Vantaankosken koulun tapaus

Ase- ja kalapuikkokahinaa, ilotulitteita, ulostetta ilmastointikanavassa...mukavia pikku-uutisaiheita lehdistölle...

Vantaankosken koulu Kehä kolmosen kupeessa on suuri kuuden sadan oppilaan yhtenäiskoulu. Lehdistöstä ja internetin keskustelupalstoilta on tullut sellainen kuva, että koulussa olisi jatkuva sotatila.

Koulun oppilaat tulevat pääosin Länsi-Vantaan pohjoisosien rauhallisilta omakotialueilta. Alueella ei ole edes kovin paljoa epäsosiaalista ainesta.

Koululla ongelmia aiheuttaa noin kymmenen murrosikäistä poikaa, yksi heistä näyttää olevan todellinen nokkamies. Puhutaan siis suhteesta 10:600 eli 1:60!

Rehtorin kertoman mukaan asiaa on yritetty ratkoa koulun keinoin mm. vanhempainilloissa. Oletan, oman pitkän työkokemukseni perusteella, että juuri niiden kymmenen pojan vanhemmat eivät kaikki ole tulleet niihin iltoihin. Usein "ongelmalapsien" vanhemmat jäävät kotiin.

Mitkä oikeastaan ovat ne koulun keinot, kun kyseessä on henkisesti vakavasti sairas tai häiriintynyt lapsi?

Koulun keinoja ei ole.

Koulumaailman päättäjät voivat todeta empaattisesti, että ilkivalta johtuu oppilaan pahasta olosta. Mitä! Kaikkihan sen tajuavat, mutta asian toteaminen ei paranna koskaan ketään.

Kouluille ei ole annettu minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua pahanolon syihin. Erittäin hyvällä tuurilla voidaan saada oppilaalle vaikkapa se himoittu sairaalapaikka. Oikein vaikeat tapaukset passitetaan sieltäkin nopeasti takaisin kouluun, kun ei mitään voida tehdä.

Koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. Koulua käyvät kaikki.

Miksi mitään ei tehdä silloin, kun jotain on vielä tehtävissä? Miksi esikoulun tai alkuopetuksen opettajia ei kuulla? He näkevät kymmenessä minuutissa onko lapsi sairas tai häiriintynyt.

Politiikot ja päättäjät hurkastelevat kauniilla sanoilla, mutta koulu tarvitsee resursseja tuekseen.

Opettajan tehtävä on kasvattaa ja opettaa lapsia - opettaja ei ole lääkäri. Yhteiskunnan odotukset opettajan ja koulun suhteen ovat ylimitoitetut. Emme ole yli-ihmisiä.

Tukea on annettava:

1. luokkakoko pienemmäksi: luokilla 1-3 max 18, luokilla 4-9 max 24
2. eityisopettajia ja -luokkia lisää
3. avustajia luokkiin tarpeen mukaan
4. koulukuraattoreita ja -psykologeja riittävästi
5. avohoitoa kehitettävä ja sairaalapaikkoja lisättävä

Valtaosa oppilasta on terveitä ja normaaleja lapsia. On suhteellisen helppoa poimia joukosta ne harvat oppilaat, jotka tarvitsevat apua.

Vantaakosken koulun tilanne olisi aivan toinen, jos vain muutama oppilas olisi ohjattu hoitoon jo alaluokilla. Ongelmilla on aina taipumus pahentua, jos mitään ei tehdä.

"Kalapuikkopoika" aiheutti uuden piiritystilan

Iltalehti 28.1.

Vantaan piiritys: Kalapuikkopojan sytkäriä luultiin käsiaseeksi .

Sytkärin omistaja on sama poika, joka aiheutti toissa viikolla "kalapuikkokohun". Kaikki oppilaat ohjattiin ulos Vantaankosken koulusta Vantaalla. Paikalle saapui useita poliisipartioita Helsingin ja Vantaan poliisista luotiliivit päällä.

Aseeksi luultu esine osoittautui käsiaseen malliseksi sytyttimeksi, joka on nyt poliisin hallussa."

Nyt aletaan nähdä, mistä loppujen lopuksi oli siinä kalapuikkokohussa kysymys. Kyse ei ollut yhdestä kalapuikosta.

Vaikka Vantaalla ruokamäärärahat eivät ole maan kärkeä, niin yleensä oppilaat saavat ruokaa riittävästi. Kaikki opettajat tietävät, että yläkoulujen ongelma on, että kaikki oppilaat eivät syö lounastaan lainkaan. Syystä tai toisesta.

On hienoa iltalehtien kannalta, että niitä myydään paljon taitavien toimittajien hyvien kirjoitusten vuoksi. Se kalapuikkojuttu oli kirjoitettu ikävä kyllä tahallaan vääristellen. Kaikki luulivat, että poliist kutsuttiin silloin paikalle vain yhden kalapuikon takia.

Tällaiset uutiset vahvistavat ihmisten käsityksiä siitä, että kouluissa tapahtuu koko ajan jotain kamalaa, ja että kouluissa olisi suurinpiirtein jatkuva sotatila.

Tilastojen mukaan mitään rajua hyppäystä ei ole tapahtunut kouluväkivallan tai -kiusaamisen suhteen. Ongelmat ovat kärjistyneet, koska joukossa on oppilaita, joiden oikea paikka ei ole normaali luokka. Hoitopaikoista on huutava pula.

Eihän kukaan syytä Helsingin kaupungin liikennelaitosta, kun joku hullu lyö metrossa toista kirveellä päähän.

Vähitellen on tajuttava, mikä yhteys tällaisilla tapauksilla on yhteiskunnallisesti. Jotkut alkavat pudota kelkasta Suomessakin. Vastaavaa on nähty jo pitkän aikaa esim. Yhdysvalloissa.