keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Uuteen oppimisympäristöön tutustumassa

Kolmen opetusryhmän yhteisopetustila

Olin viime viikolla pari päivää sijaistamassa Vantaan Hämeenkylän koulussa, joka toimii väistötiloissa Sanomalassa Vantaankoskella. Toisena päivänä sijaistin äidinkielen opettajaa, toisena teknisen käsityön opettajaa.

Tänään olin mukana koulun esittelykierroksella, jota veti koulun rehtori Pasi Majasaari. Mukana olivat Opetushallituksesta pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen ja perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen johtaja Ulla Laine. Vantaan kaupungin sivistystoimesta paikalla olivat sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth, perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo, opetuspäällikkö Pepita Kaskentaus ja läntisen alueen aluepäällikkö Kirsi Kolu.

Vuoden kouluksi valitun Hämeenkylän koulun päärakennus purettiin viime vuonna sisäilmaongelmien takia. Viime lukuvuonna koulu sijaitsi useassa opetuspisteessä, mikä luonnollisesti heikensi koulun vahvaa yhteisöllisyyttä. Täksi lukuvuodeksi koulu sai asialliset opetustilat Sanoma Oy:ltä vapautuneista tiloista, joissa opiskellaan, kunnes uusi koulu otetaan käyttöön elokuussa 2020.

Sanomalan tilat suunniteltiin uuden oppimisympäristökäsityksen mukaisesti niin hyvin kuin se oli vanhaan toimistorakennukseen mahdollista rakentaa. Aineluokat saatiin ajoissa rakennettua, mutta teknisen opetuksen tila on vielä pahasti keskeneräinen. Liikuntatiloja ei koululla vielä ole, ne valmistunevat vielä syyslukukauden aikana. Nyt sisäliikuntaa harrastetaan Vantaan Jalkapalloseuran lähellä olevassa jalkapallohallissa.

Yllä oleva kuva on äidinkielen luokasta, jossa opiskeli kerrallaan kolme opetusryhmää yhdessä, noin 70 oppilasta. (AI ja MA = kolme ryhmää, HI, BG ja kielet = kaksi ryhmää, FY, KE, KU, TE ja KT = yksi ryhmä) Luokassa oli myös erillinen tila, jossa erityisopettaja pystyi rauhassa opettamaan oppilaitaan. Luokan reunoilla oli tiloja oppilaille, jotka halusivat tehdä töitä yksin, pareittain tai ryhmissä. Pitkin koulua löytyy myös erillisiä ryhmätiloja.

Paikalla oli kolme äidinkielen opettajaa ja yksi erityisopettaja. Opetustuokion ja ohjeiden antamisen jälkeen oppilaat ryhtyivät töihin. Kaikilla oli äidinkielen kirjat, jotkut kirjoittivat vihkoonsa, jotkut läppärillä.

Huomionarvoista oli, että työrauha oli kohtuullisen hyvä, vaikka oppilaita oli paljon. Pääosa oppilaista keskittyi työhönsä ja he saivat aikaan sen, mitä pitikin. Opettajat kiertelivät luokassa ja antoivat tarvittaessa apua.

Tänään esittelykierroksella rehtori totesi, kun uutta, pysyvää oppimisympäristöä rakennetaan, olisi hyvä erottaa isot luokat esim. lasiseinillä toisistaan. Aivan kaikki oppilaat eivät totu työskentelyn tuomiin ääniin. Hän sanoi, että hänen kokemuksiensa perusteella ei kannata suunnitella yhtä suurta ja avointa tilaa.

Erikoisluokat kuten kotitalous- tai fysiikan ja kemian luokat oli erotettu lasiseinin. Rehtori kertoi, että on erittäin mieluisaa kulkea ohi luokkien ja nähdä, kuinka hyvin opiskelu uusissa tiloissa sujuu.

Erityisesti hän painotti yhteisopettajuuden merkitystä. 

Alkuvaikeuksien jälkeen yhteisopettajuus toimii jopa niinkin hyvin, että suurin osa opettajista ei enää halua takaisin vanhaan järjestelmään, yksi opettaja per opetusryhmä. Ilmeisesti jaettu taakka on helpompi kantaa, sitä en tiedä, kuinka paljon aikaa yhteissuunnitteluun kuluu.

Kokemukseni sijaistamisen sekä tämänpäiväisen parin tunnin mittaisen esittelyn perusteella avoimesta oppimisympäristöstä ovat myönteisiä. Koulussa oli vahvaa työnteon makua. Vaikuttaa siltä, että avoin oppimisympäristö lisää myös opettajien keskinäistä avoimuutta.

Jos jossain päin Suomea suunnitellaan uuden oppimisympäristön mukaisia kouluja, kannattaa ehdottomasti käydä vierailuilla Sanomalassa, ettei hurmoksissa tehdä liian avointa tilaa. Kyllä oppilaat tarvitsevat yhä vieläkin myös rauhallista tilaa, jossa voi aivan rauhassa tehdä töitä.

Ison perusluokan perällä olisi hyvä olla toinenkin pienehkö opetustila. Toisessa toimisi esim. erityisopettaja, ja toisessa voisi vaikka rauhoitella yhtä, kahta oppilasta, jos tarve niin vaatisi.

Rehtori totesi, että jako erityisopettajiin ja laaja-alaisiin erityisopettajiin ei tällaisessa mallissa oikein toimi. Pitäisi olla pelkästään erityisopettajia. Itse ajattelen niin, että erityisopettajia on auttamattoman vähän, lisää pitäisi saada. Vantaalla moni iso koulu on hyvin maahanmuuttovaltainen, niihin pitäisi saada lisää myös sekä luokan- että aineenopettajia.

Pikkusorvi

Toisena päivänä sijaistin teknisen käsityön opettajaa. Sääliksi käy, sillä itse luokka oli vielä täysin keskeneräinen. Koneita ei ollut, ei juuri työkalujakaan. 

Mutta viisaasti opettaja oli tilannut luokkaan elektronisia rakennussarjoja. Yhdestä paketista voidaan rakentaa esim. pikkusorvia, -poria tai -lehtisahoja. Yhdestä sarjasta saa koottua ja purettua peräti kymmenen konetta. Toiminta on hyvin itseohjattua, kokoamisohjeet ovat selkeät. Oppilaat keskittyivät tiukasti ohjeiden lukemiseen ja kasaamiseen. Kun valmista konetta pääsi käyttämään, ilo oli suuri.

Kuvassa sorvataan kynän holkkeja.

Kenkäteline

Koska melun ehkäisyyn sekä siisteyteen on kiinnitetty paljon huomiota, koulussa liikutaan sukkasillaan tai crockseilla. Melua on pyritty vähentämään mm. uudentyyppisillä kokolattiamatoilla.

On täysin varmaa, kun uutta Hämistä suunnitellaan, myös rakenteellinen melunehkäisy on yksi prioriteeteista.

maanantai 28. elokuuta 2017

Väliinpitämättömyyttä


Koulu on alkanut ajat sitten, ja vielä Hämeenkylän koulun väistöparakkeja makoilee Pähkinärinteen koulun urheilukentällä. Urheilukentän pitäisi olla kunnossa syyskuun loppuun mennessä. 

Kyllä ärsyttää. 

Eikö tällaiset hommat pitäisi tehdä kesän aikana, kun lapset ovat kesälomilla?

tiistai 8. elokuuta 2017

Ope, mulla on nälkä

8.8. Iltalehti


Äärimmäisissä tapauksissa opettajat voivat joutua tekemään jopa lastensuojeluilmoituksia, mutta asiantuntijan mukaan näin käy vain harvoin.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salon mukaan koulu on paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät.

Näin on siis myös eriarvoistumisen ja lapsiperheköyhyyden kohdalla. Opettajat voivatkin kohdata nälkäisiä tai nuhjuisissa vaatteissa kulkevia lapsia.


Blogini kantava teema on koulutuksellinen tasa-arvo. Me emme aina muista arvostaa kouluruuan merkitystä tasa-arvon kannalta, koska pidämme kouluruokailua itsestäänselvyytenä. 

Olen kirjoittanut hyvin paljon kouluruokailusta. Jos kiinnostaa, paina vasemmasta palkista tunnistetta kouluruokailu.

Jaakko Salo on oikeassa siinä, että koulu on paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät. Erilliskoulujärjestelmä suorastaan erotteli jyvät akanoista, harvan köyhän perheen lapsella oli varaa mennä oppikouluun. Peruskoulu antoi kaikille mahdollisuuden.

Köyhiä ihmisiä on Suomessa aina ollut, enemmän tai vähemmän, mutta jo pitkään noudatettu uusliberalistinen talouspolitiikka on tehnyt selvää jälkeä. Leipäjonot ovat arkipäivää.

On surullista, että kunnat panostavat kouluruokailuun eri tavalla. Kouluruokailun kokonaiskustannuksissa on suuria eroja. Säästetään lasten ruuasta.


Erot ovat hämmästyttäviä. Tietysti isot kunnat pystyvät tekemään kouluruuan halvemmalla ja tehokkaammin kuin pienet kunnat. 

Enemmän kuin kouluruuan kokonaiskustannukset kouluruuan tasosta kertoo yksittäisen annoksen materiaalikustannukset. Esim. kotikunnassani Vantaalla ruoka-aineinekulut ovat 0,67 euroa / koululounas. Puuropäivät ja kasvissosepäivät ovat lisääntyneet, aivan joka päivä nälkäisen lapsen tai kasvavan nuoren vatsa ei täyty.

Kun elintarvikkeiden hinta nousee vuodessa vaikkapa kahdeksan prosenttia, ja kouluruokailuun käytettävät määrärahat prosentin verran, on aika helppo laskea sen takanojan kaltevuus, jolla ruokahuoltoa pyöritetään. Eurolla ei synny karjalanpaistia. (Joensuun ruokailupalvelupäällikkö Pirjo Mäkinen, Yle 29.1.2014)

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Turpaan tulee

 
Kuva: Iltalehti

Nostan keskusteluun Iltalehden maanantaisen artikkelin, jossa on luokiteltu yleisimmät ammatit, joissa koetaan väkivaltaa. Tulokset perustuvat v. 2016 Kunta10-tutkimukseen.

Tulokset hätkähdyttävät. Odotetusti erityisopettajat ovat listan kärjessä, luku on karmea, 63,1 %. Oletan, että erityisopettajista erityisluokanopettajat kokevat eniten väkivaltaa.

Erityisen hämmentävää on, että noin moni yleisopettaja on kokenut väkivaltaa: luokanopettajista 35,3 % ja lehtoreistakin 21,4 %.

Mitä viime vuosina on tapahtunut? Ei ole kovin kauaa siitä, jolloin ei voitu kuvitellakaan, että oppilas kävisi opettajaansa käsiksi.

- Tässä taustalla on ryhmäkokojen suurentuminen sekä se, että yhtä aikaa on lakkautettu sairaalakouluja sekä pienryhmäopetusta on vähennetty, kertoo OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio.

Länsikallion mukaan viime aikoina erityisen tuen piirissä olevia lapsia on siirretty pienryhmistä tavallisiin luokkiin.

- Lapset, jotka vaatisivat häiriöttömän opiskeluympäristön, häiriintyvät helpommin isommassa ryhmässä. Tällöin riski aggressiivisiin tilanteisiin kasvaa, hän toteaa.

OAJ on todennut selvityksissään, että käytöshäiriöisten, erityistä tukea tarvitsevien ja tavallisten oppilaiden yhdistäminen samaan luokkaan onnistuu usein aika huonosti.

- Tarvittaisiin riittävästi resursseja pieniin ryhmiin ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden auttamiseen, Länsikallio muistuttaa. (Iltalehti 31.7.)

Opettajille inkluusion epäonnistuminen ei tullut yllätyksenä.

Tein viime lukukauden lyhytaikaisia sijaisuuksia eri koulumuodoissa ja luokka-asteilla. Vuosi oli minulle hyvin opettavainen.

Ensimmäisen kerran urani aikana koin väkivaltaa. Opetin erityisluokkaa. Iso kuudesluokkalainen poika löi minua urakalla keskivartaloon, kun en päästänyt häntä ulos luokasta, vaan pidin ovea kiinni. Sinänsä lyönnit eivät sattuneet, koska otin ne vastaan lihaksia jännittämällä. Mustelmia taisi tulla.

Ohjasin oppilaan käytävän sohvalle rauhoittumaan, ja vartin päästä hän tuli takaisin luokkaan.

Vantaalla uhka- ja väkivaltatilanteissa pitäisi tehdä ilmoitus. Aluksi opettajat jaksoivat kiitettävästi täyttää paperisia kaavakkeita. Näyttää siltä, että erilaisia väkivaltatilanteita tapahtuu niin paljon, että opettajat ovat väsyneet täyttämään papereita.

Wilmaan pitäisi kehittää yksinkertainen tapa uhka- ja väkivaltatilanteita varten, rasti ruutuun ja perään lyhyt yksilöity selostus.

Inkluusio ei tietenkään ole ainoa selitys opettajiin kohdistuvan väkivallan lisääntymiseen. Yhteiskunnassa on tapahtunut paljon muutakin.