Tällaiset biafralaisten lasten kuvat järkyttivät minua kovasti, kun olin noin kymmenvuotias poikanen. OECD:n hyvinvointiraportti potkaisi minua pahasti alavatsan seudulle. Etoo.
HS 3.12.
Suomi lasten koulutuksen kärkimaa, terveydessä hännillä
Suomi sijoittuu Hollannin, Sveitsin ja Tanskan kanssa kärkeen lasten hyvinvoinnin tasa-arvon suhteen. Suurin kuilu heikommin pärjäävien ja muiden lasten välillä on rikkaista maista Italiassa, Kreikassa ja Yhdysvalloissa.
YK:n lastenjärjestön Unicefin raportti mittaa lasten hyvinvoinnin tasa-arvoisuutta rikkaissa maissa. Tutkimuksessa vertailtiin taloudellista hyvinvointia, koulutusta ja terveyttä 24 OECD-maassa.
Parhaiten Suomi pärjäsi koulutuksessa ja huonoiten terveydessä. Viimeksi mainittuun vaikutti eniten hedelmien ja vihannesten vähäinen kulutus, jossa Suomi oli tilaston hännillä Unkarin kanssa.
Näin siitäkin huolimatta, että kouluruoka on Suomessa ilmainen.
Raporttia on vaikea ymmärtää tai hyväksyä.
Tietenkin hyväksyn sen, että hyvinvoinnin tasa-arvon suhteen suomalaiset lapset ovat kärjessä. Koulutuksen kärkisijaan olen luonnollisesti tyytyväinen.
Mutta, mitä kertoo, että suomalaisten lasten terveys on tutkittujen maiden häntäkastia?
Minua hävettää aivan valtavasti.
Ilmeisesti meillä on jotain pahasti pielessä. Emmekö tarjoa lapsille kotona riittävästi terveellistä ruokaa? Jätämmekö lapsemme pelkän kouluruuan ja pikaruuan varaan?
Hedelmien ja vihannesten päivittäinen kulutus on suomalaisilla koululaisilla muita maita selvästi alhaisempaa. Esimerkiksi vain 14 prosenttia 15-vuotiaista pojista syö päivittäin hedelmiä tai vihanneksia.
Siis vain 14 prosenttia 15-vuotiaista pojista syö päivittäin hedelmiä tai vihanneksia!
Tämähän merkitsee sitä, että yläkouluissa ei ohjata oppilaiden ruokailua millään tavalla. Sen tiedän, että alakouluissa ruokailussa ohjataan oppilaita koko ajan terveellisiin ruokailutottumuksiin.
Mitä ihmettä sitten on tapahtunut suomalaisissa kodeissa? Olemmeko ulkoistaneet lapsemme?
Raportin tulos suomalaisittain on karmea. vaikuttaa siltä, että olemme henkisesti jonkinlainen kehitysmaa. Olemme tehokkaita, ja taloudellisesti suomalaisilla pyyhkii hyvin, mutta ilmeisesti perhe-elämän yksinkertaisetkin asat ovat meiltä hukassa.
Jotain pitäisi tehdä nopeasti.
Taloinpoikainen terveen järjen käyttö on kait edelleen sallittua huolimatta siitä, että olemme kouluttautuneet kansana aivan hampaisiin asti.
Lapsemme elävät ravinnon suhteen puutteessa kuten jotkut lapset elivät meillä sota- ja pula-aikana.
Suomi on joillain elämänalueilla hyvinvointivaltioiden Bangladesh.
Tekstit
