Näytetään tekstit, joissa on tunniste työhyvinvointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työhyvinvointi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Opettajienhuoneen sohvapöytä


Otin kuvan kouluni keskiöstä, opettajienhuoneen sohvapöydästä. Keittiönurkkauksessa on iso kulmasohva ja sopiva määrä sinisiä tuoleja epämääräisessä järjestyksessä tilanteen mukaan. Kaiken keskellä on sohvapöytä. Keittiönurkkaus on erillään ja osittain kirjahyllyin eristetty opettajienhuoneen muista tiloista.

Entisaikojen opettajienhuoneissa oli tarkka istumajärjestys, jota vanhemmat opettajat valvoivat. Oli nokittelujärjestys, uudet maikat joutuivat istumaan reunoilla. Nyt istutaan missä sattuu, nopeimmat syövät hitaat.

Muistan hyvin, kun olin sijaisena eräässä koulussa 1970-lopulla. Koulun opettajienhuoneessa oli yksi pitkä pöytä. Hölmöyttäni istahdin pöydän ääreen. Lensin pöydästä kuin leppäkeihäs istumaan erilleen huoneen nurkassa olevan pikkupöydän ääreen. Siinä sitten istuin kaksi ja puoli kuukautta joka välitunti erään toisen sijaismaikan kanssa. Joskus sentään joku empaattinen vakimaikka vaivautui istumaan hetkeksi seuraamme.

Kuva on maanantailta, koska pöydälle on laitettu kimppaloton nimilista ja rahankeruukippo. Kimppalotto on vapaaehtoista, mutta tavallaan pakollista. Koskaan ei tiedä, milloin se iso potti kohdalle napsahtaa, eikä silloin kukaan halua olla ilman. Pikkuvoittoja ei ole jaettu, vaan voittorahat on viisaasti sijoitettu seuraavaan lottoarvontaan.

Meillä ei pidetä perjantaipulloarpajaisia, epäeettistä toimintaa moinen touhu.

Kuvan leivonnaiset ovat jonkun luokkatoimikunnan tarjoamia, leivonnaiset maksavat viisikymmentä senttiä tai euron. Luokkatoimikunnat keräävät leivonnaisilla rahaa leirikouluihin. Olen herkkuperse. En enää viitsi laskeskella, kuinka paljon kolikoita vuodessa leivonnaisiin hupenee. Luulen, että leivonnaiskolikoilla saisin vuodessa yhden menolentolipun Helsingistä Liverpooliin, You'll Never Walk Alone

On aivan sama, mitä syötävää pöydälle laitetaan, kaikki menee, vaikka pienet kivet.

Pöydällä oleva muistilappukuutio on tärkeä. Jos ei ole rahaa, luokkatoimikunnan muovirasiaan voi aina heittää lainalapun. Huomatkaa rasioiden päällä olevat laput, reseptejä kaiken varalle, jos sattuu olemaan esim. laktoosi-intoleranssi.

Synttäripäivinä odotetaan, että päivänsankari leipoo pöydälle jotain. Jotkut oikaisevat ja piipahtavat naapurikauppaan ostamaan valmista tavaraa. Pari kertaa vuodessa yksi opettajistamme leipoo kotona aamulla ison kasan munkkirinkilöitä. On kiva tulla töihin, kun munkkien tuoksu leijailee opettajienhuoneen ovelle asti. 

Joskus koulussa vierailee oppikirjaesittelijä, joka tarjoilee opettajille suklaamakeisia tai berliininmunkkeja. Yleensä kaikki maikat mutustelevat vain, joku menee säälistä seisoskelemaan esittelypöydän viereen ja leikkimään kiinnostunuttta, ettei kirjaesittelijän tarvitse yksin seisoskella.

Kahvittelu on oleellista, jokaisella maikalla on oma nimikkokuppinsa. Kuppini on kuvassa äärimmäisenä oikealla, pieni sininen kuppi. Siirryin pieneen kuppikokoon, koska en viitsi joka välitunti ryystää isoa kahvikupillista. Vaikka juon kahvia aamulla, joka välkkä sekä koulun päätteeksi vielä yhden kupillisen, kahvin yhteismäärä on vain noin kaksi isoa Teema-mukillista. Jotkut todelliset kahvikissat juovat ison mukillisen joka välkkä.

Opettajienhuoneen sohvapöytä on koulun aikuisten sosiaalinen keskus. Heti aamusta, noin varttia vaille kahdeksan, pöydän äärellä viriää melkoiset keskustelut. Aamuisin kerrataan vaikka uutisia ja päivän politiikkaa ja otetaan niihin kantaa.

Usein pöydän ääressä on monta keskustelua yhtäaikaa, joita on pakko kuunnella. Välillä pitää heitellä välikommentteja toiselle puolen pöytää. Koulun jälkeen osa opettajista istuu ja lepuuttaa. He voivat purkaa päivän tapahtumia kollegoidensa kanssa.

Työhyvinvointirahoilla rehtori on ostanut erilaisia hierontalaitteita naismaikoille, on hierontapalloja, niskahierontatyyny sekä uusin ostos, hierontatuoli. Ennen miesmaikat hieroivat naismaikkojen niskoja ja hartioita. Nyt miesmaikkoja on niin vähän, että pitää hankkia hieronta-automaatteja.

Välitunneilla, varsinkin perjantaisin, pöydän ympärillä hersyy reipas huumori. Jokaisella ammattiryhmällä on oma huumorinsa, jota muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä. Joka juttua ei muille ole tarkoitettukaan. Joskus joku sijainen ihmettelee naama punaisena sohvapöydän ympäriltä sinkoilevia tarinoita.

Opettajienhuone ilman huumoria olisi kuoleman paikka. Opettajat toimivat pääosin lasten parissa, joten opettajienhuone on aikuiskontaktipaikka, joka pitää pään kasassa.

Onneksi keittiönurkkauksen vieressä oleva puhelin ei enää pirise juuri koskaan ja häiritse välituntijutusteluamme. Thank God Wilma!

Kouluumme tuli keski-ikäinen miesmaikka Mikkelistä. Hän oli käynyt muutamissa kouluissa työhaastatteluissa. Hän vieraili joka kerta myös koulun opettajienhuoneessa, koska sieltä hän halusi aistia koulun ilmapiirin. Hänelle riitti noin minuutti koulumme opettajienhuoneessa, kun hän teki päätöksensä tulla kouluumme töihin.

Koulumme opettajat ovat hyvin tunnollista väkeä. Kun kello soi sisään vaikka kolmeatoista yli tasan, niin maikat ovat luokissaan suurinpiirtein varttia yli. Oppitunnin pituudeksi saadaan säädetyt kolme varttia.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Työhyvinvointiviikonloppu


Koulu on loppunut ja odottelen kaveriani, jonka kanssa menemme viettämään Vantaan opettajien yhdistyksen perinteistä työhyvinvointiviikonloppua Siuntion kylpylään.

Perinteen laittoi alulle yhdistyksen liikunnan grand old man Jukka Vartianen, joka on nyt ollut muutaman vuoden jo eläkkeellä. Vartianen sai arvokkaan Kansainvälisen olympiakomitean palkinnon koululiikunnan saralla tehdystä työstä.

Minä olen nyt yhdistyksen liikuntavastaava ja järjestelen Jukan sijaan tyhyä joka syksy. Työ on antoisaa.

Työhyvinvointiviikonloppu on yhdistykselle melkoinen satsaus. Nytkin Siuntioon on ilmoittautunut noin 50 jäsentä, jokainen maksaa muutaman kympin omavastuuosuuden, loput maksaa yhdistys. Viikonloppu on jonkinlainen pay back yhdistykseltä jäsenistölle.

Siuntiossa jäsenet saavat toimia omaehtoisesti. Opettajien viikonloppuun eivät lukujärjestykset sovi. Jos joku ei halua liikkua, vaan pelkästään levätä hiljaisuudessa, sekin sopii. Yleensä kaikki saunovat ja uivat, jotkut menevät kuntosaliin. Naiset hankkiutuvat mielellään erilaisiin maksullisiin hoitoihin.

Alueella on upea luontoreitti, jota on hauska kävellä. Lintutorniin kiipeäminen on aina elämys, sinne kannattaa kavuta, vaikkei näe linnun lintua, koska tornista avautuu upea maisema länsiuusmaalaiseen maalaismaisemaan.

Joka kerta kaverini kanssa olemme varanneet molemmiksi päiviksi kahdeksi tunniksi tenniskentän. Hakkaamme palloa hullun lailla verissäpäin kilpaillen. Hyvinvointi lisääntyy kohisten.

Illalla kokoonnutaan illalliselle, jonka jälkeen alkaa useinmiten karaoketanssit. Hyvin harva ehtii laulamaan, sillä on hauska tavata muiden koulun maikkoja ja kuulla heidän kuulumisiaan.


Tämän vuoden tyhystä:

Omalta osaltani reissun kohokohta oli tennis. Molempina päivinä sää oli ihanteellinen, ei tuullut ja aurinko paistoi. Kentän pinnalle ei ollut vielä pudonnut syysroskia, jotka haittaavat pelaamista. Siuntion kentän pinta on loistava, hiekkatekonurmi, jossa pallo pompii hienosti. Kentään pintaa pitkin voi myös liukua, ja pohja joustaa kuten pitääkin, jalat eivät rasitu liikaa. Pelaaminen oli nautinnollista.

Illallisella näimme kaikki toisemme. Pidin pienen nostattavan maljapuheen, samalla kyselin oliko moni Siuntiossa ensimmäistä kertaa. Useimmat olivat olleet ennenkin tyhyssä.

Sivusilmällä tarkkailin, mitä liikuntaa osallistujat harrastivat - laidasta laitaan. Suurin osa osallistujista kiersi jossain vaiheessa luontoreitin, koska ilma oli täydellinen.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Alueellista yhdistysliikuntaa


Periaatteessa työhyvinvointi on työnantajan kontolla, mutta mikään ei estä työntekijöitä heittämästä omaa lusikkaa työhyvinvointisoppaan. Pääkaupunkiseudun työnantajilla on erilaisia käytäntöjä, esim. Espoossa jaetaan työntekijöille sata uimahallilippua per vuosi, mikä herätti muissa hieman kateutta. Yksi kädenojennus työntekijöiden hyvinvoinnille voisi olla liikuntaseteli, silloin työntekijä saisi valita itse miten liikkuu.

Olen Vantaan opettajien liikuntavastaava. Tehtävää hoiti kolmisenkymmentä vuotta hyvin innokas ja ansioitunut liikunnan yleismies Jukka Vartianen Kivimäen koulusta. Vartianen sai arvokkaan Kansainvälisen olympiakomitean palkinnon koululiikunnan saralla tehdystä työstä.

Tänään Akava-talossa kokoontuivat ensimmäistä kertaa Pääkaupunkiseudun kaupunkien liikuntavastaavat. Keskustelimme alueella jo toimivista hyvistä käytännöistä. Vantaan opettajat satsaavat jokavuotiseen Siuntion työnhyvinvointiviikonloppuun, johon pääsee nelisenkymmentä yhdistyksen jäsentä kerrallaan. Lisäksi maksetaan Naisten kympin joukkueiden ja Koululiikuntaliiton kisoihin osallistuvien opettajien osallistumismaksut. Espoon opettajat satsaavat viikottaisiin jumpparyhmiin kuntosaleilla.

Nykyaika ei ole järin yhteisöllistä, mikä näkyy mm. KLL:n opettajien kesäkisojen osanottajien melko jyrkkänä vähentymisenä. KLL yrittää aktivoida opettajia OAJ:n alueellisten yhdistysten kautta. Tiedotus sekä KLL:sta sekä paikallisyhdistyksistä on hyvin hankalaa, koska opettajat kouluineen ovat hajallaan. 

Yhteistyötä tarvitaan. Sovimme, että yhteistyöryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa.

Uusina ideoina nousivat esiin Pääkaupunkiseudun opettajien vuosittaiset golf- ja tenniskisat. Kisavastuut kiertävät ja tehdään yhteistyötä paikallisten seurojen kanssa. Ehdotettiin myös erilaisia kursseja aloitteleville opettajille esim. golfissa, tenniksessä ja tanssissa.

Vantaalla toimi pitkään upea opettajien koulujen välinen lentissarja, joka on supistunut yhden päivän turnaukseksi. Lentissarja oli massiivinen, oli pari koulua, joilla oli sarjassa jopa kolme joukkuetta. Nyt lentis ei jostain syystä ole enää pääkaupunkiseudulla pop, on hyvin vähän pelaajia. 

Salibandya pelataan monessa koulussa. Mietin, olisiko mahdollista järjestää maikkojen koulujen välinen salibandysarja sekajoukkuein? Kentällä voisi pelata neljä naismaikkaa ja kaksi miesmaikkaa kerrallaan per joukkue. Ensin pelattaisiin kahden lohkon alkusarja, lopuksi pelattaisiin neljän joukkueen loppusarja, välierät ja loppuottelut.

Ajattelin, että Vantaan maikkojen kulttuuri- ja liikuntatiedotusta voisi kehittää blogilla, johon olisi linkki yhdistyksen sivuilta. Blogin päivittäminen on hyvin nopeaa.