torstai 2. helmikuuta 2017

Kivimäen koulun mosaiikit






Lounais-Vantaan lähikoulukierroksen satoa

On hauskaa toimia "virkaheittoeläkeläissijaisena".  Kun sijaistaa, näkee erilaisia lähikouluja vähän eri kantilta kuin naapurikoulun opettajana. Paljon tuttuja maikkoja, monia erilaisia käytänteitä.

Tänä aamuna lueskelin sijaisohjeita Kivimäen koulun tietokoneluokassa, kun heti silmääni iskivät seinälle ripustettuihin kauniisiin klassisiin mosaiikkitöihin. Koulun oppilaat olivat joskus viime vuosituhannella tehneet komeita tauluja kivipalasista. On selvää, että töitä aikoinaan teettänyt opettaja oli täysiverinen opetuksen ammattilainen, niin hienoja työt ovat.

Mosaiikkityöt tehneet lapset ovat jo aikuisia. Toivottavasti joku heistää näkee nyt omat työnsä tätä kautta. Kurkkasin taulujen taustoihin, tekijöiden nimiä ei valitettavasti löydy.

Mosaiikkityö toimii aina. Nyt kaikki maikat mosaiikkipaloja tilailemaan!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Kielioppi hukassa opettajiksi opiskelevilla

30.1. HS


Ongelmat kiertävät pahimmillaan kehää: tuleva opettaja on saanut peruskoulussa ja lukiossa pirstaleista ja pinnallista tietoa kieliopista, ei ehdi paikata puutteitaan opettajankoulutuksen aikana ja päätyy opettamaan lapsia tai nuoria vajavaisesti tai virheellisesti.

Kun aikuista pyytää vuosien tauon jälkeen nimeämään kylmiltään esimerkkilauseesta sanaluokat ja lauseenjäsenet, on melko inhimillistä, jos vastaus on ”ei pysty”.

Huolestuttavampaa on, kun näin vastaa luokanopettajaksi opiskeleva.

Tammikuussa kasvatustieteiden tohtoriksi väitellyt Kaisu Rättyä huomasi Helsingin luokanopettajaopiskelijoita testatessaan, että lauseen subjektin tunnisti 21 prosenttia ja objektin vain 9 prosenttia. Osa ei muistanut, mitä eroa on sanaluokilla ja lauseenjäsenillä.


Hämmästyttävää! Ainakin minulle tohtori Kaisu Rättyän väitöksen tulos on shokki.

Luokanopettajaksi opiskelevat kuuluvat akateemisesti ajatellen suomalaisten nuorten parhaimmistoon. Karsinta opettajienkoulutukseen on kovaa.

Esimerkki (vuodelta 2014): Helsingin yliopiston luokanopettajakoulutukseen pyrki 2371 hakijaa, joista kokeeseen osallistui 1649 hakijaa. Heistä 146 (8,9 %) sai haluamansa opiskelupaikan.

On vaikea uskoa, että vain joka viides opiskelija tunnistaa lauseesta subjektin. Kaiken kukkuraksi osa opiskelijoista sekoittaa sanaluokat ja lauseenjäsenet.

Uskottava on. 


Sanaluokkia ja peruslauseenjäsennystä opiskellaan kovasti alakoulun yläluokilla. Yläkouluun siirryttäessä suurin osa oppilaista hallitsee ko. asiat.


En tiedä, kuinka paljon peruskielioppia kerrataan yläkoulussa tai lukiossa, mutta tulosten mukaan liian vähän. Olisiko syytä lisätä opinto-ohjelmiin pari pakollista kurssia suomen kielen peruskielioppia?


Myös opettajienkoulutuksessa on syytä palata perusasioiden pariin.


Kertaus on opintojen äiti.


Lisäys:

Oikaisu 30.1. klo 19.50: Helsinkiläisten luokanopettajaopiskelijoiden kykyä tunnistaa kieliopin käsitteitä teksteistä ovat tutkineet Liisa Tainio, Sara Routarinne ja Jenni Marjokorpi eikä Kaisu Rättyä, joka vain viittasi tuloksiin tuoreessa väitöskirjassaan. (HS)

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Käytöksestä viitonen

 

29.1. Vantaan Sanomat

Koululaisten käytöstavat kateissa


Aulis Pitkälän mukaan yksi syy käytöstapojen rapautumiseen on opettajien auktoriteetin murtuminen. Monissa maissa opettajia teititellään, ja ulkomaiset vieraat ihmettelevät, kun Suomessa opettajia sinutellaan.


- Opettajien asema on heikentynyt. Opettaja ei voi olla kaveri eikä häntä saa puhutella kuin kaveria, Pitkälä sanoo, vaikkei kannatakaan paluuta teitittelyyn.


Pitkälä arvioi, että huonoissa käytöstavoissa ja koulukiusaamisessa heijastuvat myös kotien ongelmat, kun vanhemmilla ei ole voimia tukea lasten kasvamista.


- Suomalaisten käytöstavat ovat muutenkin huonoja.


Huonot käytöstavat näkyvät kouluissa rauhattomuutena ja opettajien väsymisenä.



Laitoin otsikon niin, että kaikki ymmärtävät, mistä on kyse. Kuva on leike vanhasta todistuksesta.


Käyttäytymisen arviointi (Pähkinärinteen koulu)


Huolellisuuden ja käyttäytymisen kriteerit (Utajärven koulu)


Käytösnumerot ovat aina herättäneet jonkinlaisia intohimoja.


Käydessäni oppikoulua käytännössä kaikilla oppilailla oli käytöksestä kymppi. Käytöksen alennus oli vakava paikka, usein se merkitsi koulun vaihtoa. Oikeastaan silloin käytöksen numero ei kuvannut juuri mitään, koska kaikki sen kympin yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta saivat.


Nykyään käytöksen tyyppinumeroiksi voidaan ajatella kasia tai ysiä. Kymppi ansaitaan, pitää olla kohtelias, auttaa muita ja olla yhteistyökykyinen. Arviointikeskustelut ovat hieno lisä myös käytöksen arviointiin.



Aulis Pitkälä on entinen Opetushallituksen pääjohtaja. Hän on toiminut sekä Vantaan että Espoon kaupunkien sivistystoimen johdossa, nyt hän teki paluun Espooseen.


Aulis Pitkälä puuttuu vakavaan asiaan ja on oikeassa. Opettajien auktoriteettiasema on murtunut.


Opettaja ei saa olla oppilaan frendi.


Opettaja ei voi olla kaveri eikä häntä saa puhutella kuin kaveria, Pitkälä sanoo, vaikkei kannatakaan paluuta teitittelyyn. (VS)


Martti Haavion auktoriteetin määritelmä on ylevä ja kaunis:


Opettajan auktoriteetilla tarkoitamme siis sitä henkistä voimaa, joka hänestä säteilee koululuokkaan, niin että hän voi ulkonaisesti ja sisäisesti johtaa sitä. Hänen katseensa ja sanansa saavat luokassa aikaan toivotun vaikutuksen.
(Haavio, Martti 1948: Opettajapersoonallisuus, s. 28)


Ei voida sanoa, että koululaisten käytöstavat olisivat yleisesti heikentyneet. Suuri osa lapsista käyttäytyy yhä edelleen hyvin.


Mutta huonosti käyttäytyvien lasten osuus on selvästi kasvanut muutamina viime vuosina. Uutta ovat lähes täysin holtittomasti käyttäytyvät pienet oppilaat. Huudellaan estottomasti mitä vain, oppilas voi jopa käydä opettajaan kiinni, mikä aikaisemmin oli täysin ennenkuulumatonta.


Syy voi olla opettajien auktoriteetin mureneminen kuten Pitkälä toteaa. Samalla tavalla muutkin auktoriteetit ovat murentuneet kuten esim. kirkko. Kodeissa kaikki lapset eivät enää tottele omia vanhempiaan. Kaikki perheet eivät voi hyvin.


Todennäköisesti huonon käytöksen lisääntyminen kouluissa on seurausta yhteiskunnan yleisestä polarisoitumisesta. Yleinen luulo on, että koulu pystyy ratkomaan lähes kaikki yhteiskunnalliset ongelmat. Näin ei ole.

Olen miettinyt usein omaa auktoriteettiani opettajana kuten varmaan muutkin opettajat. Harva meistä on syntymäauktoriteetti, jolle auktoriteetti on luontaista. Suurimmalle osalle meistä auktoriteetti on tullut iän myötä oppimalla.


Onko opetusalan naisistuminen vaikuttanut opettajien auktoriteetin murtumiseen? 


Sekä Aulis Pitkälä että minä olemme vaatineet kouluihin lisää miesopettajia. Kun asiaan puuttuu, yleensä tulee turpiin.


Mieskiintiöt takaisin opettajienkoulutukseen (Properuskoulu 9.3.2014)

Miehiä kouluihin (Properuskoulu 6.1.2010)

Inkluusio on vaikuttanut koulujen työrauhaan, kun erityisoppilaat integroitiin normiluokkiin. Kaikki eivät sopeutuneet, ja osalla heistä on käytösongelmia.


Sijaisena olen kierrellyt useissa kouluissa ja monissa luokissa. Olen huomannut, että luokissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia, on selkeästi enemmän käytöshäiriöitä kuin muissa luokissa.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ruuhkaa Espoon koulujen monistushuoneissa

23.1. Länsiväylä


Espoolaiset koululaiset eivät enää automaattisesti saa kokeitaan kotiin vanhemmille näytettäväksi. Espoon kaupunki on ohjeistanut kouluja kirjaamaan koetulokset ja muut arviointipalautteet jatkossa Wilmaan. Osa kouluista on lähettänyt vanhemmille Wilma-viestin aiheesta.

– Joudumme muuttamaan nykyistä käytännettämme kokeiden viemisestä koteihin, koska kokeet eivät läheskään aina palaudu takaisin koululle, Wilma-viestissä perustellaan.
Kouluilla on velvollisuus säilyttää oppilaiden alkuperäiset koepaperit lukuvuoden ajan.

Espoolaiset koululaiset eivät enää automaattisesti saa kokeitaan kotiin vanhemmille näytettäväksi. Espoon kaupunki on ohjeistanut kouluja kirjaamaan koetulokset ja muut arviointipalautteet jatkossa Wilmaan. Osa kouluista on lähettänyt vanhemmille Wilma-viestin aiheesta.

– On oppilaan oikeusturvan kannalta tärkeää, että arviointi on hyvin dokumentoitua ja myös kokeet ovat säilössä koululla, ohjeistusta perustelee va. opetuspäällikkö Hanna Talola Espoon kaupungilta.

Huoltajat voivat kuitenkin aina halutessaan pyytää opettajalta kokeen tai kopion kokeesta. Kokeisiin saatetaan palata joskus esimerkiksi siitä syystä, että oppilas tai huoltaja pyytää perusteluja arviointiin.


Kokeiden säilytys koululla on ollut pikemminkin tapa kuin velvollisuus. Uutta on, että työnantaja velvoittaa kokeiden säilömiseen. 

Jos oppilas tai huoltaja pyytää perusteluja arviointiin, perustelut voi aivan hyvin antaa suullisesti tai kirjallisesti. Ei siinä vanhoja kokeita tarvita.

Sitä paitsi nykyarviointi on paljon muutakin kuin kokeita, oppimisen arviointi on jatkuvaa, arvioidaan taitoja ja oppimisprosesseja. Arviointikeskustelujakin järjestetään.

Kaikkea arviointia ei voida tietenkään dokumentoida, esitykset, liikunta, kuvataide, musiikki jne. Opettajan pitäisi heilua kameroiden kanssa päivät pääksytysten.

Olen aina lähettänyt kokeet kotiin nähtäviksi, palautus on toden totta viime vuosina muuttunut melkoiseksi ruljanssiksi. Kokeet eivät tule kouluun seuraavana päivänä, jotkut kokeet palautetaan kuukauden päästä, osa kokeista ei palaudu kouluun koskaan. Aikaa kuluu myös palautusten merkkaamiseen päiväkirjaan puhumattakaan jatkuvasta kinuamisesta. 

Kun kokeet on palautettu, olen laittanut ne pinkan päällimmäiseksi opettajan kaappiin. Eläkkeelle lähtiessäni tungin silppuriin useamman vuoden läjän. 

Pinkatessani kokeita kaappiini en ole ajatellut oppilaiden oikeusturvaa, vaan sitä, ettei kokeita levitetä ympäriinsä. Mahdollista on, että rinnakkaisluokan tai toisen koulun kaveri saa etukäteen käsiinsä valmiin kokeen ja voi valmistautua kokeeseen kepulikonstein.

Jossain vaiheessa kokeilin nippupalautuksia. Niittasin kuukauden kokeet, päälle laitoin kuukauden yleisarvioinnin ja allekirjoitustilan päällimmäiseen paperiin. Kokeiden palauttaminen nipuissa oli helppoa ja ne palautettiin nopeasti kouluun. Mutta tietenkin vanhemmat halusivat kokeista välitöntä palautetta. Aloin uudelleen palauttaa kokeita yksitellen.

Hyvä ohje on, että koenumerot merkitään Wilmaan myös alakouluissa kuten yläkouluissa tehdään. Oppilaiden ja vanhempien on helppo nähdä oppimisen kehitys, kun numerot ovat perä perään rivissä. 

Mutta Espoon monistusohje on järjetön ja naurettava.

Määräyksen antaja ei ole miettinyt, kuinka paljon opettajien työmäärä kasvaa, kun kokeita pitää monistaa. Jokainen koe on suoraa palautetta oppilaan oppimisesta myös vanhemmille. Aktiivisimmat vanhemmat auttavat lastaan, kun huomaavat, että oppimisessa on aukkoja. 

Mahtaa Espoon koulujen monistamoissa olla mieletön ruuhka, kun opettajat monistavat ryppyisiä koepapereita yksi kerrallaan. Homma kumuloituu yläkoulujen ruuhkakoeviikkojen jälkeen.

Muutenkin arviointi on koulussa nostettu aivan liian suureen rooliin ja siihen suhtaudutaan aivan liian vakavasti. 

Niin, ja joku vastuu kokeiden palauttamisessa kouluun pitää olla itse oppilaalla ja hänen vanhemmillaan.