8.8. Iltalehti
Äärimmäisissä tapauksissa
opettajat voivat joutua tekemään jopa lastensuojeluilmoituksia, mutta
asiantuntijan mukaan näin käy vain harvoin.
Opetusalan ammattijärjestö
OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salon mukaan koulu on paikka, jossa kaikki
yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät.
Näin on siis myös
eriarvoistumisen ja lapsiperheköyhyyden kohdalla. Opettajat voivatkin kohdata
nälkäisiä tai nuhjuisissa vaatteissa kulkevia lapsia.
Blogini kantava teema on koulutuksellinen tasa-arvo. Me emme aina muista arvostaa kouluruuan merkitystä tasa-arvon kannalta, koska pidämme kouluruokailua itsestäänselvyytenä.
Olen kirjoittanut hyvin paljon kouluruokailusta. Jos kiinnostaa, paina vasemmasta palkista tunnistetta kouluruokailu.
Jaakko Salo on oikeassa siinä, että koulu on paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät. Erilliskoulujärjestelmä suorastaan erotteli jyvät akanoista, harvan köyhän perheen lapsella oli varaa mennä oppikouluun. Peruskoulu antoi kaikille mahdollisuuden.
Köyhiä ihmisiä on Suomessa aina ollut, enemmän tai vähemmän, mutta jo pitkään noudatettu uusliberalistinen talouspolitiikka on tehnyt selvää jälkeä. Leipäjonot ovat arkipäivää.
On surullista, että kunnat panostavat kouluruokailuun eri tavalla. Kouluruokailun kokonaiskustannuksissa on suuria eroja. Säästetään lasten ruuasta.
Erot ovat hämmästyttäviä. Tietysti isot kunnat pystyvät tekemään kouluruuan halvemmalla ja tehokkaammin kuin pienet kunnat.
Enemmän kuin kouluruuan kokonaiskustannukset kouluruuan tasosta kertoo yksittäisen annoksen materiaalikustannukset. Esim. kotikunnassani Vantaalla ruoka-aineinekulut ovat 0,67 euroa / koululounas. Puuropäivät ja kasvissosepäivät ovat lisääntyneet, aivan joka päivä nälkäisen lapsen tai kasvavan nuoren vatsa ei täyty.
Kun elintarvikkeiden hinta
nousee vuodessa vaikkapa kahdeksan prosenttia, ja kouluruokailuun käytettävät
määrärahat prosentin verran, on aika helppo laskea sen takanojan kaltevuus, jolla
ruokahuoltoa pyöritetään. Eurolla ei synny karjalanpaistia. (Joensuun ruokailupalvelupäällikkö Pirjo Mäkinen, Yle 29.1.2014)
Tekstit
Kouluruokaa ei saisi arvostella vain hinnan perusteella. Koska
VastaaPoistaa) silloin saattaa unohtua mihin muuhun tarvitaan resursseja, että kouluruoka täyttäisi tehtävänsä; kiireen ja melun poistamiseen, viihtyisyyden ja osallisuuden lisäämiseen, ruokakasvatukseen. Sekä ihan vain aikuisen läsnäoloon. Eivät nämä lötköä makaronia tai herne-maissi-paprika-salaattia saa hyvältä maistumaan, mutta tuovat lisäarvoa ja ehkä keinon kehittää kouluruokailua kustannustehokkaasti.
b) Kouluruoasta puhuminen "jonkun ainoana lämpimänä ateriana" ei paranna tänään kouluruoan makua yhdenkään oppilaan suussa. Jokainen oppilas tarvitsee kouluruokailusta virkistävän tauon kesken opiskelujen. Köyhäinruoka-imago ei ole kenenkään etu.
c) Mitä hinta kertoo kouluruokailun laadusta esim. suolapitoisuuden, monipuolisuuden, sesonkien, teema- ja juhlapäivien huomioinnin, lähiruoan käytön, erityis- ja erikoiruokavalioiden toteutuksen tason ja tarjonnan laajuuden suhteen? myös näiden tarjoaminen kouluruokailussa tasa-arvoisesti maksuttomana kaikille on arvostettavaa, mutta ei pääteltävissä kustannuksista.
1,67 Vantaalla :) ei 0,67
VastaaPoistaAno...
VastaaPoista1,67 on Vantaan kokonaiskustannukset / kouluannos, sisältää mm. työvoimakulut.
0,67 on ruoka-ainekulut / koululounas.
Vantaalla ruoka-aineisiin uppoaa siis reilusti alle euro / koululounas. Minimihinta voisi olla euro / koululounas.
VastaaPoista