Pahimmat kiusaajat ohjattava poliisille

Näin sen pitääkin olla. Ei koulun tehtävä ole selvitellä varsinaisia rikoksia, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että koulun kurinpitovastuu ei säilyisi.

Ainakin Vantaalla on korostettu, että pahimmat väkivalta- ja koulukiusaamistapaukset on ohjattava poliisin hoteisiin. Nopein keino on, että uhrin vanhemmat tekevät rikosilmoituksen. Vantaan turvallisuusasiantuntija on kierrellyt myös kouluissa kertomassa, kuinka pitää toimia.

Kaiken lisäksi on harmaita alueita kuten vapaa-ajalla tehty nettikiusaaminen, joka ei enää kuulu suoraan koulun kurinpitopalettiin. Ennaltaehkäisy onkin sitten eri asia.

Kannattaa lukea Ylen artikkeli kokonaisuudessaan.

* * *

Yle 28.8.

Koulut ottivat kovat keinot käyttöön – pahimmat kiusaajat ohjataan nyt poliisille: "Näitä on selvitelty aivan liikaa koulun sisällä"

Rikosta käsitellään rikoksena

Uutta mallia on sorvattu laajalla rintamalla Etelä-Karjalassa. Mukana on ollut koulujen, poliisin, sosiaali- ja terveyspiirin sekä kuntien edustajia. Lakia selkeästi rikkovissa kiusaamistapauksista maakunnassa ei enää haluta edes käyttää koulukiusaus-nimitystä.

– Kiusaamis-nimitys vähättelee tekoa. Ne ovat vain lainvastaisia tekoja, uuden toimintamallin sorvanneen työryhmän vetäjä rehtori Jyrki Auronen korostaa.

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n mukaan Etelä-Karjalan malli ei ole Suomessa yleisessä käytössä. Koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen katsoo, että samanlainen suhtautumistapa pitäisi ottaa laajemminkin käyttöön. 

– Hieno malli, kun kysymys on tällaisista vakavammista kiusaustapauksista, sanoo Lahtinen. 

Aurosen mukaan eräässä etelä-karjalaisessa koulussa vakavat kiusaamistapaukset saatiin hyvin kuriin, kun asiat siirrettiin poliisille. 

Koulun kurinpitovastuu säilyy 

Jyrki Auronen korostaa, että koulu ei ole siirtämässä lain edellyttämää kurinpitovalvollisuuttaan poliisille.

– Lasten ja nuorten normaaliin kasvuun ja kehitykseen kuuluu, että koulussa tapahtuu nahinoita ja kahinoita. Se on tavallista ja koulu puuttuu näihin omilla keinoillaan.

Auronen kuitenkin korostaa, että tehtävänjakoa muiden viranomaisten kanssa on tarkoitus selkeyttää. Vakavampia lainrikkomuksia ei enää käsitellä koulun sisällä ”kiusaamisena”.

– Koululla on ehkä ollut perinteitä, että vakavampiakin asioita on selvitetty koulussa omin voimin. Nyt tämä muuttuu, Auronen sanoo.

Opettaja nettikiusaamisen kohteena

13.1. Ilta-Sanomat

Naisopettajan takapuolikuva paljasti ikävän ilmiön: ”Tavat toimia muuttuvat”

Peruskouluikäisten kiusaaminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja poliisi saa tapauksia selvitettäväkseen yhä enemmän. Esimerkiksi opettajia kiusataan aiempaa enemmän netissä, kertoo Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen.

OAJ:n kolmen vuoden takaisen jäsenkyselytutkimuksen mukaan yli joka kymmenes kaikista vastanneista opettajista kertoi joutuneensa nettikiusaamisen kohteeksi. OAJ:lla ei ole opettajien kokemasta nettikiusaamisesta uudempia lukuja.

– Kun oppilailla on uusia välineitä (esimerkiksi älypuhelimia), niin tavat toimia niin hyvässä kuin pahassa muuttuvat. Kiusaamistavat ovat monipuolistuneet, Lahtinen kertoo.

Esimerkiksi Keskisuomalainen kirjoitti viikonloppuna tapauksesta, jossa oppilas otti kuvan naisopettajasta, kun tämä kumartui eteenpäin.

– Yhdellä napinpainalluksella kuva lähetettiin luokan WhatsApp-ryhmään ja siihen laitettiin teksti ”huoran perse”, komisario Jari Lindholm kertoi lehdelle.

Opettajan ammatti on puolijulkinen ammatti. Mutta silti tuntuu hätkähdyttävältä, että yli joka kymmenes opettaja on joutunut nettikiusaamisen kohteeksi. 

Itse olen joutunut kevyen nettikiusaamisen kohteeksi todistettavasti kerran. Nuorten naisten Demi-lehden keskustelupalstalla kymmenisen vuotta sitten aiheena oli meidän luokka. Löysin viestin googlaamalla, koska on painotettu, että silloin tällöin kannattaa googlata omalla nimellä.

Kai-Ari Lundell on tikkutärkeä paska.

Kymmenen vuotta sitten kamerakännyköitä ei vielä tainnut olla, joten viestissä ei ollut kuvaa. En nyt niin hirveästi mieltäni pahoittanut, koska jollakin kierolla tavalla voi tulkita, että sanapari tikkutärkeä paska ei nyt niin kovin paha sanapari ole.

Mutta seksuaalisväritteiset viestit tai kuvat naisopettajista ovat pahoja, jos opettaja on tunnistettavissa. Huoran perse ei tunnu ollenkaan hyvältä.

Netissä pätevät samat lait kuin muuallakin. Kunnianloukkaus on rikos netissäkin, Lahtinen huomauttaa. (IS)

On selvää, että pahimmissa kunnialoukkauksissa nostetaan varmasti syyte.

Ikävintä on, vaikka kuinka kotona tai koulussa lapsia valistetaan, että nettikiusaamista ei saa tehdä, sitä varmasti tehdään. Kun lapsi on murrosiässä, tapahtuu melkoinen aivomyllerrys, aivot ikään kuin järjestäytyvät uudelleen aikuisuutta varten.

Murrosikäiset lapset ovat tehneet typeryyksiä aina, eivätkä ne aivomyllerryksen takia tule koskaan loppumaan. Toivottavasti niitä typeryyksiä tehdään mahdollisimman vähän.

What's up Whatsapp?

2.10. Yle

Nuoret käyttävät Whatsappia eri tavalla kuin aikuiset

Pikaviestipalvelu Whatsapp on kasvanut nuorten suosituimmaksi sosiaalisen median kanavaksi. Samalla kiusaaminen on yleistynyt. Esimerkiksi ryhmäkeskusteluihin saatetaan liittää osallistujia vasten heidän tahtoaan.

Suurin osa aikuisista käyttää pikaviestipalvelua Whatsappia tekstiviestien, videoiden ja kuvien lähettämiseen ystäville. Sen sijaan nuorista Whatsapp on yksi suosituimmista sosiaalisen median kanavista muun muassa siksi, että sen avulla voi keskustella myös tuntemattomien kanssa. Moni nuori kuuluu kymmeniin ryhmäkeskusteluihin, ja Whatsapp-viestejä voi päivän aikana tulla jopa tuhansia.


Tamperelainen Irina hämmästyi löydettyään puhelimensa Whatsapp-sovelluksesta englanninkielisen, seksiä käsittelevän ryhmäkeskustelun.


– Sieltä rupesi tulemaan tervehdysviestejä ulkomaalaisista numeroista. Kun poistuin ryhmästä, alkoi tulla privaattiviestejä yksittäisiltä henkilöiltä. Yhden numeron kartoitin, ja se tuli Syyriasta asti.


Nettipoliisi saa nuorilta usein yhteydenottoja Whatsappiin liittyvistä kiusaamistapauksista.


– Yleisimmät rikosnimikkeet ovat kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja laiton uhkaus, sanoo nettipoliisi Jarno Saarinen.




Vaikka lapset käyttävät Whatsappia, harva tietää, että sovelluksen ikäraja on 16 vuotta. Aikuisten suosiman Facebookin ikäraja on 13 vuotta. Ikärajat ovat muodollisia, koska nettipalveluilla ei ole mitään tepsivää keinoa varmistaa lapsen ikää.

Jos ikä varmistettaisiin esim. luottokortilla, alle 18-vuotiaat suljettaisiin pois ko. palveluista. 

Kaikki lapset, jotka ovat Whatsappissa, valehtelevat ikänsä. Lapset opetetaan valehtelemaan.

Hyvin harva aikuinen on samoissa sosiaalisen median kanavissa kuin lapset. Itse liityin, Whatsappiin heti, kun se tuli yleiseksi, mutta koin, että sovellus on vain uusi tekstiviestisovellus. Omaan datapakettiini kuuluu ilmaiset tekstiviestit, joten en käytä Whatssappia ollenkaan.

Oikeastaan kaikki nuoret, jo alakoulun 5.-6. luokkalaiset, kuuluvat Whatsappiin. Vapaa-aikoina, yölläkin, puhelimet piippailevat, kun ryhmäkeskustelut pörräävät.

Oikein käytettynä Whatsapp on hyödyllinen sovellus. Esim. urheilujoukkueen valmentaja saavuttaa pelaajansa hetkessä. Voidaan ilmoittaa, että harjoitussali on vaihtunut tai, että harkoissa harrastetaankin ulkoliikuntaa ja sadevehkeet on otettava mukaan. Urheileva lapsi voi sovelluksen kautta ilmoittaa valmentajalleen, että on tullut kipeäksi ja jää treeneistä pois.

Ikävä kyllä kaikkea voi käyttää väärin. 

Kouluissa on tullut ilmi Whatsapp-ryhmäkiusaamistapauksia, jotka ovat erittän raakoja. Puhutaan porukalla pahaa. Otetaan kännykällä salaa kuvia ja laitetaan niitä Whatsappiin. Voidaan jopa manipuloida kuvia.

Vaikka kiusattu hylkää Whatsappin, kiusaaminen jatkaa omaa elämäänsä. Kiusattu on käytännössä täysin puolustuskyvytön.

Kodit ja koulut ovat ymmällään. Kiusaamiseen on vaikea, lähes mahdoton puuttua. Kiusaaminen voi olla täysin anonyymia, ryhmiin voi liittyä uusia, täysin tuntemattomia jäseniä.

Ainoa keino tässäkin tapauksessa on ennaltaehkäisy. Kodeissa vanhempien on juteltava asioista niiden oikeilla nimillään, tutustuttava Whatsappiin ja muihin lasten suosimiin sosiaalisen median kanaviin. 

Vanhemmat voisivat olla mukana samoissa somekanavissa kuin lapsensakin. Pyytää omat muksut kavereikseen. Kannattaa kuitenkin pitää Whatsapp hiljaisella, se jatkuva piippailu voi tehdä ihmisen hermoheikiksi.

Raukkamaista FB-kiusaamista

5.9. Iltalehti

Poliisi tutkii: Yli 600 tykkääjää liittyi 16-vuotiasta pilkkaavaan Facebook-ryhmään

Muutama viikko sitten perustetussa Facebook-ryhmässä julkaistiin muun muassa 16-vuotiaasta pojasta kuvia ja kuvamanipulaatioita, joihin oli liitetty pilkkaavia ja loukkaavia tekstejä.

Ryhmään liittyi nopeasti yli 600 tykkääjää, joista monet olivat pojan paikkakunnalta. Tykkääjien joukossa väitetään olleen myös tukioppilaita.

Ryhmän ylläpitäjä väitti sivustolla, että ryhmä ja kiusaaminen liittyvät aiempaan riitaan 16-vuotiaan kanssa. 16-vuotias olisi riidan päätteeksi uhkaillut muita nuoria väkivallalla.

Ryhmä on poistettu poistettu Facebookista jo kahteen kertaan. Pojan huoltajat ovat tehneet asiasta tutkintapyynnön Oulun poliisille.

Rikosylikonstaapeli Irmeli Korhonen pitää kiusaajien toimintaa raukkamaisena.

- Pitää olla selkärankaa selvittää asiat keskustelemalla. On helppo heittää nettiin mitä tahansa, mutta onko miestä seisoa oman mielipiteensä takana? Korhonen kysyy.

Ylipäätään Korhonen pitää nettikiusaamista harmillisena ja lainnäkökulmasta monimutkaisena ilmiönä.

- Sananvapaus antaa aika paljon mahdollisuuksia sellaiseen, mikä ei eettiseltä kannalta ole hyväksyttävää.

Näin se nykyään usein toimii, käytetään keinoja, joihin koulun toimet eivät ylety. (Kaikki eivät tiedä, että esim. koulumatkat eivät toistaiseksi kuuluu koulun rangaistusvallan piiriin.)

Tietenkään mikään ei estä, etteikö koulussa voitaisi muutoin käsitellä ylläolevan kaltaisia iljettäviä kiusaamistapauksia. On hyvä, että kiusatun vanhemmat tekivät pilkkaryhmästä rikosilmoituksen. Täytyy toivoa, että Oulun FB-kiusaamisryhmän perustaja saatetaan edes jonkinlaiseen vastuuseen. 

Korhosen toteamus, Sananvapaus antaa aika paljon mahdollisuuksia sellaiseen, mikä ei eettiseltä kannalta ole hyväksyttävää, pitää tasan paikkansa. 

Viime keväänä käytiin vilkasta keskustelua opettajien vanhemmille tarkoitettujen Wilma-viestien levittämisestä. Facebookiin on perustettu kaksikin ryhmää, joihin voi laitaa opettajien Wilma-viestejä. Toiminta todettiin lailliseksi sen kummemmin pohtimatta toiminnan "eettistä laillisuutta".

Sananvapaudessa näyttää olevan "harmaa alueensa" kuten taloudessakin.

Rikosylikonstaapeli Irmeli Korhonen toteaa, Pitää olla selkärankaa selvittää asiat keskustelemalla. On helppo heittää nettiin mitä tahansa, mutta onko miestä seisoa oman mielipiteensä takana?

Olen samaa mieltä. 

(Jouduin vastaamaan kirjoittelustani pari vuotta sitten, kun arvostelin kansanedustaja Anna Kontulan kirjoitusta, ks. Onko Anna Kontula pudonnut kelkasta. Meidät molemmat kutsuttiin keskustelemaan televisoon, ks. Huomenna A-studion Streamissä. Tehtävä ei ollut helppo, koska Anna Kontula on kokenut tv-keskustelija, minä en.)

Nettiin kirjoittelu ei ole edes selän takana panettelemista. Kun netissä herjataan tai kiusataan, viesti heitetään päin naamaa. Nettikiusaaminen on julkista sadismia, joka voi ajaa kiusaamisen kohteen itsemurhaan. Ulkomailla on tehty itsemurhia FB-kiusaamisen takia.

Ihmettelen kovasti tykkääjien määrää, kuudessa sadassa tykkääjässä on varmasti sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne kiusattua nuorta ollenkaan. Oulun FB-kiusaajat ovat raukkamaisia laumasieluja.

Kiusaaminen on siirtynyt koulun ulkopuolelle

Yle 26.3.

Sosiaalinen media on uusi keino koulukiusaamiselle

Koti, koulu ja kaverit kuuluvat nuoren keskeisiin sosiaalisiin ympäristöihin. Nykyään myös sosiaalisella medialla voi olla suuri merkitys nuoren elämässä. Professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta kertoo, että tuoreissa tutkimuksissa on havaittu etenkin nuorten tyttöjen itsetunnon heikkenemistä.

Koulukiusaaminen on tiedetty merkittäväksi tekijäksi nuoren itsetunnon alentajana jo pitkään. Koulukiusaamista on tuotu esille ja siihen on pyritty puuttumaan. Aunolan mukaan uudet kiusaamisen keinot eivät poista vanhoja. 

- En usko, että koulukiusaaminen on väistymässä, päinvastoin. Sosiaalinen media on uusi keino, jonka avulla koulukiusaamista voi harrastaa. Voidaan tehdä epäsuoraa kiusaamista, joka ei niin aikuisille näyttäydy.

- Esimerkiksi kuvien tai päivitysten kielteistä kommentointia, negatiivisen palautteen antamista tai ulkopuolelle jättämistä. Facebookissa ja muissa voi tykätä tai olla tykkäämättä kuvista ja statuksista, jolloin voidaan jättää jonkun profiili täysin kommentoimatta tai huomiotta, Aunola toteaa.

Tyttöjen keskinäiseen kiusaamiseen on vaikea puuttua, koska kiusaamista ei aina havaita. Hyvin tyypillinen kiusaamisen muoto on ollut dissaaminen, huomiotta jättäminen. Kohdellaan toista kuin häntä ei olisikaan.

Kokemukseni mukaan luokan tytöt menevät mukaan dissaamiseen, kun luokan kellokas tyttö toimii esimerkkinä. Muut hakeutuvat kellokkaan suosioon.

Koulusta käsin on miltei mahdotonta puuttua nettikiusaamiseen. 

Ainoa keino tässäkin asiassa on ennaltaehkäisy. Kodeissa vanhempien on neuvottava kädestä pitäen, kuinka sosiaalisessa mediassa käyttäydytään. 

Aamun Hesarin Mielipiteessä Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskuksen johtava konsultti Petri Eskelinen kirjoittaa, että sähköisen median lukutaito on osa tulevaisuuden perustaitoja, joita koulussa on hyvä opetella. 

Ei käy kiistäminen. 

Eskelinen kertoo, että sosiaalisen median palveluita on saatavilla myös Education-versioina, joissa ei ole mainoksia ja joihin oppilaan ei tarvitse luoda itse käyttäjätiliä. Palvelussa sen tarjoaja ei omista käyttäjän tuottamaa sisältöä.

Olen huomannut, että osa kiusaamisesta on muutenkin siirtynyt koulun ulkopuolelle. Kun koulussa kiinnitetään huomiota koulukiusaamiseen, on alettu kiusata koulumatkoilla tai vapaa-ajalla. Tiedetään tarkkaan, että koulun rangaistusvalta ei ylety vapaa-aikaan. 

Mielenkiintoista on, kun lakeja nyt ollaan uudistamassa, pohditaan pitäisikö koulumatkat ja koulupäivien alut ottaa koulun valvonnan ja vastuun piiriin. 

Koulumatkojen suhteen olen erittäin epäileväinen. Pitäisikö kuntien palkata erillisiä koulutievalvojia? Vaikea on valvoa koulupäivien alkujakaan, käytännössä koulun pihalla olisi valvottava kello seitsemästä kymmeneen. Opettajien pitää olla oppitunneilla ja opettaa.

Kuinka toimittaisiin, jos oppilas tekisi myymälävarkauden koulumatkallaan naapuri-Siwassa? 

Itse olen sitä mieltä, että vapaa-aika ei kuulu koulun piiriin. 

Vanhempien on keskenään ratkottava lastensa vapaa-ajan riidat ja kiusaamiset, jos lapset eivät siihen pysty. Jatkuva kiusaaminen tai väkivalta sekä myymälävarkaudet ovat poliisiasioita.

Kamerakielto

STT 29.8.

Kajaanissa Hauholan koulu kielsi tänä syksynä toisten oppilaiden ja opettajien kuvaamisen ja äänittämisen koulualueella, ellei se liity koulutyöhön. Kielto kirjattiin koulun järjestyssääntöihin.

"Aloite asiasta tuli opettajilta. Haluamme näin ennaltaehkäistä netissä tapahtuvaa kiusaamista", kertoo rehtori Arto Koskivirta.

Aika vaikeata on. Tiettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen kirjaaminen järjestyssääntöön on turhaa, koska sääntöjen noudattamista ei voida valvoa kunnolla.

Nettikiusaamisen käsittely koulussa on äärimmäisen hankalaa, koska kiusaaminen suoritetaan vapaa-ajalla kaikenmaailman irc-gallerioiden ja keskustelufoorumeiden kautta.

Nettietikettiä pitäisi opettaa jatkuvasti tietotekniikkaopetuksen ohessa.

Koulussani aloitettiin tänä vuonna KiVa koulu projekti, jonka avulla kokemusten perusteella on saatu ns. perinteistä kiusaamista vähennettyä selvästi. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka juuri nettikiusaaminen saadaan nivottua tähän ohjelmaan.

Ehkä se kotoa käsin suoritettu nettikiusaaminen taitaa sittenkin olla jo poliisiasia, koulun mahdollisuudet asian selvittelyssä ovat aika pienet.

OAJ: Koulut eivät voi kuitenkaan estää kuvaamista kouluissa kokonaan. Koulu on julkinen paikka, jossa laki sallii kuvaamisen.

Yllä oleva tuskin tarkoittaa sitä, että oppilaat saaavat huseerata kännykkäkameroineen miten tahansa. Tunneilla ei tietenkään saa käyttää kännykkää tai kameraa. Välituntikäytöllä on puolensa ja puolensa. Ajatellaanpa vaikka pikkuoppilasta, joka soittaa vanhemmilleen varmistaakseen hammaslääkäriaikansa.

Tässäkin asiassa yleinen järjenkäyttö ja harkinta lienee paikallaan. Koulu ei kuitenkaan ole vankila.