Onneksi olkoon Hymypoikapatsas!

28.5. Yle

Hymypoikapatsas on jo 60-vuotias

Kouluissa reippaalle, iloiselle ja kaikkien kaverille lahjoitettu hymypoikapatsas täytti tänä keväänä 60 vuotta.

- Taiteilija Heikki Nieminen ja Pentti Vilppula istuivat kahvilassa ja miettivät millä tavalla saisivat parempaa palvelua. Puoli vitsinä he totesivat, että palvelu olisi parempaa jos sen saisi hymyn kanssa. Siinä yhteydessä Nieminen ryhtyi piirtämään luonnosta, miltä tällainen hymy näyttäisi. Näin syntyi ensimmäiset hymyilevät pojan kasvot, jotka nyt tunnetaan hymypoikapatsaasta, kertoo patsaan historiasta toiminnanjohtaja Minna-Riikka Järvinen Kehittämiskeskus Opinkirjosta.

Tapahtuman seurauksena Heikki Nieminen teki samana vuonna ensimmäisen hymypoikaveistoksen. Tyttöpatsas saatiin vuotta myöhemmin.

- Kun vuonna 1954 jaettiin ensimmäinen hymypoikapatsas, jaettiin niitä silloin tytöillekin. Vielä nykyisinkin joillain kouluilla on tapana jakaa pelkkiä poikapatsaita, Järvinen kertoo.

- Joillekin se poika on se aito ja alkuperäinen. Molemmat patsaat ovat kutakuinkin edelleen saman näköisiä, kuin 60 vuotta sitten. Ainoa ero on oikeastaan se, että ensimmäiset patsaat olivat onttoja, kun kipsi oli 50-luvulla niin arvokasta, ettei ollut varaa tehdä kokokipsisiä. 80-luvulla siirryttiin kokokipsisiin, jotta patsaat eivät rikkoontuisi niin herkästi. Ja tänä päivänäkin veistokset tehdään käsityönä, jokainen yksitellen.

Hymypatsas hakkaa kevyesti erilaiset stipendit. Kun stipendit on aikoja sitten tuhlattu, hymypatsas sen kuin jököttää kirjahyllyssä tai pianon päällä hamaan loppuun saakka. 

Hymypatsaalla on sielu.

Opettajakunta jakaa stipendit, mutta useinmiten oppilastoverit äänestävät keskuudestaan, ketkä luokasta saavat Hymypatsaat.

Patsaan arvot ovat paikallaan.

Hyvän Toveruuden Kilvan palkitsemiskriteerit ovat pysyneet lähes muuttumattomina 60 vuoden ajan, mutta niitä on tulkittu eri vuosikymmeninä eri tavoin. Hymy-veistoksen edustamat arvot, toisten ihmisten arvostaminen, hyvä käytös ja ystävyys, ovat tärkeitä jokaiselle ihmiselle olipa hän minkä ikäinen tahansa. (Opinkirjo)

Vaikka Hymypatsas on edullinen (18,50 euroa), on sillä vahva symboliarvo.

Ennen vanhaan oppikouluaikaan patsaita jaettiin pari kappaletta per luokka keskiluokan viidennen luokan keväällä. Luokasta äänestettiin yksi poika ja tyttö. En enää muista, ketkä saivat luokaltani patsaat, mutta sen kuitenkin muistan, että patsaat menivät oikeisiin kohteisiin. Patsaat jaettiin kevätjuhlassa.

Nykyään patsaskäytännöt ovat hyvin erilaisia. Läheskään kaikissa kouluissa ei patsaita jaeta ollenkaan.

Joissakin kouluissa Hymypatsaita jaetaan joka luokalle joka vuosi, mikä on inflatoorista, patsaan saaminen menettää merkityksensä. Yhdelle ja samalle oppilaalle voi kertyä rivi patsaita.

Koulussani annetaan Hymypatsaat vain kuudennella luokalla, yhdelle tytölle sekä pojalle. 

Opettaja kertoo ensin kriteerit. Äänestystapa on suljettu lippuäänestys. Kun äänestetään, ei saa pulista eikä taktikoida. Meilläkin rehtori jakaa patsaat kevätjuhlassa.

Tasapelitilanteessa opettajan ääni ratkaisee. Opettajalle on varattu myös veto-oikeus, koska periaatteessa voi tapahtua niinkin, että luokka pakotetaan tavalla tai toisella äänestämään sellaista oppilasta, joka ei täytä Hyvän Toveruuden Kilvan kriteerejä. 

Onneksi en ole koskaan joutunut käyttämään veto-oikeuttani, sillä oppilaat ovat aina äänestäneet tosissaan ja olleet vilpittömän oikeudenmukaisia. 

Sitä paitsi Hymypatsas on kaunis patsas. 

Valkoinen kipsi luo patsaaseen viatonta lapsenomaista herkkyyttä. Patsaan pinta vaikuttaa yhtä kuultavalta kuin lapsen ihokin.