Lapset eivät saa opetusta tasa-arvoisesti

22.1. STT

Lapsiasiavaltuutetun vuositeemana ”Eriarvoistuva koulu?” - joka kahdeksas poika ei osaa lukea 

Lapsiasiavaltuutettu Kurttila kiinnittää huomiota kuntien välisiin eroihin koulutuksen järjestämisessä ja oppimistulosten heikentymiseen.

- Suomi on monta Suomea. Lapsen saamassa perusopetuksen määrässä on huomattavat kuntakohtaiset erot, mikä tarkoittaa 9-vuotisessa peruskoulussa reilusti yli lukukauden välistä eroa vähiten ja eniten opetusta antavien kuntien kesken.

Samaan aikaan perusopetuksen loppuvaiheessa olevista pojista joka kahdeksas ei osaa lukea tasolla, joka mahdollistaisi jatko-opinnot tai työelämässä pärjäämisen. Lisäksi perhetausta määrittää lapsen tulevaa koulutusuraa. 

Kun tähän yhtälöön lisätään vaatimukset universaalien palveluiden, kuten varhaiskasvatuksen, rajaamisesta, olemme pian paluumatkalla luokkayhteiskuntaan, Kurttila tiivistää.

Aloitin properuskoulu-blogini kirjoittamisen v. 2009. Olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin, sillä jo 1990-luvun puolella oli nähtävissä, mitä tuleman pitää.

1990-luvun kotimaisen laman varjolla suuria omaisuuksia alettiin siirtää taskusta toiseen. Verotuksen keinoin lisättiin tuloerojen kasvua, mm. pääomaverotuksesta poistettiin progressiivisuus.

Suomesta tehtiin väkisin luokkayhteiskunta. Köyhyys alkoi periytyä, ei edes koulutus pysty enää tasaamaan eroja kuten se 1960-80 luvuilla pystyi. Suurin todiste koulutuksen tasaavasta vaikutuksesta on suurten ikäluokkien nousu. Maalta torpista siirryttiin suurten yritysten johtoon, mikä sitä ennen oli haavekuvia vain.

Pikkuhiljaa alettiin tarkoituksellisesti mahottaa peruskoulua. Olen blogissani maininnut pariinkin otteeseen 1990-luvulla pidetystä ammattiyhdistykseni koulutusristeilystä. Vierailijana oli Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) edeltäjän Työnantajain keskusliiton (TT ) Seppo Riski. 

Charmantti Seppo Riski osasi ottaa hienosti yleisönsä, vaikka hän yksiselitteisesti sanoi, että heidän (TT) kannaltaan peruskoulu on turha. Viking Mariellan kokoustilan takapenkin istujat kohahtivat. Vain legendaarinen Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen aktiivi Ville Valkama uskalsi avata suunsa ja arvostella Seppo Riskiä. 

Muut takapenkin istujat, kuten minä, olivat typertyneitä ja hiljaa. Jälkikäteen hävetti.

Peruskoulun mahottaminen on ollut selkeää ja jatkuvaa 1990-luvulta lähtien.

Vain loistavat OECD:n Pisa-koulutusvertailujen tulokset toivat hetkellisiä torjuntavoittoja, mutta nekään eivät vaikuttaneet millään tavalla peruskoulun kurjistamiseen.

Tietyt puolueet aktivoituvat ennen eduskuntavaaleja kerta toisensa jälkeen, järjestävät massiiviisia koulutuskiertueita kuten nytkin, mainostavat olevansa koulutuspuolue. Yritetään noukkia keskiluokan ääniä, mutta kun vaalit ovat ohi, alkaa koulutuksen hakkaaminen.

Koulun mahottajien tavoite on selvä. Halutaan  ottaa mallia rapakoiden takaa, Ruotsista ja Englannista. Halutaan perustaa yksityiskouluja rikkaille ja niille, joilla on mahdollisuus satsata lastensa koulutukseen. Muut, köyhät ja maahanmuuttajat, jäävät rupukouluihin. 

Pitkään on ollut tiedossa, että Iso Britanniassa ja Ruotsissa on kouluja, jotka eivät pysty opettamaan lapsia lukemaan kunnolla. Maissa esiintyy jopa lukutaidottomuutta, mikä ei ole millään tavalla ylevää eurooppalaiselle demokraattiselle sivistysmaalle.

Suomessa ei ole esiintynyt lukutaidottomuutta suurinpiirtein vuosisataan. Lasta ei kertakaikkiaan ole päästetty koulusta pois, jos hän ei osaa lukea. Suomalainen opettajisto on ollut lukutaidon suhteen ehdoton.

On käsittämätöntä, että kuntien koulutusrahoissa on noin suuret erot. Lasten oppimistulokset riippuvat asuinpaikasta. Toiset saavat enemmän opetusta kuin toiset.

Kurttila toteaa, että olemme palaamassa luokkayhteiskuntaan. Ei pidä paikkaansa.

Suomi on jo luokkayhteiskunta.

Tätä rataa meilläkin alkaa esiintyä uuslukutaidottomuutta.

Peruskouluteesini löytyvät tiivistettynä linkkeineen kahdesta blogikirjoituksestani:

A-talk: Peruskoulu kuntoon - tiiliä, tiiliä! (Properuskoulu 6.12.2013)

Peruskoulu valtion harteille 2. (Properuskoulu 4.10.2013)

Ruotsalaiset syventävät kuilua

Yle 4.4.

Ruotsi aloittaa eliittikoulukokeilun Ruotsin liberaalien hellimä ajatus eliittikouluista ottaa askelen eteenpäin, kun maassa voidaan syyslukukaudella 2012 aloittaa yläasteen huippuluokkakokeilu.

Kolmena kokeiluvuotena voi kunakin käynnistyä korkeintaan kymmenen erityiskoulutusta. Oppilaat huippuluokille valitaan testien perusteella. Ruotsin hallitus on päättänyt myöntää luvan yläasteen eliittikoulutuskokeilun aloittamiseen syyslukukaudesta 2012 alkaen, kertoo Svenska Dagbladet verkkosivuillaan.

Keskustelu eliittikoulutuksesta on Ruotsissa vahvasti politisoitunutta. Ideaa on hellinyt erityisesti liberaalinen Folkpartiet, kun taas sosiaalidemokraatit vastustavat sitä voimakkaasti.

Kokeilussa valitaan korkeintaan kymmenen kuntaa ja yksityiskoulua, jotka saavat kolmen lukuvuoden aikana syksystä 2012 aloittaa seitsemännen luokan erityiskoulutuksen. Oppilaat huippuluokille valitaan testien perusteella. Kullakin vuosikurssilla voi olla korkeintaan 30 oppilasta.

Kansankodista kajahtaa taas. Alkaa tulla ikävä 60-70-lukua ja Tage Erlanderia ja Olof Palmea.

Ruotsissa koululaisten oppimistulokset ovat heikentyneet ja erot hyvien ja huonojen koulujen välillä ovat kasvaneet.

Suosittelen Ruotsin opetusministeri Jan Björklundille visiittiä Ruotsin entiseen itäiseen maakuntaan, Suomeen. Peruskoulumme tulokset ovat aivan eri luokkaa kuin Ruotsissa.

Ruotsiin on muodostumassa kolmen kerroksen kouluja:

- eliittikoulut

- yksityiset koulut

- koulut köyhille ja maahanmuuttajien lapsille

Koulutuksellisesta tasa-arvosta ei ole enää puhettakaan. Kansaa hajotetaan ja eriarvoistetaan kovaa vauhtia.

Uusliberalistinen tsunami pyyhkii Ruotsin yli.

Peruskoulut valtion hoteisiin

Viehättävä koulukuva on Turusta vuodelta 1920, Topeliuksen koulu.

HS 11.12.

Viestejä kouluista pitää kuunnella

Pienen maan kilpailuvaltti on osaaminen. Se on ollut Suomen strategia: kaikille on haluttu taata samantasoinen peruskoulu, ja yliopistolaitosta on laajennettu määrätietoisesti. Nyt on kuitenkin tultu saranakohtaan, jossa on syytä pysähtyä arvioimaan, mihin oikeastaan ollaan menossa.

Koulujen eriarvoistumiseen viittaavaan tutkimustulokseen kannattaa niin ikään suhtautua vakavasti. Eriarvoistumista tuntuu selittävän eniten se, että koulujen tuntimäärät vaihtelevat kunnittain. Joissain kunnissa annetaan jopa 500 tuntia vähemmän opetusta kuin toisissa. Heikoimmat tulokset saatiin pienistä kunnista.

Eriarvoistumisen uhka vain kasvaa, kun julkisen talouden liikkumavara entisestään kaventuu.

Tilanne alkaa olla skitsofreeninen. Pidetään upeita palopuheita tasa-arvoisesta koulujärjestelmästämme, mutta Suomen kunnat ovat täysin eriarvoisessa asemassa. Kaikki kunnat eivät kykene ylläpitämään riittävän korkeatasoista koululaitosta.

Emme voi enää puhua koulutuksellisesta tasa-arvosta. Lapsi saa opetusta asuinpaikkansa mukaan. Köyhien kuntien lapset saavat vähemmän opetusta kuin muiden kuntien lapset.

500 tuntia vähemmän opetusta peruskoulun aikana on paljon. Se merkitsee yli yhtä viikkotuntia läpi peruskoulun.

Köyhissä kunnissa ei anneta riittävästi tuki- tai erityisopetusta. Kielitarjotin on suppea tai sitä ei ole ollenkaan. Oppimateriaaleja tarjotaan vähemmän kuin muille lapsille. Kun joissain kunnissa asennellaan luokkiin älytauluja, joissain kunnissa ollaan vasta tietotekniikan ensiportailla.

Olen miettinyt jo pitkään, että peruskoulut olisi järkevää siirtää valtion hoteisiin.

Silloin tuloverotuksen painopistettä olisi siirrettävä kunnallisverosta valtion verotukseen, mikä olisi hienoa. Kunnallisvero on tasaveron luonteista, kun valtion tulovero on progressiivista.

Ei tarvittaisi vaikeasti toteuttavia kunnallisia tasausjärjestelmiä, jotka koetaan joissain kunnissa hyvin epäoikeudenmukaisina.

Kun peruskoulutus olisi valtiolla, kaikki lapset olisivat tasa-arvoisia peruskoulutuksen suhteen riippumatta siitä, missä lapsi asuu.

Samalla päästäisiin eroon tilkkutäkkimäisistä kunnallisista opetussuunnitelmista. Peruskoulutusta voitaisiin ohjailla suunnitelmallisemmin. Nyt ei ole juuri minkäänlaista valvontaa, kunnat saavat huseerata lähes mielinmäärin.

Loppuisi kaikenmaailman tietoinen peruskoulutuksen kurjistaminen ja opettajien lomautukset jäisivät historiaan.