Kallis, kallis junioriurheilija

PuHu Juniorit valittiin Urheilugaalassa Vuoden 2012 Hyväksi Seuraksi ja sai Pohjola-palkinnon.

8.4. IS

Raportti paljastaa: Lasten harrastuksiin todella uppoaa omaisuus

Lasten ja nuorten harrastuksiin kuuluu nykyisin jopa kolme kertaa enemmän rahaa kuin kymmenen vuotta sitten, tuore tutkimus osoittaa.

Harrastusten kallistuminen johtuu monesta tekijästä.

Seurojen jäsenmaksut ovat nousseet. Monesta harrastuksesta on tullut kallista välineurheilua. Rahaa kuluu entistä enemmän myös matkakuluihin.

Kuluja lisää myös se, että harrastuskaudet ovat pidentyneet ja harrastuskertoja on tullut lisää.

Asiasta kertova tutkimusraportti kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuihin.

Erityisen paljon on kallistunut lasten jääkiekkoharrastus. Jääkiekon pelaaminen on kallistunut niin kilpaurheilijoilla kuin harrastajilla.

Kun kymmenen vuotta sitten 15-18–vuotiaalta kilpaurheilijalta kului 3 700 euroa jääkiekkoon, nyt häneltä kuluu 12 700 euroa.

Kalleimmat lajit ovat tutkimuksen mukaan ratsastus ja taitoluistelu. Edullisimmat lajit ovat salibandy, pesäpallo ja koripallo.

Jos ratsastuksen harrastajalta kului kymmenen vuotta sitten lajiin 2 400 euroa, nyt häneltä kuluu 5 600 euroa.

Ratsastustuntien kalleudesta huolimatta hevosurheilu ei ole pelkästään rikkaiden perheiden harrastus. Tutkimuksen mukaan ratsastusta harrastavien tulotaso on alle keskiarvon.


Joustava koulupäivä (Properuskoulu 13.8.2013)

Kun lapsella ei ole varaa harrastaa (Properuskoulu 12.2.2013)

Onneksi nuorimmat lapseni pelaavat koripalloa, vaikka ei sekään enää niin halpaa ole kuin ennen. Pääkaupunkiseudun korisseurojen harrastusmaksuissa on suuria eroja. Lasteni seura, vantaalainen PuHu Juniorit, on halvimmasta päästä. Siitä huolimatta toiminta on laadukasta. 

Valmennus on erittäin korkeatasoista, valmentajina on Suomen parhaita korisvalmentajia. Kaikki lapset kehittyvät ja heille taataan riittävästi myös peliaikaa. 

Harrastusmaksuja nostaa esim. turnaukset. Jo kymmenvuotiaat juniorit matkustavat Ruotsiin tai Viroon pelaamaan korista. 

Lasten harrastuksesta on tullut koko perheen harrastus. On hauska on olla mukana järkkäämässä Ricoh-kotiturnausta, katsella sarjamatseja ja reissata lasten mukana pelimatkoilla. Koko ajan tutustuu uusiin ihmisiin.

Jos moottoriurheilu lasketaan urheiluun, on se tietenkin kalleinta urheilua. Vantaa on todellinen motocrosskaupunki. Nuoret lahjakkaat crossarit joutuvat hankkimaan sponsoreita kustantaakseen harrastuksensa.

Jääurheilun harrastusmaksut alkavat kohta karata käsistä. Pian tavallisella palkansaajalla ei ole varaa laittaa lastaan jääkiekkoseuraan. Vantaalla mielenkiintoinen jääkiekkoseura on Icehearts, joka toimii toisin kuin muut jääkiekkoseurat. 

On selvää, kun kunnat eivät pysty tarjoamaan asukkailleen edes kunnollisia peruspalveluja, rahaa ei liikene liiemmin urheiluseurojen tukemiseen. Lasten kannalta laadukas peruskoulu on sittenkin tärkeämpää kuin urheiluseuratoiminta.

Kuntien on priorisoitava. Silloin urheiluseurojen on pärjättävä lähes omillaan ja lasten vanhempien kukkaron on vain venyttävä.

Mielenkiintoista on, että lasten urheilu on yksipuolistunut, ennen harrastettiin monia lajeja yhtäaikaa. Tyyppiesimerkkejä ovat esim. Jari Litmanen ja Tuomo Ruutu. Molemmat pelasivat juniorina melko pitkään sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. 

Seurasin vantaalaisen Tuomo Ruudun jalkapallopelaamista kaupungin koulujen välisessä jalkapallosarjassa. Tuomosta olisi takuulla halutessaan tullut myös huippufutari.

Jotenkin tuntuu oudolta, että junnupelaajilla ei muka ole enää aikaa pelata kesäisin futista ja talvisin kiekkoa tai korista. Joskus koulussa oppilas on tullut minulle itkuisena kertomaan, että oma valkku pakottaa jättämään sen toisen lajin pois. Ei tajuta, että lajit voivat pitkään tukea toisiaan.

Kun lapsella ei ole varaa harrastaa

Icehearts

Yle 12.2.

Köyhän lapsella ei ole varaa harrastaa

Kun rahat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen, lasten maksulliset harrastukset ovat haave vain.
Pahimmillaan harrastamattomuus kulkee sukupolvelta toiselle.


Kaksi nuorimmaistani ovat peruskouluikäisiä ja koulunkäynnin lisäksi he harrastavat paljon. Jos köyhän lapsilla ei ole varaa harrastaa, tiukkaa se tekee keskituloisillakin, niin kallista harrastaminen on.

Lapseni ovat etuoikeutettuja, koska he pelaavat PuHu Junioreissa korista, soittavat pianoa Musiikkikoulu Musikessa ja toinen lapsistani harrastaa kuvataidetta Vantaan Kuvataidekoulussa. Laskin huvikseni, kuinka paljon harrastukset maksavat yhteensä vuodessa:

Harrastuksiin uppoaa melkein yksi kokeneen luokanopettajan nettokuukausipalkka!

Onneksi tässä tapauksessa perheen menoista vastaa sekä isä ja äiti, jotka molemmat ovat sentään ansiotöissä. Köyhäksi lasketaan, jos kotitalouden käytettävissä oleva tulomäärä on alle 60 prosenttia yhteeenlaskettujen käytettävissä olevien tulojen mediaanista.

Kun on tutkittu suomalaisia köyhiä, joukossa on paljon lapsiperheitä. Tyypillisin köyhä perhe on yksinhuoltajaperhe, puolet köyhistä perheistä on yksinhuoltajaperheitä. Köyhyydessä olevia lapsia on vaikea arvioida, on esitetty, että heitä olisi yli 150 000.

Koulussa köyhyyden, myös väliinpitämättömyyden, näkee parhaiten maanantaisin lounasaikaan. Ruoka on tuhdimpaa ja sitä syödään enemmän kuin muina päivinä. Vielä 1980-luvun alussa oppilaat saivat välipalan, kun koulupäivä venyi pitkäksi. Pidin silloin kuvataidekerhoa, noin puolet oppilaista tuli kerhoon eväiden takia.

Miksei koulussa tarjota aamupuuroa? Osa oppilaista tulee kouluun melko ketusin eväin. Tyhjällä vatsalla ei jaksa opiskella. Iso kattilallinen aamupuuroa ei paljoa maksa.

Miten köyhä lapsi voi harrastaa?

1. Vanhempien on keksittävä ilmaisia tai halpoja harrastuksia. Perhe voi yhdessä ulkoilla, esim. retkeillä ja hiihtää. Kirjasto tarjoaa ilmaista luettavaa. Ilmainen harrastaminen vaatii vanhemmilta kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä, on mentävä mukaan.

2. Koulujen kerhot ovat ilmaisia. Ongelma on, että kaikissa koulussa ei ole riittävästi kerhotarjontaa. Koulu voi panostaa rahansa vaikka pieniin ryhmäkokoihin, voi olla myös, että kunnalla ei ole rahaa edes koulun perustoimintoihin.

Omassa koulussani toimii mm. Salibandy-, Shakki-, Jooga-, Koris-, Skräppi-, Taitaja- ja Wau-kerhot. Parhaimmillaan 85 prosenttia kouluni oppilaista kävi lukuvuoden aikana koulun kerhoa, koulussani on oppilaita nelisensataa.

Myös seurakunnan kerhot ovat ilmaisia tai halpoja.

3. WAU-kerhot ovat maksuttomia matalankynnyksen kerhoja, joita järjestetään kouluilla. Wau-kerhoja alkaa jo löytyä monesta kunnasta ja koulusta.

4. Kannattaa valita hyvä urheiluseura, jossa talkooperinne on vielä voimissaan. Tällainen urheiluseura on esim. koripalloseura PuHu Juniorit, joka valittiin vuoden 2012 Hyväksi Seuraksi. Seura järjestää yhden maailman suurimmista koristurnauksista, Ricoh-turnauksen. Turnauksen tuotot kattavat viidesosan seuran menoista. Yksittäiset joukkueet keräävät rahaa otteluiden buffamynnillä tai esim. kirpputorimyynnillä.

Vantaan kaupunki tuki kaupungin urheiluseuroja voimallisesti vielä 1980-luvulla, harrastaminen seuroissa oli lähes ilmaista nykypäivään verrattuna. Vantaan kaupunki tukee edelleen seuroja, esim. salimaksuja ei peritä junioreilta.

Loistava esimerkki vantaalaisesta urheiluseuratoiminnasta on jääkiekkoseura Icehearts, jonka motto on: "Kaikki pelaa, ihan oikeesti". Icehearts tekee ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla sekä koulussa että vapaa-ajalla. Rahan puute ei estä pelaamasta jääkiekkoa.

Tulevaisuudessa koulut ja urheiluseurat tekevät yhteistyötä, hyöty on molemminpuolinen. Koulut saavat innokkaita kerhonvetäjiä ja seurat harrastajia.

Koulussamme järjestetään vuosittain seuraesittelyjä. Urheiluseura tulee kouluun pitämään lajioppitunteja. Opettajat saavat seurata vierestä, kuinka valmentajat teettävät lapsille helppoja ja motivoivia harjoitteita. Oppitunnin päätteeksi valmentaja jakaa seuran esitteitä halukkaille lapsille. Parhaimmillaan urheiluseura on pitänyt viikon oppitunnit.

Ongelma on, että talkootyö urheiluseuroissa alkaa olla katoava luonnonvara.

Osa vanhemmista luulee, että urheiluseurassa harrastaminen on jonkinlainen ostopalvelu. Oletetaan, että kaikesta selvitään, kun maksetaan seuran toimintamaksut. Seurassa yksittäinen joukkue ei toimi ilman vanhempien välistä yhteis- ja talkootyötä.

5. Jos perhe saa toimeentulotukea tai on lastensuojelun asiakasperhe, voidaan hakea tukea esim. harrastusvälineiden hankkimiseen.

6. Kunnan Musiikkiopistoista tai Kuvataidekouluista saa sisaralenuksia tai voi hakea maksuhuojennusta. Joissain kunnissa on vapaaoppilaspaikkojakin.

On karmeaa, että jotkut lapset kieltäytyvät harrastuksista, kun he kantavat huolta perheen taloudellisesta tilanteesta. Lapsuuden pitää olla vapaata turhista huolista.

Onneksi olkoon Icehearts!

http://wallpapers.free-review.net/

Suomen Icehearts Euroopan innovatiivisin rikoksentorjuntahanke

Vantaalta lähtöisin oleva Suomen ehdokas, Icehearts, nimettiin joulukuussa innovatiivisimmaksi hankkeeksi Euroopan rikoksentorjuntakilpailussa. Euroopan rikoksentorjuntaverkoston (EUCPN) järjestämän kilpailun teemana oli "Urheilu, tiede ja taide lasten ja nuorten rikosten ehkäisemisessä".

Iceheartsin pääkasvattaja Ville Turkka esitteli hanketta Varsovassa ja kertoi, että hän oivalsi tämäntapaisen toiminnan tarpeen työskennellessään koulukodeissa paljon rikoksia tehneiden nuorten parissa. Monen nuoren kohdalla syrjäytymisen merkit ovat havaittavissa jo lapsuudessa, minkä vuoksi tilanteeseen on tärkeää tarttua varhain.

Fairplayeria esitteli soveltavan kehityspsykologian professori Herbert Scheithauer, joka kertoi, että hankkeella on hyvät yhteydet suomalaiseen KiVa Koulu –hankkeeseen ja molempien hankkeiden lähestymistavat muistuttavat paljon toisiaan. KiVa Koulu –ohjelma voitti Euroopan rikoksentorjuntakilpailun vuonna 2009.


Iceheartsin toimintamalli eroaa suuresti tavallisten jääkiekkoseurojen mallista. Molempia malleja tarvitaan.

Kaikki eivät voi pelata kiekkoa, vaikka haluaisivatkin. Jääkiekko on erittäin kallis harrastus. Icehearts antaa mahdollisuuden pelata jääkiekkoa, vaikka kotoa ei harrastukseen varoja liikenisikään.


SLU: ”Icehearts on filosofia siitä, miten ihmisestä kasvaa itseensä luottava, toiset ihmiset huomioonottava joukkueen jäsen. Icehearts on yhdessä kasvamista, itsensä voittamista sekä tukea ja turvaa”, kertoo Ville Turkka.


Perinteisen joukkueurheilutoiminnan suuri ongelma on, että ensin houkutellaan joukkueisiin paljon pelaajia, ja sitten alkaa pudotuspeli. En tiedä montaa jääkiekkoseuraa, jotka tarjoaisivat peliaikaa pudokkaille.

Monen seuran pelisäännöt muistuttavat paperilla Iceheartsin filosofiaa, mutta käytännössä toimitaan tasan toisin. Liiallinen voitonhalu liian aikaisin ei aina edistä joukkueen kehitystä, ei välttämättä edes huippuyksilöiden kehitystä.

Yksi urheilun perusideoista on leikki. Nuorten urheilutoiminnasta ei leikkiä saa tappaa. Ehkä leikin kautta suomalaiseen jääkiekkoon ja jalkapalloon saataisiin sitä kauan kaivattua luovuutta.

Olen asunut vuodesta 1981 lähtien urheilukentän laidalla. Keväisin kentällä pidetään hyvin pienten poikien isoja jalkapalloturnauksia. Joskus on ollut järkyttävää seurata, kun viisi-kuusivuotiaita pikkupoikia juoksutetaan ennen matsia usean kerran ympäri kenttää. Luulen, että esim. Brasiliassa ei näin tehdä.

Pienet pojat haluavat pelata jalkapalloa. Lämmittely on suoritettava pallon kanssa, mikä motivoi ja on hyvä pallotuntumankin kannalta. Ehtii sitä ihminen ravata ja lenkkeillä myöhemminkin.

Pienten lasten kanssa ei saa urheilla otsa ruvella ja liian tosissaan. Kaikkien on päästävä pelaamaan, ja pelaamisen pitää olla hauskaa.

Icehearts on oikeasti yhdessä kasvamista.


Ville Turkka: ”Keskeistä meille on, että jokainen lasten ja nuorten kanssa toimiva aikuinen ymmärtää olevansa kasvattaja, vasta sen jälkeen opettaja, valmentaja, joukkueenjohtaja, huoltaja.”