Vanhemmat kasvatusleirille?

HS 4.9.

Opettaja-lehden Laaksola: Vanhemmat kasvatuskoulutukseen

Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksola vaatiivanhemmille kasvatuskoulutusta. Laaksolan mielestä vanhemmat ovat nykyään hukkateillä lastenkasvatuksessa. Hänen mielestään myös lakia on muutettava niin, että oppilaan ojentaminen kouluissa olisi mahdollista.

"Kun rehtori ojentaa oppilasta tupakanpoltosta, määrää tämän kirjoittamaan tutkielman tupakoinnin vaarallisuudesta ja vaatii lupauksen olla polttamatta, vanhempi tekee rehtorin toimista tutkintapyynnön apulaisoikeuskanslerille eikä ymmärrä kodin ja koulun kasvatusvastuuta ja lapsen parasta."

Hän viittaa Sastamalan Sylvään koulun tapaukseen, jossa rehtori sai oppilaiden ojennuksesta huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta. Laaksolan mielestä rehtori toimi kasvatuksellisesti oikein, vaikka apulaisoikeuskansleri katsoi toiminnan lainvastaiseksi.

Sääli, että hysteerisessä säästövimmassa on voimakkaasti harvennettu neuvolaverkostoa.

Arvo Ylppö varmaan kääntyilee haudassaan. Neuvoloissa vanhempia opastettiin kädestä pitäen. Neuvolat edustivat sitä paljon penättyä yhteisöllisyyttä. Neuvolatoiminta on mitä parhainta ennaltaehkäisevää toimintaa.

Kun olin nuori isä, asuin Vantaan Kaivokselassa. Samassa korttelissa, lastenvaununkantaman päässä, oli Kaivokselan neuvola. Sinne oli helppo mennä. Neuvolan tädit, samoin kuin viereisen leikkipuiston puistotädit, tunsivat nimeltä kaikki Kaivokselan lapset. Neuvoloissa käytiin harva se päivä, siellä rupateltiin joskus jopa kahvikupposen kanssa. Tavattiin muita isiä ja äitejä, tutustuttiin. Kylä tuli tutuksi.

Nyt ympäristön pikkuneuvolat on kaikki lopetettu. Kaikki raahautuvat vaunuineen alueen keskustan isoon neuvolaan Myyrmäkeen. Jonotetaan aikaa. Kukaan ei oikeastaan enää tunne ketään.

Päätoimittaja Hannu Laaksolan ajatus on hyvä, mutta lienee mahdoton käytännössä toteutettaa.

Olen joskus ajatellut, että yläkoulussa voisi olla jonkinlainen perhe-oppiaine, jossa käytäisiin läpi kaikenmaailman asioita, joita perhe-elämässä kohdataan. Tärkein osa oppiaineessa voisi olla lastenkasvatus. Opeteltaisiin, kuinka eletään murrosikäisen lapsen kanssa. Opeteltaisiin perhen taloudenpitoa. Laskettaisiin asuntolainojen todellisia hintoja. Opeteltaisiin säästäväiseksi.

Laaksolan esityksen ongelma on, kuinka bongataan ne kasvatuskoulutusta tarvitsevat isät ja äidit.

Ylivoimaisesti suurin osa kohtaamistani vanhemmista on tunnollisia ja vastuunsa tuntevia ihmisiä. He eivät tarvitse mitään kasvatuskoulutusta. Koulutusta tarvitsevat vanhemmat eivät todennäköisesti kasvatuskoulutukseen tulisi.

Joku ehdotti jo, että opettajat toimisivat jonkinlaisina kasvatuskonsultteina.

Yhdessä keskisuomalaisessa kunnassa ehdotettiin, että opettajat voisivat toimia kyläkoulussaan tietotekniikkaneuvojina. Opetettaisiin iltaisin kylän aikuisia tietotekniikan saloihin.

Opettajia on yritetty velvoittaa sairaanhoidollisiin tehtäviin. Emme ole lääkäreitä tai sairaanhoitajia. Meitä ei ole koulutettu sairaanhoidollisiin tehtäviin. Ensiapu on asia erikseen.

Emme voi pitää iltaisin vanhemmille kasvatuskerhojakaan.

Emme ole joka alan konsultteja. Emme voi perehtyä kaikkeen. Emme voi ottaa vastuuta joka asiasta.

Opettajat ovat opettajia.

Koulu ei ole vankila

Iltalehti 24.8.

Koulupoika kuristi toisen tajuttomaksi

13-vuotias koulupoika kuristi rajusti toista poikaa kesken koulupäivän syntyneessä tappelussa Sastamalassa Pirkanmaalla.

Kuristetuksi joutunut 13-vuotias poika menetti hetkeksi tajuntansa ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Koulun rehtorin mukaan hänelle ei kuitenkaan tullut pysyviä vammoja.

Kuristaminen tapahtui tiistaina päivällä Sylvään koululla Sastamalassa. Välitunnilla syntynyttä tappelua ja kuristamista oli seuraamassa iso joukko koulun oppilaita, jotka eivät puuttuneet tilanteeseen.

Rehtori Jari Anderssonin mukaan tilanne alkoi molempien osapuolten haukuttua toisiaan. Tämän jälkeen pojat ryhtyivät tappelemaan ja tarttuivat toisiaan kurkuista kiinni.

- Ympärillä olleiden nuorten reaktio hämmästyttää. He nauroivat vieressä, Andersson sanoo.

Rehtorin mukaan tilanne selvitetään tarkasti koulussa.

- Sellaista legioonaa valvojia ei ole, että oppilaita pystyttäisiin joka hetki vahtimaan ja tällaiset tilanteet estämään, rehtori toteaa.

Nykytrendi on, että kouluväkivalta lemahtaa helposti julkisuuteen, mikä luo kuvaa, että kouluväkivalta olisi lisääntynyt. En tiedä, mikä on tilanne, ja onko ennen vanhaan väkivaltatapauksia edes tilastoitu.

Koulun pihoilla välituntivalvonnnassa enää harvoin olen joutunut erottelemaan tappelevia poikapareja. Ennen sellainen oli arkipäivää.

Minulla on sellainen tuntuma, että ne harvat väkivaltatapaukset, joita on esiintynyt, ovat raaistuneet. Voidaan puhua silmittömästä väkivallasta.
Sylvään koulun kuristamistapaus on oiva esimerkki silmittömästä väkivallasta, ei pysähdytä, jatketaan kuristamista miltei loppuun saakka. Enää ei noudateta "sääntöjä".

Kun koulussa tapahtuu ikäviä, rehtori "joutuu framille" selittelemään. Rehtori Jan Andersson kertoo ilmeisesti kuten on tapahtunutkin. On rehtoreita, jotka vastaavissa tapauksissa kieltäytyvät puhumasta tai kaunistelevat asioita. Niin ei saa tehdä.

Andersson toteaa, että ympärillä olevien puuttumattomuus hämmästyttää. He vain nauroivat vieressä, vaikka oppilastoveri oli tukehtumaisillaan. Mistä tämä kertoo?

- Ympärillä olleiden nuorten reaktio hämmästyttää. He nauroivat vieressä.

- Sellaista legioonaa valvojia ei ole, että oppilaita pystyttäisiin joka hetki vahtimaan ja tällaiset tilanteet estämään, rehtori toteaa.

Anderssonin kommentit olivat realistisuudessaan loistavia. Moni pelkurireksi olisi todennut, että pitäisi lisätä valvontaa. Normaalivalvonnan pitäisi riittää. Pelkurireksi ei olisi kertonut ympärillä nauravista oppilaista yhtään mitään. Hän olisi peittelemällä suojellut "koulunsa mainetta".

Koulu ei ole vankila, eikä sitä saa sellaiseksi tehdä. Pitää ymmärtää, että koulu on kuin pienoisyhteiskunta, jossa kaikenlaiset ihmiset kohtaavat toisensa. On tultava toimeen kaikkien kanssa.

Kun koulu päättyy, alkaa ihmisten todellinen eriytyminen toisistaan. Alkaa syntyä erilaisia "pienoisyhteiskuntia" omine arvoineen, "mun maailmoja".

Elämme hyvin sekulaaria aikaa, joskus tuntuu, että joka toinen vastaantulija on luonut oman uskontonsa. Ei ole enää yleistä auktoriteettia, jonka perässä kuljettaisiin. Ei ole enää yhteisiä arvoja.

Joku luo uskontonsa iduista, joku joogasta, joku maan palvonnasta, mitään inhimillistä rajaa ihmisen keksimiskyvylle ei näytä olevan. Haetaan ääritiloja.

Yksi järkyttävimmistä on väkivaltauskonto. Uskotaan väkivallan kaikkivoipuuteen. Julkisuuteen putkahtelee käsittämättömiä paloittelumurhia tai rikoksen uusijoita, jotka ketjuttavat raakoja ihmistappoja.

Tyypillinen väkivaltauskonnon esimerkki on Oslon Utöyan massamurha. Olettaa voi, että häiriintyneet lapset tai nuoret saavat esimerkkiä jostakin.

Todennäköisesti Sylvään koulun tapauksessa kuristavalle pojalle tuli päähän musta aukko, minne hän kuristaessaan sukelsi.