Ihana tn-käsityöluokka

Sijaistin tänään Uomarinteen koulussa. Aamu alkoi käsityöllä, en ennen ollut pitänyt tunteja koulun tn-luokassa. Hyvä, että nyt pääsin, niin komea luokka oli.

Ihastuin oppitunnin resurssointiin, paikalla oli kaksi ammattitaitoista tekniseen käsityöhön erikoistunutta luokanopettajaa ja hommansa osaava kouluvaari. Vaikka olen vaari, katson yhä vielä olevani ammattitaitoinen tekniseen käsityöhön erikoistunut luokanopettaja. Se toinenkin maikka on jo eläkkeellä oleva tekniseen käsityöhön erikoistunut luokanopettaja, mutta hän myös tekee edelleen sijaisuuksia, tn-maikkana. Se kolmas oli oikea kouluvaari.

Joten paikalla oli oikeasti kolme osaavaa ukkoa, taattua vaariluokkaa :) Yhteistyö toimi jouheasti kuin itsestään.

Otin ehkä Vantaan komeimmasta tn-luokasta liudan kuvia. Tilat on hyvin suunniteltu, ja luokan järjestys oli suorastaan hekumallisen kaunis. Uomiksessa täytyy olla hommaansa sitoutuneita käsityömaikkoja.

Ainoa, mikä jäi häiritsemään oli, että pajassa ei ollut ahjoa. Miten sitä saunakauhojen varret oikein taotaan, kun ei voi kunnolla varren päätä kuumentaa?

Aiheena oli nykykäsityön klassikko - hyvin monelle tuttu lehtiteline, jossa kova yhdistyy pehmeään. Unohdin ottaa kuvan lehtitelineestä, hienoja olivat.

Näitähän ne: Lehtitelineitä omasta vanhasta opinahjostani Jyväskylän yliopiston Norssista

Uomiksen lehtitelineet olivat ehkä kultivoituneempia kuin Norssin, sillä varsien yläpäät oli pyöristetty.

Kuvat oppitunnin ja jälkisiivouksen jälkeen, katso niitä ja nauti.

Käsityöt on ajettu alas

HS Mielipide 20.3.2018, klikkaa suuremmaksi

Kiitän teknisen työn lehtori Sauli Pelkosta. Hän puki sanoiksi sen, mitä moni opettaja on halunnut kertoa, mutta ei ole kehdannut tai uskaltanut. 

En ymmärrä, miksi opettajat eivät enää uskalla avata suutaan oikeastaan minkään asian suhteen, oli sitten kyse oman koulun sisäilmasta, surkeasta palkasta tai OPS:sta. Puhutaan kovasti opettajien professioista tai siitä, että opettajan ammatti on asiantuntija-ammatti.

Asiantuntija avaa suunsa, kun siihen on tarvetta. Asiantuntija ei voi olla marionetti.

Sauli Pelkonen kirjoituksellaan osoittaa olevansa niitä viimeisiä mohikaaneja, jotka taistelevat professionsa ja samalla oman oppiaineensa puolesta. Hän osoittaa olevansa asiantuntija, joka on huomannut osaamisen tason laskun teknisessä käsityössä. Lehtikirjoitus on niin looginen kuin olla ja voi.

Koko ajan puhutaan valinnanvapaudesta. Käsityön osalta valinnanvapaus vietiin pois. Samaan aikaan monessa koulussa pidetään vavaa jopa neljäkin tuntia viikossa, aiheet voivat olla mitä eriskummallisimpia. 

Käsityön osaamisen taso on hetkessä laskenut alas kuin lehmän häntä. Teknisessä ei osata enää yksinkertaisia perusasioita kuten laudan poikkisahausta suoraan. Moni opettaja jättää varaa mittoihin, jotta puunpalanen voidaan oikaista jälkikäteen vaikka vannesahalla.

Pehmeiden ja kovien materiaalien yhdistäminen on älyttömintä käsityön opiskelussa, mitä missään OPS:ssa koskaan on ollut. Nyt tehdään kaikenmaailmaan yhdistelmiä, käytännössä teknisestä on tehty tekstiilin apuaine. Rimotellaan ja kasaillaan härveleitä, joihin kangaspalaset saadaan kiinnitettyä.

Vielä olisin ymmärtänyt, että esim. kerran lukuvuodessa tehtäisiin vaikka yksi yhteinen työ. Muuten keskityttäisiin kummankin oppiaineiden perusasioihin.

Kaunis tennismailateline

Arkipäivän designia

Koulun  alussa saimme  nipun hyviä tennismailoja. Lähettäjää emme tiedä, mutta epäilen, että Variston Tenniksellä (VarTe) on sormensa pelissä. Keväällä yhdessä VarTe:n kanssa yritimme saada kasaan tenniskerhoa, mutta emme silloin vielä onnistuneet.

Liikuntasalin välinevarasto on kuin ammuttu täyteen tavaraa. Siksi joka tavaralle on paikkansa.

Kollegani Jukka teki yllä olevan tennismailojen säilytysvaunun. Kun ensimmäisen kerran näin vaunun, koin paitsi käytännöllistä, mutta myös esteettistä mielihyvää. Jokaiselle mailalle on oma rakosensa, alhaalta löytyy isoja, pehmeitä tennispalloja, joiden avulla on helppo opetella tenniksen alkeita.

Pyörillä liikkuva tennismailateline on kaunis.

Viime liikuntatunnilla kokeilin jo tenniksen opettamista. Verkkoina toimi pitkä rivi tavallisia voimistelupenkkejä.

Kerrankin minulla on sopivankokoinen liikuntaryhmä. Kollegani Kalle opetti toisella puolella salia osalle poikia korkeushyppyä, minä toisella puolella tennistä.

Yritin opettaa pojille oikeaoppisia rysty- sekä kämmenlyöntejä, osalle suoritteet olivat hyvin vaikeita. Pojat käyttivät aluksi aivan liikaa voimaa niin, että pallot lensivät pitkin seiniä.

Ainakin pojilla oli mukavaa. Pitänee vaan harjoitella lisää.

Tennis on loistava, mutta vaativa urheilulaji. Tiedän asian hyvin, koska pelaan säännöllisesti tennistä Variston Tenniskeskuksessa.