Suvivirsi kuuluu suomalaiseen traditioon

24.3. Vantaan Sanomat

Zyskowicz ja Sasi lyttäävät Suvivirsi-kiellon - "Ei kuulu Puumalaiselle"

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan entiset puheenjohtajat Ben Zyskowicz (kok) ja Kimmo Sasi (kok) moittivat poikkeuksellisen tiukoin sanankääntein apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen tulkintaa koulujen uskonnollissävytteisistä tilaisuuksista.

Zyskowiczin ja Sasin mukaan Puumalaisen maanantaina antama ratkaisu on ”virheellinen ja väärä”.

Apulaisoikeuskansleri Puumalainen katsoi, että esimerkiksi virsien ja rukousten tuominen osaksi koulujen juhlatilaisuuksia voi rikkoa uskonnottomien kansalaisten perusoikeuksia.

Zyskowiczin ja Sasin mukaan lausunto on yllättävä.

– Viime vuosina on vakiintuneesti tulkittu, että perusoikeuksiin liittyviä esteitä suvivirren laulamiselle koulun kevätkauden päätösjuhlassa ei ole. Näin on viimeksi äskettäin todennut eduskunnan oikeusasiamies, kaksikko muistuttaa yhteisessä tiedotteessa.

Zyskowiczin ja Sasin mukaan voimassa olevat tulkinnat perustuvat eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjauksiin uskonnonvapaudesta sekä historiallisiin perinteisiin.

Joulu juhlista jaloin (Properuskoulu 19.12.2010)

Varma kevään merkki on keskustelu Suvivirrestä. Yhdyn täysin siihen, mitä sekä Zyskowicz että Sasi toteavat: Ei kuulu Puumalaiselle. 

Suvivirsi koulujen kevätjuhlissa ei ole uskonnon harjoittamista, vaan suomalaista traditiota. 

Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että Suvivirsi kuuluu koulujen kevätjuhlaan samalla tavalla kuin Enkeli taivaan kuuluu joulujuhliin. Suvivirresta apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaiselle kanteli pieni vähemmistö, uskonnottomat. Pieni vähemmistö ei voi kanteluillaan ohjata valtaväestön toimintaa.

Päivän Iltalehdessä otetaan kantaa sopivatko uskonnolliset tilaisuudet kouluihin. Kysymys on huono, koska koulujen kevätjuhlat eivät ole uskonnollisia tilaisuuksia. Uskonnollisia tilaisuuksia ovat kevät- ja joulukirkot sekä seurakuntien järjestämät aamunavaukset, joihin uskonnottomien ei ole pakko tulla.

Iltalehden pikakyselyssä 82 %  on sitä mieltä, että uskonnolliset tilaisuudet sopivat kouluihin, 18 % on niitä vastaan. Jos olisi kysytty pelkästä Suvirresta, uskon, että puolesta lukema olisi korkeampi kuin 82 %.

Selvä enemmistö suomalaisista on luterilaisia. Ketään oppilasta ei pakoteta kevätjuhlissa laulamaan Suvivirttä. Jos kuunteleminen on ylivoimaisen vaikeaa, juhlasta voi jäädä pois.

Puumalainen loukkaa ratkaisullaan suomalaista enemmistöä.

Koulun varsinaiseen uskonnonopetukseen ei kuulu uskonnon harjoittaminen.


Suomen Luokanopettajat katsoo, ettei mm. Suvivirren laulaminen koulun kevätjuhlissa tee tilaisuudesta uskonnollista tilaisuutta. (Pohjalainen 24.3.)

Presidenttipari ei saanut istumapaikkaa ratikassa

Iltalehti 12.9.

 

Kukaan ei antanut istumapaikkaa: Presidenttipari joutui seisomaan ratikassa

 

Kukaan ei luovuttanut istumapaikkaa presidentti Mauno Koivistolle ja hänen puolisolleen Tellervo Koivistolle, jotka matkustivat täpötäydessä raitiovaunussa. Koivistot joutuivat seisomaan koko matkan.

Koivistot nousivat raitiovaunuun Katajanokan pysäkiltä aamupäivällä tiistaina. Vaunu oli tupaten täynnä Ruotsin-laivalta saapuneita matkustajia.


Tunnen valtaisaa myötähäpeää.

Olemme epäonnistuneet pahasti. Kodeissa ja kouluissa olemme kasvattavinamme omia lapsiamme. Tulos on tässä.

Ystäväni soitti minulle kiihtyneenä keskellä kesää. Hän oli lukenut kirjan "Liberalismin petos" (Melender Tommi - Hännikäinen Timo). Ystäväni suositteli kirjaa minulle voimakkaasti. Minun ei auttanut muu kuin mennä mökiltäni Lapinjärveltä Kouvolaan kirjakauppaan.

Kirjassa käsitellään mm. itsekkyyttä ja paljon muuta, vaikka kirja on ohut läpyskä. Myös minä suosittelen kirjan lukemista.

Teen luokkani kanssa paljon opintoretkiä Helsinkiin, menemme sinne bussilla tai junalla. Yksi opintoretkien tavoitteista on opettaa lapsia käyttäytymään julkisissa liikennevälineissä. Noustaan ylös ja tarjotaan paikkaa vanhukselle tai raskaana olevalle naiselle. Pojat ottavat pipot päästään. Ei mölytä. Hyvin yksinkertaisia asioita.

Nykyihminen on hyvin itsekeskeinen. Kaksi tositarinaa:

Esim. 1.

Nykyihminen: "Ei mun jumala oo tollanen, mun jumala on sellanen ja sellanen."

Minä: "Ai, jaa."

Esim. 2.

Oppilaan äiti: "Lapseltani on viety identiteetti pois, koska hän ei saa luokassa pitää pipoa päässään."

Opettaja: "Ai, jaa."

Yllä olevien esimerkkien kaltaisiin asioihin ei ole yhtään mitään lisättävää.

Al salamu alaikum!

Vanha Koraani

Hyvä uutinen Hesarin paperiversiosta, ei voi muuta sanoa kuin vihdoinkin:

HS 6.10.

Islaminuskoiset saivat oman uskonnonkirjansa

Suaad Onniselkä opettaa islaminuskontoa Vesalan ala-asteella Helsingissä. Hän on uunituoreen oppikirjan "Salam -islamin polku" yksi tekijöistä.

Aiemmin islamin opetukseen ei ole ollut varsinaista omaa oppikirjaa, vaan yhtä ja samaa käsikirjamaista opasta on käytetty kaikilla luokka-asteilla, hän kertoo.

"Se on ollut eräänlainen kompromissi, kun muitakaan kirjoja ei ole ollut."

"Tarinat sijoittuvat Suomeen, sillä se on lähellä oppilaiden elämää. Asema vähemmistöuskontona näkyy siinä, että tarinoissa opetetaan myös, miten voidaan elää rinnakkain, vaikka uskonto ja tavat ovat erilaisia", Onniselkä kertoo.

Myös islamin eri suuntaukset on otettu kirjassa huomioon.


Muutama vuosi sitten olin kaverini kanssa jalkapallomatkalla Lontoossa. Hänen tyttärensä opiskeli Lontoossa silloin, hän asui Chelseassa, Lontoon eliitin kaupunginosassa. Asunto oli aivan pikkuruinen, hyvä, että edes sänky mahtui sinne, vuokra oli aivan hirmuinen.

Tyttären asunnon ikkunasta suoraan alas näkyi yksi maailman vartioiduimmista koraanikouluista. Koulun katolla oli piikkilankaesteitä ja ympäristössä oli monia valvontakameroita. Koulua pidettiin radikaalin ääri-islamin pesänä.

Meillä uskonnonopetus annetaan peruskoulussa, mikä on hyvä.

Moni haluaa, että meilläkin uskonnonopetus siirrettäisiin uskonnollisten yhteisöjen harteille. Uusi oppiaine olisi uskontoetiikka tms. Monet rehtorit ovat uskontoetiikkaan siirtymisen kannalla, koska silloin lukujärjestysten tekeminen olisi helpompaa.

Peruskoulussa annettava uskonnonopetus on säädelty opetussuunnitelmin. Uskonnonopetus ei saa olla uskonnonharjoitusta.

Monissa maissa, joissa uskontoa ei opeteta koulussa, esiintyy erilaisia ääriradikaaleja tai -vanhoillisia ilmentymiä, vrt. Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Kun uskonnonopetus ei ole koulussa, kukaan ei valvo, voidaan opettaa mitä vain.

Vaikka en ole saanut uutta islaminuskonnonkirjaa käsiini, Hesarin uutisen mukaan kyse on normaalista, kiihkottomasta oppikirjasta. Ihmetellä täytyy, miksi oppikirjasarja on valmistumassa vasta nyt.

Otan esille koulutabun, josta ei julkisuudessa ole juuri puhuttu: peruskouluissamme on pidetty koraanikouluja.

Kun islaminuskoisia ihmisiä alkoi muuttaa Suomeen, meillä ei tietenkään ollut päteviä islaminuskonnon opettajia. Kuka tahansa kadulta revitty islaminuskoinen kelpasi, opettajien vaihtuvuus oli suurta.

Naapurikunnassa opettava kaverini kertoi minulle, että hänen oppilaansa käsivarsissa oli tummia juomuja. Kun oppilaalta kysyttiin, mistä juomut ovat peräisin, hän peitti nopeasti käsivartensa eikä sanonut mitään. Kun asiaa alettiin tarkemmin tutkia, selvisi, että koulun islaminuskonnon opettaja oli hutkinut häntä vitsalla käsivarsiin, kun oppilas ei ollut oppinut tiettyjä säkeitä. Suomalaiskansalliseen tapaan asia vaiettiin, islamin opettaja sai kumminkin potkut.

Kun kuulin asiasta, aloin kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos minä opettajana uskonnon tunnilla olisin toiminut samoin, hutkinut oppimatonta oppilasta vitsalla käsivarsiin. Asiaa ei varmasti olisi vaiettu.

Onneksi meillä on nyt Suaad Onniselän kaltaisia päteviä islamin opettajia.

Yhtenä syksynä, kun kouluumme ei vielä oltu saatu islaminuskonnon opettajaa, rehtori kysyi minulta, voisinko minä opettaa islaminuskontoa. Sitä en tiedä, oliko hän tosissaan. Periaatteessa minua kiinnosti asia kovasti, koska sillä hetkellä minulla oli luokassani muutama muslimioppilas. Islaminuskonnon opettajana olisin joutunut perehtymään heidän uskontoonsa, mikä olisi ollut hienoa. Kun kuulin, ettei ollut mitään oppikirjaa, kieltäydyin tehtävästä.

"Salam - islamin polku" opettaa suvaitsevaisuuteen, mikä on äärimmäisen tärkeää.

Maahan muuttaneet islaminuskoiset eivät ole muuttaneet Suomeen demokratioista. Suomi on pohjoismainen demokratia, jonka luonteeseen kuuluu suvaitsevaisuus ja toisten ihmisten ja heidän ajatustensa kunnioittaminen.

Islaminuskonnon oppikirjan tarinat sijoittuvat Suomeen, lähelle oppilaiden elämää. Opetetaan, miten voidaan elää rinnakkain, vaikka uskonto ja tavat ovat erilaisia. Jopa islamin eri suuntaukset on otettu kirjassa huomioon. Ihmisistä opetaan suvaitsevia.

Olisi kiva tietää, onko muualla maailmassa islaminuskonnon oppikirjoja ollenkaan. En ole missään nähnyt muita kuin koraanikouluja, joissa se ainoa oppikirja on koraani.

Kerroin edellisessä blogikirjoituksessani lauantaisesta VESO-koulutuksesta Hämeenkylän koululla. Iltapäivällä nuori alta 30-vuotias somalialainen nainen piti rohkeasti luentoa täydelle salille vantaalaisia opettajia. Moinen tehtävä olisi kauhistuttava kelle tahansa, opettajat eivät välttämättä ole kovin vastaanottavaisia pakollisissa ja palkattomissa lauantaivesoissa.

Vaikutti, että nuori somalialainen nainen olisi sopeutunut hienosti suomalaiseen yhteiskuntaan unohtamatta omia lähtökohtiaan ja kulttuuriaan. Nainen oli kouluttautunut pitkälle ja puhui hyvää Suomea. Vaikka en tiedä nuoresta luennoitsijasta mitään, aloin kuvitella, että meillä on sittenkin toivoa, hänen kaltaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän niin meissä kotisuomalaisissa kuin maahanmuuttajissakin.

"He eivät tiedä, mitä he tekevät"

HS-STT 20.10.

Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen ei usko, että uskonnonopetuksesta luovuttaisiin. Turun Sanomien haastattelema Lankinen on sitä mieltä, ettei nykyinen uskonnonopetus ole tunnustuksellista. Siten hänen mielestään sitä ei ole syytä korvata julkisuudessa puheena olleella uskontotiedon opetuksella.

Miten niin Lankinen on sitä mieltä? Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen käsitteestä on luovuttu jo, ja se korvattiin käsitteellä oppilaan oman uskonnon opetus. Opetuksen lähtökohtana pidetään oppilaan tutustuttamista monipuolisesti uskonnolliseen kulttuuriin.

On siis aivan turha sotkea uskonnonopetusta uskonnollisiin menoihin. Tunneilla voidaan vaatia esim. "Isä meidän-rukouksen" oppimista ulkoa, mikä ei tarkoita, että oppitunneilla harjoitettaisiin varsinaisia uskonnollisia menoja esim. rukoilemalla.

Timo Lankinen on aivan oikeassa siinä, että uskonnonopetusta ei ole syytä korvata uskontotiedon opetuksella. Uskontotietoa kannattavat päättäjät siksi, että opetus tulisi halvemmaksi, koska samalla tunnilla voisivat olla melkein kaikki paitsi elämänkatsomustiedon oppilaat. Uskontotietoa kannattavat myös monet rehtorit, koska lukujärjestysten laatimiset tulisivat helpommiksi.

Uskonnonopetusta puoltavat ainakin seuraavat seikat:

1. Kun opetus annetaan julkisesti peruskouluissa ja lukioissa kuten Suomessa tehdään, niin opetusta on helppo valvoa. Esim. Yhdysvalloissa uskonnonopetus on kielletty julkisissa kouluissa, mikä on antanut kasvupohjaa erilaisille järjettömille "uskonnollisille hihhuliliikkeille".

Suomessa islamin opetus on valvottua. Monissa maissa, joissa islamin opetusta ei anneta kouluissa, opetusta voidaan antaa islamistisissa koraanikouluissa, joista jotkut voivat ajautua opetuksessaan kovin fundamentaaliseen suuntaan. Suomen peruskoulujen islamin opetus on hyvissä käsissä, mikä ei silloin lisää esim. terrorismin uhkaa.

2. Kristinuskon merkitys eurooppalaisuuteen on järisytttävä. Jos kristinuskoa ja sen ideaa ei käsitellä perusteellisesti, ei voi tajuta nykyhetkeäkään puhumattakaan historiasta tai taiteista. Jos uskonnonopetusta ei olisi, monet asiat pitäisi kumminkin opettaa esim. historian tunneilla.

3. Uskontotunnit ovat koulussa niitä ainoita hetkiä, jolloin opettaja ja oppilaat voivat todella pysähtyä ajattelemaan ja keskustelemaan elämän perusasioista kuten hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja väärästä. Joidenkin nykyperheiden moraalikasvatus on lähes olematonta, ikävä kyllä. Kouluissamme on melkoinen liuta "noko-noku-lapsia", jotka eivät koskaan tajua tehneensä mitään väärää. "Noku, toi ärsytti, siks mä löin" tai "Mitä mä nyt tein, enhän mä tehny yhtään mitään".

4. Oppilas voi halutessaan osallistua elämäntiedon opetukseen, mikäli ei kuulu kirkkoon.

Kyse on aina myös uskonnon vapaudesta.

http://www.edu.fi/page.asp?path=498,1329,1521,21829
http://www.edu.fi/peruskoulu/uskonto/perusopetuslaki.pdf
http://et-opetus.fi/