Koulu on yhteiskunnan peili

Yle 8.8.

Selvitys: Oppilaat eriarvoistuvat ja osaamistulokset tippuvat - Professori perää peruskouluun mittavaa remonttia

Peruskoulu on suomalainen 1970-luvun huippuinnovaatio. Puolessa vuosisadassa se on kuitenkin jäänyt ajastaan jälkeen, kertoo tuore selvitys. Koulussa ei viihdytä, oppimistulokset laskevat ja yhä useampi uhkaa pudota kyydistä. Tutkijan mukaan koulu ei ole enää kaikille tasa-arvoinen.

Suomalaisen koulun kuningasidea, tasa-arvo, ei toteudu, sanoo Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jouni Välijärvi.

Välijärven koostama, vielä julkaisematon, muun muassa PISA-tutkimusten aineistoon pohjautuva Oma Linja -selvitys kertoo koulumaailmasta karua kieltä. Sen mukaan suomalainen peruskoulu on jäänyt ajastaan ja oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet.

Eriarvoistuva peruskoulu lisää selvityksen mukaan myös nuorten syrjäytymisriskiä – jokaisesta suomalaisesta ikäluokasta jopa 10 000 nuorta on syrjäytymisvaarassa, vaarassa jäädä ilman jatkokoulutuspaikkaa. Syynä ovat ennen muuta puutteet perusosaamisessa, lukemisessa, laskemisessa ja opiskelutaidoissa.

Blogini kantava idea on koulutuksellinen tasa-arvo. 

Professori Jouni Välijärvi on pohtinut koulutuksellista tasa-arvoa ja syrjäytymisriskiä koulun ja eritoten Pisa 12 näkökulmista.

Odotan suurella mielenkiinnolla vielä julkaisematonta Pisa-tutkimusten aineistoon pohjautuvaa Oma linja-selvitystä.

Huomioita:


1.

Pisa 12 -tutkimuksen otos ihmetyttää (Properuskoulu 10.1.2014)

Pitää muistaa:


PISA 2012 -mittaus toteutettiin 311 koulussa, joista testiin valittiin kaikkiaan 10 157 oppilasta. Ruotsinkielisiä oppilaita otoksessa oli 1 753 ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 2 426. 

Kaikki ruotsinkieliset koulut valittiin mukaan, samoin kaikki sellaiset koulut, joissa oli vähintään viisi maahanmuuttajataustaista oppilasta.

Otoksessa oli ruotsinkielisiä oppilaita 17 % ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 24 %. (Pisa 12)


Tutkijat korostivat, että kokonaistulokseen yliotostaminen ei vaikuta.

Julkisuudessa hyvin harva ihmetteli yliotostamista. Ainakin minä ihmettelin asiaa omassa blogissani, samoin Osmo Soininvaara.

Vaikuttiko näytteen valinta Pisa-katastrofiin? (Soininvaara.fi 8.12.)

Pisa 12 oli kansainvälinen 15-16 vuotiaiden koulutaitoja vertaileva tutkimus. 

Mielenkiintoista on, että näistä tutkituista 17,6 prosenttia 8.-luokkalaisia ja 2,0 prosenttia 7.-luokkalaisia. Lähes joka viides tutkituista ei ollut ysiluokkalainen eli peruskoulun päättövaiheessa.

Vielä mielenkiintoisempaa on, että lähes joka neljäs tutkituista oli maahanmuuttajataustainen. Maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat kasautuneet tiettyihin kouluihin sekä pääkaupunkiseudulla että muualla. Esim. Turun Varissuon koulussa on maahanmuuttajataustaisia oppilaita reippaasti yli 70 %. 


Osaamisen ongelmat korostuvat lisäksi maahanmuuttajalapsia ja -nuoria tarkasteltaessa. Ensimmäisen polven maahanmuuttajat ovat 2,5–3 vuotta saman ikäisiä kantasuomalaisnuoria jäljessä. Taustalla on ennen muuta kielellisiä vaikeuksia. (Yle 8.8.)


Keskiluokkaisten akateemisten perheiden vanhemmat eivät mielellään laita lapsiaan maahanmuuttajavaltaisiin kouluihin. Pääkaupunkiseudulla osa ihmisistä valitsee jopa asuinpaikkansa koulun mukaan tai sitten lapset laitetaan sukkuloimaan ratikoilla ympäri Helsinkiä ns. paremman koulun perään.

Vanhempien koulutus periytyy voimakkaasti (Iltalehti 9.8.2016)


2.

Yhteiskunnallisen tasa-arvon repeäminen oli nähtävissä jo 1990-luvun alussa, kun globalisaation ja uusliberalismin tuulet alkoivat puhaltaa. 

On täysin selvää, että yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat kouluun. Sanotaan, että koulu on yhteiskunnan peili.

Pisa-tutkimuksissa tutkitaan koulutaitoja koulun ja oppimisen näkökulmasta. Näkökulma on siis ahdas.

Osa lapsista on tavallaan lyötyjä ennen kuin he edes ovat aloittaneet koulutaipaleensa, mikä näkyy koulussa varsinkin peruskoulun alaluokilla. Erot ovat suuria kouluvalmiuksien suhteen.  


3.

Koulutuksen rahoitusta on vähennetty rutkasti hallituskoalitioista huolimatta. 

Näyttää siltä, että komeista vaali- ja juhlapuheista huolimatta vallalla on hyvin koulukielteinen ajatusmaailma. Joskus tuntuu siltä, että koulusta säästäminen on jonkinlainen yhteinen hiljaisesti hyväksytty agenda. 

Opettajilta on viety eväitä opettaa. 

Suurin osa koulun menoista on palkkakuluja. Opettajan palkka koostuu pääasiassa pidetyistä oppitunneista. Koulun kurjistaminen näkyy hyvin mm. palkkakuiteista.

Täysin palvelleen luokanopettajan palkkakehityksestä (Properuskoulu 28.5.2016)


4.

Digitalisaatio on vaikuttanut lasten keskittymiskykyyn ja motivaatioon. Valistunut Facebook-toverini käyttää termiä pilipalisaatio.

Lapset leikkivät huomattavan osan ajastaan erilaisilla härpäkkeillä. Ne palkitsevat välittömästi, kun taas opiskelu vaatii itsekuria ja pitkäjännitteisyyttä.

Ei jakseta lukea yhtäkään romaania loppuun. Joissain paikoissa ollaan luopumassa oppikirjoista lähes tyystin. 

Lapsia lähetetään koulun käytäville pädeineen yksin opiskelemaan. Tosiasiassa heidän opiskeluaan on mahdotonta valvoa. Osa oppilaista leikkii pädeillään opiskelun sijaan.

Hämmästyttävintä on, että koulu on lähtenyt digitalisaation kyytiin täydellä voimalla ja naiivisti. Suomen kouluissa tehdään nyt hyvin uskaliasta kokeilua, jonka lopputuloksesta ei ole tietoa. Vetureina ovat tietysti härpäkekauppamiehet.

Pädit ja tietokoneet ovat oiva apuväline, mutta nyt niistä on tehty itsetarkoitus miettimättä sen tarkemmin, mihin niiden kanssa jatkuva leikkiminen voi johtaa.

Olemmeko unohtaneet työn merkityksen opiskelussa?


5.

Inkluusio on iskenyt peruskouluun täydellä tuhovoimalla. 

Luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin. Oppimiseen suunnattuja resursseja on vähennetty

Harvat koulussa toimivat erityisopettajat ovat ylikuormitettuja. Oppilaat, joilla on lieviä luki- tai matematiikan häiriöitä eivät saa enää tarvitsemaansa tukea, koska laaja-alaisten erityisopettajien ryhmät ovat täynnä inklusoituja erityis-  ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita.

Moni opettaja odottaa pelonsekaisin tuntein seuraavan Pisa-tutkimuksen tuloksia.


6.

Ylen artikkelissa Välijärvi ehdotti ratkaisumalleja ja kyseenalaisti nykyisen koulujärjestelmän peruskiviä. Jotta pohtimista ja keskustelua syntyisi, esitän vastakysymyksiä.

- Mitä jos peruskoulu ei olisikaan kaikille sama?

Onko peruskoulu enää silloin peruskoulu? Johtaisiko kehitys silloin pikkuhiljaa erilliskoulujärjestelmään?

Olen jo pitkän aikaa miettinyt, että onko tämän jatkuvan peruskoulun kurjistamisen lopullisena tavoitteena erilliskoulujärjestelmä? Ajatellaanko niin, että kaikkia ei ei enää kannatakaan kouluttaa hyvin? 

- Pitäisi harkita entistä yksilöllisempää perusopetuksen järjestämistä.

Yksilöllinen opetus vaatii entistä enemmän resursseja. Pelkästään yksittäisten opettajien selkänahasta yksilöllistämistä ei voida repiä. 

Pitäisi palkata lisää erityisopettajia. 

Yksilöllisessäkään opetuksessa pelkkä tiedon pariin ohjaaminen ei riitä. Tukea on annettava niin heikolle, mutta edistyneillekin oppilaille, myös lahjakkaille. 

Onko jatkuva yksilöllistäminen oikea tie? Jospa vastaus löytyykin yhteisöllisyydestä?

- Entä jos opiskelua ei sidottaisikaan vuosiluokkiin?

Miten silloin käy yhteisöllisyyden?

Jo nyt jotkut yläkoulun oppilaat kokevat itsensä irrallisiksi.

- Jos lähtökohtana olisikin tietyn tason saavuttaminen peruskoulun aikana? 

Mitä sitten tehdään, kun asetettuja tavoitteita ei saavutettakaan?

Viime OPS-kierroksella asetettiin eri oppiaineisiin oppilaille sekä hyväksytyn että hyvän suorituksen kriteerejä. Juuri mitään ei tehty, kun oppilas ei saavuttanut hyväksytyn kriteerin rajoja. Oppilas vain livahti peruskoulusta, katsottiin läpi sormien.

Luokalle jättäminen tai muuten opiskelun pidentäminen ei ole suotavaa, koska sellainenhan lisää kustannuksia.

-  Entä jos valinnaisuutta lisättäisiin entisestään?

Käykö silloin niin, että motivoituneet  akateemisten perheiden lapset valitsevat kunnianhimoisen opiskelupaletin, ja muut vetelevät sieltä, mistä aita on matalin?

Tasokurssit peruskoulun alkuvaiheissa olivat täyttä murhaa. Käytännössä oppilaan yhteiskuntaluokka määritteli  valinnan.

- Voisiko yläluokkalainen suuntautua opinnoissaan nykyistä enemmän omien tulevaisuuden suunnitelmiensa mukaisesti?

Miten 15-16-vuotias oppilas voi tietää, mitä hän tulevaisuudessa tekee? Onko hän valmis tekemään kovia tulevaisuuteen tähtääviä valintoja, kun se oma moposkootteri on sillä hetkellä se tärkein asia?

Varsinkin pojat vielä yläkoulussa ovat aivan ulalla tulevaisuutensa suhteen. Otan esimerkiksi itseni. Vasta lukion jälkeen armeijan punkassa minulle valkeni, että voihan sitä opettajaksikin ruveta.

Ennen suuntauduttiin tulevaisuuden suunnitelmien mukaan, osa oppilaista meni oppikouluun, osa jäi kansakouluun ja meni sieltä kansalaiskouluun. Järjestelmää kutsuttiin erilliskoulujärjestelmäksi.


7.

Monessa asiassa olen Välijärven kanssa samaa mieltä, joihinkin hänen ehdotuksiinsa suhtaudun hiukan epäillen. Sitäkään en tiedä, olivatko Välijärven kaikki kyseenalaistemiset pitkällisen pohdinnan tuloksia vai nopeita vastauksia toimittajan kysymyksiin suorassa tv-lähetyksssä. 

En lähtisi kyseenalaistamaan nykyisen koulujärjestelmän peruskiviä, koska riskinä on, että silloin rojahtaa koko talo. Sitä en kiellä, etteikö peruskorjausta tarvittaisi. Sitä paitsi siinä ensimmäisessä Peruskoulun OPS:ssa, Valkoisessa Popsissa, on paljon nykypäiväänkin sopivia osia. 

Joka tapauksessa Välijärven avaus on vahva ja hyvä pohja keskustelulle.

Hyvää keskustelun avausta pitää kirjoituksillaan yllä myös emeritusprofessori Kari Uusikylä blogissaan.

Niin, ja pystyykö kasvatustiede ylipäätään vastaamaan yhteiskunnan ongelmiin, edes peruskoulun?

Pisa 12 -tutkimuksen otos ihmetyttää

PISA 12 - ensituloksia

Aiempiin PISA-tutkimuksiin verrattuna vuoden 2012 tutkimus arvioi poikkeuksellisen laajasti suomalaista perusopetusta. Tutkimuksessa ovat mukana kaikki Suomen ruotsinkieliset koulut, joissa on 15-vuotiaita oppilaita. Lisäksi tutkimukseen valittiin mahdollisimman moni sellainen PISAn ikäkriteerin täyttävä nuori, joka on syntynyt muualla kuin Suomessa tai jonka vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen jostain muusta maasta. Tällä mahdollistetaan näiden molempien ryhmien osaamisen ja niiden osaamiseen yhteydessä olevien seikkojen tavanmukaista perusteellisempi tarkastelu. Sekä ruotsinkielisten koulujen että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden menestymisestä valmistuvat erilliset raportit vuonna 2014.

Kaikki ruotsinkieliset koulut valittiin mukaan, samoin kaikki sellaiset koulut, joissa oli vähintään viisi maahanmuuttajataustaista oppilasta.

PISA 2012 -mittaus toteutettiin 311 koulussa, joista testiin valittiin kaikkiaan 10 157 oppilasta. Näistä 82,2 prosenttia oli 9.-luokkalaisia, 17,6 prosenttia 8.-luokkalaisia ja 2,0 prosenttia 7.-luokkalaisia. Lukiolaisia ja ammattikoululaisia oli 0,1 prosenttia.

Ruotsinkielisiä oppilaita otoksessa oli 1 753 ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 2 426. Näiden ryhmien yliotosta hyödynnetään monipuolisesti kansallisissa erityistarkasteluissa. Tutkimuksen kokonaistulokseen ryhmien yliotostaminen ei vaikuta, sillä kansainvälisissä vertailuissa ryhmien painoarvot palautetaan tilastollisin keinoin vastaamaan niiden todellisia osuuksia perusjoukossa.

(Pekka Kupari, Jouni Välijärvi, Leif Andersson, Inga Arffman, Kari Nissinen, Eija Puhakka, Jouni Vettenranta)

Otoksessa oli ruotsinkielisiä oppilaita 17 % ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 24 %. Tutkijat korostavat, että kokonaistulokseen yliotostaminen ei vaikuta.

Ihmettelen, että julkisuudessa tutkimuksen poikkeuksellinen otos ei ole aiheuttanut juuri keskustelua. Valtamedia on ollut jostain syystä hämmästyttävän hiljaa, ilmeisesti asian käsittely on poliittisesti epäkorrektia.

Moni opettaja on ihmetellyt asiaa itsekseen, mutta julkisuudessa asiaa on pohtinut ainoastaan vain Osmo Soininvaara omassa blogissaan:

Vaikuttiko näytteen valinta Pisa-katastrofiin? (Soininvaara.fi 8.12.)

Samaa olen minäkin miettinyt, vaikka tulos ei loppujen lopuksi suuri katasrofi ollutkaan. Olemme yhteistuloksissa OECD-maiden kolmonen. 

Mutta tutkimuksen otos mietittyttää minua, niin paljon, että kohta purskahdan. 

Vaikka ryhmien painoarvot on palautettu tilastollisin keinoin vastaamaan niiden todellisia osuuksia perusjoukossa, ei voi olla pohtimatta, että maahanmuuttajat ovat kasautuneet selkeästi tiettyjen asutuskeskusten tiettyihin kouluihin.

Väkisin herää kysymys, millainen on otannan koulujen syntyperäisten suomalaisten sosiaalinen jakauma? 

Kuinka syntyperäisten suomalaisten sosiaalinen jakauma on otettu tutkimuksessa huomioon?

On aivan varmaa, että läheskään kaikki tutkimuksen koulut eivät ole suomalaisen keskiluokan kehtoja. Ikävä tosiasia on, että suurissa kaupungeissa kuten Helsingissä, keskiluokka on alkanut koulushoppailla. Varsinkin yläkoululaisia liikutetaan ns. hyvän koulun perässä kaupunginosasta toiseen.

Maahanmuuttajataustaiset lapset sekä alempien sosiaaliluokkien syntyperäiset suomalaiset lapset alkavat kasautua samoille alueille ja samoihin kouluhin. Suomalaisetkin koulut alkavat pikkuhiljaa eriytyä, lapsen asema peruskoulutuksenkaan suhteen ei ole enää tasa-arvoinen. Asuinpaikka ratkaisee. 

Turkulainen valkoisen keskiluokan akateeminen äiti ei lähetä suinsurminkaan lastaan esim. Varissuon kouluun. Tiedetään hyvin, että äidin koulutuksella on suuri merkitys lapsen koulutusuran suhteen.

Pisa-tutkimus on kansainvälinen OECD-maiden välinen koulutusjärjestelmävertailu. Oppimisen arvioinnin tehtävä on tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi. 

En ymmärrä, miksi Pisa 12:n otos on tarkoituksenhakuinen.

Nyt Suomessa toimittiin kuin Kiinassa, jossa otantaan valittiin vain muutama erityistalousalue, Shanghai, Hong Kong ja Macao. Meillä keskityttiin rannikkoruotsinkielisiin kouluhin ja maahanmuuttajakouluihin.

Jotta koulutusvertailulla olisi jotain kansainvälistä vertailuvuutta, otannan pitäisi olla mahdollisimman laaja sekä maantieteellisesti että ennen kaikkea sosiaalisesti. Mielestäni sekä ruotsinkielisten että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaaminen olisi voitu tutkia aivan toisessa tutkimuksessa, irti Pisa-tutkimuksesta.

Nyt tuntuu siltä, että jauhot ja vellit ovat menneet sekaisin. 

Päättäjät eivät saa joutua Pisa-paniikkiin.

Olitko mustalla listalla?

HS 17.10.

Salainen säätiö kokosi 1970-luvulla mustan listan opettajista

Joukko tuttuja poliitikkoja ja yli 300 valtion ja kuntien virkamiestä toimi salaisessa porvarien säätiössä vuosien 1971 ja 1991 välisenä aikana.

Vapaan koulutuksen tukisäätiön (VKTS) tavoitteena oli kamppailla kouluihin tunkeutuvaa sosialismia vastaan. Säätiö muun muassa kokosi "mustaa listaa" opettajien poliittisesta suuntautumisesta.

Evan ja STK:n rahoittamaa säätiötä johti ydinryhmä, joka kokoontui säännöllisesti Hotelli Tornissa Helsingissä. Tornin kokouslistasta löytyy tuttuja nimiä: Mauri Pekkarinen (kesk), Riitta Uosukainen (kok) ja Elisabeth Rehn (r).

Nyrkkisääntö on, että vallankumouksen pyörteissä opettajat teloitetaan tai vaihdetaan uusiin, tyyli riippuu vallankumouksen laadusta. Opettajat edustavat ja tukevat yleensä vallitsevaa järjestelmää.

Suomessa 1970-luvulla osa opettajista, kuten muistakin ihmisistä, oli vahvasti vasemmistoradikalisoituneita. Teiniliitto oli pakko lopettaa saman asian takia. Koulumaailman radikalisoitumisen huippu taisi olla surullisenkuuluisat Pirkkalan monisteet, joilla opetetettiin marxilais-leniniläistä historiankäsitystä entisen Neuvostoliiton malliin.

Vasemmistoradikaaleilla opettajilla oli oma lehtensäkin, joka ainakin vielä 1980-luvulla lojui aina silloin tällöin opettajienhuoneen pöydillä. En millään muista ko. lehden nimeä, yritin googlaamalla löytää lehden nimen, olisiko se ollut "Suomen demokraattiset opettajat" tai jotain sinnepäin?

Henkilökohtaisesti mustat listat on hyvin mielenkiintoinen asia, opiskelin opettajaksi Jyväskylän yliopistossa vuosina 1977-80. Yksi mustien listojen tekijöistä oli Jyväskylän nykyinen kaupunginjohtaja Markku Andersson.

Oma kurssini oli hyvin epäpoliittinen ryhmä, luulen, että vain yksi meistä joutui mustalle listalle. Hänkin oli hyvin maltillinen ihminen, mitään verivallankumousta hän ei ollut missään nimessä tekemässä, pikemminkin hän oli älykkö. Suurin osa meistä oli poliittisesti ajatellen täysiä nössöjä.

Olen jonkinlaisen välisukupolven edustaja, yliopistoissa vasemmistoradikalisoituminen alkoi hiipua ja uusia aatteita alkoi syntyä vasta valmistumiseni jälkeen. Liberaalisen Kansanpuolueen (LKP) nuori Osmo Soininvaara kävi esittelemässä ajatuksiaan Kortepohjan ylioppilaskylässä. Hän hahmotteli jo silloin kansalaispalkkamalliaan. Paikalle vaivautui kaksi ihmistä, minä ja kaverini Peter. Siinä me sitten kolmistaan keskusteltiin, tai oikeastaan minä ja Peter lähinnä kuunneltiin.

Kun menin työelämään, alkoi vihreä liikehdintä, kasvinsyöjiä, ympäristöaktiiveja ja feministejä liittyi yhteen. Sinne vei Soininvaaran tie. Vaihtoehtokulttuurit olivat pop. Moni vasemmistolainenkin karkasi vihreään liikkeeseen, ja siitä taisi se vasemmiston hiivuttava alamäki alkaa.

Olen aina ollut sitoutumaton pohjoismainen demokraatti. Ennen kaltaisiani kutsuttiin oikeistolaisiksi, nyt vasemmistolaisiksi. Yhteiskunta on liukunut niin rajusti oikealle. Ilmeisesti 1970-luku edusti heilurin toista ääriasentoa, 2010-luku edustaa toista. Silloin rakennettiin peruskoulua, nyt pidetään peruskoulun joka nurkasta kiinni kaikin voimin, jottei yhtä maailman parasta koulujärjestelmää tuhota.

Opettajat ovat aina suurennuslasin alla.

Henkilötietolaki vuodelta 1999 kieltää tiedon keräämisen arkaluontoisista asioista kuten henkilön poliittisesta vakaumuksesta.

Muuten, vielä 1960-luvulla Vantaalla, silloisessa Helsingin maalaiskunnassa, kyseltiin opettajien puoluekantoja virkoja haettaessa. Rehtorien virkoja jaeltiin puoluepoliittisin perustein. Jopa koulujen vahtimestareilta vaadittiin puolueiden jäsenkirjoja.

Ei tainnut sellainen tapa olla täysin poikkeuksellista muualla Suomessakaan.