakuuttivat vuorotellen, että koulusta ei enää säästetä. Koin puheet irvokkaina, koska olin satavarma, että voittaa vaalit mikä tahansa puolue tai tulee mikä tahansa hallituskoalitio, niin varmasti koulutuksesta tullaan säästämään.

Suomessa on viime vuosina ollut vallalla mieletön yksityistämisvimma, paraikaa yritetään rustata sotea. Jos sote menee läpi, oletan, että sen jälkeen on peruskoulun vuoro. Jotkut haluavat luopua yhtenäiskoulumallista kuten Ruotsissa on tehty. Siellä on tehoton rinnakkaiskoulujärjestelmä yksityiskouluneineen.

Rinnakkaiskoulurevanssi on elänyt koko peruskoulun ajan, joskus voimakkaampana, joskus heikompana. Loistavat Pisa-tulokset vuosina 2003 ja 2006 olivat suomalaisen peruskoulun torjuntavoitto. 

Kun peruskoulu on säästetty kuiviin, ja kun oppitulokset ovat rapaluokkaa, aletaan ulvoa susien lailla rinnakkaiskoulujärjestelmän ja yksityiskoulujen perään. 

Kasvatusalan ammattilaiset pelkäävät seuraavan Pisa 2018 tuloksia. Jos ei mitään tehdä, Pisa 2021 tulokset ovat jo täyttä murhaa. 

Pitää myös muistaa, että yhteiskunnallinen segregaatio syventää kuilua eri koulujen välillä varsinkin pääkaupunkiseudulla. Myös yksittäisten koulujen opetusryhmien oppimiserot ovat revähtämässä, koska osa vanhemmista passittaa lapsensa kieli- ja musiikkiluokille. Ei ole vaikea arvata, keiden lapset jäävät jäljelle jääville luokille.

Opiskelin luokanopettajaksi aatteellista syistä, voidaan puhua kutsumuksesta. Valmistuin opettajaksi muutama vuosi peruskoulun syntymän jälkeen v. 1980, voidaan perustellusti sanoa, että olen peruskouluaatteen läpitunkema mies. 

Olen Properuskoulu-blogissani puolustanut peruskoulua välillä ankarastikin. Parempaa koulujärjestelmää ei maan päälle ole koskaan rakennettukaan, en jaksa millään ymmärtää, miksi parasta mahotetaan.

Nyt yläkouluun lähetetään oppilaita, jotka eivät osaa kertotaulua. Kaikki peruskoulun käyneet eivät ymmärrä lukemaansa. Kohta joka viides ammattikoululainen keskeyttää. Osa pojista syrjäytyy pysyvästi. Kun peruskoulu pettää, syntyy ketjureaktio, joka heijastuu lukioihin ja ammattikouluihin sekä korkeakoululuihin. 

Sivistysvaltion perustehtävä on, että huolehditaan heikoimmista. 

Suomen koulutusmenot julkisista menoista v. 2015 olivat 10,5 prosenttia. Menot olivat alle OECD:n keskitason, mikä hävettää. Kun koulutusmenot ovat noin alhaalla, heikommat häviävät.

Suomalainen koulutus suhteessa rahallisiin panostuksiin on ollut ällistyttävän tehokasta samaan tapaan kuin suomalainen julkinen terveydenhoitokin. Mutta rajansa kaikella säästämisellä, kaatuu se paraskin taistelija, kun kovilla jatkuvasti ammutaan.

Koulutusmenojen säädyllinen taso julkisista menoista olisi 12 prosentin luokkaa. Australia sijoittaa koulutukseen 13,6 prosenttia julkisista menoistaan.

Kouluista autonomisia taloudellisia yksikköjä

Vantaan kaupungin uuden ilmeen mukainen logo

Yle 10.3.

Vantaa siirsi koulujen laskut rehtoreiden syyniin – kymmenien tuhansien säästöt parissa kuukaudessa

 Jo parissa kuukaudessa on huomattu, että kymmeniä tuhansia on maksettu turhaan. Vantaan perusopetuksen johtajan Ilkka Kalon mukaan koulujen laskujen puutteissa on ollut kyse esimerkiksi noin 70 000 euron virheistä.

–  Perusopetus maksaa koululaisten aterioista seitsemän miljoonaa vuodessa. Jos nyt on havaittu, että laskuissa on ollut 70 000 euron virhe, onhan se iso raha, mutta seitsemässä miljoonassa se ei ole iso raha,  Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo sanoo.

– Tämä on seuraava askel siinä, että saadaan kustannukset läpinäkyväksi.  Tällä yritetään parantaa sitä, että tiedämme paremmin mistä ostamme ja mistä maksamme, Ilkka Kalo sanoo.

Hyvin mielenkiintoinen uutinen Vantaalta - onko tämä ensimmäinen askel kohti koulujen taloudellista autonomiaa?

Koulut eivät oikeastaan pysty tarkaan laskemaan, kuinka paljon rahaa itse opetukseen uppoaa. Jonain vuonna opettajat sairastelevat enemmän kuin jonain toisena vuonna, joskus loppuvuodesta on tiukempaa. Myös äitiyslomat vaikuttavat.

Jos koulu on säästäväinen, pitää säästetyt rahat panna hätäisesti esim. seuraavan vuoden materiaalihankintoihin. Jokainen rehtori ja opettaja tuskailee siitä, että koulun talous laitetaan poikki kesken lukukauden, kun uusi vuosi alkaa. 

Olen monesti miettinyt, olisiko helpompaa, jos koulut voisivat pitkäjänteisemmin suunnitella omaa talouttaan yli kalenterivuoden? Säästetyt rahat jäisivät koulun omaan käyttöön.

Jos pelkästään laskujen tarkemmalla syynillä saadaan näinkin rohkaiseva säästö, miksei voitaisi ajatella, että taloudellista valtaa siirrettäisiin rohkeammin kouluille. Raha voitaisiin tiukemmin suunnata itse opetukseen.

Minkälaista tulosta syntyisi, jos kaikki koulun pyörittämiseen tarvittava raha annettaisiinkin kouluille?

- palkkarahat

      - opettajat

      - oppilashuoltohenkilökunta

      - keittiöhenkilökunta

      - siivoushenkilökunta

      - koulusihteeri

      - vahtimestari ja talonmies

- ruokarahat

- oppikirjarahat

- opetusvälinerahat

- materiaalirahat

- tietokoneet

- jne.

Koulu palkkaisikin itse myös muun koulun henkilökunnan. Silloin koko henkilökunta sitoutuisi paremmin kouluun ja sen kasvatustavoitteisiin. Kaikki olisivat myös kasvattajia. Nyt tuntuu siltä, että esim. kouluisännistä, keittiön työntekijöistä ja laitoshuoltajista on tehty hyppyheikkejä. Joskus esim. siivoojaat vaihtuvat alvariinsa.

Koulu hoitaisi itse myös ostot. 

Vahtimestarista voitaisiin tehdä laitoshuoltajien esimies, emäntä olisi tietenkin keittiön esimies.

Silloin, kun ihmiset saavat itse aktiivisemmin päättää työpaikkansa asioista, motivaatio nousee varmasti. Samalla voidaan vähentää byrokratiaa ja kouluviraston henkilökuntaa, saadaan lisää tehoja itse perustoimintaan, opetukseen.

Jos kouluista tulisi autonomisia taloudellisia yksikköjä, säästettäisiin myös kuntalaisten verorahoja.

Olen myös aikaisemmin esittänyt, että peruskoulu voitaisiin laittaa valtion kustannettavaksi, koska kaikilla kunnilla ei ole rahkeita pitää yllä säädyllistä peruskoulua. Valtio ohittaisi kunnallisen byrokratian lähes kokonaan, kunnille jäisi paikallinen pedagoginen johtaminen, ideointi. Rahat siirtyisivät pääosin suoraan koulujen budjetteihin.

Koska opetuksen ja kasvatuksen varsinaiset asiantuntijat tekevät työtä kouluissa, miksei heille voitaisi antaa taloudellinenkin valta.

Peruskoulu valtion harteille 3. (Properuskoulu 30.5.2104)

Kirves ei ole juustohöylä

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirves

21.10. HS / Pääkirjoitus

Koulu ei kelpaa vaaliteemaksi

Suomen rajojen sotilaallinen puolustus on tietysti tärkeää, mutta voitaisiinko välillä puhua muustakin kuin Natosta?

Vaikka henkisestä maanpuolustuksesta, johon kuuluu myös mallikas koulutus. Se ei koskaan yllä Suomessa vaaliteemaksi, kuten vaikka Ruotsissa.

Suomalaisnuoret toki menestyvät yhä esimerkiksi Pisa-testeissä loistavasti verrattuna naapurimaahan, jossa koulut on yksityistetty henkihieveriin eikä tasa-arvosta ole paljon jäljellä.

Suomi taas saa jatkuvasti kehuja, kuinka vähillä voimavaroilla päästään hyviin oppimistuloksiin. Mutta kuinka pitkälle tehostamisen voi viedä?

Koulua kurittavia leikkauspäätöksiä on tehty tällä vaalikaudella kahden miljardin euron edestä, ja lisää on tulossa.

Ensin juustohöylättiin, nyt pilkotaan kirveellä. Siinä on ajan koulusäästöjen henki.

Kirveen lyönnit ovat aina kohtalokkaita. Moni on lyönyt kirveellä polveensa, joku on puita pilkkoessaan katkonut sormiansa. Kun kirves kamahtaa kunnolla otsaan tai takaraivoon, henki lähtee, osui sitten kirveen terä tai hamara.

Kyllä koulutus kelpaa vaaliteemaksi siinä kuin Natokin.

Marjukka Liitenin pääkirjoitus on hyvä ja ajatuksia herättävä. Kannattaa lukea Liitenin kirjoitus kokonaisuudessaan.

Liiten kirjoittaa henkisestä maanpuolustuksesta. 

Kaikki tietävät, mitä tapahtuu, kun sotamoraali pettää. Silloin korttitalo kaatuu ja hävitään koko sota.

Peruskoulu on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka ja kruununjalokivi. Peruskoulu on maailman kustannustehokkain koulu, hyviä tuloksia saadaan aikaan pienemmällä rahalla kuin muualla.

Ihastelijoita tulee paikalle jopa kustannustehokkuuden auvosta Saksanmaalta:

Pisa-Schock in Finnland (Properuskoulu 4.10.2014)

Enkeliporsaan kouluteesit kiteytettynä löydät täältä:

Peruskoulu valtion harteille 3. (Properuskoulu 30.5.2014)

Jos ei nyt herätä eikä mitään tehdä, peruskoulun nakertajat pääsevät tavoitteeseensa. 

Peruskoulun nakertajat toimivat kuin kirjanpainajan toukat. Ensin otetaan kohteeksi yksi kuusi, sitten toinen. Kohta on koko metsä nurin, jos mitään ei tehdä.

Pula-aikanakin käytiin koulua

Kuva on Helsingin maalaiskunnan (nyk. Vantaa) Backaksen koulun (nyk. Veromiehen koulu) pihalta 1950-luvulta. Aloitin itse koulunkäyntini Veromiehen koulussa v. 1963.

Veromäen koulun sivuilta löytyi mielenkiintoista tietoa sota-ajalta:


Lokakuussa 1939 sota-arkisto tuotiin Helsingistä koululle ja talvisodan aikana osa arkiston henkilökuntaa toimi koululla.

Jatkosodan aikana koulun oppilaat avustivat koulun toimintaa. Oppilaat keräsivät viljaa, perunoita ja puita. Kesäisin tehtiin talkootöitä lähiseudun taloissa.

Vuosina 1943-1944 Backaksen tilalle sijoitettiin inkeriläisperheitä, joiden lapset kävivät koulua. Sodan loputtua inkeriläiset jouduttiin palauttamaan takaisin Neuvostoliittoon.


Mikä ihmeen sota-aika nyt on, kun suomalaista peruskoulua säästetään hengiltä?

- 25 kuntaa lomauttaa opettajiaan.

- Monessa kunnassa oppilaille annetaan opetusta vain minimimäärä.

- Joissain kunnissa säästetään kasvattamalla luokkakokoja, opettajia laitetaan kilometritehtaalle.

- Erityisopetusta kurjistetaan, koulunkäyntiavustajien perään saa huhuilla.

- Kouluja lopetetaan urakalla, joissain paikoin oppilaat istuvat bussissa päivittäin jopa maksimiajan 3 tuntia.

- Oppikirjoja kierrätetään vuodesta toiseen, työkirjoja ei oppilaille juuri jaeta.

Tuntuu oudolta, koska Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon rahaa ja mammonaa kuin nyt. Silti ei välitetä jälkikasvusta eikä Suomen tulevaisuudesta.

Kyse on arvovalinnoista.

Kummallisinta on, että Suomi pystyi kouluttamaan sodanjälkeisen suuren ikäluokan, vaikka
kaikesta oli pula. Samaan aikaan maksettiin ankaria sotakorvauksia Neuvostoliitolle. Isännät lahjoittivat tontteja kouluille, joita talkoilla nostettiin pystyyn korpikyliinkin.

Suuren ikäluokan edustajat ovat loistava esimerkki suomalaisen koulutuksen voimasta. Suomi muuttui agraariyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi, ja nyt olemme jo jonkinlainen tietoyhteiskunta.

Miksi koulutusta ei enää arvosteta?

Ilmeisesti meistä on kaikessa hyvinvoipaisuudessamme tullut yltiöitsekkäitä ihmisiä. Emme välitä enää toisistamme.

Mikä se semmoinen yhteiskunta on, joka ei välitä lapsistaan ja tulevaisuudestaan?

Löysin aivan loistavan lyhyen kuvauksen sota- ja pula-ajan kansakoulusta. Kannattaa lukea.


Kansakoulu sodan ja pulan vuosina (Hannu Syväoja, Kasvatushistoriallisen seuran julkaisu)

Kolmekymmentäluvun lopulla Suomi oli päässyt lamavuosista ja sisäpoliittisesta sekavuudesta. Elintaso nousi nopeasti. Ei ihme, että kesällä 1939 oltiin toiveikkaita. Seuraavana vuonna olisi Helsingin olympialaiset. Niitä odotettiin kiihkeästi.

Sitten jyrähti: alkoi toinen maailmansota. Talvisodan syttyminen muutti radikaalisti suomalaisten siviilielämänkin. Suuret suunnitelmat hiipuivat hätätilaratkaisuihin. Huippukokemusten odotukset vaihtuivat alistuneeseen rauhankaipuuseen.

Olen ehdolla ehdokkaaksi

Vantaan Perussuomalaiset - Uusi kasvo

Perussuomalaisten Uudenmaan piiri ry. on valinnut minut jäsenäänestykseen eduskuntavaaliehdokkuudesta.

Kiitän kovasti ihmisiä, jotka ovat kannattaneet minua.

Osaamiseni kärki on luonnollisesti koulutuspolitiikka. Olen koulutuksellisen tasa-arvon kannattaja, sillä koulutus on ainoa tie varsinkin köyhien ja naisten tasa-arvoon. Koulutus on investointi tulevaisuuteen.

Olen pienen ihmisen puolella.

Aamun Helsingin Sanomien pääkirjoitus oli upea, kannattaa painaa alla olevaa linkkiä ja lukea pääkirjoitus kokonaisuudessaan.


16.6. HS

Suomi pärjää koulutuksella

Toisin kuin näissä etelän maissa, kilpailukykypotentiaali on kuitenkin Suomessa hyvä. Kriisimaat petraavat nyt kilpailukykyään kovempaa tahtia kuin Suomi, mikä auttaa niiden taloutta taas kasvuun.

Työnantajaleiri esittelee usein julkista taloutta pohdittaessa todisteita siitä, että Suomessa julkisen talouden paino on Euroopan raskain, melkein 60 prosenttia suhteessa kansantuotteeseen – mikä on eri asia kuin osuus kansantaloudesta.

Totta sinänsä, mutta suomalaiset tulonsiirrot ja joiltakin osin hyvinkin tehokas julkinen sektori sotkevat vertailua. Suomessa julkinen "meno" muuttuu moniin maihin verrattuna paljon kivuttomammin jossain myöhemmässä kohdassa "tuloksi".

Kaikkien säästöbudjettien ja leikkausten keskellä Suomessa on pidettävä huolta siitä, että tulevaisuuden mittaukset kertoisivat hyvää nykyisistä ratkaisuista.

Suomessa kasvua ei saada työvoimapanoksen lisäyksestä. Jäljelle jää tuottavuuden nostaminen. Se vaatii investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Peruskoulu valtion harteille 2.

Olen blogissani kirjoittanut kuin hullu koulutuksellisesta tasa-arvosta, ja kuinka kunnat eivät pysty takaamaan kunnollista peruskoulutusta lapsilleen.

Kunnat eivät yksinkertaisesti pysty suorittamaan niille annettuja velvoitteita. 

Miksi peruskoulutus rahoituksen suhteen ei voisi olla kokonaan valtion harteilla?

Ensimmäisen kerran otin asian puheeksi Enbusken radio-ohjelmassa. Ehdotin kuningasajatukseni ohjelmassa mukana olleelle silloiselle opetusministerille, Henna Virkkuselle:

Enbusken radio-ohjelman jälkitunnelmia

Olen pohtinut asiaa myös blogikirjoituksissani:

Peruskoulu valtion harteille

Kadonneen tasa-arvon metsästys

99 kunnanjohtajaa 178:sta haluaa suurentaa opetusryhmiä

Nyt herätään pikkuhiljaa:

4.10. HS

Koulurahoituksen siirto valtiolle epäilyttää kuntia

Opetusministeriön ehdotus siirtää koko koulutusjärjestelmän rahoitusvastuu valtiolle epäilyttää kuntia.

"On vaikea ymmärtää, mistä se säästö siirron myötä tulisi, jos samalla kuntien vastuuta sosiaali- ja terveysmenoista lisättäisiin", ihmettelee kehittämispäällikkö Marja Lahtinen Kuntaliitosta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) haluaisi lisätä tuottavuutta budjetoimalla omaan pääluokkaansa kaiken koulutuksen rahoituksen peruskoulusta ammattikorkeakouluun.

Vastuu toiminnasta ja sen rahoittamisesta olisi siten samalla ministeriöllä. Kuntien rahoitusosuudet opetus- ja kulttuuritoimen menoihin poistettaisiin.

Ehdotus sisältyy OKM:n valtiovarainministeriölle toimittamaan esitykseen kuntien tehtävien karsimiseksi ja niiden menojen vähentämiseksi miljardilla eurolla.

OKM on niin oikeilla jäljillä kuin olla ja voi.

Tällä hetkellä Suomen kunnat ovat säästökurimuksessa. Koulutussuunnittelua eivät ohjaa järki ja suunnitelmallisuus, vaan paniikkinappula. Tehdään jatkuvasti paniikkipäätöksiä. Kaikissa kunnissa päätöksentekoon ei ole riittävää asiantuntemustakaan.

Ei uskalleta nostaa kunnallisveroa, pelätään kuntien välistä kilpailua, ja äänestäjiä. Vastuuta ei jaeta kuntalaisten kesken tasaisesti, vaan maksu langetetaan lapsille ja kuntien koululaitoksille.

Lue kirjoitukseni: 

Koulusäästöistä

Tyypillisiä paniikkikuntia ovat esim. Turku ja Vantaa. Säästöruuvia väännetään kierros vuosi kerrallaan kunnes ollaan lakisääteisyyden rajoilla. Tiedän tarkkaan oman kaupunkini tilanteen, jos vielä lisää säästöruuvia väännetään, niin rosahtaa. Rosahtaa, kun ei ole enää mitään säästettävää. 

Peruskoulua kurjistetaan lähes kunnassa kuin kunnassa. On pikkukuntia, joissa laeista ei välitetä ollenkaan. Lyödään tylysti laimin esim. kouluterveydenhoito tai erityisopetus. Koulupsykologeja ei ole mailla halmeilla. Ei edes yritetä ajatella, mikä kunnan peruspalvelutehtävä on. Ei välitetä tulevaisuudesta, kunnan jälkikasvusta, lapsista.

Arvoton on se perhe tai yhteiskunta, joka ei välitä lapsistaan.

On selvää, että OKM:n ajattelu saa vastustusta. 

"Vallan ja vastuun tulee olla siellä, missä koulutus toteutetaan", sanoo vastuualuejohtaja Eino Leisimo Jyväskylän kaupungista. (HS 4.10.)

Enkeliporsas:

Kun valtaa ja vastuuta käytetään väärin, valta ja vastuu on otettava pois. Ei ole mitään mieltä siinä, että Suomen tasoisessa sivistysvaltiossa ajaudutaan tilanteeseen, jossa lapset saavat eriarvoista ja -tasoista koulutusta asuinpaikasta riippuen.

Koulutusvastuu on jaettava yhdessä.

"Kyllä kunnilla pitää olla mahdollisuus vaikuttaa koulutukseen rahoitukseen vastakin", sanoo myös Espoon opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen. (HS 4.10.)

Enkeliporsas:

Mitä Kaisu Toivonen tarkoittaa? 

Tarkoittaako hän sitä, että kunnat saavat vastaisuudessakin aivan vapaasti kupata koulutukseen suunnattuja rahoja milloin mihinkin tarkoitukseen? Esim. Vantaalla rahoja on suunnattu Kehäradan ja Kehäkolmosen rakennushankkeisiin.

Missä kunnassa koulutusrahoja on viime aikoina suurennettu? Jopa perinteisesti niinkin rikkaat kunnat kuten Espoo ja Tuusula kuppaavat koulutukseen suunnattuja rahoja.

Kaisu Toivonen, ei kait mikään estä kuntaa satsaamasta kouluihinsa lisää rahaa, vaikka päävastuu peruskoulun rahoituksessa olisikin valtiolla.

Myöskään Laukaan koulutoimenjohtaja Juha Tolonen ei pidä hyvänä sitä, että päätäntävalta esimerkiksi koulujen lakkauttamisista otettaisiin kunnilta. (HS 4.10.)

Enkeliporsas:

Hyvin on koulujen lakkautusaalto pyyhkinyt ilman valtion puuttumistakin. Pelkääkö Juha Tolonen sitä, että valtio alkaisikin puuttua turhiin koulujen lakkauttamisiin?

Kannatusta tulee Opetushallituksesta.

Opetushallituksen pääjohtajalta Aulis Pitkälältä heruu ymmärrystä ehdotukselle: "Silloin rahoitus kohdistuisi siihen, mihin se on tarkoitettukin, eli ohjaus ja rahoitus olisivat samassa paikassa."

Hyvin toimivissa kunnissa on Pitkälän mukaan panostettu koulutukseen, mutta kuntien väliset erot ovat suuret. (HS 4.10.)

Enkeliporsas:

Aulis Pitkälä tietää, mitä puhuu.

Kunnat ovat saaneet mellastaa koulutukseen suunnattujen rahojen kanssa riittävän pitkään. Rahoja on suunnattu koulutuksen sijaan muihin kohteisiin kuten rakennushankkeisiin tai velanmaksuun.

Kuntien väliset erot ovat aivan liian suuret, koulutuksellista tasa-arvoa ei enää ole.

Koulutuksellisen tasa-arvon pyrkimys on peruskoulun kantava idea.