Lukemaan oppimisen lyhyet aakkoset

Kokeneena opettajana minua hirvittää peruskoulun nykytilanne. Aloin kirjoittaa v. 2009, kun aloin nähdä, että peruskoulua alettiin mahottaa. Properuskoulu on siis peruskoulun puolustusta.

Ei ole kauaa siitä, kun peruskoulu vielä tasasi myönteisesti oppimiseroja. Nostettiin lapsia, joiden vanhempien koulutus- tai sosioekonominen tausta oli heikko. Nyt emme sitä aina tee. 

Minulla on takana opetusvuosia on 42 vuotta, ensin 36 vuotta vakituisena luokanopettajana, sen jälkeen olen sijaistanut lähes joka päivä lähikouluissa peruskoulun kaikilla luokilla ja eri oppiaineissa. Yläkoulussa opettaminen on ollut minulle uutta sekä hyvin mieluisaa ja avartavaa. 

Sijaistaessani olen oppinut arvostamaan erityisluokan opettajia, laaja-alaisia erityisopettajia, suomi toisena kielenä opettajia ja valmistavan luokan opettajia. 

Vantaan koulujen erot ovat revähtäneet rajusti pääosin vieraskielisten oppilaiden määrän kasvun takia. Vieraskieliset lapset ovat kasautuneet vahvasti tiettyjen lähiöiden kouluhin. Segregaatio on tosiasia. Koulut ovat eriytyneet.

Olen sijaistanut Lounais-Vantaan kouluissa, jotka oletukseni mukaan kuuluvat keskinmäärin siihen Vantaan koulujen toiseen parempaan puoliskoon.

Olen nähnyt selvästi lukemaan oppimisen rajun luisun alas. On monia viides-kuudesluokkalaisia oppilaita, jotka ääneen lukiessaan tankkaavat tekstiä kuin heikko tokaluokkalainen noin viisitoista vuotta sitten.

Jos olisin silloin lähettänyt yläkouluun oppilaita keskinmääräisen nykyoppilaan lukutaidoilla, minua olisi hävettänyt valtaisasti. Kevään luovutustilaisuudessa olisin pyytänyt yläkoulun erityisopettajalta anteeksi.

Helsinki, Espoo ja Vantaa eivät voi vedota siihen, että lukemisen luisu johtuisi pelkästään maahanmuutosta, sillä myös osa kantasuomalaisista lapsista ei osaa lukea kunnolla. Tekninen lukutaito voi olla heikkoa, mutta ennen kaikkea hämmentää, että osa ysiluokkalaisista ei ymmärrä lukemaansa. 

Käytännössä on niin, jos oppilas ei ymmärrä lukemaansa, oppimisen eväät on syöty.

Helsingin Sanomat otti lukutaidon heikkenemisestä vahvasti kantaa. Laitan oheen pääkirjoituksen, koska on paljon aikuisia ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät viitsi enää lukea päivälehtiä ja näyttävät huonoa mallia lapsilleen.

* * *

HS 15.2.2022

Suomella ei ole varaa lukutaidon heikkenemiseen

Sujuva lukutaito on kaiken oppimisen perusta.

Uutiset suomalaisten lukutaidon heikkenemisestä hämmentävät. Onhan Suomi kuulunut pitkään niihin maailman maihin, joissa käytännössä kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa. Pelkällä tavaamisella ei kuitenkaan nykymaailmassa pitkälle pääse. Pitää kyetä ymmärtämään vaikeita sanoja ja monimutkaisia tekstejä. Liian monelle se on vaikeaa.

Useissa suurissa kaupungeissa tehdyn Lukuseula-tutkimuksen mukaan oppimisessa on suuria eroja, jotka ovat kytköksissä sekä vanhempien koulutustaustaan että sosioekonomiseen asemaan.

Lukuvuonna 2020–2021 tehdyistä testeistä ilmenee, että esimerkiksi Vantaalla peruskoulussa toisella luokalla olevista tytöistä noin joka viides ja pojista 26 prosenttia tarvitsi lukemiseen tukea. Helsingissä vastaavat luvut olivat tytöillä 15 prosenttia ja pojilla 18 prosenttia. Huolestuttavaa vaikka ei yllättävää on, että vieraskielisistä lapsista tukea tarvitsee jopa 76 prosenttia.

Suomessa ymmärrettiin jo varhain, että kaiken pohja on lukutaito. Keppinä toimi se, ettei ilman lukutaitoa päässyt ripille eikä siten naimisiinkaan. Yleisen oppivelvollisuuden piti hoitaa ongelma lopullisesti pois päiväjärjestyksestä.

Nyt vanhaan asiaan on kuitenkin jouduttu palaamaan. Maahanmuuton ohella haasteita luo lukemisen väheneminen, kun pelit ja videot vievät aikaa lehdiltä ja kirjoilta. Yhä useampi lapsi kasvaa kodissa, jossa ei lueta.

Samaan aikaan yhteiskunnan vauhti kasvaa ja vaatimukset kovenevat. Erot lukutaidossa uhkaavat jakaa ihmiset kahteen kastiin. Demokratiallekin se on uhka. Ilman riittävää lukutaitoa ei voi osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisena kansalaisena.

Kouluissa on reagoitu alamäkeen hitaasti. Vuoden 2018 Pisa-tutkimus paljasti, että peräti 14 prosenttia yhdeksäsluokkalaista luki erittäin heikosti. Kysymys kuuluu: miten koululainen voi päästä yhdeksännelle luokalle oppimatta lukemaan?

Nyt herääminen on toivottavasti alkanut. Vantaalaisissa kouluissa pidetään lukutalkoita, ja Helsingissä kouluihin on palkattu lukutaidon opettajia. On syytä palata perusasioihin.

* * *

Hesarin pääkirjoituksessa on kaksi oleellista lausetta:

Miten koululainen voi päästä yhdeksännelle luokalle oppimatta lukemaan?

On syytä palata perusasioihin. 

Jos kiinnostaa, lue kirjoitukseni vuodelta 2013. Haastavaan tyyliini esitin silloin peruskoulun korjaussarjan, joka osin pätee edelleen.

A-talk: Peruskoulu kuntoon - tiiliä, tiiliä!

Mitä nyt pitäisi tehdä?

1. Rauhoitetaan koulu.

Lukemisen oppimisen kannalta oleelliset luokat 1-3 on rauhoitettava. Ilman rauhaa pieni lapsi ei voi keskittyä.

Lopetetaan turhat ryhmittelyt ja opetusryhmien juoksuttaminen ympäri koulua. Pienen lapsen on syytä opiskella aina opettajan valvovan silmän alla. Alkuopetuksessa omaan luokkaan ja luokkatovereihin sopeutuminen on tärkeää. Oma opettaja on tärkeä.

Olisiko syytä siirtyä järjestelmään, jossa alakoulun opettajat erikoistuvat opettamaan joko luokkia 1-3 tai 4-6? 

Alkuopetukseen erikoistuneet luokanopettajat opettivat lapset lukemaan takuuvarmasti. 

Opetin pariin otteeseen ekaa luokkaa, ja lukemaan opettaminen ei ollut vaikeaa minullekaan. Lapset olivat innokkaita ja edistys oli nopeaa. Pari-kolme oppilasta kävi luki-opettajan pakeilla, kun samaan aikaan opetin muuta luokkaa. Silloin luki-opettajat olivat erikoistuneet lukemisen ja kirjoittamisen opettamiseen, nyt laaja-alaisille erityisopettajille on sälytetty mitä erilaisimpia tehtäviä.

Oli valtaisa ilo huomata, kun yksi kerrallaan lapset havahtuivat siihen että nyt minä osaan lukea. Lapsen ilo oli ilooni nähden moninkertainen.

Kaikki oppivat lukemaan.

2. Luetaan paljon.

Alakoulussa opettajan on syytä lukea ääneen jatkuvasti satuja, tarinoita tai jatkoromaaneja.  Luokassa olisi hyvä olla pieni luokkakirjasto. 

Pulpettikirjan käyttö on mitä suositeltavinta. Kun oppilas on tehnyt kulloisenkin tehtävänsä, hän kaivaa esille pulpettikirjansa ilman eri pyyntöä. Jos ei ole pulpettia, kirja kaivetaan muualta vaikka repusta.

Lukukirjaan tai äidinkielen oppikirjassa oleviin tarinoihin kannattaa paneutua kunnolla. Ensin oppilas lukee tarinan itse, sen jälkeen luetaan ääneen oppilas kerrallaan virkeittäin tai kappaleittain. Käydään läpi vaikeat sanat läpi, opettaja kysyy sanan merkityksen oppilailta, selittää, jos vastausta ei tule. Opettaja kirjoittaa sanan, ja oppilaat kirjoittavat sen vihkoihin. Tehdään tarinan tehtävät kunnolla, vastataan aina kokonaisilla lauseilla. Yksittäisiä sanoja tai rauniolauseita ei suosita.

Myös muissa oppiaineissa kappaleita kannattaa luetuttaa ääneen.

Leikitään sanoilla ja loruilla.

4. Kirjoittaminen tukee lukemaan oppimista.

Oppilaan tulee oppia kirjoittamaan sekä käsin että tietokoneella. 

Luokilla 1-3 on syytä panostaa käsin kirjoittamiseen. Koneiden etsimiset, niiden lataamiset ja kirjautumiset vievät pieneltä oppilaalta tuhottomasti oppimisaikaa. Tietokoneella kirjoittamisen taidot opitaan hetkessä luokilla 4-6 verrattuna ekaluokkalaisen koneella räpeltämiseen.

On järkyttävää, kun viides-kuudesluokkalainen saatika yläkoululainen ei osaa kirjoittaa tai saa selvää käsinkirjoitetusta tekstistään.

Käsialakirjoitus on nostettava takaisin kunniaan. Käsin kirjoittaminen on yksi keskittymiseen oppimisen parhaista apuvälineistä. Samalla hienomotoriikka kehittyy. 

Käsialakirjoitus ei ole kaunoa ja se on hyvin helppoa, käytännössä ei tehdä mitään muuta kuin tekstauskirjaimet sidotaan yhteen. 

Otetaan käsialan harjoitusvihot käyttöön. Ei anneta lasten hosua, vaan vaaditaan keskittymistä. Pidetään huolta kirjainmuodoista, ja siitä, että kirjaimet pysyvät vaadittujen viivojen välissä.

Muistan hyvin, kun kävelin ja katselin lasten työskentelyä. Jos homma ei toiminut, osoitin sormellani työkirjaa ja kehotin, pyyhitkö pois, tee uudelleen, pystyt parempaan. 

Oppilaat rakastavat tarinoiden kirjoittamista.

4. Annetaan oppimiseen aikaa.

Lukujärjestyksestä ja päivittäisestä työskentelystä on raivattava tilaa lukemisen opettamiselle.

Lopetetaan koulun idioottimainen hömppähumppa. Rehtoreiden on tarkkaan mietittävä, mihin projektiin tai kuinka moneen projektiin koulun kannattaa vuosittain mennä.

Koulutoimenjohtajien on pysyttävä housuissaan ja lopetettava turhat haihattelut. Heidän on syytä miettiä tarkkkaan, miten koulutoimi voisi parhaiten tukea rehtoria ja yksittäistä koulua puhumattakaan opettajista.

Nykykoulussa jotkut inkluusio-oppilaat eivät saa normiluokissa tarpeeksi tukea. Silloin opettaja joutuu uhraamaan aikaansa ehkä vain yhden inkluusio-oppilaan takia muiden kustannuksella. Jotkut inkluusio-oppilaat sopeutuvat normiluokkiin hyvin, kaikki eivät. Erityisluokkia tarvitaan.

Ei ole oikein, jos yksi tai kaksi oppilasta häiriköi luokassa siten, että loputkin oppilaat häiriintyvät niin, ettei oppimista tapahdu. Tarkkailuokat tai vastaavat on otettava käyttöön uudelleen. On suorastaan rikollista sijoittaa häirikköoppilaita erityisluokkiin, joissa oppilailla on muutenkin vaikeita keskittymis- tai oppimisongelmia, erityisluokissa on melkein aina pari aistiyliherkkää lasta.

* * *

Harva oppilas oppii itsekseen. Opettajan pitää vaatia. Kokemuksesta tiedän, että osa pojista ei tee juuri mitään, jos ei vaadita.

Palataan perusasioihin. Talkoot eivät riitä, vaan aletaan tehdä systemaattisesti työtä. 

Kyllä lapset lukemaan oppivat. Ovat aina oppineet, kun heiltä lukemaan oppimista on vaadittu.

* * *

Olimme joskus Pisan kärjessä. En ymmärrä millään, miksi peruskoulussa tehtiin sellaisia muutoksia, että Pisa-sijoituksemme laskee kuin lehmän häntä. Kaikki eivät arvosta Pisa-tutkimusten tuloksia, mutta varmasti Pisa jostain kertoo.

Kun olimme maailman kärjessä, miksi emme vahvistaneet sitä tietä, joka kärkeen vei?

Mielipidekirjoitus koulujen eriytymisestä

HS 20.1.2022

Klikkaa suuremmaksi.

Erittäin hyvä ja realistinen mielipidekirjoitus Hesarissa tänään.

Pääkaupunkiseudulla koulujen väliset oppimistulokset etenkin Helsingissä ovat revähtäneet, eikä syy todellakaan ole opettajien.

Asuinalueet ovat eriytyneet. Sama tahti on myös Espoossa ja Vantaalla.

Hämeenkylän koulun liikuntahalli

 

Vantaan koululaitoksen helmen, Hämeenkylän koulun uudisrakennuksen, yhteyteen rakennettiin fantastinen liikuntahalli. Pinta-alaa on neljän normikoulusalin verran 1400 neliömetriä. 

Hallin virallinen nimi taitaa olla Hämeenkylän liikuntahalli, mutta koska halli on oleellinen osa koulua, itse käytän nimeä Hämeenkylän koulun liikuntahalli. Paras nimi on lyhyt ja ytimekäs Hämiksen halli.

Vantaalaisittain konsepti on uusi. Hallista vastaa kaupungin Liikuntapalvelut, kun taas itse koulu kuuluu Kasvatuksen ja opetuksen toimialaan. Koulun juhlat pidetään koulun tiloissa, joten halli on liikuntaseurojen käytössä iltaisin ja viikonloppuisin koko ajan. 

Toivottavasti konseptia monistetaan vahvasti uusissa kouluhankkeissa. 

Kun isoja yhtenäiskouluja rakennetaan, koulujen oheen on rakennettava myös isot liikuntahallit. Muuten liikunnanopetus ei suju asianmukaisesti. Isot hallit helpottavat samalla myös liikuntaseurojen jatkuvaa hallipulaa.

Hälyttävin hallipula sijaitsee nyt Korson alueella, kun Korson koulu puretaan. Leppäkorven koulusta laajennetaan iso yhtenäiskoulu, nyt koululla on vain pikkuinen sali. 

Leppäkorven koulun yhteyteen on rakennettava yhtä iso sali kuin Hämikseenkin. Salia ei  tarvitse suunnitella yhtään, koska malli on jo valmis ja erittäin hyväksi koettu, rakentamaan vaan!

Harmittaa, kun koululle haluttiin pari kuntosalia, jotka olisi voitu rakentaa hallin yhteyteen niin, että myös seurat olisivat voineet niitä käyttää. Saleja ei jostain syystä rakennettu, vaikka ilmeisesesti rahat olisivatkin riittäneet rakentamiseen.

Hämiksen vanhassa koulurakennuksessa kuntosalit olivat, ja oppilaat käyttivät niitä ahkerasti välituntisin. Jos kuntosalit olisi rakennettu liikuntahallin yhteyteen, myös liikuntaseurojen toimintamahdollisuudet olisivat laajentuneet.

Saliin pääsee kahta kautta. Isot oppilaat sekä ilta- ja viikonloppukäyttäjät tulevat saliin parkkipaikan kautta suoraan liikuntahalliin. Kengät jätetään heti ulkoeteiseen niille varatuille telineille. Sisäeteisessä liikuntaseurat voivat esim. turnauksissa pitää buffaa. Käytävillä voi tehdä kevyitä lämmittelyharjoituksia ennen vuorojen alkua.

Liikuntahalli kytkettiin kouluun yläkäytävällä, joten koulusta pääsee suoraan saleihin. Nyt pienten oppilaiden ei tarvitse pukeutua ja riisuutua edestakaisin. Itse asiaan eli liikkumiseen jää enemmän aikaa, kun voidaan koulusta tulla sukkasillaan sisävaatteissa suoraan pukuhuoneisiin, joita on neljä.

Olen kuluneen lukuvuoden aikana useaan otteeseen pitkiäkin toveja opettanut liikuntahallissa sekä ala- että yläkouluryhmiä. Voin vakuuttaa, että liikunnanopetus toimii loistavasti Hämeenkylän liikuntahallissa. Tilaa on useammallekin liikuntaryhmälle.

Parhaimmillaan tilanne esim. iltapäivän viimeisinä tuntina voi olla sellainen, että hallissa on vain pari yläkoulun ryhmää. Koululaiset voivat silloin pienen opetushetken ja verryttelyn jälkeen valita mieleisen lajinsa. 

Salin toiseen päähän rakennetaan voimistelualue. Yhteen lohkoon raahataan pöytätennispöydät ja laitetaan sulkapalloverkot. Yhdessä lohkossa pelataan korista, joka on Länsi-Vantaalla suosittu laji. Neljännessä lohkossa voidaan pelata salibandyä, käsistä, futsalia tai lentistä. 

Sali jaetaan neljään osaan kolmella alas laskettavalla verholla. Pari verhoa on osin ns. verkkoverhoja, mikä akustiikan kannalta on huono asia. Kun verhon toisella puolella opettaja puhuu ja pitää opetustuokiota, pelin tiimellyksen äänet kuuluvat läpi. Onneksi yhdessä väliverhossa ei ole verkko-osuutta. 

Etukäteen hallin lattia keskustelutti liikuntaväkeä. Saliin rakennettiin muovimatto, se joustaa jonkin verran, mutta onneksi se ei ole liian pehmeä. Koululiikuntaan ja junioriurheiluun sali on mitä mainioin. Mutta esim. aikuisten virallisiin korismatseihin sali ei kelpaa, mutta onneksi lähialueilta löytyy puulattialla varustettuja saleja kuten Martinlaakson ja Pähkinärinteen kouluilta sekä Energia areenalta. Lattia kestää salibandyn peluun paremmin kuin lakatut puulattiat.

Hieno yksityiskohta on, että väliverhoissa on ovet. Oppilaiden ei tarvitse mennä ulos käytävään, kun he vaihtavat liikuntahallin lohkosta toiseen.

Liikuntahallin toinen pää on varustettu voimistelun tarpeisiin. Seinällä on puolapuut, lattialla on iso ilmatäytteinen matto. Perinteiseen tapaan katosta roikkuu myös köydet ja renkaat.

Kaikki voimisteluvälineet on sijoitettu vieressä olevaan isoon liikuntavarastoon. Kuvassa näkyy myös päätyseinä, joka on peitetty verhoilla, joiden takana on iso peiliseinä tankoineen tanssijoita varten, melkoisia herkkuja Vantaan Voimisteluseuran voimistelijoille.

En tiedä, kuinka korkea hallin sisäkorkeus on, mutta veikkaisin, että sellaiset 8-9 metriä, joten hyvin harvoin esim. lentopalloa vastaan otettaessa se osuu kattoon.

Isot patjat säilytetään katon rajassa, josta ne on helppo laskea alas käyttöä varten. Näin säästetään paljon varastototilaa.

Pelien jälkeen kattoon hilataan myös käsipallomaalit, jotka toimivat myös futsal-maaleina. Länsi-Vantaalla käsipallo on suosittu laji myös kouluissa. Vantaan Atlas on kiertelee ahkerasti kouluissa esittelemässä lajiaan kuten myös PuHu Juniorit korista ja VanLe lentistä.

Saliin mahtuu peräti kaksi täysimittaista koriskenttää, mutta treeneissä ja esim. Puhu Junioreiden turnauksissa voidaan aivan hyvin pelata neljällä kentällä. Korit ovat pystysuunnassa helposti säädettäviä eri ikäisten korispelaajien peleihin.

Hämiksen hallin liikuntavarasto on suuruudeltaan liikunnanopettajan taivas, sillä se on koko hallin pitkän seinän pituinen ja noin kolme metriä leveä. Liikunnanopettajat ovat suunnitelleet, että varastoon voisi mahtua muutaman kuntolaitekin kuten pari kuntopyörää tai seinälle taittuvaa soutulaitetta.

Seinillä on kaappitilaa riittävästi, pallot ovat lukittavissa ja liikuteltavissa pallohäkeissä. Tietenkin liikunnanopettajan kannalta on oltava koko ajan tarkka, että joka lajin pallot pysyvät omissa häkeissään. Avainten ja lukkojen kanssa pitää olla erityisen tarkka, kun kaapeista ja häkeistä otetaan liikuntavälineitä. Lukot on laitettava kiinni, koska muutoin oppilaat saattavat levittää tavaroita minne sattuu.

Varaston toisessa päässä on salibandykentän laidat ja kaikki muut peliin tarvittavat välineet. Laitakärryn voi liikuttaa suoraan saliin. Hämiksen halli helpottaa kovasti SB Vantaan salipulaa.

Pelien jälkeen väripaidoille on omat ripustimensa.

Salibandymailoja on kahta kokoa sekä pienille että isoille oppilaille.

Sulkapallo on suosittu laji yläkoulun oppilaiden keskuudessa. Yhteen lohkoon saa viritettyä neljä sulkapallokenttää ja kolme pingispöytää.

Lentopallokenttää suunniteltaessa kävi virhe, kun lentisrajat maalattiin vain poikittain. Myös lentistolpat voidaan sijoittaa vain poikkikentälle. Toivottavasti asiaa korjataan pian.

Jos olisin koulussa maikkana, alkaisin vetää koulun jälkeen liikuntakerhoa. Yhteen lohkoon kolme pingispöytää, yhdessä sulista, yhdessä korista, yhdessä salibandyä. Joukkuelajeja voisi vaihdella aina välillä, futsalia ja käsistä myös. Oikeastaan joka päivä koulun jälkeen salin pitäisi olla käytössä niin kauan kunnes liikuntaseurat tulevat. Yksi maikka ja yksi liikunnanohjaaja riittäisi ohjantaan ja valvontaan aivan hyvin.

Kun on noin komea liikuntahalli, sen on oltava koko ajan käytössä.

Varasto on niin iso, että sinne mahtuu hyvin kuntoiluvälineitä. Moni oppilas menee välillä treenaamaan käsipainoilla tai muilla vehkeillä. Kaapeissa on myös kuntonyrkkeilyvälineet. Johonkin nurkkaan voisi ripustaa säkit, jotta oppilaat pääsisivät takomaan energiaansa.

Kunnolla suunnitellussa varastossa joka tavaralle on sijansa.

Varaston ovet eivät ole lukitut, joten seurat voivat käyttää varaston välineitä myös. Lukituissa kaapeissa olevia pikkuvälineitä tai häkeissä olevia palloja seurat eivät saa käyttää. Pitää vain toivoa, että seurojen valvojat ja valmentajat pitävät huolen siitä kuten liikunanopettajatkin tekevät, että varaston kamat säilyvät ehjänä ja järjestys siistinä, niin ovet pysyvät auki vastakin.

Lopuksi täytyy todeta, että Liikuntapalvelujen konsepti on mitä mainioin. Toivottavasti konseptia monistetaan ympäri Vantaata uusien ja miksei vanhojenkin yhtenäiskoulujen yhteyteen.

Annan Hämiksen liikuntahallille arvosanan 10-. 

Miinus tuli niistä kahdesta verkkoväliverhosta, jotka ovat akustisesti huonoja sekä siitä, kun koululle ei rakennettu kahta kuntosalia, kun niin kauniisti pyydettiin. Lentiskentän sijoittelussa tehtiin fiba.

Mutta vielä kerran, Liikuntapalvelut sekä Kasvatuksen ja opetuksen toimiala eivät voi juurikaan paremmin paremmin kätellä. Lounais-Vantaan koululaiset ja asukkaat kiittävät.

Uutta oppimisympäristöä etsimässä 5. - Hämeenkylän koulu

Hämeenkylän yhtenäiskoulun eli Hämiksen uusi koulurakennus valmistui juuri parahiksi kuluvan lukuvuoden alkuun. Ulkoapäin katsottuna rakennus liikuntahalleineen on hulppea.

Hämiksen vanha koulurakennus v. 1972 

Hämiksen vanha koulurakennus rakennettiin 1960-luvulla. Koulu oli ensin oppikoulu, myöhemmin rakennuksessa toimi sekä yläkoulu että lukio. Kun lukio lopetettiin, Hämeenkylän yläkouluun liitettiin Myyrmäen yläkoulu. 

Vanha koulurakennus jouduttiin purkamaan homeeen takia, vaikka se oli peruskorjattu vain muutamaa vuotta aiemmin.

Kun uutta uutta Hämistä rakennettiin, koulu oli aluksi evakossa useassa toimipisteessä, onneksi koululle löydettiin kunnolliset väistötilat Sanomalasta. Väistötilat rakennettiin uuden oppimisympäristön ideologian mukaisesti.

Paljon melua Sanomalasta (Properuskoulu 8.4.2018)

Parista Sanomalan evakkovuodesta oli suuri hyöty. Opettajat kirjasivat muistiin uuden oppimisympäristön sekä hyvät että huonot kokemukset, joita käytettiin hyväksi, kun uutta Hämistä suunniteltiin. Sanomalan akustiikkaongelmista otettiin opiksi.

Uusi Hämis rakennettiin ns. allianssimallilla kuten vuotta aiemmin rakennettu Rajatorpan koulu.

Uutta oppimisympäristöä etsimässä 4. - Rajatorpan koulu (Properuskoulu 26.11.2020)

Allianssissa sopimusosapuolet vastaavat yhdessä hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta jakaen hyödyt ja riskit. Toteutusta ohjataan erilaisin kannustimin, ja tarvittaessa sanktioin, kohti laadullisia, ajallisia ja kustannustavoitteita. Vantaan kumppaneina toimivat NCC Suomi Oy sekä työyhteenliittymä Arkkitehdit Rudanko ja Kankkunen Oy sekä Arkkitehdit Frondelius, Keppo, Salmenperä Oy. (www.sivistysvantaa.fi)

Kaikessa näkee, että samat tekijät suunnittelivat sekä puoli vuotta aiemmin valmistuneen Rajatorpan että Hämeenkylän koulut. 

Koulun yleisilme on maanläheinen, koska betonin lisäksi on käytetty paljon puuta ja sisustuksessa on käytetty paljon hillittyjä ja levollisia värisävyjä. Kuvassa näkyy näyttämöseinälle istutettu iso viherkasvi. Oppilaat liikkuvat tiloissa rauhallisesti.

Kun kouluun astuu sisään, ensin pitää jättää kengät ja ulkovaatteet niille varatulle laajalle alueelle. Hämiksen kuten Rajiksenkin ydin on suuri keskusaula, josta pääsee joka paikkaan, portaita pitkin sekä alas että ylös. Keskusaulassa on koulun keittiö ja lounasravintola sekä näyttämö. Alue on nopeasti muunneltavissa esim. koulun juhlia varten.

Vaikka alue on laaja ja korkea, edes ruokailun aikana ei ole hälyä ja kaikua. Perussyy on tietenkin se, että lapset syövät melkein aina asiallisesti ja hillitysti, mutta alue on akustisesti komeasti suunniteltu.

Porrasratkaisu on samanlainen kuin Rajiksessa. Isot porrasaskelmat toimivat välituntisin istuskelualueina ja juhlissa katsomona. Koulun pienimmät oppilaat ruokailtuaan menevät portaille odottamaan opettajaansa ja vielä ruokailevia kavereitaan, takaisin luokkaan mennään sitten yhdessä. Oppituntien aikana oppilaita istuskelee portaissa tietokoneineen opiskelemassa.

Arkena näyttämöllä on kaksi musiikkiluokkaa. Testasin näyttämön seinämän ja ovien äänen eristyskykyä ja menin ruokalaan, kun musiikkiluokassa laulettiin ja soitettiin. Hyvin toimi, juuri mitään ei musiikkiluokasta ruokalaan kuullut.

 

Musiikkiluokka olisi voinut olla suurempi, mutta luokan järjestys on hyvä. Kaikille soittimille on paikkansa. 

Harmi, että nyt korona-aikana ei juhlia järjestetä muutoin kuin etänä. Olisin kärppänä katsomassa, kuinka nopeasti musiikkiluokan kamat saadaan näyttämöverhojen taa ja kuinka nopeasti lounasravintola saadaan rakennettua katsomotiloiksi. 

Itse näyttämö on iso ja äänentoistolaitteet ovat hyviä, mutta silti kuuluvuutta ja näkyvyyttä olisi kiva juhlan aikana testailla istuskelemalla aina välillä eri puolilla keskusaulaa.

 

Olen monta kertaa aiemmin käynyt katsomassa Hämiksen hienoja musiikkiluokkien kevätesityksiä jo Myyrmäen yläkoulun ajoilta. Kaksi lapsistani on ollut koulun musiikkiluokilla. Pähkinärinteen koulun oppilaista noin puolet menee yläkouluun Hämikseen ja puolet Kilteriin, joten omia kuutosianikin meni aina molempiin kouluihin.

 

Hyvin mielenkiintoista on, että seuraavana remonttivuorossa on juuri Kilterin yläkoulu. Hämis on yhtenäiskoulu.

 

Alakoululaisten luokat ovat ensimmäisessä kerroksessa, heillä on oma sisäänkäyntinsä. Alakoululaisille on kaksi sisäänkäyntiä, pienille oppilaille omansa ja vähän isommille omansa. Kenkälokerikot ovat heti ulko-ovien vieressä. Naulakot ovat perinteisiä.

 

Mitään isoja ryysiksiä koulussa harvoin näkee, sillä ala- ja yläkoululaisilla on eri oppitunti- ja välituntiajat.

 

Kuvassa olevia isoja istuimia käytetään paitsi pukeutumiseen myös opiskeluun.

Vessoja koulussa löytyy lähes joka nurkalta. Jonottaa ei tarvitse ja yksityisyys on taattu.

 

Kuudesluokkalaiset ovat pääasiassa yläkoulun opettajien hoteissa ja kiertelevät yläkerrosten aineluokissa. Ikävää on, vaikka koulu on uusi, luokkatiloja ei ole riittävästi, niin yksi alakoulun ryhmä opiskelee aina niissä luokissa, jotka kulloinkin ovat vapaana. 

 

Jostain syystä yhden luokka-asteen tilat aukeavat aulatilaan, mikä ei ole hyvä ratkaisu. Asia voidaan helposti ratkaista rakentamalla opiskelutilojen ja aulan väliin lasiseinä. Muutkin alakoulun luokat on eroteltu lasiseinin.

 

Kuvassa oleva lukusoppi on suosittu romaanien lukupaikka.

Alakoulun puolella luokka-aste muodostaa kahden luokan solun. Kummallakin luokalla on oma tilansa ja keskellä on pienopetustila. Ratkaisu on muuten toimiva, mutta luokissa olisi pitänyt olla neliömetrejä lisää.

Lasiseinä avartaa kahden luokan välistä tilaa, äänieristys toimii ja tarvittaessa seinä saadaan auki. Melkein aina lasiseiniä pidetään kiinni. Oppilaita ei naapuriluokan toiminta häiritse yhtään, vaan he keskittyvät tehtäviinsä. Varmaan opettajatkin ovat jo tottuneet läpinäkyviin seiniin.

Kahden luokkatilan välissä on pienopetustila, jossa usein opiskellaan laaja-alaisen erityisopettajan johdolla. Muutoin tilaa käytetään ryhmäopetustilana, myös hiljaista työtilaa haluavat lapset käyttävät tilaa.

Yläkoulun aineluokissa opiskellaan erikokoisissa ryhmissä. Esim. äidinkielessä opiskelee koko luokka-aste kerrallaan, paikalla on silloin kolme äidinkielen opettajaa ja koulunkäyntiavustaja. Usein paikalla on myös laaja-alainen erityisopettaja.

Joissakin oppiaineissa opetetaan kahta luokkaa, mutta esim. terveystiedossa opiskellaan yksi luokka kerrallaan kuten myös kuvataiteessa ja musiikissa.

Tarpeen tullen isotkin luokat voidaan jakaa pienempiin osiin lasiseinillä. Sanomalan kokemukset opettivat, että väliverhot luokkien jakamiseen ovat huono ratkaisu. Väliverhot eivät pidä kunnolla ääntä ja fiilis on tunkkainen. Pienet oppilaat voivat kurkkia niiden läpin ja häiritä naapuriluokan opiskelua.

Jotkut aineluokat ovat liian ahtaita kuten alaluokkienkin luokat.

Jotkut aineluokat näyttävät avarammilta kuin toiset, työpöytien asettelu suurempiin ryhmiin tekee tilaa.

Luokat on akustisesti hyvin suunniteltu. Hälyä vaimentavat kokolattiamatot ja katoissa olevat akustolevyt.

Tietenkin ylivoimaisesti paras hälyn vähentäjä on hyvä työrauha. Sijaistaminen on upeaa, kun ei tarvitse puuttua työrauhaongelmiin samalla tavalla kuin alakouluissa. Joskus pitää joillekin pojille huomauttaa, että huppua ei oppitunneilla pidetä päässä tai joillekin tytöille, että kännykät laitetaan laukkuihin. Keskitytään opiskeluun, ei sometteluun.

Alakoulun opettajana on hienoa huomata, että pitkällinen, lähes jurnaava työ alakoulussa on tuottanut tulosta. Siirtyminen alakoulusta yläkouluun on ajoitettu juuri oikeaan kohtaan.

Joskus minulla on sellainen fiilis, että  yläkoulussa sijaistaminen on suorastaan hermolepoa alakoulun alimpien luokkien opettamiseen verrattuna.

Uuden oppimisympäristön kalustuksessa minua hämmentää äärimmäisen pienet opettajien pöydät. Kun pöydällä on tietokone, hyvä, kun heitintä ylipäätään voi käyttää. Opettajien säilytystilaa ei luokissa ei juuri ole. Kuten kuvasta näkyy, johdot risteilevät minne sattuu.

Jos saisin päättää, heivaisin opettajien minityöpöydät ulos luokista ja hankkisin tilalle kunnolliset työpöydät säilytystiloineen. 

Ihmeellistä on, että vain muutamia vuosia sitten esim. omaan kouluuni hankittiin opettajille luokkiin aivan loistavat työpisteet. Tilaa oli työskennellä ja säilytystilaa oli, johdot eivät risteilleet miten sattuu. Kun uuteen oppimisympäristöön siirryttiin, hienot työpöydät heivattiin ja tilalle hankittiin käsittämättömiä rimpuloita.

Muu varustus näyttöineen, valkotauluineen ja äänentoistolaitteineen on huippuluokkaa.

Opiskelualueilla luokkien välisissä aulatiloissa voi myös opiskella yksin tai ryhmissä.

Jos normiluokkatilat ovat hieman liian pieniä, vastaavasti KU, TN ja TS -luokissa tilaa on riittävästi. Luokat on varusteltu hyvin.

Koulun liikuntatilat ovat aivan fantastiset, varmaankin Suomen parhaat. Liikuntatiloista teen erillisen kirjoituksen kuten koulun hyvin suunnitellusta liikunnallisesta pihasta.

Toimiva TN-luokka

TN-luokan konetila

Kuvataideluokassa on hyvin tilaa, mutta työpöydät ovat aivan liian pieniä. Nyt kaksi oppilasta opiskelee yhden oppilaan työpöydällä. Isot paperit vesiväreineen eivät kunnolla mahdu pöytiin.

Asia on helposti korjattavissa ostamalla toinen mokoma pöytiä lisää.

Kuvataideluokan savityöskentelytila on mahtava.

Kuvataideluokassa kuten muissakin luokissa on iso valkotaulu, luokista löytyy myös isot tv-näytöt. Kuvisluokasta löytyy oma tulostinkin.

* * *

Annan Hämiksen uudisrakennuksellle arvosanan 9 ja puoli.

Kymppiä en voinut antaa, koska neliöitä on liian vähän varsinkin alakoulun luokissa. Uudessa koulussa jokaisella alakoulun luokalla pitää olla kunnollinen ja tilava kotiluokka. Yhdenkään luokan ei pitäisi kiertää ja hypellä vapaasta opetustilasta toiseen oli koulu sitten suunniteltu perinteisesti tai uuden oppimisympäristön ideologian mukaisesti.

Minulle on turha selitellä, että kaikki tila on opiskelutilaa.

Alakoulussa tarvitaan tilavat kotiluokat ja yläkoulussa tilavat aineluokat. Vaikka kuinka kauniisti ajatellaan, että uudessa oppimisympäristössä opiskeltaisiin pitkin poikin koulua, suurin osa opiskeluajasta kuluu luokissa. Kaikki lapset eivät kykene itsenäiseen opiskeluun koulun nurkissa.

Hämis on aina panostanut komeasti liikuntaan. Vanhassa koulurakennuksessa oli pari kuntosalia, uuteen niitä ei saatu, vaikka moneen kertaan pyydettiin. Kuntosalit olisi voitu rakentaa kiinteästi koulun liikuntahallin yhteyteen, silloin myös alueen urheiluseurat olisivat voineet käyttää niitä treeneissään.

Kun uusia kouluja suunnitellaan ja rakennetaan, neliömetreissä ei saa pihistellä yhtään.

Luu-Kaisa ja Kai-Ari biologian luokassa

Helsinki käyttää valtion tukia koulutusleikkauksiin

 

Maunulan kansakoulu (Grünberg Constantin 1965, www.helsinkikuvia.fi)

Apulaispormestari Pia Pakarinen (kok) arvelee, että valtion lisärahojen avulla peruskoulun säästöt saadaan kutistumaan lähes olemattomiin. (HS 13.12.2020)

Helsinki on hakemassa peruskouluistaan 11 miljoonan euron säästöjä, ammatillisesta koulutuksesta kolmea miljoonaa ja lukioista miljoonaa.

Säästöpotista suurin summa eli 11,3 miljoonaa ollaan ottamassa peruskouluista. Tämä on tarkoitus saada kokoon vähentämällä opetustunteja lähemmäs lain vaatimaa valtakunnallista minimiä, vähentämällä jako- ja kerhotunteja sekä samanaikaisopetusta ja kasvattamalla ryhmäkokoja. Jakotunti tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa ensimmäinen luokka on jaettu puoliksi yhdeksi tunniksi päivässä opettelemaan lukemista. Samanaikaisopetuksessa kaksi opettajaa opettaa jonkin tunnin yhdessä, siis esimerkiksi erityisopettaja ja luokanopettaja työparina. Näihin puuttuminen siis käytännössä myös tarkoittaa sitä, että lapsi viettää päivänsä keskimäärin suuremmassa ryhmässä.

* * *

Rikas Helsinki tekee sen, minkä Vantaa vältti. 

Koronakriisi on rokottanut Vantaata lujemmin kuin muita pääkaupunkiseudun kuntia Vantaan lentokenttäklusterin takia. Kun lentokoneet eivät ole ilmassa, Vantaan työttömyysaste nousi vuodessa lokakuusta 2019 lokakuuhun 2020 kahdeksasta prosentista neljääntoista prosenttiin. Lomautettujen määrä kasvoi vieläkin rujommin.

Vantaan kaupunginvaltuusto pystyi priorisoimaan, kasvatuksen ja oppimisen toimialan menoista vähennetään murto-osa Helsingin leikkausten määrästä.

Pääosa Vantaan kasvatuksen ja oppimisen leikkauksista kohdistuu kotihoidon kuntalisän pienentämiseen, mikä on huono asia perheille, jotka haluavat pitää pienet alle puolitoistavuotiaat lapsensa kotihoidossa. Helsinki lopettaa kuntalisän yli yksivuotiailta lapsilta kokonaan. Voi olla, että leikkausten säästöt hupenevat siihen, kun loputkin perheet panevat lapsensa kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Perheiden valinnanvapaus kärsii. 

Helsingin koulutusleikkaukset rokottavat peruskoulua, joka on suomalaisen koulutusjärjestelmän vahva kivijalka. Jos se rakoilee, alkavat muutkin koulutuksen rakenteet horjua.

Hämmästyttävintä on, että Helsingin säästöpotin suurin summa 11,3 miljoonaa euroa otetaan suoraan opetuksesta. Vähennetään oppitunteja lähes lain vaatimaan valtakunnalliseen minimiin, vähennetään jako- ja kerhotunteja ja samanaikaisopetusta sekä kasvatetaan ryhmäkokoja.

Silloin helsinkiläinen peruskoululainen kärsii. Erityisesti oppilaat, jotka tarvitsevat yksilöllistä opetusta ja tukea koulunkäyntiinsä, kärsivät. Helsingin peruskoulun leikkaukset iskevät juuri niihin oppilaisiin, joilla on muutenkin vaikeaa eli heikoimpiin lapsiin. 

Helsinki ei ole takahikiä, vaan rikas kaupunki ja Suomen dynamo, ei kaupungin lapsia tule opettaa minimitunneilla.

Säästöjen suurin riski on, että erityisen tuen ja erityisluokkapaikkojen tarve kasvaa. Silloin joudutaan ojasta allikkoon, sillä erityisopetus on huomattavasti kalliimpaa kuin perusopetus.

Näin rajut leikkaukset voivat johtaa myös lasten eriytymiseen ja syrjäytymiseen, mikä inhimillisesti katsoen on kestämätöntä. Tulevaisuuden hädän hintalappua on vaikea arvioida, mutta esim. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle. (IS 22.11.2019)

"Tämä näyttää pahemmalta kuin onkaan", sanoo kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaava apulaispormestari Pakarinen. (HS 13.12.2020)

Apulaispormestari Pakarisen lausunto on hämmentävä. Kyllä Helsingin peruskoulusäästöt näyttävät erittäin pahoilta. Kun opetuksesta leikataan noin paljon, leikkausten vaikutukset jo syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ovat erittäin pahoja. 

Kasvatuksen- ja oppimisen alalla näyttää kaikkialla olevan käytäntö, jossa toimialan johtajat joko puolustelevat tai selittelevät leikkauslistoja, kun taas muiden toimialojen johtajat yrittävät estää leikkauksia. Lausunnollaan Pakarinen viestittää, tulkaa ja ottakaa, leikkauksilla ei ole juuri mitään vaikutusta.

Lausunnollaan Pakarinen halveksii opettajien työtä.

Pakarinen paljastaa karvansa, kun hän kertoo, että perusopetuksen tilannetta helpottaa huomattavasti se, että valtiolta on tulossa koronatukea ja tasa-arvorahaa vielä suurin piirtein saman verran kuin säästöt nyt vievät. (HS 13.12.2020)

Tarkoittaako lausunto sitä, että Helsinki upottaa valtiolta saamansa koronatuen ja tasa-arvorahan koulutusleikkauksiin? 

Mekanismi ei ole uusi. Monissa kunnissa haetaan valtionapuja johonkin toiseen tarkoitukseen ja valtionavut upotetaan kiertoteitse johonkin aivan muuhun tarkoitukseen.

Olen ollut sitä mieltä, että valtionavut pitäisi korvamerkitä tiukasti. Jos apuja ei käytetä oikeisiin tarkoituksiin, kunnan on maksettava avut takaisin täysimääräisinä.  Valtionavuilla törkeä keplotteleminen on saatava loppumaan. 

Helsingin pitää olla esimerkki muille Suomen kunnille. Nyt kaupunki näyttää koulutusleikkausmallia ja keplottelee valtionavuilla.

Uutta oppimisympäristöä etsimässä 4. - Rajatorpan koulu

Rajatorpan koulu eli Rajis on Lounais-Vantaan toiseksi vanhin koulu. Kun Rajatorpan koulun 1960-luvulla rakennettu päärakennus purettiin, tilalle rakennettiin uusi.

Rakennuskohde oli Vantaan kouluista ensimmäinen ns. allianssimallilla rakennettu koulu. Koulua suunnittelivat arkkitehtitoimistot Frondelius, Keppo ja Salmenperä sekä Rudanko ja Kankkunen, rakentaja NCC sekä Vantaan kaupunki, jota edusti kokenut vantaalainen koulumies Eero Väätäinen.

Kuten Vantaalla lähes aina, kun uusi koulu on valmis, se heti on liian pieni. Vantaan koulujen tilaohjelman mukaan kaikki koulun tilat ovat opetustilaa, käytävät ja portaiden alustat sekä ruokatilat, joten luokkahuoneet ovat jääneet pieniksi. Rajiksessakin heti kärkeen on yksi ns. kiertävä luokka, mikä on huono asia. Jokaisella alakoulun luokalla pitää aina olla oma kotiluokkansa.

Vantaan uudet koulut ovat kengättömiä kouluja, sisääntuloaulassa on tilat vaatteille ja kengille. Nyt lapset ovat jo tottuneet käytäntöön, joten aula on huomattavasti siistimpi kuin kuvassa.

Sisäulkoseinien betoni on jätetty näkyviin rakennusmiesten lyijykynämerkintöineen kaikkineen, harmaa betoniseinä on yllättävän kaunis.

Heti sisääntuloaulan jälkeen aukeaa laaja keskushalli, jossa on ruokala ja näyttämö sekä isot portaat toiseen kerrokseen. Näyttämö ei sijaitse liikuntasalissa, mikä on hieno ratkaisu. Liikuntatunnit ja salin iltakäyttö toimivat läpi vuoden häiriintymättä. Keskusaulan akustiikka on hyvä, ruokailu on miellyttävää.

Keskusaulan seinälle on tehty komea seinämaalaus lasten toiveiden mukaisesti, portaat toimivat myös istumatilana.

Tila ylätasanteelta kuvattuna

Seinämaalaus kokonaisuudessaan

Yläntasanteella sijaitsee ahkerasti käytetty kirjastonurkkaus, josta on suora yhteys keskusaulaan. Tila olisi pitänyt eristää keskusaulasta lasiseinällä, keskusaulan äänet voivat joskus häiritä joitakin oppilaita.

Ylätasanteen opiskelutila, jossa lapset voivat lukea kirjaston kirjoja tai työskennellä tietokoneidensa kanssa.

Normiopetustilat koostuvat soluista, opetustilat ovat avoimia, erotettu verhoilla tai lasiseinillä. Tässä tilassa on kolme aluetta ja pienopetustila. Solu on tarkoitettu kolmelle perusopetusryhmälle, oppilaita solussa taitaa olla jonkin verran yli 60.

Tiloissa on pehmeitä kalusteita sekä työpöytiä työtuoleineen. Oppilailla on seinillä omat säilytyslokerikkonsa. 

Ihmetyttää, miksei voi suunnitella uuden oppimiskäsityksen mukaisia oppilaiden työpöytiä, joissa on jokaiselle oppilaalle oma säilytystilansa. Tavaroiden edestakainen raijaaminen säilytyslokerikoista työpisteisiin ja takaisin vie paljon ylimääräistä aikaa sekä aiheuttaa aivan turhaa hälyä.

Solun työpöytätila on toimiva, tekniikka on aivan mahtavaa uusine valkotauluineen ja heittimineen sekä isoine monitoreineen. Tosin opettajien työpisteet ovat liian pieniä.

Solun pienopetustila on eristetty lasiseinin.

Lukusoppi on piilotettu seinään. Kun romaaneja luetaan, moni lapsi haluaa suojaisaan soppeen.

Työpöydät ovat vankkoja ja niitä on helppo siirrellä, koska toisessa pöydän jalkaparissa on rullat. Työistuimet ovat toimivia ja mukavia ja helposti liikuteltavia ja säädeltäviä.

Pyöreistä palasista koottu sohvanurkkaus on myös suosittu lukupaikka, tarpeen tullen paloja voi asetella eri asetelmiin.

Tilojen erottelijana lasiseinä toimii mainiosti, se antaa avaruutta sekä eristää ääntä hyvin. 

Verhot on erittäin huono ratkaisu akustiikan kannalta. Lisäksi verhot tekevät tiloista ahdistavan tunkkaisia, ja tietenkin lapset roikkuvat niissä tai kurkkivat niiden takaa.

Lattiapinnoitteet vaihtelevat, paljon kulutusta vaativissa tiloissa on muoviset kokolattiamatot, ks oranssi. Muuten käytetään akustisesti hyviä ja jaloille mukavia tekstiilikokolattiamattoja, joita on helppo puhdistaa toisin kuin 1970-luvun kokolattiamattoja. Fiilis on hyvin kodinomainen ja lämmin.

Liikuntasali on liian pieni. Isoihin kaupunkeihin pitäisi rakentaa vain kunnollisen kokoisia saleja, esim. Vantaalla urheiluseurojen tarpeisiin kaupungissa on liian vähän tilaa. 

Rajatorpan koulun opettajat ovat tyytyväisiä saliin, sillä vanhan, puretun koulun päärakennuksen sali oli vieläkin pienempi kuin nykyinen sali. Lattiapinnoiteena on pehmeähkö muovi, joka toimii liikuntatunneilla hyvin.

Kuten lähes joka koulussa liikuntasalin välinevarasto on auttamattoman liian pieni, vain perusliikuntavälineet mahtuvat ja niiden liikutteleminen ja paikoilleen asetteleminen ei ole aina mutkatonta.

Teknisen käsityön (nyk. käytetään naurettavaa kovan käsityön tila) on käsittämättömän pieni, mieleen tulee joku pienen vanhan kyläkoulun teknisen käsityön luokka. Tilassa on neljän oppilaan veistopenkit, väleissä on ahdasta.

Konetila on erittäin pieni, eikä sitä ole eristetty oppilaiden työtilasta millään tavalla, mikä on iso suunnitteluvirhe. Kun kysyin asiaa suunnittelijoilta, minulle vastattiin, että saadaanhan ne koneet aina nappia painamalla kiinni.

* * *

Rajatorpan koulun päärakennus on Vantaan ensimmäinen ns. uuden oppimiskäsityksen mukaan suunniteltu kokonaan uusi koulurakennus. 

Kokonaisuudessaan Rajiksen uudisrakennus on erittäin viihtyisä, tilat ovat pääosin toimivia, liikkuminen paikasta toiseen on melko helppoa. Parissa tilassa opetustila ja käytävätila ovat samaa tilaa, mikä joskus voi aiheuttaa turhaa hälyä. 

Neliömetrejä on aivan liian vähän.

Annan Rajiksen uudisrakennukselle arvosanan 8 ja puoli. 

Harmittaa, kun suunnittelussa ei voitu ottaa oppia Hämeenkylän koulun parista väistövuodesta Sanomalassa. Hämeenkylän koulun opettajat kirjasivat kaikki avoimen oppimistilan tuomat ongelmat, ja opettajien kokemuksia hyödynnettiin Hämeenkylän yhtenäiskoulua  suunniteltaessa.

Lyhyesti uusien koulujen suunnittelijoille:

1. alakouluihin luokille omat luokat

2. ei täysin avoimia tiloja, ei väliverhoja, vaan helposti avattavia ja akustisesti hyviä lasiseiniä

3. neliömetrejä riittävästi

Seuraavassa Uutta oppimisympäristöä etsimässä -blogikirjoitussarjassa onkin vuorossa Hämeenkylän koulu.