Helsinki käyttää valtion tukia koulutusleikkauksiin

 

Maunulan kansakoulu (Grünberg Constantin 1965, www.helsinkikuvia.fi)

Apulaispormestari Pia Pakarinen (kok) arvelee, että valtion lisärahojen avulla peruskoulun säästöt saadaan kutistumaan lähes olemattomiin. (HS 13.12.2020)

Helsinki on hakemassa peruskouluistaan 11 miljoonan euron säästöjä, ammatillisesta koulutuksesta kolmea miljoonaa ja lukioista miljoonaa.

Säästöpotista suurin summa eli 11,3 miljoonaa ollaan ottamassa peruskouluista. Tämä on tarkoitus saada kokoon vähentämällä opetustunteja lähemmäs lain vaatimaa valtakunnallista minimiä, vähentämällä jako- ja kerhotunteja sekä samanaikaisopetusta ja kasvattamalla ryhmäkokoja. Jakotunti tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa ensimmäinen luokka on jaettu puoliksi yhdeksi tunniksi päivässä opettelemaan lukemista. Samanaikaisopetuksessa kaksi opettajaa opettaa jonkin tunnin yhdessä, siis esimerkiksi erityisopettaja ja luokanopettaja työparina. Näihin puuttuminen siis käytännössä myös tarkoittaa sitä, että lapsi viettää päivänsä keskimäärin suuremmassa ryhmässä.

* * *

Rikas Helsinki tekee sen, minkä Vantaa vältti. 

Koronakriisi on rokottanut Vantaata lujemmin kuin muita pääkaupunkiseudun kuntia Vantaan lentokenttäklusterin takia. Kun lentokoneet eivät ole ilmassa, Vantaan työttömyysaste nousi vuodessa lokakuusta 2019 lokakuuhun 2020 kahdeksasta prosentista neljääntoista prosenttiin. Lomautettujen määrä kasvoi vieläkin rujommin.

Vantaan kaupunginvaltuusto pystyi priorisoimaan, kasvatuksen ja oppimisen toimialan menoista vähennetään murto-osa Helsingin leikkausten määrästä.

Pääosa Vantaan kasvatuksen ja oppimisen leikkauksista kohdistuu kotihoidon kuntalisän pienentämiseen, mikä on huono asia perheille, jotka haluavat pitää pienet alle puolitoistavuotiaat lapsensa kotihoidossa. Helsinki lopettaa kuntalisän yli yksivuotiailta lapsilta kokonaan. Voi olla, että leikkausten säästöt hupenevat siihen, kun loputkin perheet panevat lapsensa kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Perheiden valinnanvapaus kärsii. 

Helsingin koulutusleikkaukset rokottavat peruskoulua, joka on suomalaisen koulutusjärjestelmän vahva kivijalka. Jos se rakoilee, alkavat muutkin koulutuksen rakenteet horjua.

Hämmästyttävintä on, että Helsingin säästöpotin suurin summa 11,3 miljoonaa euroa otetaan suoraan opetuksesta. Vähennetään oppitunteja lähes lain vaatimaan valtakunnalliseen minimiin, vähennetään jako- ja kerhotunteja ja samanaikaisopetusta sekä kasvatetaan ryhmäkokoja.

Silloin helsinkiläinen peruskoululainen kärsii. Erityisesti oppilaat, jotka tarvitsevat yksilöllistä opetusta ja tukea koulunkäyntiinsä, kärsivät. Helsingin peruskoulun leikkaukset iskevät juuri niihin oppilaisiin, joilla on muutenkin vaikeaa eli heikoimpiin lapsiin. 

Helsinki ei ole takahikiä, vaan rikas kaupunki ja Suomen dynamo, ei kaupungin lapsia tule opettaa minimitunneilla.

Säästöjen suurin riski on, että erityisen tuen ja erityisluokkapaikkojen tarve kasvaa. Silloin joudutaan ojasta allikkoon, sillä erityisopetus on huomattavasti kalliimpaa kuin perusopetus.

Näin rajut leikkaukset voivat johtaa myös lasten eriytymiseen ja syrjäytymiseen, mikä inhimillisesti katsoen on kestämätöntä. Tulevaisuuden hädän hintalappua on vaikea arvioida, mutta esim. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle. (IS 22.11.2019)

"Tämä näyttää pahemmalta kuin onkaan", sanoo kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaava apulaispormestari Pakarinen. (HS 13.12.2020)

Apulaispormestari Pakarisen lausunto on hämmentävä. Kyllä Helsingin peruskoulusäästöt näyttävät erittäin pahoilta. Kun opetuksesta leikataan noin paljon, leikkausten vaikutukset jo syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ovat erittäin pahoja. 

Kasvatuksen- ja oppimisen alalla näyttää kaikkialla olevan käytäntö, jossa toimialan johtajat joko puolustelevat tai selittelevät leikkauslistoja, kun taas muiden toimialojen johtajat yrittävät estää leikkauksia. Lausunnollaan Pakarinen viestittää, tulkaa ja ottakaa, leikkauksilla ei ole juuri mitään vaikutusta.

Lausunnollaan Pakarinen halveksii opettajien työtä.

Pakarinen paljastaa karvansa, kun hän kertoo, että perusopetuksen tilannetta helpottaa huomattavasti se, että valtiolta on tulossa koronatukea ja tasa-arvorahaa vielä suurin piirtein saman verran kuin säästöt nyt vievät. (HS 13.12.2020)

Tarkoittaako lausunto sitä, että Helsinki upottaa valtiolta saamansa koronatuen ja tasa-arvorahan koulutusleikkauksiin? 

Mekanismi ei ole uusi. Monissa kunnissa haetaan valtionapuja johonkin toiseen tarkoitukseen ja valtionavut upotetaan kiertoteitse johonkin aivan muuhun tarkoitukseen.

Olen ollut sitä mieltä, että valtionavut pitäisi korvamerkitä tiukasti. Jos apuja ei käytetä oikeisiin tarkoituksiin, kunnan on maksettava avut takaisin täysimääräisinä.  Valtionavuilla törkeä keplotteleminen on saatava loppumaan. 

Helsingin pitää olla esimerkki muille Suomen kunnille. Nyt kaupunki näyttää koulutusleikkausmallia ja keplottelee valtionavuilla.

Jotain rajaa koulutusleikkauksiin

Koulutusmenojen osuus julkisista menoista (HS)

12.9. HS

Koulutuksesta säästettiin Suomessa pidempään kuin useimmissa muissa maissa, kertoo OECD:n vertailu

Koulutusmenojen osuus julkisista menoista jatkoi laskuaan Suomessa pidempään kuin useimmissa OECD-maissa, käy ilmi taloudellisenyhteistyön ja kehityksen järjestön tiistaina julkaisemasta laajasta vertailusta. Suomessa raportista tiedottivat Opetushallitus ja opetusministeriö.

Vuonna 2015 OECD-maissa käytettiin keskimäärin 11,1 prosenttia julkisista menoista koulutukseen, kun Suomessa osuus oli sen alle eli 10,5 prosenttia. Ruotsissa vastaava osuus oli 11,6 prosenttia. Vielä vuosina 2005 ja 2011 Suomen lukematkin olivat liki keskiarvoa.

Koulutusmenojen tarkastelu on nyt Suomen kannalta ajankohtaista, koska niiden leikkaukset ovat puhuttaneet paljon pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen ja myös edellisten hallitusten koulusäästöjen takia. Liki kaikki puolueet ovat myös luvanneet, että viimeistään seuraava hallitus kääntää suunnan.

* * *

Koulutusmenoja on leikattu säännönmukaisesti hallituskoalitioista huolimatta. Joskus tuntuu, että koulutusleikkauksista on tehty jonkinlainen yhteiskuntasopimus. 

Olen pariin kertaan blogissani maininnut Vantaan opettajien ammattiyhdistysyhdistys VOAY:n 90-luvun loppupuolella pidetystä koulutusristeilystä, jonka vieraana puhui EK:n (silloin vielä TT) tuleva puheenjohtaja, jo edesmennyt Seppo Riski. Hän totesi meille, että heidän kannaltaan peruskoulu on turha. Olin äimän käkenä, en saanut saanut sanaakaan suustani. 

Varmaan EK:n kannalta peruskoulu onkin turha. EK voi ajatella, että mitä sitä turhaan kaikkia ihmisiä kouluttamaan. Eihän kaikille kumminkaan riitä töitä, ja automatisaatio ja robotiikka tulee ja tappaa. Riittää, että vain se osa ihmisistä, joka tekee töitä, koulutetaan.

Kuuluin Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n edelliseen valtuustoon. Ennen eduskuntavaaleja 2015 järjestimme mielenosoitusmarssin koulusäästöjä vastaan. Marssin päätepisteenä oli Paasikiven aukio.

Paasikiven patsaan jalustalle oli laitettu mikrofoni, kaikkien puolueiden edustajat vakuuttivat vuorotellen, että koulusta ei enää säästetä. Koin puheet irvokkaina, koska olin satavarma, että voittaa vaalit mikä tahansa puolue tai tulee mikä tahansa hallituskoalitio, niin varmasti koulutuksesta tullaan säästämään.

Suomessa on viime vuosina ollut vallalla mieletön yksityistämisvimma, paraikaa yritetään rustata sotea. Jos sote menee läpi, oletan, että sen jälkeen on peruskoulun vuoro. Jotkut haluavat luopua yhtenäiskoulumallista kuten Ruotsissa on tehty. Siellä on tehoton rinnakkaiskoulujärjestelmä yksityiskouluneineen.

Rinnakkaiskoulurevanssi on elänyt koko peruskoulun ajan, joskus voimakkaampana, joskus heikompana. Loistavat Pisa-tulokset vuosina 2003 ja 2006 olivat suomalaisen peruskoulun torjuntavoitto. 

Kun peruskoulu on säästetty kuiviin, ja kun oppitulokset ovat rapaluokkaa, aletaan ulvoa susien lailla rinnakkaiskoulujärjestelmän ja yksityiskoulujen perään. 

Kasvatusalan ammattilaiset pelkäävät seuraavan Pisa 2018 tuloksia. Jos ei mitään tehdä, Pisa 2021 tulokset ovat jo täyttä murhaa. 

Pitää myös muistaa, että yhteiskunnallinen segregaatio syventää kuilua eri koulujen välillä varsinkin pääkaupunkiseudulla. Myös yksittäisten koulujen opetusryhmien oppimiserot ovat revähtämässä, koska osa vanhemmista passittaa lapsensa kieli- ja musiikkiluokille. Ei ole vaikea arvata, keiden lapset jäävät jäljelle jääville luokille.

Opiskelin luokanopettajaksi aatteellista syistä, voidaan puhua kutsumuksesta. Valmistuin opettajaksi muutama vuosi peruskoulun syntymän jälkeen v. 1980, voidaan perustellusti sanoa, että olen peruskouluaatteen läpitunkema mies. 

Olen Properuskoulu-blogissani puolustanut peruskoulua välillä ankarastikin. Parempaa koulujärjestelmää ei maan päälle ole koskaan rakennettukaan, en jaksa millään ymmärtää, miksi parasta mahotetaan.

Nyt yläkouluun lähetetään oppilaita, jotka eivät osaa kertotaulua. Kaikki peruskoulun käyneet eivät ymmärrä lukemaansa. Kohta joka viides ammattikoululainen keskeyttää. Osa pojista syrjäytyy pysyvästi. Kun peruskoulu pettää, syntyy ketjureaktio, joka heijastuu lukioihin ja ammattikouluihin sekä korkeakoululuihin. 

Sivistysvaltion perustehtävä on, että huolehditaan heikoimmista. 

Suomen koulutusmenot julkisista menoista v. 2015 olivat 10,5 prosenttia. Menot olivat alle OECD:n keskitason, mikä hävettää. Kun koulutusmenot ovat noin alhaalla, heikommat häviävät.

Suomalainen koulutus suhteessa rahallisiin panostuksiin on ollut ällistyttävän tehokasta samaan tapaan kuin suomalainen julkinen terveydenhoitokin. Mutta rajansa kaikella säästämisellä, kaatuu se paraskin taistelija, kun kovilla jatkuvasti ammutaan.

Koulutusmenojen säädyllinen taso julkisista menoista olisi 12 prosentin luokkaa. Australia sijoittaa koulutukseen 13,6 prosenttia julkisista menoistaan.

Pisa-parrat pärisee

Kuva: Yle

6.12. Yle

Uudet Pisa-tulokset: Suomen tytöt maailman toiseksi parhaita, vaikka ei edes huvita

Missään muualla tyttöjen ja poikien ero ei ole näin näkyvä kuin Suomessa. Pojat hakeutuvat tekniikan ja tieteen aloille, vaikka tytöt olisivat heitä parempia. Alueelliset erot ovat huomattavia.

Tästä on kyse. Klikkaa kuvaa, niin näet paremmin.

Uudet luonnontieteiden Pisa-tulokset putkahtivat itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Kun käyriä katsoo, huomio kiintyy vuoteen 2006. Koko 2000-luvun alku oli hienoa nousua, sitten alkaa osaamisen persliuku.

Hyvin oleellista kaikissa Pisa-käppyröissä on Suomen suunta, eivät niinkään pisteet tai sijoitukset.

Mitä teimme eri tavalla 2000-luvun alussa kuin nyt? Vai pitäisikö meidän kysyä, mitä koulua ympäröivässä yhteiskunnassa on oikein tapahtunut?

Nyt julkistetussa Pisa-tutkimuksessa tutkittiin 15-vuotiaita koululaisia. Viime viikolla julkistettiin kansainvälinen TIMMS-tutkimus, jossa tutkittiin 10-vuotiaita koululaisia matematiikan osaamisessa.

Suomi on kohta matematiikan osaamisen rupusakkia (Properuskoulu 29.11.2016)

Molemmissa tutkimuksissa käyrät sojottavat huolestuttavasti alaspäin. 

Luonnontieteissä olemme edelleen molemmissa tutkimuksissa kärjen tuntumassa, mutta matematiikka huolestuttaa. Matematiikassa olemme lähempänä kehittyneiden maiden rupusakkia kuin kärkeä.

Koulu ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke, vaan tietenkin koulun ulkopuolella tapahtuvat muutokset tai murrokset vaikuttavat kouluun. 


1. Koulun ulkopuoliset tekijät

Suomessa perhetaustan merkitys lasten oppimistulosten kannalta on korostunut. Vanhempien koulutustausta määrää lasten koulumenestystä. 

Yhteiskunta on kaksinapaistunut, sosiaalinen segregaatio on kasvanut. Syrjäytyminen ja köyhyys ovat alkaneet periytyä.

Alueelliset erot ovat kasvaneet. Kaupungeissa pärjätään paremmin kuin maalla. 

Pisa-tuloksissa tuli esiin alueellisia eroja. Länsi-Suomen oppilaiden pitäisi opiskella ylimääräisen vuoden verran saadakseen Helsingin ja Uudenmaan oppilaiden tason kiinni. Itä-Suomi pärjäsi vain Länsi-Suomea paremmin. (Yle 6.12.)

Vuoden ero on huima.

Peruskoulu ei enää pysty tasamaan oppilaan taustasta johtuvia oppimisen eroja.

Hämmästyttävintä on, että osa pojista on pudonnut oppimisen kyydistä.

Missään muualla tyttöjen ja poikien ero ei ole näin näkyvä kuin Suomessa. (Yle 6.12.)

On selvää, että jatkuva koulun kurjistaminen, kun kouluilta on viety resursseja, on vaikuttanut oppimistuloksiin.

OAJ:n mielestä nyt punnitaankin, hylkääkö Suomi lopullisesti koulutuksellisen tasa-arvon. Koulutuksen voimavarat ja laatu riippuvat liiaksi kuntapäättäjistä ja kuntien vaihtelevista taloustilanteista. Esimerkiksi opetuksen ja ohjauksen määrä vaihtelee suuresti kunnasta toiseen. (OAJ 6.12.)

2. Koulun sisäiset tekijät

Koulu on ollut jatkuvassa muutoksessa. Joskus on tuntunut siltä, että kellään ei ole ollut näkemystä, mihin suuntaan koulua viedään. Vauhti on ollut kovaa. Hosutaan tai tehdään hätäratkaisuja.

Oppiminen vaatii rauhaa.

Jopa opettajien täydennyskoulutus on lähes täysin laiminlyöty. 

Luokista on tehty hyvin heterogeenisiä, kun siirryttiin inkluusioon. Käytännössä luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin. Luokkiin ei tullutkaan erityisopettajia tai koulunkäyntiavustajia kuten kauniisti annettiin ymmärtää.

Erityisopettajien taakka on suuri, koska harvoissa jäljellä olevissa erityisluokissa on oppilaita, joiden paikka olisi sairaalakoulussa.

Paine laaja-alaiseen erityisopetukseen on kasvanut, koska normiluokkiin sijoitetut erityisoppilaat ja maahanmuuttajataustaiset oppilaat täyttävät laaja-alaisten erityisopettajien ryhmät lähes tyystin. Perinteiset lukihäiriöoppilaat tai lievistä matematiikan oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat eivät aina mahdukaan pienryhmäopetukseen.

OAJ on jo aiemmin kritisoinut ns. kolmiportaisen tuen toimivuutta ja valitettavasti epäilyt näyttävät pitävän paikkansa. Tuen tarpeessa olevat oppilaat eivät saa riittävää tukea, kuten erityisopetusta. Tilannetta pahentaa se, että on sattumanvaraista, kuka tukea saa. Samalla tilanteesta kärsii myös ryhmän muiden oppilaiden eli suuren enemmistön opiskelu. Totta kai tämä näkyy oppimistuloksissa. (OAJ 6.12.)

Hosuminen näkyy myös siinä, että peruskoulussa ei aina jakseta keskittyä perusasioihin kunnolla, mikä näkyy hyvin matematiikan oppimistulosten laskussa.

Onko valinnanvapaus ulotettu liian nuoriin oppilaisiin, alakouluun? Pienet oppilaat vaativat selkeän ja turvallisen oppimisympäristön ja oppimisen tahdin. Kaiken pitää olla selkeää.

Heikkojen osaajien määrä on kasvanut rajusti. Hätkähdyttää, vaikka opettajille asia on ollut selviö.

Tutkija Jouni Vettenranta pitää huolestuttavana myös sitä, että heikkojen osaajien määrä on lähes kolminkertaistunut. Vuonna 2006 heikosti pärjäsi neljä prosenttia Pisa-tutkimukseen osallistuneista suomalaisnuorista. Nyt heikosti pärjäävien osuus on lähes 12 prosenttia. Heitä on edelleen vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin, mutta havainto herättää silti kysymyksiä siitä, mistä kehitys johtuu. (OAJ 6.12.)

Onko peruskoulun vaatimustaso perusasioiden suhteen laskenut? Eikö heikkojen määrän pitänyt laskea, kun siirryttiin kolmiportaiseen tukeen?

Vai kertooko heikkojen osaajien raju kasvu pikemminkin enemmän yhteiskunnan kuin koulun muutoksista?

Moni kokenut opettaja allekirjoittaa apulaisrehtori Jukka Väisäsen ajatukset, kun hän Helsingin Sanomissa pohti matematiikan osaamisen tason pudotusta.

”Suurimpana muutoksena on pitkäjännitteisen ahkeruuden vähentyminen. Nykyään ei jakseta enää yhtä sinnikkäästi yrittää oppia. Se näkyy kyllä läpi koko yhteiskunnan, että halutaan tuloksia nopeasti ilman sinnikästä työtä”, Väisänen sanoo." (HS 29.11.2016)

Hyvin huolestuttavaa on, että valtaosa heikoista osaajista on poikia.

Mitä me teemme pojille?