Näytetään tekstit, joissa on tunniste valinnaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valinnaisuus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Surullinen kielitilasto



18.8. HS Digilehti
Valinnaisen kouluruotsin kannattajat leimataan ruotsin vihaajiksi, vaikka valtaosalla tarkoitusperät ovat päinvastaiset: vapaaehtoisuus saattaisi parantaa ruotsin elinvoimaisuutta, parantaa vähemmistön palveluja ja antaa tilaa maailmankielille peruskoulussa.

Kielten opinnoissa ei voi nyt puhua tasaarvosta eikä monipuolisuudesta. Vain suurimmissa kaupungeissa päästään opettelemaan esimerkiksi espanjaa tai kiinaa jo alaluokilla.

Niinpä suomataisten kielivaranto koostuu lähinnä kohtuullisesta englannista ja surkeasta ruotsista.


Hesarin jutun liitteenä oli surullinen tilasto, vuosiluokilla 7-9 opiskeli v. 2012:

- 99, 4 % englantia
- 92,2, % ruotsia
- 10,5 % saksaa
- 5,9 % ranskaa
- 1,9 % venäjää
- 1,7 % espanjaa

Onneksi suomalaisten englannin kielen taito on kansainvälisesti ajatellen kohtuullisen hyvää:


Täytyy todeta, että peruskoulun kielipaletti on ankean yksipuolinen.

Erityisesti yllä olevasta tilastosta iskee silmään pitkän venäjän opiskelijoiden vähäisyys. Kiinaa ei näy mailla halmeilla. 

Ankeutta lisää, että harva lukiolainenkaan panostaa kieltenopiskeluun. Ruotsia luetaan puolivillaisesti, kun kieltä ei ole pakko enää kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Ei viitsitä valita lyhyitä kieliä. Kun kävin lukiota 1970-luvulla, suurinpiirtein joka toinen lukiolainen opiskeli neljää kieltä, loput kolmea.

Kielikeskustelijat eivät tule ajatelleeksi, että joka toinen oppilas ei jatka lukioon. He lukevat ruotsia käytännössä vain kolme vuotta, ja ammattikoulussa ruotsi on opiskelijoille todellinen kiviriippa.

Olen aikaisemmin blogissani esittänyt, että peruskoulussa ruotsin pitäisi olla vapaaehtoinen, mutta lukiossa pakollinen. 

Reippaasti yli puolet peruskoulun oppilaista ottaisi ruotsin vapaaehtoisesti ja opiskeluasenne ruotsin opiskeluun paranisi. Lukiossa olisi kirjoitettava joko pitkä tai lyhyt ruotsi.

torstai 16. syyskuuta 2010

Muutosvimmaa

Taloussanomat 15.9.

Otteita Risto Pennasen kolumnista:

Lisää vastuuta ekaluokkalaisille

- Opetusministeri Henna Virkkunen toivoo, että oppilaat profiloituvat nykyistä enemmän jo ala-asteella. Ministerin luottamus nenäänsä kaivavien natiaisten kykyyn tehdä elämäänsä koskevia valintoja on uskomaton. Miten ihmeessä lapset voisivat arvioida vähääkään järkevästi omia koulutustarpeitaan vaiheessa, jossa useimmat kuvittelevat tulevansa ammattilaisjalkapalloilijoiksi, prinsessoiksi tai avaruusraketin kuljettajiksi?

- Suomessa on erikoinen vimma myllertää nykyinen koulutusjärjestelmä, joka on todettu erinomaiseksi kaikissa kansainvälisissä vertailuissa.

- Ministeriön toiveena on, että myös koulut profiloituisivat nykyistä enemmän. Erikoistuneiden koulujen ongelman voi kuitenkin olla, että perusaineet jäävät erikoisaineiden jalkoihin.

- Jotenkin toivoisin, että tulevaisuudessakin jokin koulu voisi profiloitua ihan vain lasten kasvattamiseen.


Isot pisteet Pennaselle!

Taloussanomat luopui jokunen aika sitten paperiversiosta, mikä oli viisas veto. Talous on hektistä ja koko ajan muuttuvaa, verkkolehti toimii nopeammin. Taloussanomien verkkolehti on hyvin toimitettu ja se on netin lehtitarjonnan vakiolukemistoani.

Pennanen kirjoittaa täyttä asiaa. Maalaisjärjellä ajateltuna on todella ihmeellistä, mikä vimma on muuttaa maailman parhaaksi rankattua koulutusjärjestelmää näin rajusti? Eikö hienovaraisemmat liikkeet riitä?

Pennanen pelkää, että profiloituessa perusaineet jäävät jalkoihin. Minä pelkään samaa. On ihmeellistä, että yläkoulukäinen murkku voi valita itsensä ulos musiikista tai kuvataiteesta. Taideaineet kuuluvat kaikille. Mikä onkaan parempaa kuin "taiteellinen insinööri"? Viime aikoina on kohkattu Nokian ja Applen taistosta, Nokia on jäänyt iPhonen jälkeen juuri muotoilultaan ja käyttömukavuudeltaan, pelkkä hyvä tekniikka ei olekaan enää ratkaisevaa.

Pennasen toteamus siitä, että olisi kiva, että joku koulu tulevaisuudessakin voisi profiloitua ihan vain lasten kasvatukseen, on arkipäivän neroutta.

Pysähtyä ei saa, mutta liialliset muutokset voivat järisyttää perusteita. Pyramidin huipustakin kärki voi leikkautua pois.