keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lihakeittoa


Oli pakko kirjoittaa heti perään toinen kouluruoka-aiheinen kirjoitus, joka on jatkoa eiliseen kirjoitukseeni.

Kasvispuuroa ja papuja (Properuskoulu 12.12.2017)

Kysyin omalta kahdelta teiniltäni eilisestä koululounaasta. Tyttäreni, joka käy vielä yläkoulua, kertoi, että oppilaiden annoskoot olivat erittäin pieniä tai ruokaa ei syöty, se ei ollut oikein sellaista kasvissosekeittoa, jota tykkään syödä. Lukiota käyvä poikani totesi ruuan olleen kummallista mössöä, mentiin syömään mäkkäriin.

Kyllä Vantaallakin lapsille valmistetaan heille maistuvaa ruokaa. 

Tänään tarjolla oli perinteistä lihakeittoa, jota kaikki näyttivät syövän mielellään. Oppilaat viihtyivät ruokalassa pidempään kuin eilen. Katsoin jäteastiaan, lautaset oli pääosin syöty tyhjiksi. Muutama porkkananpala killui jäteastian pohjalla.

Perusruoka maistuu lapsille ja nuorille.

Perinteisiä ruokia ovat esim. liha- ja hernekeitot, makaroonilaatikko sekä perunamuusi ja lihapyörykät. Uusia maistuvia ruokia ovat esim. lohiperunalaatikko ja tonnikalapastapaistos. Erilaiset kanaruuat maistuvat myös.

Kasvisruuista heille maistuu esim. pinaattiletut ja erilaiset kasvissoseet. Oli hyvin outoa, että eilisen kasvisruuan vaihtoehtona oli toinen kasvisruoka. Pääruokana oli kasvis-perunasoselaatikkoa, jossa oli mukana soijaa sekä papuja, vaihtoehtona oli kikherne-nuudelivuokaa.

Olen huomannut, että kouluissa, joissa on oma keittiö, ruoka on maittavampaa kuin kouluissa, joissa ruoka tehdään muualla ja kuljetetaan paikalle. 

Ilmeisesti kouluemännille maistuva ruoka on kunniakysymys. Mutta kouluemännätkään eivät pysty taikomaan ruokaa tyhjästä. Kun on puuro ja mehukeittopäivä, silloin on puuro ja mehukeittopäivä. Koululounaan ruoka-aineiden keskinmääräisellä hinnalla on merkitystä.

Lapsille ei kannata tehdä ruokaa, jota he eivät syö.

Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa (HS 12.12.2017)

tiistai 12. joulukuuta 2017

Kasvispuuroa ja papuja


Eilen oli pitkä ja mielenkiintoinen ilta, Vantaan kaupunginvaltuuston kokous, jossa päätettiin tulevan nelivuotiskauden kaupungin strategiasta. Ilta venyi aamyön ensimmäiselle tunnille. 

Käytiin hienoa keskustelua, ja strategiasta tuli mielestäni hyvä. Strategia julkaistaan piakkoin. Valtuusto on yhteistyökykyinen ja se kykenee tekemään hyviä päätöksiä, mikä ei aina ole ollut itsestäänselvää.

Kaupungin omistaman yhtiön Vantin (Vantaan Tilapalvelut Vantti Oy) ongelmia käsiteltäessä, sivuttiin myös kouluruokailua. Vantaan kouluruoka-annoksen keskinmääräinen yksikköhinta on maan halvin, mikä näkyy myös ruuan tasossa.

Pidin eilen lyhyen palopuheen kouluruokailun puolesta. Alkuun totesin, että olen kouluruuan syömisen todellinen vantaalainen konkari. Aloitin syömisen ekalla luokalla v. 1963 ja syön yhä vantaalaista kouluruokaa. 

Tänään lautasella oli ruokaa, jota en edes tunnistanut. Piti katsoa ruokalan seinällä olevasta ruokalistasta, kasvissosetta.

Kasvissose oli oikeastaan kasvispuuroa, en kunnolla tunnistanut, mistä ruoka-aineista puuro oli tehty. Maku oli surkea. Puuron lisäksi tarjolla oli papuja vetisessä liemessä sekä raastetta.

Oli vaikea syödä annosta loppuun, mutta söin urhoollisesti. Kyse minulle oli periaatteesta, koska maksuton kouluruoka on tärkeä osa suomalaista peruskoulua.

Katsoin oppilaiden miniatyyriannoksia. Kasvispuuroa useimmilla lautasella oli lusikallinen. Yhdelläkään oppilaalla ei ollut papuja. Suuri osa lapsista kippasi ateriansa suoraan jäteastiaan.

Lasten kouluruuasta ei kannata säästää enää yhtään, eikä lapsille kannata tarjota sellaista ruokaa, jota he eivät syö.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Yllä olevassa kuvassa näkyy kouluruokieni kaari vuodesta 1963 vuoteen 2017. Aloitin oppilaana Helsingin maalaiskunnan (nyk. Vantaa) Veromiehen koulun ensimmäisellä luokalla. Opettajan hommat aloitin v. 1980. Nyt kiertelen eläkeläisenä lounaisvantaalaisissa kouluissa lyhytaikaisia sijaisuuksia tehden. 

Neljänä vuonna en syönyt vantaalaista kouluruokaa, koska suoritin asepalvelukseni Haminassa ja opiskelin luokanopettajaksi Jyväskylässä.

Mielenkiintoista on, että kouluruokailuni alkoi makaroonivellillä ja puuroilla, ja lopulta on päädytty soseisiin ja puuroihin. Onneksi muutakin ruokaa vielä saadaan.

Kouluissa, joissa ruoka tehdään paikan päällä, ruuan taso on selkeästi parempi kuin kouluissa, joihin ruoka kuljetaan jostain muualta. 

Hienoa uutta ovat salaattipöydät, joista oppilaat saavat kasata lautaselleen mieluisensa salaattiannoksen.

Lisäys:

Katsoin päivän ruokalistaa uudelleen, ja hämmennyin.

Ruokana oli kasvis-perunalaatikkona. Kasvisvaihtoehtona oli kikherne-nuudelivuokaa. Tarjolla oli siis kaksi kasvisruokaa. 

Olisi pitänyt ottaa jälkimmäistä.

torstai 7. joulukuuta 2017

Satatalo 2.

 

Kun opettaja Virtanen toi ensimmäisen kerran luokkaan ison pahvisen Satatalon, jäykistyin ja silmäni laajenivat. Satatalo oli niin hieno ja jotain niin suurta.

Opettaja Virtanen asetti Satatalon karttatelineeseen. Itse talo oli keltainen, katto punainen. Kymppirivit olivat taskuja, ykköset olivat sinisiä irtomylpyröitä, joita sujauteltiin taskuihin tarpeen mukaan. Kymmenjärjestelmä aukeni minulle laakista. 

(Properuskoulu 2.9.2013)


Helsingistä minulle lähetettiin pari kuvaa Satatalosta:


Hei, ehkä aihe on jo osaltasi vanhentunut, mutta ilmoittaudunpa kuitenkin - luokanopettaja-äitini, nyt jo pitkälti yli 80-vuotias, säilytti huolella Satataloa ja ylisti sitä minulle useassa käänteessä. Nyt talo on minun hallussani ja yritän selvittää olisiko sille kiinnostunutta ostajaa. Kuulemma Espoon koulumuseo ei tunne koko asiaa. Muihin museoihin en ole vielä ollut yhteydessä. 

Netistä olen ymmärtänyt, että Satataloja oli kaiken näköisiä. Ehkäpä tämä on vääränlainen, eikä palvele omaa muistoasi. Mutta voin lähettää siitä kuvia, mikäli sinua kiinnostaa. 

terv. Opettajan tytär


Opettaja Virtasen Satalo oli muuten samanlainen, mutta keltainen, iso ja pahvinen. Kuvan Satatalo taitaa olla 1970-luvulta ja muovinen. Näitä olen nähnyt kouluni varastossa vielä ainakin 1990-luvun alussa.

Kuvien Satatalon idea on kumminkin sama, kymmenjärjestelmän havainnollistaminen. Taululla voidaan näyttää myös yhteen- ja vähennyslaskua. Kymmenylitysten havainnollistaminen käy näppärästi.

Kiitän Opettajan tytärtä kuvista, mutta en osta Satataloa, koska olen jo eläkkeellä. Teen enää vain lyhytaikaisia sijaisuuksia. Satatalo kannattaa säilyttää visusti tallessa, ehkä sille vielä ostajakin löytyy. Minulta löytyy myyjän yhteystiedot kyllä.

Osattiinpa sitä ennenkin opettaa matematiikkaa. 

Nyt huolestuttaa kovasti eri puolilta tihkuvat tiedot, että matematiikan perustaidot olisivat rapautumassa.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Uuteen oppimisympäristöön tutustumassa

Kolmen opetusryhmän yhteisopetustila

Olin viime viikolla pari päivää sijaistamassa Vantaan Hämeenkylän koulussa, joka toimii väistötiloissa Sanomalassa Vantaankoskella. Toisena päivänä sijaistin äidinkielen opettajaa, toisena teknisen käsityön opettajaa.

Tänään olin mukana koulun esittelykierroksella, jota veti koulun rehtori Pasi Majasaari. Mukana olivat Opetushallituksesta pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen ja perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen johtaja Ulla Laine. Vantaan kaupungin sivistystoimesta paikalla olivat sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth, perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo, opetuspäällikkö Pepita Kaskentaus ja läntisen alueen aluepäällikkö Kirsi Kolu.

Vuoden kouluksi valitun Hämeenkylän koulun päärakennus purettiin viime vuonna sisäilmaongelmien takia. Viime lukuvuonna koulu sijaitsi useassa opetuspisteessä, mikä luonnollisesti heikensi koulun vahvaa yhteisöllisyyttä. Täksi lukuvuodeksi koulu sai asialliset opetustilat Sanoma Oy:ltä vapautuneista tiloista, joissa opiskellaan, kunnes uusi koulu otetaan käyttöön elokuussa 2020.

Sanomalan tilat suunniteltiin uuden oppimisympäristökäsityksen mukaisesti niin hyvin kuin se oli vanhaan toimistorakennukseen mahdollista rakentaa. Aineluokat saatiin ajoissa rakennettua, mutta teknisen opetuksen tila on vielä pahasti keskeneräinen. Liikuntatiloja ei koululla vielä ole, ne valmistunevat vielä syyslukukauden aikana. Nyt sisäliikuntaa harrastetaan Vantaan Jalkapalloseuran lähellä olevassa jalkapallohallissa.

Yllä oleva kuva on äidinkielen luokasta, jossa opiskeli kerrallaan kolme opetusryhmää yhdessä, noin 70 oppilasta. (AI ja MA = kolme ryhmää, HI, BG ja kielet = kaksi ryhmää, FY, KE, KU, TE ja KT = yksi ryhmä) Luokassa oli myös erillinen tila, jossa erityisopettaja pystyi rauhassa opettamaan oppilaitaan. Luokan reunoilla oli tiloja oppilaille, jotka halusivat tehdä töitä yksin, pareittain tai ryhmissä. Pitkin koulua löytyy myös erillisiä ryhmätiloja.

Paikalla oli kolme äidinkielen opettajaa ja yksi erityisopettaja. Opetustuokion ja ohjeiden antamisen jälkeen oppilaat ryhtyivät töihin. Kaikilla oli äidinkielen kirjat, jotkut kirjoittivat vihkoonsa, jotkut läppärillä.

Huomionarvoista oli, että työrauha oli kohtuullisen hyvä, vaikka oppilaita oli paljon. Pääosa oppilaista keskittyi työhönsä ja he saivat aikaan sen, mitä pitikin. Opettajat kiertelivät luokassa ja antoivat tarvittaessa apua.

Tänään esittelykierroksella rehtori totesi, kun uutta, pysyvää oppimisympäristöä rakennetaan, olisi hyvä erottaa isot luokat esim. lasiseinillä toisistaan. Aivan kaikki oppilaat eivät totu työskentelyn tuomiin ääniin. Hän sanoi, että hänen kokemuksiensa perusteella ei kannata suunnitella yhtä suurta ja avointa tilaa.

Erikoisluokat kuten kotitalous- tai fysiikan ja kemian luokat oli erotettu lasiseinin. Rehtori kertoi, että on erittäin mieluisaa kulkea ohi luokkien ja nähdä, kuinka hyvin opiskelu uusissa tiloissa sujuu.

Erityisesti hän painotti yhteisopettajuuden merkitystä. 

Alkuvaikeuksien jälkeen yhteisopettajuus toimii jopa niinkin hyvin, että suurin osa opettajista ei enää halua takaisin vanhaan järjestelmään, yksi opettaja per opetusryhmä. Ilmeisesti jaettu taakka on helpompi kantaa, sitä en tiedä, kuinka paljon aikaa yhteissuunnitteluun kuluu.

Kokemukseni sijaistamisen sekä tämänpäiväisen parin tunnin mittaisen esittelyn perusteella avoimesta oppimisympäristöstä ovat myönteisiä. Koulussa oli vahvaa työnteon makua. Vaikuttaa siltä, että avoin oppimisympäristö lisää myös opettajien keskinäistä avoimuutta.

Jos jossain päin Suomea suunnitellaan uuden oppimisympäristön mukaisia kouluja, kannattaa ehdottomasti käydä vierailuilla Sanomalassa, ettei hurmoksissa tehdä liian avointa tilaa. Kyllä oppilaat tarvitsevat yhä vieläkin myös rauhallista tilaa, jossa voi aivan rauhassa tehdä töitä.

Ison perusluokan perällä olisi hyvä olla toinenkin pienehkö opetustila. Toisessa toimisi esim. erityisopettaja, ja toisessa voisi vaikka rauhoitella yhtä, kahta oppilasta, jos tarve niin vaatisi.

Rehtori totesi, että jako erityisopettajiin ja laaja-alaisiin erityisopettajiin ei tällaisessa mallissa oikein toimi. Pitäisi olla pelkästään erityisopettajia. Itse ajattelen niin, että erityisopettajia on auttamattoman vähän, lisää pitäisi saada. Vantaalla moni iso koulu on hyvin maahanmuuttovaltainen, niihin pitäisi saada lisää myös sekä luokan- että aineenopettajia.

Pikkusorvi

Toisena päivänä sijaistin teknisen käsityön opettajaa. Sääliksi käy, sillä itse luokka oli vielä täysin keskeneräinen. Koneita ei ollut, ei juuri työkalujakaan. 

Mutta viisaasti opettaja oli tilannut luokkaan elektronisia rakennussarjoja. Yhdestä paketista voidaan rakentaa esim. pikkusorvia, -poria tai -lehtisahoja. Yhdestä sarjasta saa koottua ja purettua peräti kymmenen konetta. Toiminta on hyvin itseohjattua, kokoamisohjeet ovat selkeät. Oppilaat keskittyivät tiukasti ohjeiden lukemiseen ja kasaamiseen. Kun valmista konetta pääsi käyttämään, ilo oli suuri.

Kuvassa sorvataan kynän holkkeja.

Kenkäteline

Koska melun ehkäisyyn sekä siisteyteen on kiinnitetty paljon huomiota, koulussa liikutaan sukkasillaan tai crockseilla. Melua on pyritty vähentämään mm. uudentyyppisillä kokolattiamatoilla.

On täysin varmaa, kun uutta Hämistä suunnitellaan, myös rakenteellinen melunehkäisy on yksi prioriteeteista.

maanantai 28. elokuuta 2017

Väliinpitämättömyyttä


Koulu on alkanut ajat sitten, ja vielä Hämeenkylän koulun väistöparakkeja makoilee Pähkinärinteen koulun urheilukentällä. Urheilukentän pitäisi olla kunnossa syyskuun loppuun mennessä. 

Kyllä ärsyttää. 

Eikö tällaiset hommat pitäisi tehdä kesän aikana, kun lapset ovat kesälomilla?

tiistai 8. elokuuta 2017

Ope, mulla on nälkä

8.8. Iltalehti


Äärimmäisissä tapauksissa opettajat voivat joutua tekemään jopa lastensuojeluilmoituksia, mutta asiantuntijan mukaan näin käy vain harvoin.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salon mukaan koulu on paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät.

Näin on siis myös eriarvoistumisen ja lapsiperheköyhyyden kohdalla. Opettajat voivatkin kohdata nälkäisiä tai nuhjuisissa vaatteissa kulkevia lapsia.


Blogini kantava teema on koulutuksellinen tasa-arvo. Me emme aina muista arvostaa kouluruuan merkitystä tasa-arvon kannalta, koska pidämme kouluruokailua itsestäänselvyytenä. 

Olen kirjoittanut hyvin paljon kouluruokailusta. Jos kiinnostaa, paina vasemmasta palkista tunnistetta kouluruokailu.

Jaakko Salo on oikeassa siinä, että koulu on paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät. Erilliskoulujärjestelmä suorastaan erotteli jyvät akanoista, harvan köyhän perheen lapsella oli varaa mennä oppikouluun. Peruskoulu antoi kaikille mahdollisuuden.

Köyhiä ihmisiä on Suomessa aina ollut, enemmän tai vähemmän, mutta jo pitkään noudatettu uusliberalistinen talouspolitiikka on tehnyt selvää jälkeä. Leipäjonot ovat arkipäivää.

On surullista, että kunnat panostavat kouluruokailuun eri tavalla. Kouluruokailun kokonaiskustannuksissa on suuria eroja. Säästetään lasten ruuasta.


Erot ovat hämmästyttäviä. Tietysti isot kunnat pystyvät tekemään kouluruuan halvemmalla ja tehokkaammin kuin pienet kunnat. 

Enemmän kuin kouluruuan kokonaiskustannukset kouluruuan tasosta kertoo yksittäisen annoksen materiaalikustannukset. Esim. kotikunnassani Vantaalla ruoka-aineinekulut ovat 0,67 euroa / koululounas. Puuropäivät ja kasvissosepäivät ovat lisääntyneet, aivan joka päivä nälkäisen lapsen tai kasvavan nuoren vatsa ei täyty.

Kun elintarvikkeiden hinta nousee vuodessa vaikkapa kahdeksan prosenttia, ja kouluruokailuun käytettävät määrärahat prosentin verran, on aika helppo laskea sen takanojan kaltevuus, jolla ruokahuoltoa pyöritetään. Eurolla ei synny karjalanpaistia. (Joensuun ruokailupalvelupäällikkö Pirjo Mäkinen, Yle 29.1.2014)