OAJ-YSI:n kokous - Petri Kääriäinen valittiin puheenjohtajaksi

29.3.

OAJ-YSI:n (yleissivistävät opettajat) valtuustoryhmä kokoontui peruskorjatun Akava-talon Valopihassa. Tästä lähin suuretkin kokoukset, kuten OAJ:n valtuuston, voidaan pitää omissa tiloissa.

Puheenjohtaja Luukkainen Akavatalon Valopihalla

Alkuun puheenjohtaja Olli Luukkainen selvitti kilpailukykypaketin (yhteiskuntasopimus) tilannetta. SAK:n johtavalta taholta on tihkunut tietoa, että kilpailukykysopimusta ei tulla saamaan aikaan. Ammattijärjestöjen kesken on käyty erittäin paljon kulissintakaisia keskusteluja. 

"Kaikkea ei voi sanoa ääneen, koska asiat voivat alkaa elää omaa elämäänsä." (Luukkainen)

AKT ei ilmeisesti tule sopimukseen mukaan, ei edes keskusteluihin. Luukkainen käytti esimerkkinä uutta Ääneskosken suurta selluloosatehdasta, josta sellu lastataan suoraan junavaunuihin. Varastoja ei ole. Voidaan ajatella, mitä tapahtuu, jos AKT käyttää lakkoasetta Äänekosken sellutehtaalla.

Selvää on, jos kilpailukykypakettia ei saada aikaan, julkinen sektori kärsii. 

Akava haluaa, että ratkaisu tehtäisiin sopimalla, ei pakolla. Kaikki julkisen sektorin ryhmät ovat samaa mieltä siitä, että työajasta voidaan keskustella, samoin lomarahoista, mutta ei lomista. 

Suomen mallista ei ole sovittu vielä mitään. Avoin sektori tulee määrittämään palkkatason, ollaan etenemässä kohti paikallista sopimista.

Mitä tehdään, kun kunnissa valtuustot tekevät poliittisilla päätöksillä alijäämäisiä budjetteja? Henkilökuntaa voidaan vähentää tuotantotaloudellisilla syillä. 

Kuinka OAJ tulee vaikuttamaan etukäteen paikalliseen sopimiseen? Kuka neuvottelee, millä resursseilla, kuka tekee päätökset? Pelkona on työnantajan paikallinen sanelupolitiikka.

Neuvottelutuloksen avainkysymykset ovat:

- työajan lisääminen 24 tunnilla
- paikallinen sopiminen

Yhteinen näkemys on oltava, ei ole varaa siihen siihen, että jotkut ryhmät vetävät ohi, vrt. PAM. Kaikkien on kärsittävä yhdessä.

OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroos painotti vuosiaikaa koskevien neuvottelujen tärkeyttä. Ratkaisu työajasta on saatava aikaan. Ongelmana on opettajien harmaa työaika, joka on jäänyt palkkauksen ulkopuolelle.

Erityinen ongelma on uusien opettajien työn aloitus. Uusi käytäntö, uudet opettajat tulevat töihin vasta ensimmäisenä veso-päivänä, näyttää jäävän voimaan. Neuvottelemalla ei päästä ratkaisuun.

Työaikajärjestelmää on uudistettava niin, että kaikki työ tulee näkyväksi ja palkanmaksun alaiseksi. Mutta työaikakokeiluissa työnantajien tavoitteena on ollut säästö. 

Yläkoulun iänikuisista opetusvelvollisuuksista on pikkuhiljaa päästävä irti, mutta siten, että jokaiselle on turvattava ainakin sama palkka kuin ennen.

Itse olen sitä mieltä, että saman tien peruskoulun opettajien palkka on yhdenmukaistettava, vrt. ala-yläkoulu.

Lindroosin mukaan työajan pidentäminen jakaa jäsenkuntaa. Suunnitteluajat, vesot, yt-aika?

Järkevintä olisi laittaa 24 tuntia niihin töihin, joita jo nyt tehdään eli yt-aikaan. Jos 24 tuntia laitetaan esim. vesoihin, pelkona on, että silloin työnantaja voisi käyttää lomautusasetta. Lomautuksen alaiset työajan lisäykset eivät siis ole mistään kotoisin.

Luottamusmiesten asemaa pitää parantaa. On luotava tasapuolinen neuvotteluasema, sopiminen ei voi olla työnantajan yksipuolista sanelua.

Pelkään kovasti, että jossain pikkukunnassa, jossa meillä ei ole kunnollista neuvotteluvastusta, työnantaja pyrkii murtamaan muuria. Toisaalta asiaa voidaan ajatella myönteisestikin, olisiko nyt mahdollisuus kauan haettuun pääkaupunkiseutulisään?

OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka murehti koulutuksellisen tasa-arvon murenemista. Alueelliset erot syvenevät. 

Eilisessä Hesarissa uutisoitiin, että Suomessa kuilu kantaväestön ja maahanmuuttajien lasten välillä on syvä. OAJ:n Kotouttamiskompassi tarjoaa keinoja maahanmuuttajien parempaan kotoutumiseen.

On mahdotonta kotoutua, jos ei osa vastaanottavan maan kieltä. Olen pohtinut, pitäisikö Suomessakin myös maahanmuuttajaäidit  ja -isät velvoittaa pakollisille suomen kielen kursseille. Kielikoulutus pidettäisiin aikuisopistoissa, voitaisiin tehdä kolmiportainen osaamisen testistö.

Kokouksen mielenkiintoisin osio oli OAJ-YSI:n puheenjohtajan valinta, nykyinen puheenjohtaja Kari Kinnunen siirtyy muihin tehtäviin.

OAJ-YSI:n puheenjohtajaehdokkaat esittelyssä

Ehdokkaina oli neljä osaavaa kokenutta henkilöä: Arja Laulajainen, Matti Helimo, Timo Kettunen ja Petri Kääriäinen. Heidän puheenvuorojaan oli mielikiintoista kuulla. Kaikki painottivat vuorovaikutusta ja tiedottamista. Laulajainen kehittäisi puheenjohtajiston työskentelyä, Helimo toisi mediaan epäkohtia, Kettunen jakaisi valtuutetuille kuukausittaisen selvityksen, Kääriäinen totesi, että opettaja on yhteiskunnan ydin.

Tiukan äänestyksen jälkeen pitkän linjan mies Petri Kääriäinen valittiin YSI:n puheenjohtajaksi ja samalla OAJ:n 1. varapuheenjohtajaksi. YSI-ryhmä on OAJ:n ylivoimaisesti suurin ryhmä. Kääriäinen painottikin, että YSI ei saa jyrätä muita ryhmiä, vaan kaikkien etua on ajettava, vrt. yhteinen opettajuus.

Olli Luukkainen kukittaa uuden OAJ-YSI:n puheenjohtaja Petri Kääriäisen.

Lopuksi OAJ:n alueasiamies Jaana Alaja muistutti, että seuraavalla syyskaudella pidetään OAJ:n yksi tärkeimmistä valtuustokokouksista. Silloin tullaan päättämään, kuinka suuri valtuusto tulee olemaan. 

Nyt jäseniä on 150. Valtuuston koon pienentämistä pidetään tarpeellisena, jotta valtuutetut saadaan sitoutettua paremmin. Valtuustossa on rivimiehiä kuten minä. Läheskään kaikki valtuutetut eivät mahdu OAJ:n erilaisiin toimielimiin, joita ovat esim. toimikunnat tai työryhmät. 

Voi olla, että valtuuston koko tulevaisuudessa on 80-120 valtuutettua. Toisaalta vaakakupissa on alueellinen kattavuus. Nyt valtuutetut ovat lähellä alueensa opettajia.

Olen ehdolla ehdokkaaksi

Vantaan Perussuomalaiset - Uusi kasvo

Perussuomalaisten Uudenmaan piiri ry. on valinnut minut jäsenäänestykseen eduskuntavaaliehdokkuudesta.

Kiitän kovasti ihmisiä, jotka ovat kannattaneet minua.

Osaamiseni kärki on luonnollisesti koulutuspolitiikka. Olen koulutuksellisen tasa-arvon kannattaja, sillä koulutus on ainoa tie varsinkin köyhien ja naisten tasa-arvoon. Koulutus on investointi tulevaisuuteen.

Olen pienen ihmisen puolella.

Aamun Helsingin Sanomien pääkirjoitus oli upea, kannattaa painaa alla olevaa linkkiä ja lukea pääkirjoitus kokonaisuudessaan.


16.6. HS

Suomi pärjää koulutuksella

Toisin kuin näissä etelän maissa, kilpailukykypotentiaali on kuitenkin Suomessa hyvä. Kriisimaat petraavat nyt kilpailukykyään kovempaa tahtia kuin Suomi, mikä auttaa niiden taloutta taas kasvuun.

Työnantajaleiri esittelee usein julkista taloutta pohdittaessa todisteita siitä, että Suomessa julkisen talouden paino on Euroopan raskain, melkein 60 prosenttia suhteessa kansantuotteeseen – mikä on eri asia kuin osuus kansantaloudesta.

Totta sinänsä, mutta suomalaiset tulonsiirrot ja joiltakin osin hyvinkin tehokas julkinen sektori sotkevat vertailua. Suomessa julkinen "meno" muuttuu moniin maihin verrattuna paljon kivuttomammin jossain myöhemmässä kohdassa "tuloksi".

Kaikkien säästöbudjettien ja leikkausten keskellä Suomessa on pidettävä huolta siitä, että tulevaisuuden mittaukset kertoisivat hyvää nykyisistä ratkaisuista.

Suomessa kasvua ei saada työvoimapanoksen lisäyksestä. Jäljelle jää tuottavuuden nostaminen. Se vaatii investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

OECD: Koulutus on suomalaisen kilpailukyvyn ykkösnyrkki

Suomalaisessa koulutuksessa on voimaa.

HS 13.9.

OECD-vertailu: Koulutus tuo lisää palkkaa

1. Koulutus – etenkin korkeakoulutus – lisää ansioita, käy ilmi OECD:n tiistaina julkistamasta koulutusvertailusta.

Korkea-asteen eli ammattikorkeakoulun tai yliopiston käyneet tienasivat OECD-maissa vuonna 2009 keskimäärin yli 50 prosenttia enemmän kuin toisen asteen eli lukion tai ammattikoulun käyneet.

Koulutustasosta riippumatta ero sukupuolten välillä näkyi palkkatasossa.

Koulutus – etenkin korkeakoulutus – lisää ansioita, käy ilmi OECD:n tiistaina julkistamasta koulutusvertailusta.

Enkeliporsas:

Yhteiskunnan suurin tuki ihmiselle tulee koulutuksen muodossa. Mitä enemmän ihminen kouluttautuu, sitä enemmän häntä tuetaan.

Lääkärin ja diplomi-insinöörin koulutuskustannukset yhteiskunnalle ovat aivan eri luokkaa kuin vaikkapa parturi-kampaajan.

Aikaisemmin työelämään menneet nuoret alkavat heti kustantaa verotulojen muodossa korkeakouluopiskelijoita. OECD:n tutkimuksen mukaan koulutuksen hyöty palkkapussin suuruuteen on järkyttävän suuri, yli 50 prosenttia!

Koulutus on todellakin investointi yksilön tulevaisuuteen sekä henkisesti että rahallisesti

2. Koulutustasosta riippumatta ero sukupuolten välillä näkyi palkkatasossa.

Suomessa naisten palkat olivat 79 prosenttia miesten palkoista, mikä on kutakuinkin OECD-maiden keskiarvo. Tasa-arvoisimmalta näyttäisi Slovenia, jossa naisten palkka yltää 93 prosenttiin miesten palkasta.

Enkeliporsas:

Pohjoismaisessa Suomessa miesten ja naisten palkkakuilu on OECD:n keskitasoa, mikä on häpeätahra. Emme ole niin tasa-arvoisia kuin yleisesti luullaan.

3. Vertailusta käy ilmi, että Suomessa etenkin nuorten koulutustaso on korkea.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli toissa vuonna 36 prosenttia 25–34-vuotiaista.Tosin esimerkiksi Norjassa tuo osuus oli vielä korkeampi, 45 prosenttia. Vastaava osuus OECD-maissa oli keskimäärin 28 prosenttia.

Enkeliporsas:

OECD:n mittarit ovat monissa eri yhteyksissä tuoneet esiin, että suomalaisten nuorten koulutustaso on melkoinen etu, joka nostaa meidän kilpailukykyämme muihin maihin verrattuna.

Kun katsotaan vanhempia ikäluokkia eli 55–64-vuotiaita, vastaava osuus oli Suomessa alle 15 prosenttia. Se kertoo siitä, että koulutustaso on kohonnut.

Enkeliporsas:

Suomessa ensimmäinen askel tasa-arvoiseen koulutukseen oli peruskouluun siirtyminen. Vanhemmat ikäluokat kärsivät rinnakkaiskoulujärjestelmästä. Alle puolet yllä 55-64 vuotiaista kävi oppikoulua, joka mahdollisti väylät korkeakouluihin ja yliopistoihin.

Peruskoulun yhteiskunnallinen tasaava voima on ollut valtava. Nyt periaatteessa kaikilla on mahdollisuus.

Ikävää vain, että syrjäytyminen on Suomesssakin alkanut periytyä. Syrjäytymisen ehkäiseminen on koulutusjärjestelmämme suurin tulevaisuuden haaste.

4. Suomalaisnuoret ovat pitkään koulutuksessa. Esimerkiksi 20–29-vuotiaista yli 40 prosenttia oli koulunpenkillä, kun vastaava osuus OECD:ssä oli 26 prosenttia.

Myös 30–39-vuotiaista Suomessa koulua käy vielä 15 prosenttia, kun OECD:n keskiarvo on kuusi prosenttia.

Enkeliporsas:

Raimo Sailaksen ja kumppaneiden mielestä osa suomalaisnuorista käy koulua liian pitkään. Suomen kilpailukyky ei ole kärsinyt pitkistä kouluttautumisajoista, päinvastoin.

( HS 7.9. Suomen kilpailukyky on kohentunut viime vuodesta. Maailman talousfoorumin WEF:n kilpailukykyvertailussa Suomi on noussut sijalle neljä viime vuoden seitsemänneltä sijaltaan. WEF kehuu Suomea etenkin koulutuksen ja innovaatioiden huippuosaajaksi.)

Koulutus on suomalaisen kilpailukyvyn ykkösnyrkki.

5. Suomalainen peruskoulu on tunnetusti tehokas. Tuoreimmankin vertailun mukaan kustannukset ovat kohtuulliset ja tuntimäärä pienehkö.

Vain Puolassa ja Virossa pakollisten oppituntien määrä on pienempi kuin Suomessa.

Vuonna 2009 olivat 7–14-vuotiaat saaneet keskimäärin 7 000 opetustuntia, kun Italiassa määrä oli jopa yli 8 000.

Suomalaiskouluissa opetusta oli noin 6 000 tuntia.

Enkeliporsas:

Tämä on hämmentävää.

Olemme OECD:n PISA-rankingissa kärkisijoilla niin äidinkielessä, matematiikassa kuin luonnontieteissäkin. Matematiikkaan kulutetaan Suomen peruskouluissa noin nelisen viikkotuntia, se on vähän verrattuna tiettyihin Aasian maihin.

Joskus tuntuu, että olemme liiankin tehokkaita. Peruskoululaisen viikkotuntimäärät luokilla 5.-9. ovat kansainvälisesti ajatellen matalat.

Mitä saisimmekaan aikaan, jos matematiikkaa olisi tunti päivässä? Liikuntaa on meillä todella vähän, vain 2-3 viikkotuntia.

Loppuun laitan kuvan vuoden 2009 PISA-testeistä.

Hmmm...mikä on Kiinan todellinen sijoitus? He ottivat tutkimukseen vain vahvat talousalueensa. Suomi taistelee kovasti Korean ja Singaporen kanssa. Eikä ole mikään ihme, että britit, yhdysvaltalaiset ja saksalaiset ovat paniikissa.