perjantai 26. elokuuta 2016

Viisaita ajatuksia ja parviälyä

Martin muokkaama kuva

1. Peruskoulun resurssit on palautettava. 

Kaikki esikouluun ja peruskoulun alaluokille suunnattu raha tulee myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ennaltaehkäisy on inhimillistä ja humaania toimintaa.

2. Inkluusio on julkista heitteillejättöä. 

Erityiskoulujen ja -luokkien alasajo on ollut hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Erityistukea ei ole riittävästi tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikista lapsista on huolehdittava. Opettajat on jätetty yksin. Säästökeinoista inkluusio on iljettävin.

3. Suomeen ei tarvita enää yhtään homekoulua. 

Koulurakennusten säännöllisistä korjauksista säästäminen on silkkaa typeryyttä. Yksikin homeelle altistunut lapsi tai opettaja on liikaa.

4. Peruskoulun luokkakoot on säädettävä lailla. 

Nykyluokat ovat hyvin heterogeenisia. Sopivat maksimiluokkakoot ovat: 1-3 luokat 18 oppilasta, 4-9 luokat 20 oppilasta. Pienessä ryhmässä voidaan paremmin keskittyä myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

5. Opettajien pedagogiseen vapauteen ei saa kajota. 

Opettaja on koulun asiantuntija ja dynamo. Opettajuuden alentaminen on säälittävää. Opettajarekisteri on rakennettava pikimmiten.

6. Miesopettajia on saatava peruskouluun tavalla tai toisella. 

Mieskato on ollut hirvittävää. Yhdenvertaisuus kärsii, lapsilla on oltava oikeus myös miesopettajiin. Paras lääke mieskatoon on palkkauksen reipas kohentaminen.


Arvostettu koulumies Espoosta, Martti Hellström, on omassa Hellstöm: Pedagogiikka ja koulupolitiikkaa II -blogissaan aloittanut uuden sarjan Viisaita ajatuksia.

Hellström on pyytänyt arvostamiltaan koulumiehiltä ja -naisilta konkreettisia ehdotuksia siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Mukana on tunnettuja koulukasvoja kuten Kirsi Lindroos, Matti Sippola tai Kari Kinnunen. Mukana on myös OAJ-aktiiveja kuten Timo Kettunen, Heli Haaro tai Marko Jokinen. 

Kolmas ryhmä koostuu perustason puurtajista, kuulun tähän ryhmään. Olen tituleerannut itseäni lähiökoulun opettajaksi.

Kuten arvata saattaa, en ole paljoa surenut, kun pointtejani latasin. Lisäsin joukkoon paria asiaa, jotka eivät välttämättä kuulu kunnallisen päätäntävallan piirin. Huomasin, että niin teki joku muukin.

Martin Viisaita ajatuksia -sarja on hieno, sillä hän sarjaa analysoidessaan käyttää parviälyä, joka terminä oli minulle uusi. Ryhmä- tai joukkoäly ovat minulle tuttuja.

Viisaita ajatuksia. Ensimmäinen yhteenveto (Hellström)

Parviälyllä / joukkoälyllä  tarkoitetaan tapaa ratkoa ongelmia keräämällä joukolta ihmisiä henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia. Kun ne on koottu, joku koordinoiva taho käsittelee ja kokoaa ne yhteen. (Hellström)

Vaikka parviäly on tehokas tapa kerätä tietoa ja ajatuksia sekä antaa hyvää pohjaa päätöksenteolle, se saattaa tuottaa pullamössöä

Peruskoululla oli alunperin selvä idea. Valkoisella POPS:lla (Peruskoulun ensimmäinen opetussuunnitelma) oli henki. Kaikista opetussuunnitelmista ei henkeä saatu ulos, vaikka kuinka niitä olisi puhallellut.

Kun koulutusta suunnitellaan laaja-mittaisesti kuten koko maan tasolla, suunnittelun pitää pohjautua johonkin. Peruskoulun peruskivet ovat ikään kuin ideologia, jonka päälle koulua rakennetaan.

Tunnettu koulumiehemme maailmalla, professori  Pasi Sahlberg, on moneen otteeseen penännyt, kuka meillä johtaa koulutussuunnittelua, missä on suunta. Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt myös emeritus professori Kari Uusikylä.

Suomessa opetussuunnitelmia on rakennettu kuin torta på torta

Samaa satsia on vatkattu edestakaisin. Joka ops-kierroksella on heitetty omat suolat sekaan.

Pullamössöä.

Odotan innolla Sahlbergin ja Uusikylän sekä Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälän kuutta pointtia.

tiistai 23. elokuuta 2016

Rajua OPS-kritiikkiä Ruotsista

Professori Inger Enkvist
Yle 23.8.


Professori Inger Enkvist kirjoittaa, että Suomi ei tunnu ymmärtäneen, mikä sen vahvuus on ja nyt se heittäytyy kokeilemaan uusia työskentelytapoja, kuten Ruotsi.

Hän muistuttaa, että Suomen hyvät Pisa-tulokset ovat opettajien ansiota, eivät opetussuunnitelmateoreetikkojen ansiota. Hän epäilee, että jyväskyläläiset nuoremmat radikaalit pedagogit ovat olleet turhautuneita siihen, että Suomen koulu ei ole tarpeeksi moderni, kun he ovat työstäneet uuden opetussuunnitelman.

Suomi ei tunnu ymmärtäneen, mikä sen vahvuus on, kirjoittaa Enkvist, ja nyt se heittäytyy kokeilemaan uusia työskentelytapoja, kuten Ruotsi.


Kun sorkitaan, sorkitaan sitten kunnolla. 

Omia kirjoituksiani aiheesta:


Suora linkki Svenska Dagbladetiin:


Tarvitaanko Suomessa aina ulkopuolelta joku, joka paljastaa keisarin uudet vaatteet?


Ajatellaanko meillä enää mitään? 


Vai puuhastelemmeko sopuleina kaikki yhdessä ja iloisesti sen kummemmin mitään miettimättä? 


Kun kerran käsketään? 


Kun on niin kivaa?


Kun keksimme uuden tuutin, niin kaikki tavara tungetaan siihen yhteen ja samaan, uuteen tuuttiin?


Miksi Ruotsista käsin pitää muistuttaa:

Inger Enkvist muistuttaa, että Suomen hyvät Pisa-tulokset ovat opettajien ansiota, eivät opetussuunnitelmateoreetikkojen ansiota. 


Vaikuttaa siltä, että suomalaiset kasvatustieteilijät ja koulutussuunnittelijat joutuivat Pisa-paniikkiin pienen notkahduksen jälkeen. Pitää muistaa, että Pisa 12 tutkimuksessa tutkittiin maahanmuuttajavaltaisia sekä ruotsinkielisiä kouluja:

Pisa 12 -tutkimuksen otos ihmetyttää (Properuskoulu 10.1.2014)


Ruotsalaiset tietävät totisesti, miltä tuntuu, kun peruskoulu notkahtaa kunnolla:


Ruotsin koulupaniikki (Properuskoulu 12.3.2014)


En ole vakuuttunut, että uusi opetussuunnitelma, uusi oppimiskäsitys ja uusi oppimisympäristö nostavat suomalaisten lasten oppimisen tasoa. 


Ops! Oppiminen uusiksi (Opettaja 1.20215)


On aivan käsittämätöntä, että tieto- ja viestintäteknologiaa on käytettävä kaikilla vuosiluokilla ja kaikissa oppiaineissa. Voi käydä niinkin, että lapset kyllästyvät jatkuvaan tablettien räpläämiseen. 

Kohtuus kaikessa.

Kun keskiöön otetaan oppiaineet ylittävät oppimiskokonaisuudet, voi käydä, että ei opitakaan eri oppiaineiden perusasioita. Oppimiskokonaisuudet voivat muotoutua oppilaan päässä sekavaksi pullamössöksi: Nyt lapset sohlataan matematiikkaa kuvataiteeseen.


Toivottavasti suomalaiset opettajat käyttävät järkeään kuten peruskoulu-uudistuksen alkukarikoissa, kun opettajat suurinpiirtein naureskellen hyppäsivät esim. uuden matematiikan yli: Tämä oli tässä, eiköhän siirrytä taas matematiikan pariin.


Toivottavasti suomalaiset opettajat kokevat itsensä yhä edelleen opettajiksi, ei oppimisen ohjaajiksi.


Mikä hinku meillä on kaataa kansainvälisesti hyviä tuloksia tuottanut järjestelmä? 


Ei peruskoulun peruskiviä tarvitse kaataa kuten professori Jouni Välijärvi taannoin esitti. 

Peruskoulun peruskorjaus riittää. 


Annetaan peruskoululle takaisin opettamisen eväät ja palautetaan peruskoulun resurssit säädylliselle tasolle.


Annetaan opettajien opettaa. 


Luotetaan itseemme ja toisiimme sekä suomalaiseen kulttuuriimme ja peruskouluumme.


Olen vahvasti edelleen sitä mieltä, että on monta tietä ja tapaa opettaa kuten on monta tapaa oppiakin.

Vantaan kaupungin kiinteistöjen kuntotiedot


 
Purettavan, legendaarisen Hämeenkylän koulun seinää

 
Vantaan Tilakeskuksen johtaja Pekka Wallenius


Tällä sivustolla voit ladata, kommentoida ja jakaa Vantaan kiinteistöjen kuntotietoja. Koska aineisto on laaja, olisi hienoa, että he jotka perehtyvät johonkin, jakaisivat tekemänsä huomionsa kommentteina tällä sivustolla.

Jos rakennuksesta on joskus löytynyt sisäilmaongelman aiheuttajia, se ei tarkoita, että niitä olisi nyt. Ja toisaalta se että niitä ei ole löytynyt, ei todista etteikö niitä rakennuksessa olisi. Vantaan kaupunki ei ole dokumentoinut korjauksia tai korjausten onnistumista.

Sirpa Kauppinen

Vantaan kaupungin kaikkien koulujen kunto ei ole häävi. Sisäongelmia löytyy niin vanhoissa, mutta myös joissakin uusissa kouluissa. Sama tilanne on myös Espoossa ja Helsingissä.

Koulujen kuntotiedoissakin pitää pelata avointa peliä. Salailu on mennyttä maailmaa.

Kaupunginvaltuutettu Sirpa Kauppinen on tehnyt ison työn kootessaan kiinteistöjen kuntotiedot sivustolleen.

Sivustolta löytyy myös sisäilmalinkkejä.

Kaupunkilaiset kiittävät.

Properuskoulu-blogini vasemmasta ylänurkasta kuvani alta löytyy suora linkki Vantaan kaupungin kiinteistöjen kuntotietoihin.

maanantai 22. elokuuta 2016

Eriarvoista opetusta - kunta ratkaisee


21.8. Savon Sanomat / MTV 


Savon Sanomat laski kuntien opetustuntien määrät kunnista saatujen vuosiviikkotuntitietojen perusteella, ja erot ovat valtavia.

Iisalmessa oppilaat saavat istua koulun penkillä koko yhdeksän vuotta kestävän peruskoulun aikana jopa kolme kuukautta enemmän kuin esimerkiksi Suonenjoella ja Joensuussa, joissa opetustuntien määrä on pidetty pienimmällä mahdollisella tasolla.  

Ero on suuri myös Helsinkiin ja Kuopioon verrattuna. Iisalmessa koululaiset opiskelevat laskennallisesti 68 koulupäivää enemmän.

Jyväskylän yliopiston koulutustutkimuksen professori Jouni Välijärvi hämmästelee eroja kuntien välillä peruskoulussa annetussa opetuksessa.   

– Aika isolta erot kuulostavat. Voisi olettaa, että niillä on jo vaikutusta oppimistuloksiin, Välijärvi kommentoi Savon Sanomille. 

Välijärven mukaan erityisesti kansainvälisissä vertailuissa on todettu, että oppimismäärällä, mutta myös koulun ulkopuolella käytetyllä ajalla on merkitystä oppimistuloksiin.


Pian kunnilta siirtyy paljon valtaa maakunnille, kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy maakunnille. 

Kunnille jää koulutus.

Ongelma on, että Suomesta löytyy sekä vastuullisia että vastuuttomia kuntia. Kaikki kunnat eivät ole pystyneet tai halunneet järjestää kuntansa lapsille säädyllistä peruskoulua.

Joissain kunnissa peruskoulua on pidetty säästöautomaattina, peruskoulusta on siirretty rahaa muihin hankkeisiin tai tarpeisiin. Valtio ei aina ole ollut riittävän tarkka edes kunnille koulutukseen kohdennetuista valtionavuista.

Käytännössä kunnat ovat saaneet huseerata vapaasti kuin siat vatukossa.

On hämmästyttävää, että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa ja pohjoismaisessa yhteiskunnassa lapset eivät ole samassa asemassa peruskoulutuksen suhteen. 

Koulutuksellista tasa-arvoa ei ole. Asuinpaikka ratkaisee.

On hämmästyttävää, että tuntimäärin mitattuna lapset saavat eri määrän opetusta.

Vielä hämmästyttävämpää on, kun vertaillaan eri kuntien tarjoamaa oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Tukimuotoja voivat olla esimerkiksi tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus, oppilashuolto tai koulunkäynnin avustaminen.

Joissain kunnissa saa psykologin tai kuraattorin perään huudella. Jossain vaiheessa todettiin, että kaikki Suomen lapset eivät koko peruskoulun aikana näe koululääkäriä ollenkaan.

Iljettävää on, että joissain kunnissa oppilaille tarjotaan vähemmän ruokaa kuin muualla. Nälkä kurnii vatsanpohjassa. Mannapuuron ja mehukeiton voimalla kasvava ysiluokkalainen ei pitkälle pötki.

Inkluusiota on säälimättä käytetty säästökeinona. 

Normiluokkiin siirretyt erityisoppilaat on käytännössä jätetty luokan- ja aineenopettajien vastuulle, kun kunnissa erityisopetusta on ajettu alas. Voidaan puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Säästöistä kärsivät eniten oppilaat, joilla on eniten oppimisvaikeuksia. Silloin syrjäytymisriski kasvaa.

Nuorten syrjäytymisluvut ovat todella karuja: 

Eurostatin tilastojen mukaan 20–24-vuotiaista suomalaisnuorista lähes 16 prosenttia on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. (Taloussanomat 11.8.2016)

Kalliiksi käy sekä henkisesti että taloudellisesti. 

Kaikkein ikävintä on, että syrjäytymisestä on tullut periytyvää. Enää edes koulutus ei pysty ehkäisemään lapsen tai nuoren syrjäytymistä. Suomesta löytyy jopa kolmannen polven syrjäytyneitä, mikä on ällistyttävää.

On täysin selvää, että peruskoulu ei ole mikään syrjäytymisenestokone. Rahkeet eivät kerta kaikkiaan riitä.

Peruskoulu on sittenkin vain yksi ase syrjäytymistä vastaan. Muitakin yhteiskunnallisia toimia tarvitaan.

Luulisi, että Kuntavaaleissa 2017 valtuustoihin pyrkii suuri määrä koulutuksen asiantuntijoita. Nyt heitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Seuraavista Kuntavaaleista tulee koulutusvaalit, kun koulutus on ylivoimaisesti suurin kunnille jäävä vastuu.

lauantai 20. elokuuta 2016

Luokanopettajan palkkapersliuku

20.8. Iltalehti


Kun Iltalehti selvitti yksityisen sektorin keskipalkkoja vuosilta 2010-2015, erityisesti kaksi asiaa sattuu silmään.

Ensinnäkin nuorimpien koululaisten opettajat ja lastentarhaopettajat vaikuttavat olevan hurjassa palkkakuopassa: keskipalkka oli viime vuonna vain 2 635 euroa - ja palkkakehitys vuosina 2010-2015 peräti 11,9 miinuksella.

Toinen silmään pistävä fakta löytyy toisesta ääripäästä. Suurimpien nousijoiden palkat ovat nousseet vertailun perusteella useita kymmeniä prosentteja.

Korkeimpana listalla ovat muun muassa hotellin- ja ravintolanjohtajat sekä erikoislääkärit.

Siitä huolimatta esiin nousee kysymys, miksi palkkaerot ovat näinkin suuret: useita kymmeniä prosentteja.

Hämmentävään tilastoharhaan on todennäköisesti selitys, muistuttaa opettajien - ja myös peruskoulun alakoulun opettajien ja lastentarhaopettajien - ammattijärjestön OAJ:n ekonomisti Mika Väisänen.

- Jos vertaa identtisessä työssä vuonna 2010 ja vuonna 2015 olleen henkilön palkan nousua, niin kyllä sellaisen henkilön palkka on noussut. Erot voivat johtua esimerkiksi vaihtuvuudesta eli on ollut esimerkiksi eläköitymisistä.

Kun töissä on vuonna 2010 ollut täydellä kokemuslisällä oleva eläköityvä opettaja, vuonna 2015 hänen tilalleen on saattanut tulla vastavalmistunut ja työnuraansa aloitteleva luokanopettaja.

- Siinä on aika iso palkkaero. Esimerkiksi tällainen rakenteellinen tekijä voi olla mahdollinen, Väisänen muistuttaa.


Palkkaleikkaukset näkyvät.

Luokanopettajien asema palkkavertailussa alkaa olla samanlainen kuin 1980-luvun alussa. 

Muistan hyvin, kun Hiekkaharjun koulun opettaja, aktiivinen ay-mies, Kalevi Lohikoski näytti meille opettajien 1970-luvun tilastoja. Nokkaan tuli joka vuosi eli palkkakehitys oli negatiivinen, kun muut ammattiryhmät saivat mojoaviakin palkankorotuksia. 

Tilanne eskaloitui vuoden 1984 opettajien lakkoon, jonka avulla kurottiin muiden ammattiryhmien palkkaetumatkaa kiinni. Saatiin se kuuluisa tonni lisää liksaa.

1990-luvun lamasta lähtien peruskoulua on kurjistettu vuosi vuodelta. Jostain syystä koulutuksen kurjistamisesta on tullut jonkinlainen yhteisesti sovittu agenda.

Suuri osa peruskoulun menoista on palkkamenoja, joten ei tarvitse olla mikään meedio tajutakseen, mistä ne säästöt on oikein otettu.

Vaikka Iltalehden palkkavertailu koskee yksityiskouluja, sama negatiivinen kehitys on nähty myös julkisella puolella. Palkka on voinut nousta symbolisella tasolla, mutta nousu on otettu pois karkealla kädellä. On leikattu tuntikehystä, vähennetty jako-, tuki- tai kerhotunteja.

OAJ:n ekonomisti Mika Väisäsen mukaan erot voivat johtua esimerkiksi vaihtuvuudesta eli on ollut esimerkiksi eläköitymisistä.

Eläköitymisen merkitys ei voi olla -11,9 prosentin luokkaa, sillä eläköitymistä on tapahtunut myös muissa ammattiryhmissä. Sitä suurta ikäluokkaa lähti eläkkeelle ammatista kuin ammatista.

Kyse ei ole pelkästään tilastoharhasta kuten Väisänen väittää.

Kyllä luokanopettajien suhteellinen palkka on oikeasti laskenut. Olemme oikeasti palkkakuopassa.


Lastentarhan- ja luokanopettajat ovat opettajien paariaa. Jossain vaiheessa eskaloidutaan taas lakkoon.

Lisäys:


Niin, ja ne opettajilta pois otetut tunnit ovat aina pois myös lapsilta.