Kuva: Yle
6.12. Yle
Missään muualla tyttöjen
ja poikien ero ei ole näin näkyvä kuin Suomessa. Pojat hakeutuvat tekniikan ja
tieteen aloille, vaikka tytöt olisivat heitä parempia. Alueelliset erot ovat
huomattavia.
Tästä on kyse. Klikkaa kuvaa, niin näet paremmin.
Uudet luonnontieteiden Pisa-tulokset putkahtivat itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Kun käyriä katsoo, huomio kiintyy vuoteen 2006. Koko 2000-luvun alku oli hienoa nousua, sitten alkaa osaamisen persliuku.
Hyvin oleellista kaikissa Pisa-käppyröissä on Suomen suunta, eivät niinkään pisteet tai sijoitukset.
Mitä teimme eri tavalla 2000-luvun alussa kuin nyt? Vai pitäisikö meidän kysyä, mitä koulua ympäröivässä yhteiskunnassa on oikein tapahtunut?
Nyt julkistetussa Pisa-tutkimuksessa tutkittiin 15-vuotiaita koululaisia. Viime viikolla julkistettiin kansainvälinen TIMMS-tutkimus, jossa tutkittiin 10-vuotiaita koululaisia matematiikan osaamisessa.
Suomi on kohta matematiikan osaamisen rupusakkia (Properuskoulu 29.11.2016)
Molemmissa tutkimuksissa käyrät sojottavat huolestuttavasti alaspäin.
Luonnontieteissä olemme edelleen molemmissa tutkimuksissa kärjen tuntumassa, mutta matematiikka huolestuttaa. Matematiikassa olemme lähempänä kehittyneiden maiden rupusakkia kuin kärkeä.
Koulu ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke, vaan tietenkin koulun ulkopuolella tapahtuvat muutokset tai murrokset vaikuttavat kouluun.
1. Koulun ulkopuoliset tekijät
Suomessa perhetaustan merkitys lasten oppimistulosten kannalta on korostunut. Vanhempien koulutustausta määrää lasten koulumenestystä.
Yhteiskunta on kaksinapaistunut, sosiaalinen segregaatio on kasvanut. Syrjäytyminen ja köyhyys ovat alkaneet periytyä.
Alueelliset erot ovat kasvaneet. Kaupungeissa pärjätään paremmin kuin maalla.
Pisa-tuloksissa tuli esiin alueellisia eroja. Länsi-Suomen oppilaiden pitäisi opiskella ylimääräisen vuoden verran saadakseen Helsingin ja Uudenmaan oppilaiden tason kiinni. Itä-Suomi pärjäsi vain Länsi-Suomea paremmin. (Yle 6.12.)
Vuoden ero on huima.
Peruskoulu ei enää pysty tasamaan oppilaan taustasta johtuvia oppimisen eroja.
Hämmästyttävintä on, että osa pojista on pudonnut oppimisen kyydistä.
Missään muualla tyttöjen ja poikien ero ei ole näin näkyvä kuin Suomessa. (Yle 6.12.)
On selvää, että jatkuva koulun kurjistaminen, kun kouluilta on viety resursseja, on vaikuttanut oppimistuloksiin.
OAJ:n mielestä nyt punnitaankin, hylkääkö Suomi lopullisesti koulutuksellisen tasa-arvon. Koulutuksen voimavarat ja laatu riippuvat liiaksi kuntapäättäjistä ja kuntien vaihtelevista taloustilanteista. Esimerkiksi opetuksen ja ohjauksen määrä vaihtelee suuresti kunnasta toiseen. (OAJ 6.12.)
Koulu on ollut jatkuvassa muutoksessa. Joskus on tuntunut siltä, että kellään ei ole ollut näkemystä, mihin suuntaan koulua viedään. Vauhti on ollut kovaa. Hosutaan tai tehdään hätäratkaisuja.
Oppiminen vaatii rauhaa.
Jopa opettajien täydennyskoulutus on lähes täysin laiminlyöty.
Luokista on tehty hyvin heterogeenisiä, kun siirryttiin inkluusioon. Käytännössä luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin. Luokkiin ei tullutkaan erityisopettajia tai koulunkäyntiavustajia kuten kauniisti annettiin ymmärtää.
Erityisopettajien taakka on suuri, koska harvoissa jäljellä olevissa erityisluokissa on oppilaita, joiden paikka olisi sairaalakoulussa.
Paine laaja-alaiseen erityisopetukseen on kasvanut, koska normiluokkiin sijoitetut erityisoppilaat ja maahanmuuttajataustaiset oppilaat täyttävät laaja-alaisten erityisopettajien ryhmät lähes tyystin. Perinteiset lukihäiriöoppilaat tai lievistä matematiikan oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat eivät aina mahdukaan pienryhmäopetukseen.
OAJ on jo aiemmin kritisoinut ns. kolmiportaisen tuen toimivuutta ja valitettavasti epäilyt näyttävät pitävän paikkansa. Tuen tarpeessa olevat oppilaat eivät saa riittävää tukea, kuten erityisopetusta. Tilannetta pahentaa se, että on sattumanvaraista, kuka tukea saa. Samalla tilanteesta kärsii myös ryhmän muiden oppilaiden eli suuren enemmistön opiskelu. Totta kai tämä näkyy oppimistuloksissa. (OAJ 6.12.)
Hosuminen näkyy myös siinä, että peruskoulussa ei aina jakseta keskittyä perusasioihin kunnolla, mikä näkyy hyvin matematiikan oppimistulosten laskussa.
Onko valinnanvapaus ulotettu liian nuoriin oppilaisiin, alakouluun? Pienet oppilaat vaativat selkeän ja turvallisen oppimisympäristön ja oppimisen tahdin. Kaiken pitää olla selkeää.
Heikkojen osaajien määrä on kasvanut rajusti. Hätkähdyttää, vaikka opettajille asia on ollut selviö.
Tutkija Jouni Vettenranta pitää huolestuttavana myös sitä, että heikkojen osaajien määrä on lähes kolminkertaistunut. Vuonna 2006 heikosti pärjäsi neljä prosenttia Pisa-tutkimukseen osallistuneista suomalaisnuorista. Nyt heikosti pärjäävien osuus on lähes 12 prosenttia. Heitä on edelleen vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin, mutta havainto herättää silti kysymyksiä siitä, mistä kehitys johtuu. (OAJ 6.12.)
Onko peruskoulun vaatimustaso perusasioiden suhteen laskenut? Eikö heikkojen määrän pitänyt laskea, kun siirryttiin kolmiportaiseen tukeen?
Vai kertooko heikkojen osaajien raju kasvu pikemminkin enemmän yhteiskunnan kuin koulun muutoksista?
Moni kokenut opettaja allekirjoittaa apulaisrehtori Jukka Väisäsen ajatukset, kun hän Helsingin Sanomissa pohti matematiikan osaamisen tason pudotusta.
”Suurimpana muutoksena on pitkäjännitteisen ahkeruuden vähentyminen. Nykyään ei jakseta enää yhtä sinnikkäästi yrittää oppia. Se näkyy kyllä läpi koko yhteiskunnan, että halutaan tuloksia nopeasti ilman sinnikästä työtä”, Väisänen sanoo." (HS 29.11.2016)
Hyvin huolestuttavaa on, että valtaosa heikoista osaajista on poikia.
Mitä me teemme pojille?
Tekstit
Mitä me teemme pojille?
VastaaPoistaHyvä kysymys, varmasti ainakin pojilta pitää vaatia samaa kuin tytöiltä. Minusta vika ei ole ainakaan opettajissa, eikä opettajien täydennyskoulutuksessa, vaan syyt löytyvät syvemmältä.
Minusta pitää panostaa koulutukseen, ja lopettaa puhuminen laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta, jos tulokset eriytyvät sukupuolittain ja aluueettain, eli koulutus ja varhaiskasvatus on varmasti laadukasta, mutta jossakin nyt mättää. Minusta tietotekniikkaa kuuluu kouluun, mutta päiväkoti ja alakoulun neljä ensimmäistä luokkaa pärjätään kyllä ilman. Jokaisen olisi hyvä oppia lukutaito, laskutaito ja käsillä kirjoittaminen, siitä voitaisiin alkaa, ja kertotaulut ja päässälaskut olisi hyvä hallita....
Sanoisin, että lukutaitoa, laskutaitoa ja kirjoittamista tulisi härskisti painottaa ehkä jopa kaiken muun kustannuksella. Eikö oppilas hyödy myöhemmässä elämässään eniten nimenomaan luku-, (käsin)kirjoitus- ja laskutaidosta?
PoistaLuokissa on varmasti monia oppilaita, joiden kohdalla ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä yrittää saavuttaa peruskoulun tiedollisia tavoitteita (ja silti näin yritetään tehdä!!!). Kaiken tiedollisen voi saavuttaa kyllä myöhemminkin, kunhan osaa sujuvasti lukea, kirjoittaa ja laskea.
Mielestäni osuit varsin oikeaan erityisopetuksen muutosten seurauksista, mutta samalla toki muistettava tukiopetuksen ja muiden tukitoimien väheneminen, opojen kasvanut työtaakka, kuraattori- ja psykologipalvelujen saatavuus, avustajien minimointi ja ruokailemattomuus ruuan tason heikentymisen myötä.
VastaaPoistaHuomioitava on myös pienten koulujen lopettaminen, joka selittäisi hyvin harvemmin asuttujen seutujen heikkeneviä tuloksia. Tämä johtaa väistämättä jäljellä olevien ja uusien koulujen koon kasvamiseen, joka ei varmasti hillitse jo hallitsemattomaksi lisääntynyttä kiusaamista ja turvattomuuden tunnetta. Kun oppilaat viihtyvät yhä huonommin, opettajien jaksaminen horjuu jo muutenkin kohtuuttomuuteen lisääntyneen työmäärän vuoksi.
Ja tulevaisuuskin näyttää epävarmalta, kun yhteiskuntamme ei pysty tarjoamaan kaikille töitä ja työllistyvienkin pitää olla valmiita opettelemaan useampia ammatteja. Usko itseen katoaa ja hälläväliä ajattelu valtaa mielen.
Eikä tässä vielä kaikki, mutta jo tuokin osaltaan selittää, miksi tulokset heikkenevät.
Kille
Juuri noin, Kille.
PoistaOlen paasanut koulutuksellisesta tasa-arvosta, ja mainitsemistasi asioista pitkään eri kirjoituksissani.
Opettajien jaksamiseen on kiinnitettävä huomio. Väsynyt opettaja ei tee "hyvää tulosta".
Mikä on Pisa-parta? Miten tulkitset parantunutta tulosta lukutaidossa?
VastaaPoistaMika, parrat pärisee on vain sanonta.
PoistaLukemisesta:
Pisa 12 otos oli hyvin mielenkiintoinen, koska maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osuus oli ylikorostettu, peräti joka neljäs oli maahanmuuttajataustainen, 24 %.
Voisiko syy olla siinä.
Julkisuudessa asia sivuutettiin vahvasti. Asiaan puuttui oikeastaan vain Soininvaara ja minä.
http://www.properuskoulu.net/2014/01/pisa-12-tutkimuksen-otos-ihmetyttaa.html
Tämä oli huomattu kyllä silloisten oppilaiden parissa, eli otokseen oli valittu tosiaan eri lailla.
PoistaValistuneita oppilaita :)
PoistaLaaja-alaisia erityisopettajia on kiitetty aiemmin ulkomaita myöten. Heidät on nähty heikoimpien tukijoina. Suomessahan heikommat ovat olleet parempia kuin muiden maiden heikot. Suunta näyttää kääntyneen ja heikkoja onkin yhtäkkiä entistä enemmän. Vaikuttaisiko tähän laaja-alaisten erityisopettajien tehtäväkuvan muuttuminen siksi ja täksi jokapaikan höyläksi?
VastaaPoistaLaaja-alaista juoksutetaan ympäri koulua erilaisissa avustajatöissä, jotka on hienosti nimetty samanaikaisopetuksen peitetermillä. On kehitetty pedagogisen innovaation nimisssä palkkiryhmiä, joihin on oikeasti pysyvästi siirretty oppilaita kokonaan jossakin aineessa laaja-alaisen opetettavaksi ja arvioitavaksi. Ammatin arvostusta on heikennetty jopa työnhakuilmoituksissa olevilla luonnemäärittelyillä, ei ammattitaitoa osoittavilla vaatimuksilla: "joustava, yhteistyökykyinen".
Sitten on vielä uusi vantaalainen erikoisuus: laaja-alaisen erityisopetuksen vähentäminen kesken lukuvuoden. Erityisopetusta ei yhtäkkiä tarvitakaan ikään kuin taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä.
Yllä kuvattuja toimia on esim. Vantaalla harjoitettu jo vuosia samalla, kun tietoisesti on ajettu erityisopetusta alas muodostamalla lähikouluista osaamiskeskuksia (peitetermi sekin).
Pisa- tuloksia on heikennetty koulun omin toimin, mikä pitäisi tunnustaa. Sisältäpäin on tehokkaasti rapautettu mahdollisuuksia tukea heikkoja. Tulen saattamaan tämän asian valvontaviranomaisten tutkittavaksi kanteluteitse.
Koulussa on paljon tekopyhää höttöä, jonka perimmäisenä tarkoituksena on ottaa pois niiltä, joilta ennenkin on otettu. Tämän teon oikea nimi on säästö nyt virheellisesti käytetyn tuen sijasta.
Suomi toisena kielenä opetuksen tilasta on myös käytävä keskustelua. Mikä opetuksen asema nykyintegraation kulta-aikana oikein on?
Pirkko: "Pisa- tuloksia on heikennetty koulun omin toimin, mikä pitäisi tunnustaa. Sisältäpäin on tehokkaasti rapautettu mahdollisuuksia tukea heikkoja."
PoistaEi epäilystäkään.
Ladataan vaan lisää ohjelmia ja ostetaan vaan lisää pädejä räplättäväksi ja laitetaan oppilaat käytäville työskentelemään itsenäisesti niin kyllä ne tulokset siitä....
VastaaPoistat. opeisä
Kiitos mielenkiintoisesta blogista koulumaailmasta.
VastaaPoistaKävin ala-asteen 1970-luvulla ja yläasteen 1980-luvulla. Kielissä ja matematiikassa olivat tuolloin tasoluokat. Minusta ne olivat todella hyvin toimiva systeemi. Kun omia lapsia ei ole, olen aika pihalla tämän päivän käytännöistä. Omana aikana joka luokassa löytyi joku häirikkö ja pahimmat olivatkin erityiskoulussa. Yleensä oppitunneilla oli rauha ja opettajalla oli kohtuullinen auktoriteetti. Tunnin kulku oli: opettaja tenttasi edellisen tunnin läksyt, seuraava oppikappale ja tärkeimmät siihen liittyvät asiat.
Armeijan jälkeen pääsin ylioppilaana kyläkouluun opettajaksi luokille 3-6, 18 oppilasta. Miten ihania lapsia! Täydellinen paikka parikymppiselle keltanokka-opettaja-plantulle! Johtavalla opettajalla riitti kärsivällisyyttä opettaa minulle asioita, joita tarvitsin. Olin kuitenkin itse käynyt samanlaisen kyläkoulun, joten tiesin perusteet ja miten neljän luokan opettaminen käytännössä sujuu. Ja sujuihan se. Tarkastaja kävi yhtenä päivänä seuraamassa opetusta ja kehui minua erityisesti. Haaveilin opettajan urasta.
Meni vuosi ja sain muutaman kuukauden sijaisuuden erään kaupungin erityiskoulusta. Ensimmäisellä oppitunnilla käskin oppilaat ottamaan kirjat esiin. Näin tehtiin. Erään tytön ja pojan välillä tuli kinaa. Poika nousi pulpetista ja löi tyttöä kasvoihin. Kovaa. Tytön nenästä roiskui verta ja hän huusi. Jähmetyin täysin. Viereisestä luokasta tuli naisopettaja, joka vei pojan niska-perse-otteella luokasta ulos. Olin niin järkyttynyt, etten voinut hoitaa enää loppupäivän tunteja.
Eniten minua yllätti miten älykkäitä tyyppejä siellä oppilaina oli. Ja ne olivat pahimpia. Kauheista kotioloista tulleita ja niin manipuloivia. Osasivat katsoa nuoren opettajan heikkouksia. Öykkärit ja tyhmät saattoi pistää luokasta pois, mutta nämä olivat eri asia. Minua järkytti syvästi miten tunnekylmiä ja viekkaita nämä lapset saattoivat olla. Semmoista ei olisi osannut odottaa edes aikuiselta. En ole koskaan kokenut moista. Kun työsuhde päättyi, vannoin tuhannesti etten opettajan uralle ryhdy. Työura löytyi muualta, mutta muistelen lämmöllä sitä vuotta kyläkoulussa ja niitä suloisia lapsia, jotka halusivat oppia. Heille minä oli paitsi opettaja niin myös ihminen, jota he pitivät ystävänään.
Tämän päivän opettajiksi valmistuvien haave on varmaan se mitä minä sain kokea kyläkoulussa (ja olen siitä kiitollinen) ja todellisuus sitä mitä minä sain kokea tuossa erityiskoulussa.
Ano...
PoistaKoskettava tarina, minä menin opiskelemaan opettajaksi ilman päivänkään kokemusta opettamisesta.