Uutta oppimisympäristöä etsimässä 4. - Rajatorpan koulu

Rajatorpan koulu eli Rajis on Lounais-Vantaan toiseksi vanhin koulu. Kun Rajatorpan koulun 1960-luvulla rakennettu päärakennus purettiin, tilalle rakennettiin uusi.

Rakennuskohde oli Vantaan kouluista ensimmäinen ns. allianssimallilla rakennettu koulu. Koulua suunnittelivat arkkitehtitoimistot Frondelius, Keppo ja Salmenperä sekä Rudanko ja Kankkunen, rakentaja NCC sekä Vantaan kaupunki, jota edusti kokenut vantaalainen koulumies Eero Väätäinen.

Kuten Vantaalla lähes aina, kun uusi koulu on valmis, se heti on liian pieni. Vantaan koulujen tilaohjelman mukaan kaikki koulun tilat ovat opetustilaa, käytävät ja portaiden alustat sekä ruokatilat, joten luokkahuoneet ovat jääneet pieniksi. Rajiksessakin heti kärkeen on yksi ns. kiertävä luokka, mikä on huono asia. Jokaisella alakoulun luokalla pitää aina olla oma kotiluokkansa.

Vantaan uudet koulut ovat kengättömiä kouluja, sisääntuloaulassa on tilat vaatteille ja kengille. Nyt lapset ovat jo tottuneet käytäntöön, joten aula on huomattavasti siistimpi kuin kuvassa.

Sisäulkoseinien betoni on jätetty näkyviin rakennusmiesten lyijykynämerkintöineen kaikkineen, harmaa betoniseinä on yllättävän kaunis.

Heti sisääntuloaulan jälkeen aukeaa laaja keskushalli, jossa on ruokala ja näyttämö sekä isot portaat toiseen kerrokseen. Näyttämö ei sijaitse liikuntasalissa, mikä on hieno ratkaisu. Liikuntatunnit ja salin iltakäyttö toimivat läpi vuoden häiriintymättä. Keskusaulan akustiikka on hyvä, ruokailu on miellyttävää.

Keskusaulan seinälle on tehty komea seinämaalaus lasten toiveiden mukaisesti, portaat toimivat myös istumatilana.

Tila ylätasanteelta kuvattuna

Seinämaalaus kokonaisuudessaan

Yläntasanteella sijaitsee ahkerasti käytetty kirjastonurkkaus, josta on suora yhteys keskusaulaan. Tila olisi pitänyt eristää keskusaulasta lasiseinällä, keskusaulan äänet voivat joskus häiritä joitakin oppilaita.

Ylätasanteen opiskelutila, jossa lapset voivat lukea kirjaston kirjoja tai työskennellä tietokoneidensa kanssa.

Normiopetustilat koostuvat soluista, opetustilat ovat avoimia, erotettu verhoilla tai lasiseinillä. Tässä tilassa on kolme aluetta ja pienopetustila. Solu on tarkoitettu kolmelle perusopetusryhmälle, oppilaita solussa taitaa olla jonkin verran yli 60.

Tiloissa on pehmeitä kalusteita sekä työpöytiä työtuoleineen. Oppilailla on seinillä omat säilytyslokerikkonsa. 

Ihmetyttää, miksei voi suunnitella uuden oppimiskäsityksen mukaisia oppilaiden työpöytiä, joissa on jokaiselle oppilaalle oma säilytystilansa. Tavaroiden edestakainen raijaaminen säilytyslokerikoista työpisteisiin ja takaisin vie paljon ylimääräistä aikaa sekä aiheuttaa aivan turhaa hälyä.

Solun työpöytätila on toimiva, tekniikka on aivan mahtavaa uusine valkotauluineen ja heittimineen sekä isoine monitoreineen. Tosin opettajien työpisteet ovat liian pieniä.

Solun pienopetustila on eristetty lasiseinin.

Lukusoppi on piilotettu seinään. Kun romaaneja luetaan, moni lapsi haluaa suojaisaan soppeen.

Työpöydät ovat vankkoja ja niitä on helppo siirrellä, koska toisessa pöydän jalkaparissa on rullat. Työistuimet ovat toimivia ja mukavia ja helposti liikuteltavia ja säädeltäviä.

Pyöreistä palasista koottu sohvanurkkaus on myös suosittu lukupaikka, tarpeen tullen paloja voi asetella eri asetelmiin.

Tilojen erottelijana lasiseinä toimii mainiosti, se antaa avaruutta sekä eristää ääntä hyvin. 

Verhot on erittäin huono ratkaisu akustiikan kannalta. Lisäksi verhot tekevät tiloista ahdistavan tunkkaisia, ja tietenkin lapset roikkuvat niissä tai kurkkivat niiden takaa.

Lattiapinnoitteet vaihtelevat, paljon kulutusta vaativissa tiloissa on muoviset kokolattiamatot, ks oranssi. Muuten käytetään akustisesti hyviä ja jaloille mukavia tekstiilikokolattiamattoja, joita on helppo puhdistaa toisin kuin 1970-luvun kokolattiamattoja. Fiilis on hyvin kodinomainen ja lämmin.

Liikuntasali on liian pieni. Isoihin kaupunkeihin pitäisi rakentaa vain kunnollisen kokoisia saleja, esim. Vantaalla urheiluseurojen tarpeisiin kaupungissa on liian vähän tilaa. 

Rajatorpan koulun opettajat ovat tyytyväisiä saliin, sillä vanhan, puretun koulun päärakennuksen sali oli vieläkin pienempi kuin nykyinen sali. Lattiapinnoiteena on pehmeähkö muovi, joka toimii liikuntatunneilla hyvin.

Kuten lähes joka koulussa liikuntasalin välinevarasto on auttamattoman liian pieni, vain perusliikuntavälineet mahtuvat ja niiden liikutteleminen ja paikoilleen asetteleminen ei ole aina mutkatonta.

Teknisen käsityön (nyk. käytetään naurettavaa kovan käsityön tila) on käsittämättömän pieni, mieleen tulee joku pienen vanhan kyläkoulun teknisen käsityön luokka. Tilassa on neljän oppilaan veistopenkit, väleissä on ahdasta.

Konetila on erittäin pieni, eikä sitä ole eristetty oppilaiden työtilasta millään tavalla, mikä on iso suunnitteluvirhe. Kun kysyin asiaa suunnittelijoilta, minulle vastattiin, että saadaanhan ne koneet aina nappia painamalla kiinni.

* * *

Rajatorpan koulun päärakennus on Vantaan ensimmäinen ns. uuden oppimiskäsityksen mukaan suunniteltu kokonaan uusi koulurakennus. 

Kokonaisuudessaan Rajiksen uudisrakennus on erittäin viihtyisä, tilat ovat pääosin toimivia, liikkuminen paikasta toiseen on melko helppoa. Parissa tilassa opetustila ja käytävätila ovat samaa tilaa, mikä joskus voi aiheuttaa turhaa hälyä. 

Neliömetrejä on aivan liian vähän.

Annan Rajiksen uudisrakennukselle arvosanan 8 ja puoli. 

Harmittaa, kun suunnittelussa ei voitu ottaa oppia Hämeenkylän koulun parista väistövuodesta Sanomalassa. Hämeenkylän koulun opettajat kirjasivat kaikki avoimen oppimistilan tuomat ongelmat, ja opettajien kokemuksia hyödynnettiin Hämeenkylän yhtenäiskoulua  suunniteltaessa.

Lyhyesti uusien koulujen suunnittelijoille:

1. alakouluihin luokille omat luokat

2. ei täysin avoimia tiloja, ei väliverhoja, vaan helposti avattavia ja akustisesti hyviä lasiseiniä

3. neliömetrejä riittävästi

Seuraavassa Uutta oppimisympäristöä etsimässä -blogikirjoitussarjassa onkin vuorossa Hämeenkylän koulu.

Uutta oppimisympäristöä etsimässä 2. - pinnat

Kun kävelen Lounais-Vantaan uusilla kouluilla, Hämeenkylän tai Rajatorpan kouluilla, sisällä tai ulkona, katseeni haahuilee erilaisilla pinnoilla. Sisällä on pyritty viihtyisyyteen, mutta myös akustiikan parantamiseen. Ulkona on panostettu leikkipaikkojen monipuolisuuteen ja turvallisuuteen.

Pähkinärinteen koulu peruskorjattiin pari vuotta ennen kuin Hämeenkylän tai Rajatorpan koulut. Remontti tehtiin uuden oppimisympäristön ehdoilla. Kaikki kolme koulua ovat ns. sukkakouluja eli kengät jätetään eteiseen, hiekkapöly ei lennä kaikkialle.

Pähkiksen vanhat kovat linoleum-laatat vaihdettiin pehmeämpiin linoleum-mattoihin. Kouluun ei asennettu kokolattiamattoja. Kestävyyden ja ehkä myös siivouksen kannalta ratkaisu oli hyvä, mutta ei akustiikan. Joissain tiloissa kaiku häiritsee.

Hämiksen paljon kulutusta vaativat lattiat kuten aulojen tai opettajienhuoneen lattiat on päällystetty punotuilla muovimatoilla. Ratkaisu on erinomainen, kestävyys, siivottavuus sekä hyvä akustiikka.

Hämiksen luokissa on harmaat kankaiset kokolattiamatot, jotka ovat akustisesti todella hyviä. Kokolattiamatot koostuvat paloista, joten niitä voi tarpeen mukaan vaihtaa.

Rajiksessa luokissa on ainakin kahdenvärisiä kankaisia kokolattiamattoja. Akustiikka toimii hyvin. Oranssi matto on käytävämatto, kestävää punottua muovimattoa. 

Jos suunnittelisin koulua, asentaisin luokkiin sekä käytäville eri värisiä punottuja muovimattoja. Ne toimivat akustisesti hyvin ja ovat kestäviä sekä helposti siivottavia.

Molemmissa kouluissa on jätetty esille jonkin verran betonia. Molemmissa kouluissa tolpat on jätetty betonille, Rajiksessa myös ikkunaseinät. Hämiksen ratkaisu on onnistunut. Mielestäni Rajiksen kokonaiset betoniseinät tekevät luokat hieman kolkoiksi. 

Rajiksen betoniseinät ovat kyllä jotenkin elävän näköisiä, eivät tylsiä. Seiniin on jäänyt rakentajien  lyijykynillä tehtyjä merkintöjä. Tulee mieleen vanhat puiset purkutalot, joista voi löytyä koukeroisilla numeroilla tehty rakentajien laskelmia.

Rajiksessa ikkunanpuitteet ovat valkoiseksi maalattua puuta, Hämiksessä lakattua puuta eli väri on puunväri.

Kuvassa on Rajiksen aulan portaat. Hämiksen ja Rajiksen liikuntasalit on suunniteltu vain liikuntaa varten. Molemmissa kouluissa on iso ruokala, joissa on iso näyttämö. Isot ja leveät portaat kulkevat toiseen kerrokseen. Portailla on kankaiset kokolattiamatot istuskelua varten. Juhlat pidetään siis ruokasalissa, ja portaatkin toimivat katsomoina.

Ratkaisu on hyvin toimiva. Näyttämöä voidaan käyttää milloin vain, eikä esiintymiset tai juhlien treenit haittaa liikunnanopetusta tai urheiluseurojen liikuntakäyttöä. Esim. omassa koulussani Pähkiksessä liikunnanopetus ja iltakäyttö piti lopettaa joskus turhankin aikaisin, koska ennen juhlia saliin piti rahdata näyttämö ja äänentoistolaitteet. Liikunta pidettiin silloin ulkona kuten varmaan myös moni urheiluseura niin teki.

Hämiksen sali

Rajiksen sali

Molempien salien lattiat ovat pehmeähköä muovia, liikuntatunneilla ne ovat mukavia ja turvallisia, eivät kovia ja liukkaita. Kentällä voidaan huoleta pelata salibandyakin, kilpakorikseen puulattiat ovat parempia, mutta juniorikorikseen ja treeneihin sopivat pehmeät muovimatot sopivat hyvin.

Rajiksen sali on liian pieni, puolikkaat salit ovat pieniä liikunnanopetuksessa. Hämiksen sali on fantastisen iso, teen salista myöhemmin erillisen kuvaesittelyn.

Molempien koulujen pihat ovat aivan upeasti suunniteltu, välituntunneilla liikutaan paljon ja liikkumisvaihtoehtoja on paljon. Teen jokaisen kolmen koulun pihasta oman tarinansa.

Rajiksen pihalla on iso sekoitemassalla päällystetty pehmomonttu, kuopan pohjalla on turvallista puuhaketta.

Hämiksen pihan leikkipaikoilla on käytetty pehmomassoja, puuhaketta ja hiekkaa. Asfalttiakin löytyy.

Rajiksessa on laajahko asfalttialue, jossa on punaisella asfaltilla tehtyjä leikkialueita.

Hämiksen ja Rajiksen kouluihin on rakennettu komeat jalkapallohäkit, Pähkikseen ei. Futishäkkien pinnat ovat tekonurmea, Hämiksessä pelialustana on hiekkanurmi, Rajiksessa rouhemuovinurmi, molemmat toimivat hyvin.

Hämiksen ja Rajiksen korishäkkien alustoina on asfaltti, jostain syystä Pähkikseen ei tehty kunnollista ulkokoriskenttää ollenkaan.

Uusien koulujen pihat ja kentät toimivat alueidensa lähiliikuntapaikkona, kun koulut ovat kiinni. Ajatus on loistava.

Vapaala-Variston koulukampus

Vapaala-Variston koulukampus nopeasti hahmoteltuna

Lounais-Vantaan koulutilanne on melkoisessa kaaoksessa ja myllerryksessä. Tuntuu siltä, että asiat eivät ole kenenkään hallussa. 

Vuoden 2014 kouluksi valittu, peruskorjattu, suuri Hämeenkylän yhtenäiskoulu on homekoulu. 

Isot alakoulut, Pähkinärinne ja Rajatorppa, ovat siinä kunnossa, että niiden peruskorjaaminen tulee ylettömän kalliiksi. 

Tervettä Tuomelan koulua ollaan jääräpäisesti lakkauttamassa.

Hämistä, Pähkistä ja Rajista ei kannata korjata, vaan ne pitää lanata maan tasalle. Koulujen peruskorjaukset ovat vieneet monen koulun jatkuvaan ja kalliseen remonttikierteeseen. Monesta koulurakennuksesta on vasta peruskorjauksen jälkeen tullut homekoulu.

Rakennetaan uusi koulukampus, joka sijoittuu Vapaalan ja Variston väliin. Liikenneyhteydet ovat hyvät, koulumatkat kohtuullisia.

1. Rakennetaan ensin uusi Variston yhtenäiskoulu A.

- kun koulurakennus on valmis, Hämiksen oppilaat siirtyvät uuteen kouluunsa
- puretaan vanha ja osin epäkäytännöllinen homekoulu Hämis
- myydään tontti asuinrakentamiseen

2. Rakennetaan uusi Vapaalan yhtenäiskoulu B, kun siihen on varaa.

- Pähkiksen ja Rajiksen kouluissa voi vielä käydä koulua useamman vuoden
- niitä ei kannata peruskorjata, koska korjauksen hinnalla saadaan kaksi ehoa koulua
- kun koulut puretaan, myydään tontit asuinrakentamiseen
- sekä Pähkiksen että Rajiksen urheilukentät jätetään asukkaiden käyttöön

3. Vapaalan aukean urheilukentät C muunnetaan koulujen käyttöön sopiviksi.

- rakennetaan useita poikittaisurheilukenttiä

4. Tuomelan ja Askiston koulujen suhteen vihelletään aikalisä.

- koulut ovat melko kaukana uudesta koulukampuksesta
- koulut kannattaa jättää pystyyn

5. Samalla Lounais-Vantaan koulurakennukset saadaan päivitettyä nykyopetukselle sopiviksi.

Suunnitelma säästää todennäköisesti rahaa. Lapset pysyvät terveinä. Aikuiset eivät menetä hermojaan.

Pähkinärinteen koulu remonttiin - viimeinen vuosi evakossa

Piirtäjä Irene Merilahti

19.2. Vantaan Sanomat

Pähkinärinteen koulun remontin laajuus yllätti kaupungin – lisärahaa tarvitaan 4 miljoonaa

Pähkinärinteen 35-vuotiaan koulurakennuksen tekniseen peruskorjaukseen on varattu tälle vuodelle 500 000 euroa ja saman verran ensi vuodelle. Rahat eivät kuitenkaan riitä, sillä koulu tarvitsee paljon laajemman remontin kuin aiemmin on arvioitu.

Remonttiin tarvitaan rahaa arvonlisäveroineen yhteensä yli viisi miljoonaa euroa, joten lisärahan tarve onkin noin neljä miljoonaa euroa vuosille 2015–16.

Pähkinärinteen koulussa on ollut ongelmia vuosikausia. Koulun märkätilojen pinnat, julkisivu ja ilmanvaihto ovat huonossa kunnossa. Myös sisäilmassa on vikaa ja koulussa on ollut kosteusvaurioita. Lisäksi rakennuksen tiilipintaiset elementtijulkisivut kaipaavat kunnostusta.

Perusparannustöiden suunnittelu alkaa tänä keväänä ja korjaukset on taloussuunnitelmassa suunniteltu tehtäväksi 2015-2016.

Pähkinärinteen koulun 1.–6.-luokan oppilaat on tarkoitus siirtää paviljonkirakennukseen Rajatorpan koulun pihalle remontin ajaksi. Paviljonki toimisi sen jälkeen väistötilana, kun Rajatorpan koulu remontoidaan.

Tekninen lautakunta käsittelee perusparannuksen tarveselvitys-hankesuunnitelmaa tiistaina. Sen jälkeen asiaa käsittelee kaupunginhallitus.

Jos Pähkiksen koulun remontin laajuus yllätti kaupungin, yllätti se koulun opettajatkin. Yllätys oli tiedotuskanavakin, saimme lukea remontista paikallislehdestä. 

Hiihtoloman jälkeen rehtori pitää koulun henkilökunnalle asiasta tiedotustilaisuuden. Jännittää kovasti, mitä uutta saamme maanantaina tietää. Myös rehtorille tulevan remontin laajuus tuli yllätyksenä. Odotettiin kevyttä pintaremonttia, katsotaan nyt, riittääkö tuo neljän miljoonan euron lisäraha.

Nopea on nykykoulujen kierto, tehdään kertakäyttökouluja. 35-vuotias koulu ei ole edes koulujen keski-iässä. Muuttoliike Vantaalle 1970-80 -luvuilla oli niin rajua, että tasakattoisia kouluja jouduttiin rakentamaan liukuhihnalla.

Nyt samoja kouluja peruskorjataan urakalla, joistain kouluista on remontoitu homekouluja. Pelkään pahinta Pähkinärinteen koulun osalta. Moni koulu on peruskorjauksen jälkeen joutunut korjauskierteeseen.

Heti Pähkiksen koulun jälkeen peruskorjataan naapurikoulu, Rajatorpan koulu.

Jos minusta olisi kiinni, lanaisin varmuuden vuoksi molemmat koulut maan tasalle ja rakentaisin molemmat koulut uudelleen samoille sijoille. Samalla modernisoitaisiin koulut nykyajan vaatimusten mukaisiksi.

Länsi-Vantaan koulutilanne alkaa olla shokeeraava. 

Tervettä koulua saa etsiä, äkkiseltään mieleen ei tule kuin Kilterin ja Tuomelan koulut. Huomionarvoista on, että molemmat koulut on tehty paikan päällä muuraamaalla. Ilmeisesti perinteisellä tavalla muuratut tiilitalot hengittävät. Olisiko huterien elementtirakenteisten koulujen taru lopussa?

Pähkinärinteen koulu evakuoidaan Rajatorpan pihapaviljonkiin sekä Kilterin ja Kivimäen kouluhin. Kummallisinta on, että lähellä olevaa takuulla tervettä Tuomelan koulua ei oteta käyttöön. Päinvastoin, lopetettavasta Tuomelan koulusta nykysuunnitelmien mukaan rahdataan oppilaita evakuoitavaan Pähkinärinteen kouluun.

Pähkistä on korjattu tipottain, pikkuhiljaa. Katto on uusittu, ikkunoita on vaihdettu, sali on korjattu jne. Pahin rumba oli, kun alakerrassa muutama vuosi sitten korjatessa heilahti vesijohtonippu ja vesi valui alakerran lattialle. Kun vahinko sattui kesällä, vesi valui valtoimenaan. Lattia kuivattiin ja korjattiin.

Peruskorjauksessa minua arveluttaa, kuinka korjataan rapautuvat elementtiulkoseinät ja katon räystäät. Katolta valuessaan vesi rapauttaa ulkoseiniä. Sisätiloiltaan koulu vaikuttaa olevan kohtuullisessa kunnossa.

Menen eläkkeelle seuraavan lukuvuoden jälkeen, joten viimeinen työvuoteni menee evakossa.

Muuten, köyhän ei kannata ostaa huonoa.