Opettaja-lehden Laaksola: Vanhemmat kasvatuskoulutukseen
Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksola vaatiivanhemmille kasvatuskoulutusta. Laaksolan mielestä vanhemmat ovat nykyään hukkateillä lastenkasvatuksessa. Hänen mielestään myös lakia on muutettava niin, että oppilaan ojentaminen kouluissa olisi mahdollista.
"Kun rehtori ojentaa oppilasta tupakanpoltosta, määrää tämän kirjoittamaan tutkielman tupakoinnin vaarallisuudesta ja vaatii lupauksen olla polttamatta, vanhempi tekee rehtorin toimista tutkintapyynnön apulaisoikeuskanslerille eikä ymmärrä kodin ja koulun kasvatusvastuuta ja lapsen parasta."
Hän viittaa Sastamalan Sylvään koulun tapaukseen, jossa rehtori sai oppilaiden ojennuksesta huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta. Laaksolan mielestä rehtori toimi kasvatuksellisesti oikein, vaikka apulaisoikeuskansleri katsoi toiminnan lainvastaiseksi.
Sääli, että hysteerisessä säästövimmassa on voimakkaasti harvennettu neuvolaverkostoa.
Arvo Ylppö varmaan kääntyilee haudassaan. Neuvoloissa vanhempia opastettiin kädestä pitäen. Neuvolat edustivat sitä paljon penättyä yhteisöllisyyttä. Neuvolatoiminta on mitä parhainta ennaltaehkäisevää toimintaa.
Kun olin nuori isä, asuin Vantaan Kaivokselassa. Samassa korttelissa, lastenvaununkantaman päässä, oli Kaivokselan neuvola. Sinne oli helppo mennä. Neuvolan tädit, samoin kuin viereisen leikkipuiston puistotädit, tunsivat nimeltä kaikki Kaivokselan lapset. Neuvoloissa käytiin harva se päivä, siellä rupateltiin joskus jopa kahvikupposen kanssa. Tavattiin muita isiä ja äitejä, tutustuttiin. Kylä tuli tutuksi.
Nyt ympäristön pikkuneuvolat on kaikki lopetettu. Kaikki raahautuvat vaunuineen alueen keskustan isoon neuvolaan Myyrmäkeen. Jonotetaan aikaa. Kukaan ei oikeastaan enää tunne ketään.
Päätoimittaja Hannu Laaksolan ajatus on hyvä, mutta lienee mahdoton käytännössä toteutettaa.
Olen joskus ajatellut, että yläkoulussa voisi olla jonkinlainen perhe-oppiaine, jossa käytäisiin läpi kaikenmaailman asioita, joita perhe-elämässä kohdataan. Tärkein osa oppiaineessa voisi olla lastenkasvatus. Opeteltaisiin, kuinka eletään murrosikäisen lapsen kanssa. Opeteltaisiin perhen taloudenpitoa. Laskettaisiin asuntolainojen todellisia hintoja. Opeteltaisiin säästäväiseksi.
Laaksolan esityksen ongelma on, kuinka bongataan ne kasvatuskoulutusta tarvitsevat isät ja äidit.
Ylivoimaisesti suurin osa kohtaamistani vanhemmista on tunnollisia ja vastuunsa tuntevia ihmisiä. He eivät tarvitse mitään kasvatuskoulutusta. Koulutusta tarvitsevat vanhemmat eivät todennäköisesti kasvatuskoulutukseen tulisi.
Joku ehdotti jo, että opettajat toimisivat jonkinlaisina kasvatuskonsultteina.
Yhdessä keskisuomalaisessa kunnassa ehdotettiin, että opettajat voisivat toimia kyläkoulussaan tietotekniikkaneuvojina. Opetettaisiin iltaisin kylän aikuisia tietotekniikan saloihin.
Opettajia on yritetty velvoittaa sairaanhoidollisiin tehtäviin. Emme ole lääkäreitä tai sairaanhoitajia. Meitä ei ole koulutettu sairaanhoidollisiin tehtäviin. Ensiapu on asia erikseen.
Emme voi pitää iltaisin vanhemmille kasvatuskerhojakaan.
Emme ole joka alan konsultteja. Emme voi perehtyä kaikkeen. Emme voi ottaa vastuuta joka asiasta.
Opettajat ovat opettajia.
Tekstit
Näissä kasvatusasioissa on myös tämän hajanaisen ajan paradoksi: kaikki hyväksyvät kliseen "rakkautta ja rajoja", mutta kun sitten aletaan miettimään mitkä ne rajat konkreettisesti olisivat, ovat vanhemmat täysin eri linjoilla. Toisen kotiintuloaika on klo 19, toisen 22 ja kolmannen mielestä em. asioista yhdessä muiden vanhempien kanssa sopiminen on oikeistolaista fasismia.
VastaaPoistaYhteisiä rajoja ei tämä aika enää hyväksy. Melkein kilpaillaan aikuistenkin kesken kellä on vapaamielisin arvomaailma. "Rajoista" puhuminen on silloin yhteistä hölynpölyä.
No, luulen kuitenkin, että edelleen suurin osa vanhemmista tekee parhaansa ja kasvattaa lapsensa aikuisen otteella. Vaikka en ole mikään konservatiivi tulee minulle usein turvallinen olo aina kun näen lapsen olevan oikealla tavalla "vanhanaikaisten" vanhempien perheessä.
Taidanpa siis ottaa itsekin muutaman vuosikymmenen taakse päin sekä isänä että opettajana...heh. 1950-luvulle ! Eikö se herätä teissäkin ainakin mielikuvan, että penskat olivat silloin turvassa? Sitä paitsi päälle liimattu vapaamielisyys on aika niljakasta - jotenkin opportunistista.
Eli kunnon suomalaiset arvot ( lue = myös aidosti globaalit) takaisin koteihin: lihasoppa ja mustavalkoinen yksikanavainen televisio.
Jorma, isä minäkin
Muistaakseni Herbart Spencer - ei ehkä ensimmäisenä - kiinnitti huomiota siihen, että koulussa tulisi opettaa nuorille, kuinka lasta kasvatetaan. En tunne tarkasti yläkoulun oppimäärää, mutta olisiko vitsa väännettävä mahdollisimman aikaisin.
VastaaPoista