18.8. HS Digilehti
Valinnaisen
kouluruotsin kannattajat leimataan
ruotsin vihaajiksi, vaikka valtaosalla tarkoitusperät ovat päinvastaiset:
vapaaehtoisuus saattaisi parantaa ruotsin elinvoimaisuutta, parantaa vähemmistön
palveluja ja antaa tilaa maailmankielille peruskoulussa.
Kielten opinnoissa ei voi nyt
puhua tasaarvosta eikä monipuolisuudesta. Vain suurimmissa kaupungeissa
päästään opettelemaan esimerkiksi espanjaa tai kiinaa jo alaluokilla.
Niinpä suomataisten kielivaranto
koostuu lähinnä kohtuullisesta englannista ja surkeasta ruotsista.
Hesarin jutun liitteenä oli surullinen tilasto, vuosiluokilla 7-9 opiskeli v. 2012:
- 99, 4 % englantia
- 92,2, % ruotsia
- 10,5 % saksaa
- 5,9 % ranskaa
- 1,9 % venäjää
- 1,7 % espanjaa
Onneksi suomalaisten englannin kielen taito on kansainvälisesti ajatellen kohtuullisen hyvää:
Täytyy todeta, että peruskoulun kielipaletti on ankean yksipuolinen.
Erityisesti yllä olevasta tilastosta iskee silmään pitkän venäjän opiskelijoiden vähäisyys. Kiinaa ei näy mailla halmeilla.
Ankeutta lisää, että harva lukiolainenkaan panostaa kieltenopiskeluun. Ruotsia luetaan puolivillaisesti, kun kieltä ei ole pakko enää kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Ei viitsitä valita lyhyitä kieliä. Kun kävin lukiota 1970-luvulla, suurinpiirtein joka toinen lukiolainen opiskeli neljää kieltä, loput kolmea.
Kielikeskustelijat eivät tule ajatelleeksi, että joka toinen oppilas ei jatka lukioon. He lukevat ruotsia käytännössä vain kolme vuotta, ja ammattikoulussa ruotsi on opiskelijoille todellinen kiviriippa.
Olen aikaisemmin blogissani esittänyt, että peruskoulussa ruotsin pitäisi olla vapaaehtoinen, mutta lukiossa pakollinen.
Reippaasti yli puolet peruskoulun oppilaista ottaisi ruotsin vapaaehtoisesti ja opiskeluasenne ruotsin opiskeluun paranisi. Lukiossa olisi kirjoitettava joko pitkä tai lyhyt ruotsi.

teppohudson.wordpress.com