Onneksi olkoon Hymypoikapatsas!

28.5. Yle

Hymypoikapatsas on jo 60-vuotias

Kouluissa reippaalle, iloiselle ja kaikkien kaverille lahjoitettu hymypoikapatsas täytti tänä keväänä 60 vuotta.

- Taiteilija Heikki Nieminen ja Pentti Vilppula istuivat kahvilassa ja miettivät millä tavalla saisivat parempaa palvelua. Puoli vitsinä he totesivat, että palvelu olisi parempaa jos sen saisi hymyn kanssa. Siinä yhteydessä Nieminen ryhtyi piirtämään luonnosta, miltä tällainen hymy näyttäisi. Näin syntyi ensimmäiset hymyilevät pojan kasvot, jotka nyt tunnetaan hymypoikapatsaasta, kertoo patsaan historiasta toiminnanjohtaja Minna-Riikka Järvinen Kehittämiskeskus Opinkirjosta.

Tapahtuman seurauksena Heikki Nieminen teki samana vuonna ensimmäisen hymypoikaveistoksen. Tyttöpatsas saatiin vuotta myöhemmin.

- Kun vuonna 1954 jaettiin ensimmäinen hymypoikapatsas, jaettiin niitä silloin tytöillekin. Vielä nykyisinkin joillain kouluilla on tapana jakaa pelkkiä poikapatsaita, Järvinen kertoo.

- Joillekin se poika on se aito ja alkuperäinen. Molemmat patsaat ovat kutakuinkin edelleen saman näköisiä, kuin 60 vuotta sitten. Ainoa ero on oikeastaan se, että ensimmäiset patsaat olivat onttoja, kun kipsi oli 50-luvulla niin arvokasta, ettei ollut varaa tehdä kokokipsisiä. 80-luvulla siirryttiin kokokipsisiin, jotta patsaat eivät rikkoontuisi niin herkästi. Ja tänä päivänäkin veistokset tehdään käsityönä, jokainen yksitellen.

Hymypatsas hakkaa kevyesti erilaiset stipendit. Kun stipendit on aikoja sitten tuhlattu, hymypatsas sen kuin jököttää kirjahyllyssä tai pianon päällä hamaan loppuun saakka. 

Hymypatsaalla on sielu.

Opettajakunta jakaa stipendit, mutta useinmiten oppilastoverit äänestävät keskuudestaan, ketkä luokasta saavat Hymypatsaat.

Patsaan arvot ovat paikallaan.

Hyvän Toveruuden Kilvan palkitsemiskriteerit ovat pysyneet lähes muuttumattomina 60 vuoden ajan, mutta niitä on tulkittu eri vuosikymmeninä eri tavoin. Hymy-veistoksen edustamat arvot, toisten ihmisten arvostaminen, hyvä käytös ja ystävyys, ovat tärkeitä jokaiselle ihmiselle olipa hän minkä ikäinen tahansa. (Opinkirjo)

Vaikka Hymypatsas on edullinen (18,50 euroa), on sillä vahva symboliarvo.

Ennen vanhaan oppikouluaikaan patsaita jaettiin pari kappaletta per luokka keskiluokan viidennen luokan keväällä. Luokasta äänestettiin yksi poika ja tyttö. En enää muista, ketkä saivat luokaltani patsaat, mutta sen kuitenkin muistan, että patsaat menivät oikeisiin kohteisiin. Patsaat jaettiin kevätjuhlassa.

Nykyään patsaskäytännöt ovat hyvin erilaisia. Läheskään kaikissa kouluissa ei patsaita jaeta ollenkaan.

Joissakin kouluissa Hymypatsaita jaetaan joka luokalle joka vuosi, mikä on inflatoorista, patsaan saaminen menettää merkityksensä. Yhdelle ja samalle oppilaalle voi kertyä rivi patsaita.

Koulussani annetaan Hymypatsaat vain kuudennella luokalla, yhdelle tytölle sekä pojalle. 

Opettaja kertoo ensin kriteerit. Äänestystapa on suljettu lippuäänestys. Kun äänestetään, ei saa pulista eikä taktikoida. Meilläkin rehtori jakaa patsaat kevätjuhlassa.

Tasapelitilanteessa opettajan ääni ratkaisee. Opettajalle on varattu myös veto-oikeus, koska periaatteessa voi tapahtua niinkin, että luokka pakotetaan tavalla tai toisella äänestämään sellaista oppilasta, joka ei täytä Hyvän Toveruuden Kilvan kriteerejä. 

Onneksi en ole koskaan joutunut käyttämään veto-oikeuttani, sillä oppilaat ovat aina äänestäneet tosissaan ja olleet vilpittömän oikeudenmukaisia. 

Sitä paitsi Hymypatsas on kaunis patsas. 

Valkoinen kipsi luo patsaaseen viatonta lapsenomaista herkkyyttä. Patsaan pinta vaikuttaa yhtä kuultavalta kuin lapsen ihokin.

Shakki ja matti!

Pidän Pähkinärinteen koulun shakkikerhoa koulumme ruokalalassa, mikä on oikein inspiroiva pelipaikka shakinpeluulle. Taustalla näkyy Pähkinärinnettä kuvaava seinämaalaus, joka erehdyttävästi muistuttaa shakkilautaa!

Suomen Keskusshakkiliitto

Vuosi 2011 on koulushakin teemavuosi.

Tavoitteena on innostaa koululaisia shakin pariin, korostaa shakin myönteisiä vaikutuksia oppimiselle sekä kannustaa kouluja ja shakkikerho-ja nuorisoshakin edistämiseen. Teemavuoden aikana tuodaan shakkia ja sen myönteisiä vaikutuksia tunnetuksi koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Toisaalta edistetään shakkiseurojen koululaistoimintaa ja elvytetään koulujen shakkikerhoja. Toimintaa varten palkataan projektityöntekijä.

Perustaisitko koulushakkikerhon? Suosittelen.

Olen koulukerhoaatteen vahva kannattaja. Olen pitänyt vuosien varrella urheilu-, atk-ja kuviskerhoja. Säännöllisimmin olen pitänyt shakkikerhoa.

Pidän shakkikerhoa ylivoimaisesti parhaana kerhona. Kerhossa voivat pelata niin tytöt kuin pojatkin ikään katsomatta, pelaaminen yhdistää. Isommat oppilaat opettavat pienempiä. Shakissa lapsi oppii kunnioittamaan vastustajaansa, voittamaaan ja häviämään.

Shakissa lapsi oppii laskemaan monia siirtoja eteenpäin, mikä kehittää ajattelua. Pelatessa pitää olla luova, koska ottelut eivät ole samanlaisia. Pelatessa saa kamppailla ja hakea rajojaan. On mahtavaa päästä pulpetin äärestä kunnan kisoihin kisaamaan. Joskus ollaan lennetty aina Ouluun asti Koulujoukkueiden SM-kisoihin Koulun Suurjuhlille.

Nykylapset viettävät valtaisasti aikaa sähköisten vempaiden kanssa, telkkarin tai tietokoneen ääressä tai konsolipelejä pelatessa. Shakissa lapsi kohtaa toisen lapsen ja oppii keskittymään.

Kerhonvetäjän osana on motivointi ja ohjaaminen, kaikille lapsille on löydettävä sopivantasoinen pelikaveri. Alakoulun kerhon pitäminen ei vaadi syvällistä shakin tuntemusta. Alkuun pääsee shakin alkeisoppaaseen tutustumalla.

Kerhoon pitää hankkia kunnolliset laudat ja nappulat ja muutama shakkikello. Itse olen hankkinut kouluun muutamia shakkioppaita, joita olen lainaillut oppilaille.

Kerhoa kannattaa pitää kaksi tuntia kerrallaan kerran viikossa. Yhtenä lukuvuonna minulla oli kolme kahden tunnin kerhoa, ti, ke ja to klo 14.00-16.00, niin paljon halukkaita pelaajia oli! Kerhon pitäminen koulupäivien jälkeen kävi silloin vähän liian rankaksi.

Kunnon koulussa pitää olla kerhoja laidasta laitaan. Pähkiksessä on shakkikerhoni lisäksi bändi- ja kuorokerhot, atk- ja kokkikerhot sekä liikuntakerhoja.

Koulushakin teemavuoden sivusto

Kerhokeskus

Kerhonetti

ShakkiNet

Kerhoaate elpyy

Yle 7.10.

Koulujen kerhotoiminta liikuttaa

Koulut käynnistelevät hiipunutta kerhotoimintaansa uudelleen. Tämä on mahdollista, koska Opetushallitus on parin viime vuoden aikana lisännyt kerhotoimintaan suunnattuja määrärahoja. Erityisesti liikuntakerhojen perustamista toivotaan.

Lahdessa Salpausselän peruskoulu on yksi niistä kouluista, joissa kerhotoimintaa on elvytetty uudelleen henkiin vuosikausien hiljaiselon jälkeen. Tämän on mahdollistanut Opetushallituksen parin viime vuoden aikana kouluille myöntämä hankeraha.

Oppilasta kohden kerhorahaa on kymmenen euroa. Summa ei ole suuri, mutta kun kerhotoimintaa osallistuu vain osa oppilaista, niin päälle tuleva tukisumma kasvaa huomattavasti.

- Tänä syksynä määrärahoilla on saatu liikuntakerho käyntiin. Toivomme saavamme mukaan niitä oppilaita, jotka eivät ehkä muuten liiku. Kerhossa he aktivoituisivat liikkumiseen helpommin, toteaa rehtori Markku Karjalainen Salpausselän koulusta.

Olen ankara kerhoaatteen mies. Olen aina pitänyt jonkinlaista kerhoa koulupäivien jälkeen, liikuntakerhoja, kuvataidekerhoja, nyt pidän tietokonekerhoa ja shakkikerhoa.

Shakkikerho on paras kerho, jota minä olen pitänyt. Shakkierhossa kaikenikäiset lapset, tytöt ja pojat, pelaavat keskenään, sosiaalinen vuorovaikutus on vahvaa. Kerholaisen pitää oppia sekä voittamaan että häviämään, kunnioittamaan vastustajaa. Laji on herrasmiespeli parhaasta päästä, ennen ja jälkeen ottelun aina kätellään vastustajaa.

Parhaimmillaan minulla oli jopa kolme shakkikerhoa a' 2 tuntia klo 14.-16.00 kolmena päivänä peräkkäin, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Pelaajia oli parhaimmillaan yli sata, niin suuri oli into pelata shakkia.

Ennen kerholaiset pelasivat ykkösestä kuudenteen luokkaan ja jatkoivat harrastustaan vielä yläkoulussa ja lukiossa. Olen huomannut, että lapset ovat kärsimättömämpiä kuin vielä viisitoista vuotta sitten, kaikki eivät enää jaksa keskittyä asiaan. Hyvin harva oppilas jaksaa pelata pitkäjänteisesti aina kuudenteen luokkaan asti.

Silloinkin, kun kunnassani säästettiin hullun lailla, koulussani kerhot pyörivät. Vanhemmat kustansivat lastensa kerhomaksut.

Koulu ilman kerhoja on kuollut koulu.

Tällä hetkellä koulussamme on rahaa omasta takaa kerhojen pyörittämiseen. Kerhoja on laidasta laitaan kymmenisen kappaletta.

Kerhotyötä on vauhdittanut ETAM-hanke, ehkäisevän työn alueellinen malli. Hanke laitettiin pyörimään johdetusti tamperelaisvoimin. Tarkoitus on etsiä ratkaisuja varhaiseen puuttumiseen ja lasten sosiaalisten taitojen vahvistamiseen alueellisen verkostotyön menetelmin. Tällä hetkellä toimimme jo omin voimin, olen ryhmän puheenjohtaja.

Olemme onnistuneet hyvin. Mukana on nuorisotointa, seurakuntaa, lions clubia, pähkinärinneseuraa, sosiaalitointa ja urheiluseuroja. Koulu satsaa kerhoihin, lisäksi saamme ulkopuolista rahoitusta mm. nuorisotoimelta, ja olemme mekin saaneet sitä Opetushallituksen hankerahaa.

Suurin osa kerhoistamme on liikuntakerhoja kuten Lahden Salpausselän koulussa. Liikuntaa on liian vähän, vain kaksi tuntia viikossa. Määrä pitäisi tuplata, kannatan mallia 2+1+1. Kaksoistunnilla voitaisiin perehtyä taitopuoleen kunnolla, ja kaksi kertaa viikossa olisi vaikka perusliikuntaa.

Kannattaa käydä Kerhokeskuksen sivuilla. Oiva kerhoapu on Kerhonetti.