Pienten lasten väkivaltaisuus huolettaa opettajia
Opettajiin kohdistuneet hyökkäykset ovat yleistyneet viime aikoina, kertoo Opetusalan ammattijärjestö OAJ.
Järjestön johtavan lakimiehen Erkki Mustosen mukaan erityisen huolestuttavaa on, että tilanteissa on ollut mukana myös pieniä oppilaita.
STT ei tavoittanut Vantaan perusopetuksen johtajaa kommentoimaan tapauksia.
8-vuotias pieksi neljä opettajaa (Iltalehti)
10-vuotias löi kahta opettajaa nyrkillä kasvoihin (Vantaan Sanomat)
Vantaalla on tänä syksynä pulpahtanut julkisuuteen kaksi opettajiin kohdistunutta väkivaltatilannetta. On selvää, että kyseiset kaksi väkivaltatilannetta ovat vain jäävuoren huippu.
Hyökkäysten kohteiksi voivat joutua erityisopettajat, pienten lasten opettajat ja koulunkäyntiavustajat. Itse en ole koskaan joutunut oppilaan väkivallan uhriksi. Uhattu kyllä on, ei tuntunut kivalta.
Opettajia on ohjeistettu uhkatilanteiden varalta. Paikalle pitää pyytää avuksi toinen koulun aikuinen. Näin on ilmeisesti toimittu molemmissa nyt julkisuuteen pulpahtaneissa Vantaan tapauksissa.
Ongelma on, että opettaja ei aina yksinkertaiseti kerkiä pyytää apua. Oppilas voi saada raivarin vaikka sakset kädessä.
Vantaalla on tänä syksynä siirrytty lähikouluperiaatteeseen eli erityisoppilaita on alettu sijoitella tavallisiin kouluihin ja luokkiin. Toivottavasti nyt näissä kahdessa tapauksessa ei ole kyse erityiskouluista jalkautetuista oppilaista.
Myös erityisopetuksen asiantuntemusta eli erityisopettajia on alettu hajauttaa ympäri kaupunkia. Keväällä sata vantaalaista koulunkäyntiavustajaa saa potkut, auttavat kädet vähenevät.
Huolestuttaa.
Koulunkäyntiavustajat väkivallan kohteena (pro peruskoulu)
Mistä pienten oppilaiden silmittömät raivarit voivat johtua?
Tekstit
Ja KOK+SDP enemmistöinen valtuusto leikkaa kouluavustajia pois Vantaalla??!!
VastaaPoistaVai oliko vaalitemppu ja juuri vaalien alla löytyy "muualta" korvaavat säästöt ?
Tämä on yksi kolmestä TYYPPI virheestä jonka nykyvaltuusto on tehnyt arvovalinnoissaan.
Siksi olen ehdolla. Haluan muutosta arvovalintoihin.
Tärkeä asia. Kroonisesti väkivaltaisen lasten opetukselle on löydettävä aivan uudenlaisia järjestelyjä, joissa perhe saa vahvaa tukea.
VastaaPoistaHyvä enkeliporsas, ei sen mahdollisen erityiskoulusta palaavan oppilaan ole sen suotavampaa siellä erityiskoulussa-tai luokassakaan lyödä ketään toista. Kuten Martti sanoit, tällaisten oppilaiden auttamiseksi on löydyttävä aivan toisenlaisia järjestelyjä. Siirto erityisluokkaan- tai kouluun on vain ongelman työntämistä eteenpäin.
VastaaPoistaAno...erityisluokat ovat pieniä luokkia, apu on aina lähellä. Paikalla on aina yksi erityisopettaja, usein myös koulunkäyntiavustaja.
PoistaIsoissa tavallisissa luokissa konfliktin mahdollisuus on aina suurempi. On oppilaita, jotka voivat hermostua suuren ryhmän hälinään. Paikalla ei ole koulunkäyntiavustajaa.
Kuten totesit, aina ei auta erityisluokkakaan. Käsittääkseni se jälkimmäinen tapaus tapahtui erityisluokassa.
Jos kahdeksanvuotiaan aikansaama väkivallan uhka tuntuu aikuisesta pelottavalta, miltä sen täytyykään tuntua muista kahdeksanvuotiaista, joiden on uhankin alla pakko tulla kouluun päivästä toiseen. Noita uhkatilanteita eivät aikuiset välttämättä ole näkemässä, eivätkä lapset useinkaan osaa niistä aikuisia vakuuttavalla tavalla kertoa. Kuitenkin laki "takaa" jokaiselle oikeuden turvalliseen koulunkäyntiin.
VastaaPoistaKari...näin on.
PoistaTyösuojeluvaltuutettuna jaan huolen väkivaltaisesti käyttäytyvien oppilaiden määrän lisääntymisestä. Onneksi tähänkin saakka kyse on pääsääntöisesti ollut pienistä oppilaista. Olisi huolestuttavampaa, jos vanhemmat oppilaat toimisivat väkivaltaisesti. 95% ilmoituksista tulee alakouluista. Näihin tilanteisiin pyritään varautumaan koulutuksella. Lisäksi meidän kunnassamme työyhteisöjä tukee turvallisuusasiantuntija, jollaista ei tietääkseni muissa kunnissa ole.
VastaaPoistaToinen asia on sitten nuo edellä mainitut erityiset opetusjärjestelyt. Ihan jokaiselle oppilaalle yleisopetuksen ryhmä ei ole paras mahdollinen opetuksen järjestämispaikka.
Martti ja Ano...Millaisista järjestelyistä voisi olla kysymys? Mistä rahat?
VastaaPoistaEsim. Vantaan kaupunki on velkaa niin paljon, että hirvittää. Sadan koulunkäyntiavustajan poispotkiminen tuntuu juuri erityisoppilaiden auttamisessa.
Luokan- tai aineenopettajia ei saa jättää yksin.
Kaikki tietävät, että pitäisi löytyä järjestelyjä, joilla tuetaan perheitä. Käytännön toimet ovat olleet kuitenkin koko ajan toisenlaisia. Esim. neuvolaverkkoa on harvennettu.
Pelkään pahoin, että tulevaisuudessa tilanne tulee vain pahenemaan.
Onko tämänkaltainen väkivaltaisuus lisääntynyt vuosien varrella? Muistan 80-luvun lopulta tilanteen kun yksi oppilas heitti opettajaa pulpetilla. Sellaisia asioita ei kuitenkaan uutisissa nähnyt.
VastaaPoistaAno...on lisääntynyt. Syistä en tiedä.
PoistaVantaan Sanomat tänään:
VastaaPoistaVantaan kaupunki päätti viime marraskuussa, että erityisoppilaat muuttavat erityiskouluista asteittain omiin lähikouluihinsa, joihin myös siirtyy tarvittava määrä erityisopettajia.
Vantaan kaupungin perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo, onko tämä uudistus voinut johtaa siihen, että tällaista tapahtuu?
– Minun mielestäni näiden asioiden välillä ei ole mitään yhteyttä, sillä kaikki nykyiset oppilaat olisivat kouluissamme, vaikka järjestelmä ei olisi muuttunut.
Osana kaupungin säästötoimia, kouluista ollaan vähentämässä 100 kouluavustajaa. Miten uskot tämän vaikuttavan koulujen tilanteeseen?
– Lasten ja aikuisten suhdeluku kouluissa tulee heikkenemään, kun kouluissa on vähemmän aikuisia. Jokaisesta koulusta vähenee keskimäärin kaksi aikuista.
Totta kai väkivaltaisen ja kontrolloimattoman impulsiivisen lapsen paikka on erityisluokassa = saamassa erityistä tukea erityisellä ammattitaidolla varustetuilta opettajilta/avustajilta.
VastaaPoistaLuokanopettaja ( joka esim. minä olen) antaa yleisopetusta yleisen oppimäärän mukaisesti yleisopetuksen luokassa. Erityisopettajan työtehtävissä huseeraava luokanopettaja on
(jos kärjistän vähän, sori...) pedagoginen puoskari.
Asia on ihan selvä, mutta se on ihme kyllä hämmennettty täysin sekaisin tässä integrointi-lumouksessa.
Olen monen muun lailla odottanut opettajilta selkeämpää ei-sanaa er.oppilaiden hyvän ja tasokkaan opetuksen purkamista vastaan - purkamisen jota integroinniksi nimitetään.
Ihmettelen miksi me aikuiset edelleen pidämme yllä myyttiä er.luokan "eristävyydestä". Er.luokka er. ammattilaisen käsissä on hyvä paikka! Ei se "eristä" sen enempää kuin olemalla oppilas yleisopetuksen luokassa.
Ainakin omassa koulussani ovat er.luokat aivan samassa menossa mukana yleisopetuksen ryhmien kanssa - kukaan ei ole eristetty mistään "pois" kuten opetusta "uudistavat" väittävät. Heidän täytyisi tulla tässä asiassa lapsen tasolle ja pois kasvatustieteen metatasolta. Siellä nimittäin keksitään pyörää vuosikymmenestä toiseen.
Kun ongelmat ovat pysyvästi helpottaneet, er.oppilas sijoitetaan tietenkin yleisopetukseen(tervetuloa jokainen, minullekin on tullut ja no hätä) Mutta ei yhtään aiemmin.
Ainakin minä luotan täysin suomalaisen peruskoulun er.luokka järjestelmään. Integrointiin en, en ainakaan vielä ennen kuin on käytännössä osoitettu resurssi, joka on integ. oppilaiden yleisopetusryhmien oppilasmäärän pitäminen esim. alle 20:ssä. Vaihtuvat ja tulevat ja menevät avustajat eivät ole se todellinen resurssi. Se on opettajan työ, oppilaiden ja opetyön rauha luokassa.
Jorma
Jorma: häkellyttävän syrjivää puhetta ammatti-ihmiseltä. Kukaan opettaja ei voi luokitella lapsia kuuluvaksi erityisluokkaan ja se on ihan tullesta temmattua kaunopuhetta, etti lapsi muka syrjäytyisi erityisluokassa. Kaikilla, huom.kaikilla lapsilla on oikeus ytheiseen opetukseen, ei ole muuten enää mitään erillistä yleis- ja erityisopetusta olemassa, on vain yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Tavallisella luuokalla lapset oppivat toimimaan yhdessä ja opettaja EI voi valikoidan opetettavia lapsia, vaikka tuntuu etää halu tähän on kovin suuri.
VastaaPoistaAno...voisit vähitellen tulla anonyymiytesi takaa esiin. Sanasi saavat silloin hieman enemmän painoarvoa.
PoistaOmassa koulussani on ollut pitkään erityisluokkia. En ole huomannut, että heitä olisi siellä syrjäytetty. Opetus ko. luokissa on hyvin osaavaa ja yksilöllistä. Erityisluokat tekevät tiivistä yhteistyötä muitten kanssa.
Väittäisin pikemmin, että jos tietyt erityisoppilaat pantaisiin tavallisiin luokkiin, syrjäytymistä alkaisi tapahtua. Tosiasia on, että tavallisiin luokkiin ei ole palkattu yhtään koulunkäyntiavustajaa.
Suuresssa joukossa erityisoppilas jää helposti jalkoihin.
Tule vaikka käymään kouluuni.
Ano: "opettaja EI voi valikoidan opetettavia lapsia, vaikka tuntuu etää halu tähän on kovin suuri."
Ei viitsitä viedä keskustelua tälle tasolle.
Viime vuonna yritimme pienen erityisoppilaiden vanhempien ryhmän kanssa saada jotakin tolkkua Vantaan ratkaisuihin purkaa suhteellisen hyvin toimivat erityisopetuksen järjestelyt. Eihän yrityksestämme tullut mitään, energiaa vain paloi aivan tolkuttomasti, kun ei saatu sellaista joukkoliikettä aikaan, joka nyt on Näpit irti koulusta -liikkeen toimesta viimein herännyt.
VastaaPoistaNiin kauan kuin päättäjien ja sivistystoimen asenne on se mikä on "tässä taloudellisessa tilanteessa", ei ainakaan minulle jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vanhempana mahdollisimman suuri vastuu oman lapseni ohjaamisesta ja luotsaamisesta läpi koulusysteemin. Opettajat ja koulut tekevät parhaansa, mutta koulutoimen virkamiesjohtoa ja poliittisia päättäjiä ei oppilaiden ja opettajien asia kiinnosta riittävästi. Se näkyy suoraan siinä, millaisiin leikkauksiin ja hätäratkaisuihin ollaan valmiita ja millaisia asiaa väisteleviä vastauksia kysymyksiin saadaan.
Surulla jään seuraamaan kehitystä. Toivon, että mahdollisimman monet vanhemmat ottavat kunnon roolin koulujensa tukemisessa. Tämä tarkoittaa lasten kuulemista kotona, herkällä korvalla keskustelua ja viestin viemistä koululle ja opettajalle siinä tilanteessa, jossa he eivät itse ehdi / voi kaikkea huomata. Toivon, että kodin ja koulun yhteistyö olisi edes jotenkin ehkäisemässä ongelmia. (Tiedän, että tällainen ratkaisu on monin osin kestämätön, mutta mitä muutakaan voi tehdä - on ajanhukkaa yrittää puhua ihmisille, joiden ensimmäinen prioriteetti on aina ja lopulta talous ja joilla talous suodattaa kaikki kosketukset siihen maailmaan josta he tekevät päätöksiä)
Kunnilta ja opetusjärjestelyistä vastaalta virkamiehiltä on turha odottaa ennaltaehkäiseviä toimia. He tulevat kuvioon vasta sitten kun roihuaa tarpeeksi ja niin isosti, ettei asioita voi väistellä. Silloinkin tehdään vain välttämättömin ja pestään omat kädet yleishumaanilla pedagogisella puheella.
Minusta edellisen anonyymin puhe syrjimisestä on joko tietämättömyyden tai taktikoinnin heittämä savuverho. Toki ymmärrän ideologiset taustaoletukset tasa-arvosta. Ne ovat kannatettavia, mutta on kovin monia tapoja tukea tasa-arvon toteutumista. Hyvin toteutettu erityisopetus on yksi tasa-arvoistumisen mahdollistava resurssi, mutta siitä ollaan luopumassa - huvittavaa kyllä - "taloudellisista" / "pedagogisista" syistä, aina sen mukaan mikä puhe parhaiten suuhun sopii.
Hyvä Vesa ja muut asiasta kiinnostuneet!
VastaaPoistaOlen ehdottomasti samaa mieltä, että opettajat ja koulut tekevät parhaansa, mutta kenelle voin viedä lapseni asiaa eteenpäin, kun mielestäni olen jo yrittänyt kaikkia ovia kolkutella. Tasan vuosi sitten aloitin rumban, mikä ei ole saanut sellaista vastakaikua, että lapsemme olisi saanut oikeanlaista tukea. Juuri tulimme neurologin vastaanotolta ja jälleen turhautuneena. Siinä kohdassa, kun hän otti esille lapsemme tukimuodot hän papereihinsa katsoen (kaksikin kertaa), sanoi tuen olevan/tapahtuvan koulussa. Eli kysyn vaan jälleen kerran, että mitkä tukimuodot siis oikeasti ovat mahdollisia?
Olen kutsunut vuosi sitten kokoon oppimissuunnitelman laatimiseen alueen erityisopetuskoordinaattorin, koulupsykologin, rehtorin,erityisopettajan ja luokanopettajan. Kaikki kuuntelivat, mutta mitään konkreettista ei tapahtunut. Osa-aikaista erityisopetusta lapsi on saanut 2 tuntia viikossa, nyt määrä nousi kolmeen. Jippii...
Kenelle voin "reklamoida" asiasta? Kuka on viime kädessä vastuussa oikeanlaisen opetuksen järjestämisestä vantaalaisessa koulussa?
Paljon asiaan vaikuttaisi sekin, että lapsemme koulussa osattaisiin eriyttää. Itse olen aikoinaan tehnyt matematikan perusapuvälineet hänelle (lukusuoran, satataulukon, ehdottanut hänelle matematiikkaan e-kirjaa, etsinyt netistä opetuspelejä.) ehdotin myös 2 vuotta sitten, josko hän voisi mennä erityisluokkaan matematiikan tunneilla, koska hän hyötyisi pienryhmäopetuksesta. Opettajat kauhuistuivat ajutsta, koska luokka oli liian heterogeeninen ja lapseni saisi sieltä huonoja toimintamalleja, jotka hän helposti omaksuisi. Lapseni sitten alkoi oireilemaan pahaa oloaan käyttäytymällä epäsopivasti, joten vein hänet perheneuvolan jonoon. Jono joka kesti vuoden, koska oli työvoimapula.
Vuosi sitten Turpon kuulemistilaisuudessa sanoin esimerkin omaisesti lapseni koulutilanteen, millaista lähikoulun opetus oli sillä hetkellä. Eipä se ole muuttunut muutoksen myötä. Lapsellani ei ole tiettyä diagnoosia, vaan pääongelma on hahmottamisessa. Tähän apuna olisi opetuksen havainnollistaminen. Lapseni varsinaiset ongelmat eivät ole niin graaveja kuin esim. erityiskoulussa olevien, oireiluna pahasta olosta oleva epäsopiva käyttäytyminen taas tuo lisähaastetta. Jatkuva huonommuuden tunne, kun ei ymmärrä (ei kielelistä vaikeutta) tai ei osaa aiheuttaa haluttomuutta uuden oppimiseen. Lapseni on ollut todella tiedonhaluinen ja innokas aloittaessaan koulunkäynnin.
Lähikoulun tarjoama opetus ei kokemukseni mukaan pysty kannattelemaan "lievempiäkään" erityislapsia saati erityiskouluista tulevia.
Mutta keneen voin ottaa asiassani yhteyttä seuraavaksi?
ystävällisesti
Jonna, erittäin huolestunut äiti
Nostin tämän kommentin ylös, ks. lähiökoulunopettajan vastaukseni blogikirjoituksesta Huolestunut äiti.
PoistaKommentoidaan asiaa soellä.