Genomisen ravitsemuksen
professori Raija Tahvonen nosti
alkuviikolla esille lasten herkkutottumukset. Tahvonen pitää
tärkeänä sitä, ettei herkkuja ole tarjolla koulussa tai päiväkodissa.
Esimerkiksi syntymäpäiväkarkkien viemisen päiväkotiin Tahvonen kieltäisi
kokonaan.
– Jos on 20 lapsen tarharyhmä, niin aika usein
tulee nimipäivä tai syntymäpäivä. Se on kaikki turhaa syömistä. Jos halutaan
kutsua kaverit synttäreille, niin se on eri asia. Se on sitten jonkun kotona,
Tahvonen sanoo painokkaasti.
Karkki, limsat ja
energiajuomat eivät kuuluu kouluun, linjataan monella ala-asteella.
Suhtautuminen purukumiin kuitenkin vaihtelee. Poikkeuksena karkkikieltoon ovat
muun muassa syntymäpäivät tai retket.
– Meillä on kielletty
kaikkien tällaisten karkkien, purukumien ja virkistysjuomien tuominen kouluun.
Pyyntö purukumien kieltämisestä tuli alunperin siivoojilta, kun purukumeja
löytyi muun muassa pulpettien alta, kertoo Kaarinan Hovirinnan koulun rehtori
Markku Heinonen.
– Karkit eivät kuulu koulun arkipäivään. Syntymäpäivinä karkkia voi tuoda luokalle jaettavaksi. Silloin karkkimääriä ei ole rajoitettu, mutta yleensä oppilas saa yhden tai kaksi karkkia, kuvailee Turun Hepokullan koulun rehtori Ari Normasto.
– Karkit eivät kuulu koulun arkipäivään. Syntymäpäivinä karkkia voi tuoda luokalle jaettavaksi. Silloin karkkimääriä ei ole rajoitettu, mutta yleensä oppilas saa yhden tai kaksi karkkia, kuvailee Turun Hepokullan koulun rehtori Ari Normasto.
Oman kouluni mässykäytännöt ovat samanlaiset kuin Turun Hepokullan koulussa. Tavallisina päivinä karkkia ei saa tuoda kouluun.
Ensi keskiviikkona koulussamme vietetään perinteistä vappuriehaa. Luokissa on erilaisia toimintapisteitä, ja oppilaat saavat kierrellä vapaasti ympäri koulua. Vappuriehapäivänä saa pukeutua naamiastyyliin ja tuoda karkkia ja limua kouluun. Päivä päättyy aina paikkojen siivoamiseen.
Mässykäytännöt vaihtelevat hieman luokittain. Jotkut opettajat sallivat karkit esim. opintoretkillä, minä en. Olen korvannut karkit kahvilakäynneillä. Usein opintoretken päätteeksi menemme johonkin hyvään kahvilaan juomaan esim. kaakaota ja syömään leivonnaisia.
Opettelemme sivistynyttä kahvilakulttuuria. Monen museon tai muun kohteen yhteydessä on hyvä kahvila. Sellaisia löytyy vaikka Kaapelitehtaalta, Ateneumista, Heurekasta ja Suomenlinnasta.
Suomalaiset syövät makeisia mielettömiä määriä, noin 15 kg vuodessa per suomalainen. Lisäksi ruuanlaittoon laitetaan toinen mokoma sokeria lisää.
Ennen makeiset ja limut olivat ylellisyystuotteita, nyt ne ovat arkipäivää. Limua saatiin vain saunapäivinä, nyt sitä rahdataan kaupoista urakalla.
Pari vuosikymmentä sitten oli tyypillistä, että oppilailla ei ollut hampaissaan ollenkaan reikiä. 1980-luvulla luokkien seinillä oli hammashoitokaappeja. Hammashoitaja vieraili luokissa viikottain. Annettiin hammashoitovalistusta, harjattiin hampaat ja pureskeltiin fluoraustabletteja.
Nyt niitä reikiä on alkanut taas tulla. Ilmeisesti hampaista ei aivan joka perheessä välitetä. Ei kouluissakaan, sillä hammashoitaja ei enää käy luokissa. Pikkuhiljaa hammasmukeista tuli vesivärikuppeja, hammashoitokaapit on revitty seinistä pois ajat sitten.
Lapsuuteni ja nuoruuteni suurin työnsankari oli kouluhammaslääkäri Terttu Telas. Hänen työpisteensä sijaitsi Dickursby skolan teknisen käsityöluokan takana. Kun tallusti vastaanotolle, sekottui sekä puutyöluokan että hammashoitolan hajut toisiinsa.
Telas oli oikea sarjatyöläinen, sillä hän hoiti usean koulun oppilaiden hampaat. Telas hoiti hampaitani yhdeksän vuotta, kun kävin oppikoulua Tikkurilan yhteiskoulussa.
Ihmettelin Telaksen kärsivällisyyttä. Hän jaksoi paikata päivästä toiseen oppilaiden reikäisiä hampaita. Siihen aikaan niitä reikiä riitti. Ei ollut mitenkään poikkeuksellista, että oppilaalla saattoi olla reippaasti yli kymmenen reikää hampaissaan joka vuosi.
Tekstit
Karkkikiellosta olen samaa ja eri mieltä.
VastaaPoistaMinusta koululla ei ole toimivaltaa päättää siitä, että tuoko oppilas makeisia kouluun.
Toisaalta koulu voi (ja pitää) kieltää oppitunneilla karkkien syönti ja virvoitusjuomien juonti. Omat lapseni, jotka ovat jo peruskoulunsa kahlanneet läpi eivät syöneet karamelleja eivätkä juoneet virvoitusjuomia ei kotona ei koulussa.
Puhuin karkkiongelmasta eräiden ystävieni kanssa. Heidän mukaansa tarhasta ja koulusta tarttuu lapsiin karkin himo ja tapa juoda virvoitusjuomia liikuntatuntien jälkeen.
Muistaakseni OPH on ehdottanut, että vanhemmilta olisi sopivaa pyytää lupa virvoitus ja karkkiautomaatteihin koulussa. Kysytäänkö lupaa en tiedä, meidän kodista sitä ei ole kysytty, eikä ole enää alaikäisiä lapsiakaan.
Itselle tuli pienenä monia reikiä. ja niihin porattiin rei'ät ja laitettiin amalgaamit, jotka nyt reikiintyvät alta ja korvataan muovilta. Joten karkiton olkoon koulun arki.
Yläasteella karkkien tuonti ja erityisesti lähikauppaan seikkaileminen kouluaikana oli kielletty. Välitunneilla pari oppilasta tienasi taskurahoja käymällä mustan pörssin kauppaa karkilla, toisaalta suurin osa suhtautui toimintaan enemmän kiusana sääntöä kohtaan kuin että karkinhimo olisi ollut kovin vakavaa. Salakauppaleikki loppui uutuudenviehätyksen lakattua ja kun oppilaat huomasivat, että mässyä saattoi ostaa itsekin kouluajan ulkopuolella reppuun valmiiksi, jos niitä oikein kovasti halusi. Monet saivat opetuksen kieltolakien toimimattomuudesta.
VastaaPoistaKoulun tulisi kannustaa terveellisiin elämäntapoihin, ja on luonnollista että tähän kuuluu kiusausten pitäminen loitolla (ts. ei karkki- ja limuautomaatteja käytäville, ei saa aterioida tai mussuttaa mitään oppitunnilla jo pelkästään hyvien tapojen vuoksi), mutta karkkikiellot koulussa ovat oireiden paikkailua; syy lienee yleisessä perheiden asentautumisessa karkin mässytykseen, mutta hankala keksiä miten *sitä* lähtisi korjaamaan.
Tämä on mun mielestä taas sitä sarjaa, että miksi tällaisesta täytyy edes keskustella. Saati kirjoittaa. Yhden ihmisen mielipide vs. kotikasvatus. Jos kotona huolehditaan järkevästä hampaidenhoidosta ei se karkki tai kaksi synttäripäivinä ole varmasti ihan hirveästi.
VastaaPoistaOtetaanpa esimerkkiluokka 24 oppilasta. Syntymäpäivät jakautuneet hassusti ihan ympäri vuotta. Normaalistihan taitaa keväällä hiukan enemmän syntyviä olla. Elokuussa kahdet karkit, syyskuussa kahdet, lokakuussa kahdet, marraskuussa kahdet, joulukuussakin vielä kahdet plus yksi suklaa joulukalenterista per oppilas. Vuosi vaihtuu ja tammikuussa kahdet karkit, helmikuussa kahdet, maaliskuussa kahdet, huhtikuussa vain yhdet kun toinen ei halua tarjota, toukokuussa vielä kahdet plus vappurieha. Oletetaan, että jokainen oppilas saa kaksi karkkia kunakin päivänä ja sovitaan, että vappuna syövät vaikka kokonaisen karkkipussin. Näin ollen karkkeja tulee vuoden aikana noin kaksi pussillista. Siis kaksi pussillista karkkia vuoden aikana!!! Argh!!! Soittakaa jo joku tyrmistyneenä iltalehteen.
Hampaiden pesu aamuin ja illoin, vanhempien opastama suuhygienia ja järkevät, suurinpiirtein säännölliset ruokailuajat. Ei se sen kummallisempaa ole. Turha siihen on koulua ottaa mukaan millään tavalla.
Myrsky limupullossa indeed
Arki- ja juhlaruoan erottaminen on koulunkin tehtävä. Kaverien syntymäpäivän juhlimisen karkin jakamisella ja saamisella voi nähdä tapakasvatuksena. Lisäksi tähän useimmilla perheillä on paremmin varaa osallistua kuin jos karkin tilalle pitäisi keksiä jotain tavaraa.
VastaaPoistaJa onhan itsestään selvää, että karkkien tarjoaminen ajoitetaan koululounaan jälkeen, onhan?
Vuonna 2013 julkaistiin käsikirja miten tukea Nuorten terveellisten ruokatottumusten muodostumista (TEMPEST-tutkimus). Käsikirjan sanoma on, että on aikuisten tehtävä luoda terveellisiin ruokatottumuksiin sopiva ympäristö.
http://kouluruokatietopankki.blogspot.fi/2013/04/herkkujen-tarjoilu-osaksi.html