Opettajienhuoneen sohvapöytä

Otin kuvan kouluni keskiöstä, opettajienhuoneen sohvapöydästä. Keittiönurkkauksessa on iso kulmasohva ja sopiva määrä sinisiä tuoleja epämääräisessä järjestyksessä tilanteen mukaan. Kaiken keskellä on sohvapöytä. Keittiönurkkaus on erillään ja osittain kirjahyllyin eristetty opettajienhuoneen muista tiloista.

Entisaikojen opettajienhuoneissa oli tarkka istumajärjestys, jota vanhemmat opettajat valvoivat. Oli nokittelujärjestys, uudet maikat joutuivat istumaan reunoilla. Nyt istutaan missä sattuu, nopeimmat syövät hitaat.

Muistan hyvin, kun olin sijaisena eräässä koulussa 1970-lopulla. Koulun opettajienhuoneessa oli yksi pitkä pöytä. Hölmöyttäni istahdin pöydän ääreen. Lensin pöydästä kuin leppäkeihäs istumaan erilleen huoneen nurkassa olevan pikkupöydän ääreen. Siinä sitten istuin kaksi ja puoli kuukautta joka välitunti erään toisen sijaismaikan kanssa. Joskus sentään joku empaattinen vakimaikka vaivautui istumaan hetkeksi seuraamme.

Kuva on maanantailta, koska pöydälle on laitettu kimppaloton nimilista ja rahankeruukippo. Kimppalotto on vapaaehtoista, mutta tavallaan pakollista. Koskaan ei tiedä, milloin se iso potti kohdalle napsahtaa, eikä silloin kukaan halua olla ilman. Pikkuvoittoja ei ole jaettu, vaan voittorahat on viisaasti sijoitettu seuraavaan lottoarvontaan.

Meillä ei pidetä perjantaipulloarpajaisia, epäeettistä toimintaa moinen touhu.

Kuvan leivonnaiset ovat jonkun luokkatoimikunnan tarjoamia, leivonnaiset maksavat viisikymmentä senttiä tai euron. Luokkatoimikunnat keräävät leivonnaisilla rahaa leirikouluihin. Olen herkkuperse. En enää viitsi laskeskella, kuinka paljon kolikoita vuodessa leivonnaisiin hupenee. Luulen, että leivonnaiskolikoilla saisin vuodessa yhden menolentolipun Helsingistä Liverpooliin, You'll Never Walk Alone. 

On aivan sama, mitä syötävää pöydälle laitetaan, kaikki menee, vaikka pienet kivet.

Pöydällä oleva muistilappukuutio on tärkeä. Jos ei ole rahaa, luokkatoimikunnan muovirasiaan voi aina heittää lainalapun. Huomatkaa rasioiden päällä olevat laput, reseptejä kaiken varalle, jos sattuu olemaan esim. laktoosi-intoleranssi.

Synttäripäivinä odotetaan, että päivänsankari leipoo pöydälle jotain. Jotkut oikaisevat ja piipahtavat naapurikauppaan ostamaan valmista tavaraa. Pari kertaa vuodessa yksi opettajistamme leipoo kotona aamulla ison kasan munkkirinkilöitä. On kiva tulla töihin, kun munkkien tuoksu leijailee opettajienhuoneen ovelle asti. 

Joskus koulussa vierailee oppikirjaesittelijä, joka tarjoilee opettajille suklaamakeisia tai berliininmunkkeja. Yleensä kaikki maikat mutustelevat vain, joku menee säälistä seisoskelemaan esittelypöydän viereen ja leikkimään kiinnostunuttta, ettei kirjaesittelijän tarvitse yksin seisoskella.

Kahvittelu on oleellista, jokaisella maikalla on oma nimikkokuppinsa. Kuppini on kuvassa äärimmäisenä oikealla, pieni sininen kuppi. Siirryin pieneen kuppikokoon, koska en viitsi joka välitunti ryystää isoa kahvikupillista. Vaikka juon kahvia aamulla, joka välkkä sekä koulun päätteeksi vielä yhden kupillisen, kahvin yhteismäärä on vain noin kaksi isoa Teema-mukillista. Jotkut todelliset kahvikissat juovat ison mukillisen joka välkkä.

Opettajienhuoneen sohvapöytä on koulun aikuisten sosiaalinen keskus. Heti aamusta, noin varttia vaille kahdeksan, pöydän äärellä viriää melkoiset keskustelut. Aamuisin kerrataan vaikka uutisia ja päivän politiikkaa ja otetaan niihin kantaa.

Usein pöydän ääressä on monta keskustelua yhtäaikaa, joita on pakko kuunnella. Välillä pitää heitellä välikommentteja toiselle puolen pöytää. Koulun jälkeen osa opettajista istuu ja lepuuttaa. He voivat purkaa päivän tapahtumia kollegoidensa kanssa.

Työhyvinvointirahoilla rehtori on ostanut erilaisia hierontalaitteita naismaikoille, on hierontapalloja, niskahierontatyyny sekä uusin ostos, hierontatuoli. Ennen miesmaikat hieroivat naismaikkojen niskoja ja hartioita. Nyt miesmaikkoja on niin vähän, että pitää hankkia hieronta-automaatteja.

Välitunneilla, varsinkin perjantaisin, pöydän ympärillä hersyy reipas huumori. Jokaisella ammattiryhmällä on oma huumorinsa, jota muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä. Joka juttua ei muille ole tarkoitettukaan. Joskus joku sijainen ihmettelee naama punaisena sohvapöydän ympäriltä sinkoilevia tarinoita.

Opettajienhuone ilman huumoria olisi kuoleman paikka. Opettajat toimivat pääosin lasten parissa, joten opettajienhuone on aikuiskontaktipaikka, joka pitää pään kasassa.

Onneksi keittiönurkkauksen vieressä oleva puhelin ei enää pirise juuri koskaan ja häiritse välituntijutusteluamme. Thank God Wilma!

Kouluumme tuli keski-ikäinen miesmaikka Mikkelistä. Hän oli käynyt muutamissa kouluissa työhaastatteluissa. Hän vieraili joka kerta myös koulun opettajienhuoneessa, koska sieltä hän halusi aistia koulun ilmapiirin. Hänelle riitti noin minuutti koulumme opettajienhuoneessa, kun hän teki päätöksensä tulla kouluumme töihin.

Koulumme opettajat ovat hyvin tunnollista väkeä. Kun kello soi sisään vaikka kolmeatoista yli tasan, niin maikat ovat luokissaan suurinpiirtein varttia yli. Oppitunnin pituudeksi saadaan säädetyt kolme varttia.